Read Ebook: Matkustus maan keskipisteeseen by Verne Jules Airio Arvo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1758 lines and 44201 words, and 36 pages

Heti sen j?lkeen tuli saapuville hyv?luontoisen n?k?inen mies kenraalin puvussa; h?n oli saaren korkein virkamies, maaherra kreivi Trampe omassa persoonassaan. Professori ?lysi kohta, kuka t?m? mies oli; h?n j?tti siis maaherralle K??penhaminasta saadut suosituskirjeens?, ja heid?n kesken sukeutui tanskan kielell? lyhyk?inen keskustelu, josta min? hyvin ymm?rrett?vist? syist? en k?sitt?nyt mit??n. Mutta seurauksena t?st? keskustelusta oli, ett? kreivi Trampe tarjoutui auliisti auttamaan professori Lidenbrockia.

Pormestari Finsen, joka pukunsa puolesta oli yht? sotaisa kuin maaherrakin mutta luonteeltaan ja ammattinsa puolesta my?s yht? rauhallinen, vastaanotti set?ni varsin kohteliaasti.

Mit? tulee piispan apulaiseen, herra Picturssoniin, niin h?n oli juuri piispallisella paimenmatkalla saaren pohjoispiiriss?, joten meille ei oltu suotu kunniaa p??st? h?nen tuttavuuteensa. Sit?vastoin tulimme tuntemaan Reykjavikin koulun luonnontieteen opettajan, herra Fridrikssonin, jonka apu oli meille varsin tervetullut; h?n oli sangen miellytt?v? mies. T?m? n?yr? oppinut osasi puhua ainoastaan islannin kielt? ja latinaa; h?n tarjosi heti minulle apuansa Horatiuksen kielell? ja tunsin kohta, ett? me olimme syntyneet ymm?rt?m??n toisiamme. H?n olikin todella ainoa ihminen, jonka kanssa taisin vaihtaa sanoja Islannissa ollessani.

Niist? kolmesta huoneesta, jotka h?nell? oli talossansa, antoi tuo erinomainen mies kaksi meid?n haltuumme, ja pian majoituimme sinne kapineinemme, joiden paljoudesta kelpo Reykjavikil?iset jokseenkin suuresti ?llistyiv?t.

-- Noh, Akseli! sanoi set?ni, kaikki k?y hyvin, vaikein teht?v? on jo suoritettu.

-- Mit?, vaikeinko? ihmettelin min?.

-- Ep?ilem?tt?! Nyth?n ei tarvitse muuta kuin laskeutua alasp?in!

-- Jos niin arvelette, niin olette oikeassa; mutta kun on laskeuduttu, alas, pit?? my?s nousta yl?s, luulen ma.

-- Oh! Siit? min? v?h?t! Maltapas! ?lk??mme hukatko kallista aikaa. Menen kirjastoon. Ehk? siell? on jokin Saknussemmin k?sikirjoitus; ja olisinpa varsin iloissani, jos saisin siit? jotakin neuvoa.

Menin ulos ja kuljeksin sinne t?nne mihin sattui. Eip? olisikaan ollut helppoa joutua eksyksiin Reykjavikin kaduilla; minun ei siis tarvinnut kysy? kenelt?k??n tiet?, jotapaitsi sellainen pelkin viittauksin tehty kysymys olisi saattanut aiheuttaa minulle monta erehdyst?.

Pian olin kiivennyt n?it? kivisi? ja synkki? teit? my?ten yl?s; v?list? n?in kitukasvuista hein??, joka oli kuin paljosta pidosta vaalentunut vanha villainen paita; toisaalla oli hiukan puutarhan tapaista, jonka v?h?iset kasvit, peruna, kaali ja vuohenkaali, olisivat varsin hyvin soveltuneet k??pi?iden p?yd?lle; lis?ksi jokunen surkastunut kukkanen koetti tavoittaa edes muutaman auringons?teen.

Viimeksimainitun kadun p??st? l?ysin yhteisen hautausmaan, joka oli avara ja multavallin ymp?r?im?. Muutaman askeleen p??ss? sielt? oli kuvern??rin asunto, joka oli huono h?kkeli verrattuna Hampurin raatihuoneeseen, mutta t?ydellinen palatsi muun Islannin v?est?n asuntojen rinnalla.

Pienen j?rven ja kaupungin v?lill? kohosi kirkko, rakennettuna protestanttisen tyylin mukaan kalkkikivest?, jonka lohkomisesta tulivuoret itse pit?v?t huolen; sen punainen tiilikatto oli selv?sti hajoamaisillaan ankarain l?nsituulien kynsiss? hartaiden kirkossak?vij?iden suureksi mielipahaksi.

Likeisell? kummulla huomasin oppilaitoksen, joss, kuten my?hemmin sain is?nn?lt?mme tiet??, opetettiin heprean, englannin, ranskan ja tanskan kielt?; nelj?? kielt?, joista suureksi h?pe?kseni en ymm?rt?nyt sanaakaan. Olisin ollut ihan viimeinen koulun nelj?st?kymmenest? oppilaasta, enk? olisi ollut kelvollinen asumaa heid?n kanssaan niiss? ahtaissa kammioissa, joissa heikoimmat ensimm?isest? y?st? alkaen olivat tukehtumaisillaan.

Kolmessa tunnissa olin kuljeksinut sek? kaupungin ett? ymp?rist?nkin l?pi. Ymp?rist? kokonaisuudessaan n?ytt?? omituisen synk?lt?. Ei puuta, ei kasvullisuutta sanottavasti. Kaikkialla ter?vi? kulmia ja tulen muodostamia kallioita. Islantilaisten asumukset ovat tehdyt maasta ja turpeista; sein?t ovat kaarretut sis??np?in, ja koko talo on melkein pelkk?? kattoa. Mutta n?m? katot ovat verraten rehev?kasvuisia niittyj?, joilla kasvaa pitk?? ruohoa, sill? huoneen l?mp? kasvattaa sit?; t?m? ruoho korjataan tarkkaan hein?nteon aikana, sill? muuten kotiel?imet s?isiv?t sen suuhunsa n?ilt? viheri?itsevilt? katoilta.

K?velless?ni kohtasin vain v?h?n asukkaita. Palatessani kauppakadulle oli suurin osa v?est?st? kuivaamassa, suolaamassa ja panemassa tynnyreihin kapakalaa, joka on saaren t?rkein vientitavara. Miehet n?yttiv?t olevan vahvoja ruumiiltaan, mutta muuten k?mpel?it?, vaaleaverisi? germaaneja; heid?n syv?mietteisest? katsannostaan saattoi otaksua, ett? he tunsivat olevansa kuin ulkopuolella ihmiskuntaa, maanpakolaisraukkoja, karkoitettuja t?h?n j??maahan, jonka luonto olisi paremmin soveltunut eskimoille. Turhaan etsin hymy? heid?n kasvoiltaan; joskus he tosin naurahtivat kutistaen jotenkin v?kin?isesti kasvolihaksiaan, mutta eiv?t koskaan hymyilleet. Heid?n pukunansa oli mustasta villavaatteesta kehnosti tehty takki, joka skandinaavisissa maissa tunnetaan nimell? "sarka", sen lis?ksi leve?lierinen hattu, punajuovaiset housut ja jalassa keng?ntapaisiksi k??nnetyt nahkakappaleet.

Vaimot, joiden katse oli surullinen ja n?yr? ja joiden ulkon?k? oli jokseenkin miellytt?v?, vaikka eloton, olivat puetut sarkaisiin liiveihin ja hameisiin; tyt?ill? oli palmikoidun tukkansa verhona pieni kudottu myssy, jotavastoin naimisissa olevilla naisilla oli p??ss? kirjava huivi, jonka p??ll? oli jonkinlainen valkoisesta vaatteesta tehty koriste.

Kun pitk?n matkan n?in kuljettuani palasin herra Fridrikssonin taloon, oli set?ni jo siell? is?nt?mme seurassa.

P?iv?llinen oli valmis, ja professori Lidenbrock k?vi siihen ahnaasti k?siksi, sill? h?nen pakollinen paastonsa laivalla oli enent?nyt h?nen ruokahaluansa, joka muutoinkin luonnostaan oli sangen hyv?. Ateria, joka oli paremmin tanskalainen kuin islantilainen, ei ollut miss??n suhteessa merkillinen; mutta is?nt?mme, joka oli enemm?n islantilainen kuin tanskalainen, johdatti mieleeni vanhan ajan kestiyst?vyyden sankarit, sill? selv?sti huomasi, ett? meit? pidettiin h?nen huoneessansa t?rke?mpin? henkil?in? kuin h?nt? itse??n.

Keskusteltiin maan omalla kielell?, johon set?ni lis?si saksaa ja herra Fridriksson latinaa, jotta min?kin ymm?rt?isin sit?. Puhuttiin tieteellisist? kysymyksist?, kuten tiedemiehen sopii; mutta professori noudatti lauseissansa mit? suurinta varovaisuutta k?skien silm?yksill??n minun pysy? visusti vaiti aikeistamme.

Heti alussa Fridriksson kysyi sed?lt?ni h?nen tutkimuksiensa menestyst? kirjastossa.

-- Teid?n kirjastonne! vastasi professori, siin?h?n on vain vaillinaisia kirjoja melkein tyhjill? hyllyill?.

-- Mit?? huudahti Fridriksson; meill? on kahdeksantuhatta nidosta, joista useat ovat kallisarvoisia ja harvinaisia, vanhalla skandinavialaisella kielell? kirjoitettuja teoksia; sit?paitsi meill? on kaikki kirja-uutuudet, mitk? K??penhaminassa vuosittain ilmestyv?t.

-- Miss? ovat sitten nuo kahdeksantuhatta nidosta? Min? puolestani -- -- --?

-- Oh, herra professori, ne ovat luettavina ymp?ri maata. Vanhalla j??saarellamme on ihmisill? lukuhalua. T??ll? ei ole ainoaakaan vuokraajaa eik? kalastajaakaan, joka ei osaisi lukea ja joka ei lukisi. Me islantilaiset ajattelemme, ett? sen sijaan, ett? kirjat lahoaisivat rautaristikon takana niiden tarkoituksena pikemmin on kulua lukijoiden k?siss?. Senp?t?hden n?m? kirjat kulkevatkin k?dest? k?teen ja kuluvat, niit? luetaan yh? uudelleen, ja usein tapahtuu, etteiv?t ne palaa paikallensa ennenkuin vuoden tahi parin kuluttua.

-- Ja sill?v?lin, vastasi set?ni toivossaan pettyneen?, muukalaiset -- -- --

-- Niin, kukapa sit? voi auttaa! Muukalaisilla on omat kirjastonsa, ja meid?n maanmiehemme tarvitsevat etup??ss? valistusta. Sanon viel?kin: lukemisen halu on islantilaisella veress?. Jo vuonna 1816 me perustimme tieteellisen seuran, joka yh? edistyy; muukalaiset oppineet pit?v?t kunniana p??st? sen j?seneksi; se painattaa kirjoja kansalaistemme opetusta varten ja tekee maallemme todellista hy?ty?. Jos te, herra professori, suvaitsette ruveta sen kirjeenvaihtajaj?seneksi, niin tuotatte meille sangen suuren mielihyv?n.

Set?ni, joka jo ennest??n oli j?senen? noin sadassa eri tiedeseurassa, vastaanotti tarjouksen kohteliaasti, mik? suuresti miellytti herra Fridrikssonia.

-- Olkaa hyv?, jatkoi t?m?, ja mainitkaa minulle ne kirjat, joita haluaisitte saada kirjastostamme; ehk? voisin antaa teille jotakin tietoa niist??

Katsahdin set??ni; h?n ep?ili, vastaisiko t?h?n tarjoukseen, joka n?in suorastaan kosketti h?nen aiettaan. Mutta muutaman silm?nr?p?yksen kuluttua h?n p??tti puhua.

-- Herra Fridriksson, h?n sanoi, olisin tahtonut tiet??, onko teill? kirjastossanne vanhojen kirjojen joukossa Arne Saknussemmin teoksia?

-- Arne Saknussemm! vastasi Reykjavikin professori, varmaan tarkoitatte tuota oppinutta miest?, joka eli kuudennellatoista vuosisadalla, oli yht'aikaa suuri luonnontutkija, suuri alkemisti ja mainio matkustaja?

-- Aivan niin.

-- Joka oli Islannin kirjallisuuden ja tieteiden loistava t?hti?

-- Kuten sanotte.

-- Kaikkia muita etev?mpi mies?

-- Sen my?nn?n.

-- Ja jonka rohkeus oli yht? suuri kuin h?nen neronsakin?

-- Huomaan, ett? tunnette h?net hyvin.

Set?ni oli ylenm??rin iloissaan, kun kuuli n?in puhuttavan sankaristansa, ja h?nen silm?ns? loistivat ihastuksesta.

-- No, kys?isi h?n, ent?s h?nen teoksensa?

-- Oi! H?nen teoksiansa meill? ei ole.

-- Mit?! Islannissako?

-- Niit? ei ole miss??n, sill? Arne Saknussemmia syytettiin kerettil?isyydest? ja h?nen teoksensa poltettiin K??penhaminassa v. 1573.

-- Varsin hyvin! Oivallista! huusi set?ni, luonnontieteen professorin suureksi h?mm?stykseksi.

-- Mit? tarkoitatte? h?n kysyi.

-- Nyt tulee kaikki ilmi, olen ollut oikeassa, asia on selv?, ja nyt ymm?rr?n, miksi Saknussemm ahdistettuna, pakotettuna salaamaan neronsa keksinn?it?, on k?sitt?m?tt?m??n kryptogrammaan k?tkenyt salaisuuden -- -- --

-- Mink? salaisuuden, kysyi Fridriksson innokkaasti.

-- Salaisuuden, joka -- -- -- josta -- -- -- vastasi set?ni ?nkytt?en.

-- Oletteko kenties l?yt?nyt jonkin h?nen kirjoituksensa? kys?isi is?nt?mme.

-- Ei! lausuin vain arvelun.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet