Read Ebook: Luotsina Mississippi-joella: Humoristinen kertomus by Twain Mark

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 367 lines and 20695 words, and 8 pages

"Me pys?hdymme t?h?n y?ksi, kapteeni."

"Hyv?, sir."

Siin? kaikki. Laiva ajoi maihin ja oli siin? y?n. Minusta n?ytti tavattoman suuremmoiselta se, ett? luotsi noin vain voi tehd? mit? halusi, pyyt?m?tt? siihen lupaa komealta kapteenilta. Min? s?in illallisen ja menin maata kovin alakuloisena p?iv?n huomioista. Kallis muistiinpanovihkoni n?ytti minusta nyt vain tarpeettomien nimien sekasotkulta. Aina kun p?iv?n kuluessa katsoin siihen, alkoi p??t?ni huimata enemm?n kuin ennen. Toivoin unien tuovan lohdutusta ja rauhaa -- mutta ei, -- kaikki mit? olin n?hnyt, kuullut ja kokenut, ajelehti koko y?n aivoissani ja painoi rintaani kuin hirve? hellitt?m?t?n painajainen.

Seuraavana aamuna her?simme jotenkin huonolla tuulella. Viiletimme nyt t?ytt? vauhtia virtaa yl?sp?in, mist??n vaaroista v?litt?m?tt?, sill? meid?n oli t?rke? ehti? Cairoon ennen y?n tuloa. Mutta mr. Bixbyn toverin, toisen luotsin, onnistui kesken kaiken asettaa laiva karille, ja niin paljon aikaa meni hukkaan ennenkuin taasen oltiin irti, ett? jokseenkin varmasti n?imme pime?n yll?tt?v?n meid?t aikoja ennenkuin olimme ehtineet p??m??r??mme. T?m? oli todellinen onnettomuus, varsinkin useille vieraille luotseille, joiden laivat eiv?t voineet l?hte? ennenkuin he olivat p??sseet takaisin. Ohjaushytiss? k?vi keskustelun s?vy melkoisesti vakavammaksi. Yl?sp?in ment?ess? laivat tavallisesti kulkivat koko y?n, olipa vesi korkealla tai matalalla; mutta alasp?in ment?ess? olivat luotsit varovaisempia -- vaara oli liian suuri voimakkaan virran takia, joten oli tapana pys?hty? paikoilleen y?ksi.

Viel? oli kuitenkin heikko toivo; jos me vain voisimme ehti? "Hattusaaren" ohi, miss? kulkuv?yl? oli tavattoman vaikea ja t?ynn? vaarallisia kareja, ennen y?t?, niin voisimme uskaltaa Cairoon asti pime?st? huolimatta, sill? j?lell? oleva tie ei tarjonnut mit??n mainittavampia vaikeuksia. Mutta koettaa sivuuttaa Hattusaari pime?ss? olisi sulaa j?rjett?myytt?. Kelloilta kysyttiin ahkerasti neuvoa pitkin ehtoop?iv??, ja lukemattomia laskelmia tehtiin vauhdin nopeudesta. Hattusaari oli ainoa puheenaine; toisinaan oli mieliala ylen toivorikas, ja toisinaan, kun vauhtia hiljennettiin vaarallisilla paikoilla, laski toivon astemittari taas alas nollaan. Minuunkin tarttui yleinen j?nnitys siin? m??rin, ett? kauhean edesvastuun painostamana, joka tuntui rasittavan hartioitani, toivoin vain voivani p??st? maihin edes pariksi -- vain pariksi minuutiksi, jotta olisin saanut vet?? oikein syv??n henke? ja sitten alkaa taasen uudelleen. Sin? p?iv?n? ei noudatettu mit??n s??nn?llist? vahtivuoroa; meid?n luotsimme hoitivat vuorotellen per?sint?, aina sen mukaan kuin jommallekummalle olivat tutumpia ne paikat, joita kuljettiin, ja molemmat pysytteliv?t he poistumatta ohjaushytiss?.

"Niin -- tuolla on Hattusaari ja me emme ehdi sivuuttaa sit?."

Kaikki kellot pantiin taskuihin, kaikki huokasivat ja murisivat: "Herra Jumala, jospa vain olisimme olleet t?ss? puolta tuntia aikaisemmin", ja ilma oli painostava pettymyksest?. Jotkut k??ntyiv?t jo menn?kseen, mutta viipyiv?t v?h?n aikaa, kun ei mit??n pys?hdysmerkki? kuulunut. Aurinko koski jo taivaanrantaa -- h?yrylaiva kulki tyynesti edelleen. Kysyv?t katseet lensiv?t toisesta toiseen; er?skin, joka jo oli k?si lukossa ja oli jo painanut nappia, j?i odottamaan, katsoi taaksensa, otti k?tens? pois lukosta ja antoi napin nousta taas paikoilleen. Me kuljimme t?ysin konein mutkasta alas. Vaihdettiin yh? enemm?n katseita, ny?kytettiin p??t? hiljaa toisilleen, ilmaistakseen h?mm?styst? ja ihmettely? -- mutta kukaan ei lausunut sanaakaan. Itsetiedottomasti kasaantuivat kaikki tihe??n ryhm??n per?sinmiehen taakse taivaan pimetess? ja t?htien alkaessa tulla n?kyviin. Vaitiolo ja henke? pid?tt?v? j?nnitys alkoi tulla painostavaksi.

Nyt veti Bixby nuorasta, ja kaksi ison laivakellon syv??, sointuvaa ly?nti? kaikui y?ss?. Sitten silm?nr?p?yksen v?liaika, ja taas ly?nti. Heti kuului vartian huuto myrskykannelta:

"Valmiita luotaamaan! -- Luodatkaa alihangan puolelta! -- luodatkaa ylihangan puolelle!"

Luotaajain huudot alkoivat kuulua kaukana, ja kansivartijat toistivat ne:

"S-y-y-l-t?? kolme! -- S-y-y-l-t?? kolme! -- Kaksi -- kolme -- nelj?nnest?! -- Kaksi -- ja puoli! -- Kaksi -- ja -- nelj?nnes! -- Sy-y-l-t?? kaksi! -- Yksi -- kolme -- nelj?nnest?!"

Nyt veti Bixby parista kellotangosta, heikko kellon kilin? kuului syv?lt? alhaalta konehuoneesta, ja meid?n vauhtimme alkoi hiljenty?. H?yry pihisi hanoista. Luotaajain huudot jatkuivat -- ja niiss? on aina jotakin kamalaa ja pelottavaa, niiss? ??niss?, y?tiseen aikaan. Jok'ainoa luotsi oli nyt t?hyst?m?ss?, silm?t sirill??n, ja he puhuivat vain kuiskaten. Kukaan muu ei n?ytt?nyt tyynelt? ja huolettomalta kuin Bixby itse. H?n hoiteli kylm?verisesti ja ep?r?im?tt? per?sint?, tekem?tt? mit??n muita huomioita, ja ohjasi laivaansa ainakin minun mielest?ni t?ydellisesti n?kym?tt?mien merkkien mukaan -- sill? meid?n mielest?mme, mik?li n?ytti, me olimme pime?ll? rannattomalla ulapalla. Hytiss? puhuttiin nyt vain puoli??neen ja lyhyin? lauseina.

"Selv? on -- se on nyt ensim?isell? karilla."

Vaitiolo, ja sitten kuului taas puoli??neen:

"Istu ja pala! -- tuota sanon min? hienoksi."

Nyt pys?htyiv?t koneet kokonaan k?ym?st? ja me ajauduimme virran mukana. Ei silti ja senvuoksi, ett? min? olisin n?hnyt ajautuvamme, sill? nyt olivat kaikki t?hdet kadonneet! T?m? hiljainen painuminen virran mukana oli kuitenkin kaikkein kamalinta -- syd?n melkein lakkasi sykkim?st? siin?. Muutamassa minuutissa erotin lyhyen matkan p??ss? viel? mustempaa kuin tuo paksu pimeys, joka ymp?r?i meit? -- se oli saaren ??rimm?inen niemennen?. Me ohjasimme suuntamme suoraan sille. Nyt olimme sen pime?ss? varjossa, ja vaara n?ytti niin uhkaavalta, ett? min? olin menehty? ja tunsin voimakkaan halun tehd? jotakin -- mit? hyv?ns? -- pelastaakseni laivan. Mutta Bixby seisoi yh? edelleen masentumattomana rattaansa ??ress?, valppaana kuin vaaniva kissa, ja kaikki muut luotsit olkap?? toisessaan kiinni h?nen selk?ns? takana.

Vesi k?vi aina matalaa matalammaksi, luotaajain huudoista p??tt?en, ja nyt oli se vain: --

"Kah-dek-san ja-a-alkaa! Kah-dek-san ja-a-alkaa! -- Seit-se-m?n ja kol-- -- --"

Bixby lausui varottaen puhelintorveen koneenk?ytt?j?lle:

"Ole nyt varoillasi."

"Selv? on, sir."

"Seit-se-m?n ja pu-u-uoli! Seit-se-m?n ja-a-alkaa! -- Kuu- uu-si ja kolme nelj--"

Me raapasimme pohjaan! -- Samassa silm?nr?p?yksess? toimeenpani Bixby kamalan kellonkilin?n ja ulvoi puhelintorveen: -- "P??st?pp?s nyt p??lle! -- Kaikki mit? vain on!!" Laiva murskui ja raapi l?pi hiekan, heilui kauhuisan silm?nr?p?yksen perikadon partaalla -- ja oli yli karin! ja niin jyrisev? hurraa-huuto, joka silloin kohotettiin Bixbyn sel?n takana, ei liene koskaan ennen eik? j?lkeen saanut mit??n ohjaushytti? tutisemaan liitteiss??n! --

T?st? silm?nr?p?yksest? alkaen oli kaikki vaara sivuutettu. Bixby oli sankari siit? hetkest? alkaen; ja kestip? kauan ennenkuin h?n lakkasi puhumasta sen illan uroty?st? joella!

Voidakseen t?ysin k?sitt??, mit? kuulumatonta varmuutta ja tarkkuutta vaaditaan tavattoman h?yrylaivan ohjaamisessa oikeaan suuntaan t?ll? pime?ll? vesier?maalla, tulee tiet??, ett? per?simess? olevan miehen ei ainoastaan tullut ??rimm?isen varovasti luotsata lukemattomien snagien ja salakarien ohi sek? sitten kulkea niin l?helt? niemennen??, ett? puitten oksat lakasivat per?kantta, vaan ett? h?nen sit?paitsi tuli p??st? tuskin k?sivarren pituuden p??ss? ohi vajonneen ja n?kym?tt?m?n hylyn, joka ehdottomasti, jos h?n vain olisi sattunut pyyhk?sem??n siihen, olisi ty?ntynyt eteen ja viidess? minuutissa tuhonnut noin nelj?nnesmiljoonan dollarin arvoisen lastin ja v?hint?in sataviisikymment? ihmishenke? lis?ksi.

Sin? iltana kuulin viimeksi seuraavan kohteliaisuuden, joka oli osotettu minun arvoisalle p??llik?lleni: er?s vieraamme mumisi itsekseen ??nenpainolla, joka ilmaisi syv?? tyytyv?isyytt?:

"Istu ja pala! -- se Bixby on oikea jyryluotsi!" --

Kun sitten oli kulunut, mik?li minusta itsest?ni tuntui, ??ret?n aika, olin vihdoinkin onnistunut ahtamaan p??ni t?yteen saaria, kaupunkeja, kareja, niemi? ja v?yli? -- ja se oli verrattain raskas ja vaikea s?lytys kannettavaksi viel? mukanakin. Mutta kun nyt todellakin osasin ummistaa silm?ni ja luetella sangen kunnioitettavan jonon nimi?, hypp??m?tt? enemp?? kuin kymmenen penikulmaa joka viisikymmenluvulla, alkoi minusta tuntua kuin olisin yhdell? otteella vallan hyvin osannut luotsata laivan alas New-Orleansiin, luonnollisestikin edellytt?en, ett? saisin hyp?t? noiden pienten tyhj?in paikkain yli. Mutta elpyv? itsetuntoni oli tuskin nostanut p??t??n, kun Bixby keksi jonkun tavan ly?d?kseen sen maahan takaisin. Er??n? p?iv?n? k??ntyi h?n aivan ?kki? minuun sanoen:

"Kuvaappas rantaviiva Walnut Bendin luona. Mink? muotoinen se on?"

H?n olisi aivan yht? hyvin voinut pyyt?? minua tekem??n selkoa iso?itini mielipiteest? protoplasmaan n?hden. Mietin arvokkaasti muutaman silm?nr?p?yksen ja ilmaisin sitten, ettei sill? minun tiet??kseni ollut mit??n erikoista "muotoa." Tulistuvainen oppimestarini laukaisi luonnollisesti heti ankaran pamauksen ja jatkoi sitten lataamista ja laukaisemista, kunnes h?nell? ei en?? ollut mit??n lis?tt?v??.

Olin jo aikoja sitten oppinut, ettei h?nell? ollut varastossa enemp?? kuin m??r?er? senlaatuisia ampumavaroja ja ett? h?n, heti kun se oli loppuun k?ytetty, muuttui varsin my?t?tuntoiseksi ja melkeinp? katuvaiseksi vanhaksi kunnon mieheksi. K?yt?n t?ss? sanaa "vanha" kiintymyksen ilmauksena -- sill? h?n ei ollut siihen aikaan kuin pari vuotta yli kolmenkymmenen. Min? siis odotin. Hetken p??st? sanoi h?n lempe?sti:

"Poikani, sinun on aivan pakko, n?etk?s, perin pohjin tuntea virran muoto. Se on ainoa, jonka mukaan voi ohjata pikimustassa y?ss?, ymm?rr?tk?s. Mutta sit?paitsi pit?? sinun tiet??, ettei se ole yht? helppoa y?ll? kuin p?iv?ll?."

"Mutta mill? ihmeell? sitten voin oppia tuon kaiken?"

"Mitenk?s sin? osaat kulkea ruokasalissa siell? kotona vaikka kuinka pime?ss?? -- Niin, kas, sen vuoksi ett? sin? tied?t sen muodon. Sin? et voi sit? n?hd?."

"Tarkotatteko te todellakin, sir, ett? minun tulee tuntea yht? hyvin ne sadat tuhannet mutkat ja lahdet t?ll? ??rett?m?ll? virralla kuin tunnen huoneet kotona?"

"Hiisi minut viek??n, jollei sinun ole pakko tuntea niit? hyv?n joukon paremmin kuin kukaan ihminen tuntee huoneensa omassa talossaan, sanon sinulle."

"Soisin olevani kuollut!"

"Niin, katsoppas, poikani, ei k?y laatuun menett?? malttiaan. T?m?, n?etk?s, t?m? t?ytyy oppia, t?m?. Ei k?y p?ins? vilist?? tiehens?. T?htikirkkaina ?in? k?yv?t varjot niin mustiksi, ymm?rr?tk?s, ett? ellet tuntisi kuin viisi sormeasi, milt? ranta n?ytt??, pel?styisit tiedottomaksi kerran nelj?nnestunnissa, ja kuvittelisit jokaista puunrunkoa niemeksi tai muuksi senkin viet?v?ksi -- ja sin? seisoisit ja rehkisit viidenkymmenen kyyn?r?n p??ss? virralla, kun sinun pit?isi olla kahdenkymmenen jalan p??ss? rannasta. Pime?ss? et voi n?hd?, miss? jokin snagi on, mutta sin? tied?t pilkulleen, miss? se on, ja rantojen muoto sanoo sinulle sen, kun l?hestyt sit?. Sitten on meill? ?it?, jotka ovat pimeit? kuin s?kiss? -- sellaisina ?in? on virralla kokonaan toinen muoto kuin silloin kun on t?htikirkasta. Silloin n?ytt?v?t rannat suorilta kuin kanavanreunat, ja jollet tiet?isi enemp?? kuin sen, ohjaisit sin? my?s sen mukaan. Mutta se, joka tuntee joen, ohjaa laivan suoraan sit? kohti, mik? n?ytt?? suoralta, muuratulta sein?lt?, ja se sein? v?ist?? h?nt? ja p??st?? h?net eteenp?in -- sill? h?n tiet??, n?etk?s, ett? joki tekee k??nteen juuri sill? kohdalla. Ja sitten on meill? sumu?it? tietystikin. Otappas tuollainen y?, jolloin on oikein harmaa, taaja sadesumu, niin saat n?hd?, poikaseni, ettei rannoilla ole mit??n muotoa ensink??n. Viisaammatkin miehet kuin sin? ovat siin? joutuneet ymm?lle. Ja sitten ovat rannat toisenlaisia aina sen mukaan, onko uusi vai loppu- vai t?ysikuu, ymm?rr?tk?s. On n?es --"

"Oi, herran t?hden, ?lk?? sanoko enemp??! -- Onko minun todellakin opittava joki kaikilla noilla viidell?tuhannella tavalla? Jos min? p?ntt?isin kaiken t?m?n p??kallooni, pakahtuisi se vallan varmasti!"

"Ei! -- ei sinun tule oppia muuta kuin kuinka joki on muodostunut. Ja se on sinun opittava niin eh-dot-to-man ihkavarmasti ja visusti, ett? aina osaat ohjata oman p??si mukaan, mit? tahansa sitten luulet n?kev?sikin silmiesi edess?."

"No, min? kai koetan sitten -- mutta jos nyt oppisin tuon kaiken, niin voin kai sitten luottaa siihen? -- joki on kai aina samanlainen eik? rupea muuttelemaan muotoaan, toivoakseni?"

"Kuuleppas, Bixby, olehan varoillasi, kun tullaan Presidentin-saaren luo ja niille seuduille. Joki on leikkautunut maihin, ja hiekkas?rk?t ovat my?d?nneet, niin ett? on odotettavissa koko ihanaa. Sin? et tule tuntemaan samaksi v?yl?? n:o 40:n yl?puolella. Jos sent??n, on kai ment?v? sycomore-snagin sis?puolelta."

Niin sain vastauksen siihen kysymykseen. T?ss? oli siis kokonaisia penikulmia rantaa, joka juuri oli muuttamassa muotoaan. Koko miehuuteni oli taas mennytt?. Kaksi seikkaa n?ytti minusta p?iv?nselvilt?: se ett? miehen p??st?kseen luotsiksi tuli oppia enemm?n kuin oikeastaan olisi sallittua kenenk??n ihmisen tiet??, ja se ett? h?nen kerran vuorokaudessa tuli oppia kaikkityyni uudestaan aivan toisella tavalla.

"Kuuleppas, kun sinut ottaa noin ik??n ylt?yleens? ja kaikki siihen laskettuna, niin luulen todellakin, ett? sin? olet suurempi aasi kuin mik??n muu el?v? olento, mink? koskaan ennen tied?n kohdanneeni. Mit? turkasta sin? kuvittelet h?nen tarvinneen kysy? sinulta?"

Sanoin luulleeni, ett? -- olisi voinut olla hyv? h?nelle saada tiet?? se.

"Niin, tiett?v?stikin, min? kyll? voin l?yt?? omissa huoneissani pime?ss?, jos tied?n, ett? olen omissa huoneissani -- mutta kuinkas sitten k?y, jos min? en tiet?isi sit?? -- Kuinkas silloin k?visi?" --

"Siin? sin? sanoit toden sanan. Senkin sukkula! -- H?n olisi siin? paikassa laskettanut sinut ulos l?pi ikkunan ja s?rkenyt yli sadan dollarin peilinlasit ja akkunanpuitteet ja muut."

Olin hyvill?ni siit?, ett? t?llainen kauhea tapaus oli v?lttynyt, sill? kapteeni ei voinut koskaan k?rsi? v?ke?, joka k?sitteli varomattomasti aluksen tavaroita.

Omistauduin nyt todenteolla tutkimaan jokea -- ja sitke?mp??, vastahakoisempaa teht?v?? ei ainakaan minulla ole ollut onnettomuus saada suoritettavakseni. Kiinnitin silm?ni ter?v??n, mets?n peitt?m??n maankielekkeeseen, joka pisti pitk?lle virtaan kappaleen matkan p??ss? meid?n edess?mme, ja koetin mit? tunnollisimmin valokuvata sen piirteit? ja ulkon?k?? aivokalvooni -- ja katso, tuskin olin jotenkuten onnistunut t?ss? ty?ss?, kun tuo siet?m?t?n olio meid?n l?hetess?mme alkoi ik??nkuin sulaa kokoon ja vet?yty? takaperin ymp?r?iv??n rannikkoalueeseen! -- Kun panin merkille er??n silm??npist?v?n kuolleen puun niemenk?rjess?, huomasin pian saman puun, niin pian kuin tulimme l?hemm?ksi sit?, mit? juonikkaimmalla tavalla sekottautuneen ja sotkeutuneen kokonaiseen mets??n muita puita. Vuoretkaan eiv?t suvainneet pysytt?? muotoaan viitt? minuuttia, vaan muuttivat ulkon?k???n niin ?kki? kuin olisivat olleet voita ja sijainneet kuuman ilmanalan helteisimm?ss? keskipisteess?. Yhdell?k??n ainoalla esineell? ei ollut samaa muotoa yl?sp?in ment?ess? kuin niill? oli alasp?in tultaessa. Se oli vied? j?rjen! -- Valitin t?st? Bixbylle, joka vastasi tyynesti:

"Niin, n?etk?s, seh?n se on juuri temppu asiassa, se. Ellei rannikko muuttaisi ulkon?k???n joka minuutti, ei siit? olisi mit??n hy?ty?. Katsohan nyt esimerkiksi t?t? paikkaa, miss? me nyt olemme. Niin kauan kuin tuo kunnas tuolla ei ole muuta kuin yksi ainoa kunnas, tied?n min? voivani tyynesti pit?? samaa suuntaa kuin t?h?n asti; mutta niin pian kuin se erottautuu ik??nkuin V:ksi, on aika k??nt?? ylihankaan niin pian kuin mahdollista, muutoin kulkee laiva suoraan karille; -- ja hiukan etemp?n?, kun tuon V:n toinen sakara k??ntyy toisen taakse, on k??nnytt?v? alihankaan takaisin, jotta en sattuisi tekemisiin snagin kanssa, joka voisi katkaista laivan em?puun niin siev?sti kuin purasimella. Jos tuolla kunnaalla ei olisi ymm?rryst? muuttaa muotoaan pimein? ?in?, olisi n?ill? tienoin kaunis h?yrylaivahautausmaa vuoden kuluessa, se on totinen totuus."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet