Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Näyttelijättären tarina: Romaani by Anttila Selma
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2208 lines and 48099 words, and 45 pages
N?YTTELIJ?TT?REN TARINA
Romaani
Kirj.
SELMA ANTTILA
G. W. Edlund, Helsinki, 1917.
Siihen aikaan, kun rauha viihtyi maailmassa eik? kukaan olisi uskonut suuren maailmansodan syttyv?n vuosikymmenen vier?ht?ess?, kun aatteen miehet kammioissansa suunnittelivat ihmisyyden ihanteita ja palveltiin taiteen jumalia pyrkien kansallisen, suomalaisen taiteen luomiseen, siihen aikaan oli my?skin meill? suurta ja vilpit?nt? ihmisyytt?, oli luovaa nerokkuutta ja nuorta, hehkuvaa innostusta sek? samalla taistelua sivistysel?m?n puitteissa.
Maisteri Alpre Harju, talollisen poika, oli esteetikko, kirjoitteli aikakauslehtiin ja usein jokap?iv?isiin sanomiin. H?n oli perinpohjaisissa opinnoissaan pysynyt aikansa tasalla ja valitsi tuntijan vaistolla edustavinta ja parasta, mit? maailman kirjallisuus tarjosi kaunokirjallisella ja estetiikan alalla.
H?n ei kuitenkaan tyytynyt pelkk??n teoriaan uppoamalla kirjapaljouden lumoihin. H?n imi niist? mehun ja pysyi omana itsen??n, puolittain talonpoikana, mutta t?ydellisesti ehe?n? persoonallisuutena, j??den kaikenlaisten suuntien ulkopuolelle. Sit?paitsi h?nell? oli omituinen kyky tarkata ymp?rist???n ja pyrki? sovittamaan sit? omien aatteittensa mukaiseksi tai mahduttamaan siihen ihanteitaan.
Mies p?rr?inen ja parrakas, silm?t tuuheain kulmien alla syv?ll? kuin ainakin tutkijalla ja lukumiehell?, puku huolimaton, mutta moitteettomasti puhdas sek? paljosta istumisesta housunlahkeet hanurin poimuissa, asteli ty?huoneensa lattialla kodissansa Harjussa.
Harjun talo ei ollut suuri, mutta vuokraaja kykeni maksamaan siit? sen verran, ett? maisteri Harju p??si tyydytt?m??n halunsa ostaa runsaasti kirjoja ja tehd? tuon tuostakin matkan Eurooppaan.
T?ll? hetkell? ei maisterilla ollut mit??n syv?llisemp?? miettimist?, olihan vain levoton suojattinsa, pikku Katrin, kepposista.
H?n oli tahtonut antaa tyt?lle opetusta tiet?misen aikeissa kasvattaakseen h?nest? n?yttelij?n, koska oli sattumalta havainnut tyt?ss? selvi? taipumuksia t?h?n suuntaan.
Pikku villikissa oli juossut mets??ns? eik? tullut y?ksik??n n?kyviin.
Maisteri Alpre Harju ei juuri h?t?illyt, mutta t?ll? kertaa h?n oli hiukan levoton. Raottaen keitti?n ovea h?n kysyi em?nn?itsij?lt??n:
-- Eik? viel?k??n kuulu Katria?
-- Eik? kuulu, -- tiuskaisi Miina k?rsim?tt?m?n?. -- Ja nytk?s sit? kysyt??n ja k?rt?t??n! Ihanhan se on sellaista paasaamista kuin min? olisin tyt?n piilottanut. Min?k?s sen nyt sitten kirstuuni pistin ja ullakolle vein? Ellen itse olisi levoton lapsesta ja silmi?ni sokeiksi porannut kaiken y?t?, en siet?isi t?t? kyselemist?. Kukas on syyp??? Kyl?l?iset. ?rsytt?v?t ja h?tyytt?v?t lasta. Senkin nasapuljukset! -- s?tti Miina.
Alpre Harju oli heti paennut eukon alkaessa, j?tt?en h?net rauhassa ?k?ilem??n.
H?n astui yl?s m?en laitaa ja jatkoi matkaansa harjun sel?ll? polkua my?ten suureen mets??n kiireht?en askeleitaan ja ymp?rilleen p?lyillen kuin jotakin etsien. Aurinko paistoi t?ydelt? ter?lt? ja kuumuus k?vi rasittavaksi. H?n heitti takkinsa polulle ja riisui kenk?ns? j?tt?en ne siihen ja jatkoi n?in keventyneen? matkaansa.
Saniaiset tervehtiv?t h?nt? alempana harjun alla ulottuen polviin saakka; kaatuneet puut ojentelivat oksiansa polulle. Kukkivista tuomista ja pihlajista, angervoista ja oimukkapensaista, joita mustamultainen notkelma kasvatti, nousi huumaava tuoksu. Kulkijan ylle satoi valkeanaan rapisevain kukkien lehti?, ja lintujen viserrys lehdossa t?ytti ilmaa yhtyen sopusointuiseksi kuoroksi mets?n huminan ja puron hiljaisen lorinan kanssa.
Puro kiiti yh? vuolaampana notkelmaa pitkin kiirehtien kuin est??kseen vetens? uupumista janoisien kasvien juurille.
Alpre Harju nosti k?den silmilleen. Notkelman alla avautui j?rvi kimaltelevana huikaisten silmi? auringonpaisteessa.
Se oli sellainen syv? ja yksin?inen mets?j?rvi, korkeain rantain piiritt?m?. Mets?n vihreys ja taivaan laki kuvastuivat sen pintaan tavallisesti synkiss? v?reiss?. Kuin vanhuuttaan sameneva silm? se menetti yh? enemm?n kirkkauttaan painuen aina syvemm?lle onkaloonsa.
Alpre Harju tahtoi uida, ja siksi h?n oli tullut mets?n halki, pitk?n matkan, melkein joka p?iv?. T?ll? kertaa h?n etsi my?s Katria, Juonalan villi? tytt??, ja luuli melkein varmasti l?yt?v?ns? lapsen kotoaan tuosta m?kist? j?rven rannalla.
Uituaan h?n siis meni harmaaseen m?kkiin ja tapasi ihmeikseen pappilan nuoren ylioppilaan Tuomas Salmelan Juonalan pihalla.
-- Oletko jo k?ynyt uimassa vai vastako menet? -- kysyi h?n.
-- Olen jo k?ynyt mutta olen menossa mets?lle, -- sanoi nuorukainen n?ytt?en ampuma-asettaan.
-- Oletko n?hnyt Katria? -- kysyi Alpre Harju.
-- En tunne koko tytt??, -- kuului nuorukaisen lyhyt vastaus.
Tuomaan is?, kirkkoherra Salmela, oli vasta muuttanut pit?j??n, ja Tuomas oli sit?kin oudompi t?ll? seudulla oltuaan talven kaupungissa.
-- Ovi on s?pist? auki, h?n on kai kotona, -- sanoi Tuomas.
He astuivat sis??n.
Keskell? lattiaa istui nuori tytt? punoen kulleroista seppelett?. H?n tuijotti tulijoihin ja sipaisi pitkill? ruskeilla sormillaan suortuvat pois silmilt??n.
-- Miss? on is?si? -- kysyi Alpre Harju.
-- Meni lusikoita kaupalle ja soittamaan, -- sanoi Katri nousten seisaalle.
-- Miksi sin? tulit pois Mattilasta? -- kysyi Alpre Harju. -- Olisit voinut olla siell? ja samalla k?yd? meill? lukemassa. Olihan niin sovittu toistaiseksi.
Katri katsoi kysyj??n alta kulmain eik? vastannut. Katseessa oli lapsen tuska ja kammo. Suurten silm?in mustan ja ruskean v?rin sekoitus antoi niille erikoisen kiillon ja syvyyden ja pohjattoman kaihon.
Tuomas oli pysytellyt akkunan ??ress? sivulta katsellen tytt?? ja sanoi ruotsiksi toverilleen:
-- Nuo kasvot puhuvat selv?? kielt?. Varmassa silm?yksess? on vastaisen varalle paljon lupaavaa. Kuka tiet??, mit? tuo arvoituksentapaisuus kaihoisissa silmiss? tulee antamaan ja itsellens? vaatimaan! Katsohan vain leve?hk?? suuta ja j?ntev?? leukaa. Se on nyt liian laiha, tuntuu joka luun kolo. Ei sent??n hullumpaa, tyt?ss? on suloa ja sitkeytt?. Taidat olla oikeassa, voi tulla taiteilija. Ainakin ulkomuodon puolesta.
-- Tahdotko tulla kyl??n? -- kysyi Alpre Harju vastaamatta nuorukaisen puheeseen.
-- En! -- tokaisi Katri varmasti.
-- Kuinka sitten lukujen k?y?
-- Kun en min? voi tulla kyl??n! -- huusi Katri. Tuomaan silm?t levisiv?t.
-- Mit? me sitten teemme? -- sanoi maisteri Harju hymyillen.
-- Min? tahdon lukea kotona. Ja sitten min? neuloisin!
-- Neuloisit, -- innostui maisteri. -- Tietysti sinun pit?? neuloa. Voit kai tulla noutamaan ompeluaineita ja samalla kirjasi meilt?.
Tytt? kuunteli kiihkoisesti suoristuen hetkeksi, mutta suuressa laihuudessaan h?nen oli vaikea pysy? ryhdikk??n? ja painui j?lleen kokoon.
-- Siin? voi olla ainesta, -- my?nsi Tuomas m?kist? astuttaissa, -- mutta ruokaa h?n tarvitsee kaikkein ensiksi.
-- On mahdotonta j?tt?? h?nt? yksin t?nne mets??n, -- p??tteli Alpre Harju.
-- Onko sinulla joitakin varmoja suunnitelmia lapsen suhteen? -- kysyi Tuomas.
-- Enp? tied?. Tytt? on hiivatin itsep?inen ja samalla arka. Olen sattumalta, salavihkaa p??ssyt h?nen olemuksestaan selville. Uimassa k?ydess?ni kuulin h?nen laulavan ja tanssivan rannan nurmella. Tanssi ei kuitenkaan ollut varsinaista tanssimista. H?n matki kyl?n tytt?j? ja poikia mainion sattuvasti. Min? olen ollut heid?n iltamissaan niin paljon, ett? tunsin Katrin esityksest? joka ainoan.
-- Mit? sin? sitten arvelet?
Add to tbrJar First Page Next Page