Read Ebook: Näyttelijättären tarina: Romaani by Anttila Selma

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2208 lines and 48099 words, and 45 pages

-- Mit? sin? sitten arvelet?

-- Jos tyt?n luonne olisi taipuvaisempi, saisimme h?nest? oivallisen n?yttelij?n.

-- Mit?? -- huudahti Tuomas. -- Tytt?h?n on kouluttamaton, oikea villi-ihminen!

-- Mit? siit?! -- Alpre huitaisi k?dell??n. -- Kirjatiedotko ne nyt taiteilijan loisi? Min? antaisin tyt?n viel?kin olla, mutta pelk??n, ett? sattuma voi h?net her?tt??, ja sen vuoksi pit?isi olla varuillaan.

-- Lukea h?nen kuitenkin pit?isi! -- v?itti Tuomas.

-- On niin haluton ja arka. Yrit? sin?! -- sanoi Alpre ?kki?.

-- Niin, -- innostui Tuomas, -- jos sin? autat.

-- Totta kai.

-- Sellainen tytt? -- luuta, tukkaa ja silmi?. Peijakas! -- intoili Tuomas.

Miina ruokki Katria, antoi ev?it? ja ostetun kankaan ja muita ompelutarpeita.

Miina vilkaisi kirjoihin ja huomattuaan ne maailmallisiksi ei pist?nytk??n koppaan, otti pois paperista ja pani vanhan postillan sijaan.

-- Tota kun sy?, aivan kuin ei olisi oikeata ruokaa koskaan n?hnyt, -- ihmetteli Miina.

Tytt? ny?kk?si ja puri vahvat hampaansa mahtavaan leiv?nviipaleeseen antaen voille ja paistille iloisen matkan laihan kaulansa kautta tyhj??n vatsaan. Makea liemi ja sokerikakku teki h?net vallan autuaaksi.

-- Miss? min? olisin t?llaista muualla sy?nyt, -- selitti tytt? nauttien ruuasta.

-- Sy?, sy?, hyv?st? syd?mest? se on suotu, sy?, ett? lihoisit.

Katri nauroi.

-- Et sin? varsin koreasti naura, -- muistutti Miina.

Katri peitti suunsa k?dell??n.

-- Enh?n min? sit? pahalla, -- enn?tti Miina sanoa, -- mutta voisit pit?? varasi, ettet sill? tavalla horise!

Kyyneleet nousivat tyt?n silmiin ja sokerikakun palanen j?i k?dest? p?yd?lle. Siin? tuokiossa h?n otti vasun k?teens? ja katosi.

Miina j?i siunailemaan.

Katri kiirehti pitkin harjua juoksujalkaa, mutta pian h?n v?syi. Ruokakoppa ja kangasmytty painoivat. H?n oli jo p??ssyt suureen mets??n ja istui ymp?rilleen t?hyilty??n kahden suuren kiven v?liin ja taittoi leppi? eteens?. Siit? ei olisi etsienk??n l?yt?nyt. Laihat, ruskeat sormet p??steliv?t kiireisesti kangasmytyn sidelankoja, ja suu mutussa h?n ahmi suurin silmin paperista paljastuvaa punakirjavaa karttuunia. Siin? oli pieni? pilkkuja ja raita pitkin syrj??. H?n nousi seisomaan ja levitti vaatteen eteens?, heitti kankaan toisen p??n selk??ns? ja astui sipsutellen juhlallisesti ja hyp?hdellen. Vy?t?r?lt? h?n sitaisi kiinni k??relangalla ja katseli ja keikisteli. Kuinka se tuoksuikin hienolle, ihan kauppapuodille, tuntui k?teen sile?lt? ja pehmoiselta. Mattilan Annalla ei ollut n?in kaunista kangasta. H?n tekee siit? sellaisen kuin Annan hame on, lyhyet hijat, kaulasta auki, kapea hame ja vy? sel?ss?. Pit?? vain ummistaa silm?t, niin muistaa, kuinka se on leikattu, n?kee neulokset kuin viivat edess?. Sel?ss? ei ole neulosta eik? hijan tyvess?. T?ytyy painaa p?? kankaaseen ja upottaa ajatukset Mattilan Annan pukuun. Se neulos kainalon seuduissa -- selvi?, selvi?! komentaa h?n. Se on niin, ett? itkett?? eik? muista mit??n -- ei mit??n. Kiireesti h?n kokosi kankaan ja muut ompelutarpeet, peitti ev?svasun ja j?tti ne piilopaikkaan juosten itse takaisin kyl??n. Oli keskip?iv?, mutta kun pujahti mets?npuoliselta aitan nurkalta, niin p??si livahtamaan parvelle, ja Annan aitan ovi oli tavallisesti auki. Kun saisi vain kerran vilkaista sit? puseroa, niin sitten muistaisi aina -- h?n n?ki jo kaukaa, ett? ovi oli auki. Syd?n l?i rajusti, kyll? nyt t?ytyi uskaltaa, ei ne kuitenkaan n?ytt?isi. Naulassa oli puseroita, ja h?n riensi tarkastamaan. Samalla kaikki selvisi, ja h?n veteli viivoja sormellaan ilmassa kuvaillen el?v?sti leikkaukset. Silloin paukahti koira haukkumaan pihassa. Katri pid?tti henke??n ja seisoi s?ik?htyneen? ylisen lattialla. Joku tuli yl?s portaita. Se oli Anna vaatemytty syliss?. H?nkin s?ik?hti ja kirkaisi:

-- Jestas, mit? sin? t??ll??

-- Katsoin puseroa, -- sanoi Katri selviten pelostaan.

-- Kuka sinun tiet??, mene pois t??lt?!

-- Menen, -- sanoi Katri heitt?en niskojaan, -- k?skem?tt?kin menen.

-- Kas tuota kerj?l?ist?, kun osaa ylpeill?, -- ja kuin piloillaan h?n huusi koiralle pihassa: -- Ot kii!

Koira ty?ntyi ?rhentelem??n ja repi Katrin laajaa hametta. Katri veti tuppipuukon taskustaan ja l?i sen p??ll? koiraa, kiiveten yli aidan, mutta koira ei hellitt?nyt.

-- Katsokaas tuota ottelua, -- sanoi Anna Kaivolan nuorelle is?nn?lle, joka tuli Eetun kanssa Mattilan tuvasta.

Eetu ?rjyi koiralle ja kysyi Katrilta:

-- Puriko se?

-- Kun Anna usutti, -- sanoi Katri.

-- Sin? k?vit luvattomasti minun aitassani, vaikka viel? varastaisit, -- sanoi Anna.

Katrin silm?t levisiv?t, ja h?n j?i sanattomana tuijottamaan ihmisiin edess??n. Kyyneleet nousivat himment?m??n katsetta, ja h?nen avuttomuutensa oli niin puhuva, ett? Eetu sanoi sisarelleen:

-- ?l? sellaisia puhu.

-- Min? sain kangasta Harjusta ja min? teen hameen, -- sanoi Katri ponnistaen kaikki voimansa pid?tt??kseen itkua. -- En muistanut kainaloneulosta.

-- Kuulkaas tuota, oikeinhan se keksii kuin olisi hyvinkin viisas.

-- Min? en keksi, se on totta, -- huusi Katri.

-- Sin?k? tekisit hameen, r??sy-Maija, mikset sitten korjaa tuota vanhaa reppanaasi, kun roikkuu yll?si kuin mik?kin variksenpel?te!

Sanat olivat kaikki haavoittavia Katrille.

-- Te olette kaikki hylkyj?, h?ijyj? k??rmeit?! -- huusi h?n polkien paljasta jalkaansa pehme??n sarkaan.

Kaivolan nuori is?nt? l?hestyi aitaa. Samassa Katri kavahti pystyyn ja juoksi mets?? kohti taakseen katsomatta.

Kaivola oli usein pelotellut Katria ja kutsui h?nt? leikill? pikku morsiamekseen tavoittaen kiinni, milloin sattui l?heisyyteen.

Piilopaikkaansa tultuaan h?n heitt?ytyi maahan uupuneena ja itki. Ei kangaskaan en?? lohduttanut. Kesken suruaan h?n nukahti.

Aurinko oli jo alhaalla, kun h?n her?si. Kaikki ik?vyydet palasivat samalla mieleen. Silloin h?n turvautui vanhaan keinoonsa, l?i kaikkia ik?vi? ajatuksia, iski, kun joku nosti p??t??n: Tulkooskin, h?n ei huoli mist??n eik? kest??n. H?n el?? Juonalassaan ja neuloo hameen! Koppa k?dess? ja mytty kainalossa h?n astui taas kotia kohti ja tuli korkealle harjulle, josta oli viel? kappale matkaa kotiin, kun h?n ?kki? n?ki Kaivolan is?nn?n rinteell?, aivan l?hell?. Tytt? parkaisi, j?tti ev?skoppansa ja juoksi pys?htym?tt? kotiin saakka. Siell? h?n sulki oven ja rauhoittui vasta v?hitellen. Sen h?n tiesi, ettei Kaivola koskaan tulisi h?nen kotiinsa. Miksi ei, sit? ei h?n tutkistellut.

Kun h?n aamulla her?si ja avasi oven, oli ev?skoppa kiviportaalla. H?n s?ik?hti ensin ja uskalsi tuskin tarttua sankaan.

-- Jos olisikin v?ijym?ss?!

K?si hameentaskussa veist? kopeloiden metsittynyt tytt? odotti hetken henke??n pid?tellen, uskalsi lopulta astua pihaan ja t?hyst??. Ei mit??n ep?ilytt?v??, ja h?n haki vett? ja puita ja laittoi itselleen aamiaisen. Ja sitten alkoi hameenteko.

H?n mittasi ja jakoi kankaan kahteen yht? suureen osaan. K??nsi syrj?raidan kaulaa vasten rinnan p??lle, keikisteli ja n?ki, ett? kangas ulottui puolis??riin. Harjun Miina oli ollut tarkalla p??ll? ja ostanut vaatetta liian v?h?n, mutta sit? ei Katri miettinyt. H?n oli innoissaan ja piteli vaatetta kuin ompelijat hyvin kallisarvoista silkki?. Vaate oli kaksin kerroin ja nyt oli leikattava ulkosyrjille saumat ja kainalosauma, joka oli tuottanut niin paljon harmia. Uudet ja kankeat sakset puraisivat ahnaasti ja ihastuksen v?ristys puistatti tytt?? suuressa edesvastuun tunnossa, ettei pilaisi kangasta. Sauman kaaret ja mutkat piirt?ytyiv?t ihan kuin taian kautta tuohon kankaalle. H?n ajatteli niit? vain oikein vihaisesti. Jo oli leikattu. Kyykkysill??n h?n hyppeli lattialla. Vanhan, paksun hameen laskokset naurattivat h?nt?. Ne poimuttelivat kuin vuota tuossa vaalealla kankaalla. H?n hypp?si yl?s ja sieppasi pitk?t, kapeat viipaleet, jotka j?iv?t kainalon alta ja sitoi ne vy?lleen, sovitti nauhaksi tukkaansa ja solmeili niit? ihastuneena, py?ri ja hyr?ili rikkaana ja onnellisena aarteistaan. Silloin avautui ovi, ja Katri j?i tilkut k?siss? katselemaan sis??n astuvaa miest?.

-- Is?k?! -- huusi h?n samassa, hypp?si ovelle ja kiskaisi miest? k?dest?, p??steli mets?karjunnahkaisen repun h?nen sel?st??n ja tarkasti eteisen hyvin tiet?en, ett? siell? t?ytyi olla lusikka- ja kauhapussi. Se oli aivan tyhj?. Is?ll? oli siis ollut hyv? kauppaonni.

Katrin is? oli mies parhaillaan, vasta nelj?nkymmenen paikkeilla, mutta h?nen hintel? vartalonsa ja melkein naisellinen ja arkaileva olentonsa teki h?net niin v?h?p?t?iseksi t??ll? korven keskell?, miss? ruumiillinen voima on se ainoa mahtikeino, mill? k?yh? mies voi saada herruutensa tunnustetuksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet