Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Teodor Dalnoki by J Kai M R
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 77 lines and 4230 words, and 2 pages
"Oi, Herra Jumala! Min? joudun helvettiin, jos salaisuuden kerron, sill? olen biblian kautta vannonut, etten sit? kenellek??n ilmaisisi."
"Helvettiin joudut kaikessa tapauksessa, v?lip? siis sill?, joudutko sinne hiukan aikaisemmin tai my?hemmin. Jos sanot minulle, mit? tied?t, niin kenties my?s paholainenkin antaa sinulle viel? hiukan odotuksen aikaa, vaan ellet ilmaise salaisuuttasi, ottaa paholainen sinut paikalla. Puhu siis heti, mit? tied?t, taikka mene tietoinesi kadotukseen!"
"Annathan sitte minulle vastamyrkky?!"
"Annan, annan! t?ss? sit? on. Heti kun olet jutellut, kaadan min? sit? suuhusi. Min? kannan alituiseen sit? mukanani t?ss? sormukseni ontelossa kivess?. Katsos, miten viheri?ist? se on, katsos miten se pime?ss? loistaa! Jos min? antaisin sen kaikki sinulle, saavuttaisit sin? sadan vuoden ij?n. No, kerro nyt!"
Tuo kuolintuskien vaivaama mies kertoi kaikki, ilmaisi koko salaisuuden.
Mathiaksen kertomuksesta ymm?rsi Idalia ett? h?n puhui totta, sill? ei vilkkaimmallakaan mielikuvituksella voisi n?it? asioita niin kuvata, ellei itse olisi niit? n?hnyt.
"Hyv? on", sanoi h?n, kun Mathias oli lopettanut. "T?ss? on vastamyrkky?. Mene nyt Teplaan tytt?resi luo, el?k? vain kellek??n puhu mit??n!"
Se, jota Idalia Mathiakselle antoi, ei suinkaan ollut vastamyrkky?, vaan viel? pikemmin tappavaa voimakasta myrkky?. Sit? h?n antoi Mathiakselle senvuoksi, ettei t?m? en??n voisi salaisuutta kolmannelle henkil?lle ilmoittaa.
Kun Mathias oli suurella vaivalla ja tuskalla p??ssyt Teplaan, tytt?rens? luo, oli h?n jo niin uupunut, ettei voinut en??n juuri kielt?ns?k??n liikuttaa. H?din tuskin sai h?n soperretuksi seuraavat katkonaiset sanat:
"Is? Siegfried -- muurattu -- maan alle -- rahojen sekaan -- Mitoschinissa -- el?? viel? -- minut on myrkytetty." Enemp?? ei h?n kyennyt sanomaan. Kun pappi saapui, oli h?n jo kuollut.
Idalia j?i yksin salaisuuksineen.
H?nen vanha intohimoinen rakkautensa leimahti taasen t?yteen liekkiin.
Tuo rakastettu mies oli siis viel? elossa, maanalaiseen k?yt?v??n suljettuna, Jumalan ja ihmisten hylk??m?n?, kuolleitten seurakumppanina.
Jos nyt joku ihminen tulisi Siegfriedin luo eik? se h?nest? tuntuisi Jumalan enkelilt?, taivaasta l?hetetylt?. Ja jos tuo joku sitte viel? pelastaisi h?net haudastaan, syttyisi h?ness? varmaankin ikuinen rakkauden liekki tuota pelastajaansa kohtaan.
Tehty?ns? t?m?n johtop??t?ksen, oli Idalialla selv?n?, mit? h?nen piti tehd? ja tehd? heti.
H?n k??ri kiireesti ymp?rilleen mustan manttelin, pisti tikarin ja pistoolin vy?h?ns?, haki kirveen, sill? muurauksen s?rke?kseen, sytytti salalyhdyn sek? hiipi n?in varustettuna ulos linnasta. Aamuun ei ollut en?? pitk?lt?, mutta paksu sumu peitti seudun, niin ettei voitu n?hd?, mihin suuntaan h?n kulki.
Kukaan ei koskaan saanutkaan tiet??, mihin h?n oli mennyt.
Kello kuuden ajoissa aamulla tapahtui kamala maanalainen, laajalle ulottuva r?j?hdys, joka kaatoi torneja ja s?rki linnoja raunioiksi. My?skin jesuittaluostari, ylpeine kaariholveineen, luhistui maahan ja Mitoschinin linnan paavilainen kirkko muuttui sorakasaksi. Ihmiset, jotka jo niin aikaisin olivat valveilla, v?ittiv?t n?hneens? Waag-virran keskustasta yht'?kki? nousseen ??rett?m?n suuren tulipatsaan. Sakea savupilvi leijaili viel? kauvan aikaa ylh??ll? ilmassa ja j??peittonsa s?rkeneen joen aallot vy?ryiv?t yli ?yr?ittens? sek? tulvasivat tasangolle, vieden raivoisassa kulussaan mukanaan kokonaiset kyl?t ja metsik?t, ik??nkuin ne olisivat olleet keveit? oljenkorsia.
Kun sitte vesi oli taasen uomaansa takaisin vet?ytynyt, j?i tulvintapaikalle paksu kerros karkeata kiiselihiekkaa.
T?m?n elementtien raivon johdosta saatiin naapuristossa vasta tiet?? niist? surullisista tapauksista, joille molemmat linnat olivat ?skett?in olleet n?ytt?m?in?.
Vasta seuraavana p?iv?n? l?ysiv?t Likovay-perheen tuttavat herra Grazianin kuolleen ruumiin Mitoschinin linnan taloudenhoitajan huoneesta, jonne tulva ei ollut ulottunut. Mutta Mitoschinin pienest? paavilaiskirkosta ei ollut j??nyt edes kive? kiven p??lle. My?skin oli hirve? r?j?hdys, yhdess? valtavan vesitulvan kanssa, muuttanut koko salaisen maanalaisen k?yt?v?n el?vine ja kuolleine asukkaineen muodottomaksi kivi-, tiili-, sora- ja puuainekasaksi.
Pitk?t ajat t?m?n j?lkeen alkoivat Likovayn perheen j?senet hakea sit? summatonta rahanpaljoutta, jonka Grazian-herra oli saanut Mitoschinin linnankauppahinnaksi. Mutta mit??n ei l?ydetty.
T?m? kertomus perustuu perhearkistoissa s?ilytettyihin tosiasioihin. Sit?paitsi kansa viel? nytkin sill? paikkakunnalla puhuu is? Siegfriedist?.
Ja aina kun Mitoschinin linna vaihtaa omistajaa, tekee my?j? kauppakirjaan sen ehdon, ett? jos nuo salatut aarteet l?ytyisiv?t, pit?? h?nen saada ne.
Mutta ihmiset sanovat, ett? aarteet vasta sitte l?ytyv?t, kun is? Siegfried on ensin vapautettu muuratusta haudastaan.
Kenties ovatkin ihmiset oikeassa!
For additional contact information:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page