Read Ebook: Matkustus maan keskipisteeseen by Verne Jules Airio Arvo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1758 lines and 44201 words, and 36 pages

asema oli siihen aikaan kaupungin ulkopuolella. Set?ni pukeutui sen j?lkeen pikaisesti ja vei minut mukaansa kaupungille. Hotellin ovenvartija puhui saksaa ja englantia, mutta professori, joka taisi monta kielt?, kysyi h?nelt? selv?ll? tanskan kielell?, miss? pohjoismaiden muinaismuseo oli, ja sai yht? selv?ll? tanskan kielell? vastauksen.

Esimiehen? t?ss? omituisessa laitoksessa, johon oli koottu niit? ihmeellisi? esineit?, joiden avulla voi uudelleen sommitella maan historian ja olot kaikkine vanhoine menoinensa, kiviaseinensa, juomapikareinensa ja koristeinensa, oli oppinut professori Thomsen, Hampurissa olevan konsulin yst?v?.

Sed?ll?ni oli h?nelle l?mmin suosituskirje. Ylip??ns? oppinut mies vastaanottaa toisen oppineen jotenkin kylm?kiskoisesti, mutta t?ll? kertaa asia oli vallan toisin. Valmiina auttamaan tervehti professori Thomsen syd?mellisesti sek? professori Lidenbrockia ett? h?nen veljenpoikaansa. Tuskin tarvinnee mainita, ett? set?ni varoi huolellisesti ilmaisemasta salaisuuttansa tuolle miellytt?v?lle museon johtajalle; h?n sanoi vain, ett? meill? oli aikomuksena k?yd? Islannissa muka yleens? vain tieteen harrastajina.

Herra Thomsen antautui kokonaan meid?n palvelukseemme, ja kuljimme laivasillalta toiselle etsien laivaa, joka olisi l?hd?ss? Islantiin.

-- Tulkaa laivaan tiistaiaamuna kello 7, sanoi kapteeni Bjarne pistetty?ns? melkoisen joukon hopeakolikoita taskuunsa.

Kiitetty?mme herra Thomsenia h?nen suuresta avustansa palasimme hotelliin.

-- T?m? k?y hyvin, vallan hyvin! sanoi set?ni. Mik? erikoinen onni, ett? sattumalta l?ysimme t?m?n l?ht?valmiin laivan. Sy?k??mme nyt aamiaista, ja k?yk??mme siten kaupunkia katselemaan.

Menimme s??nn?tt?m?lle aukealle torille, jonka nimi on Kongens Nytorv ja jossa oli tykkipatteri; sen kaksi pient? tykki? ei voinut s?ik?hdytt?? ket??n. Aivan l?hell?, talossa N:o 5, oli ranskalainen ravintola, jota piti er?s Vincent-niminen kokki, ja siell? saimme oivallisen aamiaisen, josta maksoimme vain nelj? markkaa hengelt?.

Sitten huvittelin kuin lapsi k?yskennellen ymp?ri kaupunkia; set?ni k?ytti ajuria eik? n?hnyt mit??n koko kaupungista, ei v?h?p?t?ist? kuninkaallista palatsia, ei kaunista siltaa, joka on rakennettu seitsem?nnell?toista vuosisadalla museon kanavan poikki; ei Thorvaldsenin tavattoman suurta muistorakennusta, jonka sein?t ovat ulkopuolelta koristetut ep?onnistuneilla maalauksilla, vaikka se kuitenkin sis?lt?? t?m?n kuvanveist?j?n taideteokset; set?ni ei n?hnyt pient? Rosenborgin linnaa, joka on ihastuttavan somasti rakennettu puistoon, eik? sen kellotornia, joka on muodostettu nelj?n vaskisen lohik??rmeen yhteenkietoutuneista pyrst?ist?; h?n ei n?hnyt valleilla suuria tuulimyllyj?, joiden pitk?t siivet paisuivat kuin laivan purjeet tuulessa merell?.

Kuinka vieh?tt?vi? k?velymatkoja olisinkaan voinut tehd? kauniin vierlantilaisen tytt?ni kanssa sille puolelle satamaa, miss? kaksikantiset laivat ja fregatit hiljaa keinuivat laineilla pitkin Juutinrauman viheri?it? rantoja; keskell? n?it? varjoisia lehdikk?j?, joiden helmassa on piilossa linnoitus, jonka tykit ojentavat suunsa piilipuiden oksien v?litse!

Mutta h?n oli kaukana poissa, Gra?ben raukkani, eik? minulla ollut toivoakaan saada n?hd? h?nt? en??!

Vaikka set?ni ei huomannutkaan n?it? luonnonihania seutuja, niin h?n kuitenkin h?mm?styi suuresti n?hdess??n er??n kirkontornin Amager-saarella, joka muodostaa lounaisen osan K??penhaminan kaupunkia.

Min? sain k?skyn marssia sinnep?in, ja astuin siis pieneen h?yryveneeseen, joka pys?htyi muutaman hetken kuluttua laivatokan satamaan. Kuljettuamme joitakin ahtaita katuja my?ten, joilla ty?skenteli vankeja p??llysmiestens? keppien komennon mukaan puettuina puoleksi keltaisiin, puoleksi harmaisiin housuihin, tulimme Vor-Frelsers-Kirke'n luo. Itse kirkossa ei ollut mit??n erikoista. Mutta syyn? siihen, ett? sen korkea torni her?tti professorin huomiota, oli se, ett? tasakatosta alkaen sen huipun ymp?ri kohosivat kiertoportaat, joiden kierteet olivat paljaan taivaan alla.

-- Nouskaamme yl?s! sanoi set?.

-- Minua py?rrytt??! v?itin vastaan.

-- Sit? suurempi syy on sinulla nousta yl?s, sill? py?rrytt?miseen t?ytyy tottua.

-- Mutta -- -- --

-- Tule! sanon min?, ?lk??mme tuhlatko aikaa.

Minun t?ytyi totella. Vahti, joka asui kadun toisella puolella, antoi meille avaimen, ja aloimme kiivet?.

Set?ni astui edell?ni kevein askelin. Min? seurasin h?nt? pel?ten, sill? valitettavasti alkaa p??t?ni helposti huimata; minulla ei ole kotkan vakavuutta eik? sen lujia hermoja.

Niin kauan kuin olimme portailla tornin sis?puolella, k?vi kaikki hyvin, mutta sataviisikymment? askelta noustuamme virtasi raitis ilma kasvoihini. Olimme p??sseet tornin parvekkeelle, josta nuo ilmaan kohoavat portaat alkoivat; niit? suojelivat v?h?iset kaiteet, ja yh? kapenevat porraslaudat n?yttiv?t viev?n taivaan ??rett?m??n avaruuteen.

-- En voi! vaikeroin min?.

-- Oletko kenties pelkuri? Eteenp?in vain! komensi taipumaton professori.

Minun t?ytyi seurata h?nt?, pidellen kaiteesta kiinni niin hyvin kuin taisin. Raitis ilma ensin toinnutti ja virkisti minua; mutta kun tunsin tornin huojuvan tuulen puuskauksista, eiv?t jalkani tahtoneet kannattaa; kohta ry?min polvillani, sitten vatsallani; ummistin lopuksi silm?ni ja tunsin ilke?n tyhjyyden tunteen.

Viimein set? tarttui kaulukseeni ja laahasi minut liki tornin huipussa olevaa palloa.

-- Katso, sanoi h?n, katso hyvin tarkoin ymp?rillesi. T?ytyy totuttautua katsomaan syvyyksiin.

Avasin silm?ni ja n?in talot litistynein? maahan kuin musertuneina pudottuaan alas. Yl?puolellani kulki hajanaisia pilvi?, jotka n?k?harhan vuoksi n?yttiv?t liikkumattomilta, jotavastoin torni, pallo ja min? itse olimme kulkevinamme ajatuksen nopeudella eteenp?in. Kaukana toisella puolella levisiv?t eteeni viheri?t kedot, toisella puolella kimalteli meri auringon paisteessa. Juutinrauma kimalteli Helsing?rin kohdalla; siin? n?kyi joitakuita valkoisia purjeita, jotka olivat ik??nkuin kalalokin siivet, ja sumun seasta id?st?p?in siinti tuskin n?kyv?n? Ruotsin rannikko. Koko t?m? ??rett?m?n suuri n?k?ala oli silmieni edess?.

Minun t?ytyi nousta seisaalleni, seisoa suorana ja katsoa ymp?rilleni. Ensimm?inen py?rtymisen est?misharjoitus kesti tunnin. Kun set? salli minun laskeutua tornista, olivat j?seneni aivan j?ykistyneet.

-- Huomenna aloitamme uudelleen, sanoi professori.

Ja todellakin; t?m? huimaava harjoitus uudistettiin viiten? p?iv?n?; tahtoen tai tahtomattani edistyin suuresti "ylh?isten katselujen" taidossa.

L?ht?p?iv? koitti. Edellisen? iltana oli kohtelias herra Thomsen antanut meille suosituskirjeet Islannin maaherralle, kreivi Trampelle, piispan apulaiselle, herra Picturssonille ja Reykjavikin pormestarille Finsenille. Vastalahjaksi set?ni pudisti mit? pontevimmin h?nen k?tt?ns?.

Kes?kuun 2 p:n? kello kuusi aamulla olivat kallisarvoiset matkakapineemme laivassa. Kapteeni vei meid?t melko ahtaisiin hytteihimme.

-- Onko meill? purjetuuli? kysyi set?ni.

-- On, ja hyv?, vastasi kapteeni Bjarne, se on kaakkoinen. Me p??semme satamasta merelle t?ysin purjein.

-- Ylev? haaveksija! sanoin itsekseni, sin? kyll? antaisit meille suostumuksesi! Kenties seuraisit merta etsi?ksesi maan keskipisteest? selityst? ikuiseen ep?ilykseesi?

Mutta noilla vanhoilla muureilla ei n?kynyt ket??n. Sit?paitsi linna on paljoa nuorempi kuin mainittu Tanskan urhokas prinssi. Nyt se on Juutinrauman kapeimman kohdan vartion komeana asuntona; t?st? purjehtii ohitse vuosittain viisitoistatuhatta laivaa.

Kronborgin linna katosi pian sumuun, samoin Ruotsin puolella kohoava Helsingborgin torni; kuunarimme kallisteli hiukan tuulessa Kattegatilla.

-- Kuinka kauan matka kest??? kysyi set?ni kapteenilta.

-- Noin kymmenen p?iv??, vastasi t?m?, jollemme kohtaa kovia luodetuulia F?r-saarien kohdalla.

-- Etteh?n pel?nne mit??n pitemp?? viivykett?.

-- En, herra professori, olkaa huoleti, kyll? me perille p??semme.

Iltap?iv?ll? kuunari sivuutti Skagenin niemen, Tanskan pohjoisimman kohdan, kulki y?ll? Skagerrakin halki, purjehti Norjan ??rimm?isen niemen Cap Lindesnaesin ohi ja laski Pohjanmerelle.

Matkalla ei sattunut mit??n erikoisen t?rke?t?. Kohtalaisen hyvin pidin puoleni meritautia vastaan; set?ni sit? vastoin oli kaiken aikaa kipe?n?, mist? h?n oli varsin harmissaan mutta viel? enemm?n h?peiss?ns?.

H?n ei siis voinut saada mit??n tietoja kapteeni Bjarnelta Sneffels-vuoresta, kulkuneuvoista ja tavaran kuljetuksen helppoudesta; h?nen t?ytyi j?tt?? n?m? kyselemiset siksi, kunnes tulisimme perille. Niin h?n kulutti aikansa pitk?ll?ns? hytiss??n, jonka sein?t natisivat laivan kovasti kiikkuessa. T?ytyy my?nt??, ett? set?ni itse oli suureksi osaksi ansainnut kohtalonsa.

Kes?kuun 11 p?iv?n? saatoimme m??r?t? Cap Portlandin aseman. Ilma oli silloin selke?, niin ett? voimme n?hd? Myrdalin Jokulin, joka kohoaa sen yl?puolella.

Professori tuli vihdoinkin esiin hytist?ns? hyvin kalpeana ja uupuneena, mutta yht? innokkaana, ja h?nen silmiss?ns? oli tyytyv?inen katse.

Kaupungin v?est? kokoontui satamaan, sill? jokaista heist? huvitti laivan tulo, kun he tiesiv?t, ett? kullakin oli siit? saamista.

Sed?ll? oli kiire p??st? pois veden p??ll? uiskentelevasta vankilastansa tahi pikemmin sairashuoneestansa. Mutta ennenkuin h?n l?hti kuunarin kannelta, vei h?n minut laivan kokkaan osoittaen sormellaan korkeaa vuorta lahden pohjoisrannalla; vuorella oli kaksi huippua, se oli kaksoiskeilan muotoinen ja ikuisen lumen peitt?m?.

-- Sneffels! huusi h?n, Sneffels!

Viitaten minua olemaan ehdottomasti vaiti h?n astui sen j?lkeen venheeseen, joka odotti meit?. Min? seurasin h?nt?, ja kohta sen j?lkeen laskimme jalkamme Islannin kamaralle.

Heti sen j?lkeen tuli saapuville hyv?luontoisen n?k?inen mies kenraalin puvussa; h?n oli saaren korkein virkamies, maaherra kreivi Trampe omassa persoonassaan. Professori ?lysi kohta, kuka t?m? mies oli; h?n j?tti siis maaherralle K??penhaminasta saadut suosituskirjeens?, ja heid?n kesken sukeutui tanskan kielell? lyhyk?inen keskustelu, josta min? hyvin ymm?rrett?vist? syist? en k?sitt?nyt mit??n. Mutta seurauksena t?st? keskustelusta oli, ett? kreivi Trampe tarjoutui auliisti auttamaan professori Lidenbrockia.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet