Read Ebook: Paroni von Münchhausenin retket ja seikkailut by Raspe Rudolf Erich Suomalainen Samuli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 279 lines and 18324 words, and 6 pages

Nyt oli l?hdett?v? takaisin. Mutta voi kauhistus! Pavunvarsi oli p?iv?npaisteessa kuivunut ja kuihtunut niin pahanp?iv?iseksi, ett'ei ollut yritt?mist?k??n laskeutua sit? my?ten maahan, jos mieli olla niskaansa taittamatta. Mit?s nyt tehd?? Otin ja punoin oljista k?yden niin pitk?n kuin sain, sidoin sen toiseen kuunsakaraan ja laskin sitten k?ytt? pitkin alas, oikea k?si k?ydess? kiinni, vasemmassa kirves. Aina kun jonkun matkaa olin p??ssyt alas, katkaisin kirveell? yl?osan k?ytt? poikki ja sidoin sen alap??h?n. T?t? temppua useampia kertoja uudisteltuani, p??sin muutamassa minutissa niin pitk?lle, ett? jo erotin allani sulttanin linnan.

Lienen ollut viel? parin peninkulman p??ss? maasta, keskell? pilvi?, silloin k?ysi otti ja katkesi, ja min? lensin alas hirvitt?v?? kyyti?. Ruumiini oli, tuota pitk?? matkaa pudotessaan yh? kiihtyv?ll? vauhdilla, k?ynyt niin jykev?ksi, ett? min? vajosin suoraa p??t? maan sis??n, ainakin yhdeks?n jalan syvyyteen. Mutta h?t? keinon keksii. Nelj?kymment? vuotta vanhoilla kynsill?ni min? kaivoin kuopansein??n jonkinlaiset astimet ja p??sin siten vihdoin onnellisesti p?iv?nvaloon. Milt? min? n?ytin, siit? ei maksa puhuakaan.

Siit? pit?in aloin min?, kokemuksesta viisastunut mies, tuumia uusia keinoja, joilla saisi karhut karkoitetuiksi mehil?ispes?in ??rest?. Voitelin kerran vankkurien aisan hunajalla, ja k?vin itse v?ijyksiin. Jo tulee kuin tuleekin aimo karhu, hunajan hajua vainuten, ja alkaa nuoleksia aisaa niin ahnaasti, ett? oli pian nuolaissut sen suuhunsa ja sitten mahansa ja kaikkien sisuksien l?pi ja oli nyt kuin vartaalla paisti. Silloin min? hypp?sin piilosta esille ja iskin aisannen?n l?pi paksun vaarnan, joten mesik?mmenelt? paluumatka kerrassaan katkesi. Siihen min? sen sitten j?tin huomis-aamuun asti. Sulttani sattui aamuk?velyll??n kulkemaan siit? ohitse, ja oli naurusta haljeta, n?hdess??n, mink? kepposen min? olin karhulle tehnyt.

Pian senj?lkeen solmittiin rauha Ven?j?n ja Turkin v?lille, ja minut l?hetettiin monen muun sotavankeudessa olleen kanssa takaisin Pietariin. Min? otin eroni sotapalveluksesta ja l?ksin Ven?j?lt? pois juuri sin? hetken?, jolloin suuri vallankumous puhkesi ilmi, ja niin monta korkeata personaa l?hetettiin Ven?j?lt? Siperiaan, muun muassa sotamarsalkka M?nnichkin. Sin? vuonna oli niin ankaran kova talvi, ett? itse aurinkokin lienee vilustunut ja saanut nuhan. Siit? n?kee sen kasvoissa j?lki? viel? t?n?kin p?iv?n?. Ven?j?lt? palatessani sain min?kin kokea paljoa enemm?n kovaa kuin sinne samoillessani.

Liettualainen ratsuni kun oli j??nyt Turkinmaahan, t?ytyi minun kulkea postihevosilla. Tultiin tuosta kerta hyvin kapeaan kujaan. Min? k?skin postiljonin toitottamaan torveensa, jott'ei sattuisi yhteent?rm?yst? vastaantulijain kanssa. Mies totteli ja puhalsi kuin henkens? edest?, mutta ??nt? ei torvesta l?htenyt, ei niin merkki?. Se oli varsin kummallista, ja tuskallista se oli kanssa, sill? kujan toisessa p??ss? tulivat juuri n?kyviin suuret vaunut, jotka t?yttiv?t koko tien.

Min? silloin vaunuista maahan ja riisuin ensi h?t??n hevoset valjaista. Sitten nostin n?m? nelipy?r?iset pelit kimpsuineen kampsuineen selk??ni ja hypp?sin aidan yli pellolle. Eik? se leikin asia ollut ensink??n, aita kun oli, pahus, ainakin puoltatoista sylt? korkea. Toisella harppauksella lenn?tin sitten vaunut vieraitten vaunujen ohi maantielle j?lleen. T?m?n tehty?ni palasin hevosten luo, sieppasin ne, yhden kumpaankin kainalooni, ja nostin ne ihan samalla tavalla vaunujen eteen. Ja sitten ne valjastettiin, ja sitten tultiin muitta mutkitta seuraavaan kestikievariin.

J?i sanomatta, ett? toinen meid?n hevosista, nuori ja ?ksy orit, oli v?h?ll? saada kummia aikaan, se kun toista kertaa aidan yli hyp?tess?ni, potki niin vimmatusti, ett? yhteen aikaan jo ajattelin, ett? mitenk?h?n t?ss? k?yk??n. Mutta siit? leikist? tuli lyhyt loppu: otin ja pistin sen takajalat takkini taskuun.

Kestikievariin tultua ripusti postiljoni torvensa naulaan, ja sitten k?ytiin p?yt??n.

Mutta -- aatelkaas! "Tararam, potopom!" Torvi alkoi t?r?ytell? ihan itsekseen. Meilt? silm?t pystyyn: mit?s muka tuo? ??net n?hk??s olivat j??tyneet pakkasella torveen. Ne olivat sitten l?mpim?ss? huoneessa v?h?n kerrassan sulaneet ja l?ksiv?t nyt kirkkaina ja helein? kuuluville. Ja siit?k?s postiljonille hyv? mieli! Ja niinp? tuo hauska soitin piti meit? puolen tunnin aikaa musikissa, eik? yht??n tarvinnut siihen puhaltaa. Siin? saatiin kuulla preussilainen marssi: "Ei ole viinaa, ja lempikin loppui", ja sitten: "Ilta oli ihanainen", vihdoin: "Eilen, suurena Mikkelinp?iv?n?", lis?ksi monta kansanlaulua ja lopuksi: "Kaikk' kuin lepoon s??ntyy".

Se oli minun viimeinen seikkailuni Ven?j?nmaalla.

Matkustajilla on aina tapana, seikkailuistaan kertoessaan, haastella semmoisista, mit? eiv?t ole koskaan n?hneetk??n. Ihmek?s sitten, ett? heid?n juttunsa v?list? tuntuvat per?tt?milt?? Ja jos nyt minunkin kertomusteni todenper?isyytt? joku alkaisi ep?ill?, niin kovin olisi minulle katkerata moinen luottamuksen puute. Ties rohkenisinko ruveta kertailemaankaan seikkailuistani merell?, jotka ovat viel? paljoa kummallisemmat, vaikka ovatkin yht? taattuja kuin edellisetkin.

KUUDES LUKU

Ensimm?inen seikkailu merell?

Minun ensimm?inen matkani el?m?ss?ni oli merimatka. Sen tein v?h?? ennen sit? retke?ni Ven?j?lle, josta jo olen kertonut monta mieleen pantavaa tapausta.

Jo siin? i?ss?, jolloin viel? ihmiset olivat ep?tiedossa, oliko pikkuinen pimento minun yl?huulellani untuva-haituvaa vai oikeata partaako, jo siin? i?ss? min? y?t? ja p?iv?? mietiskelin matkustuksia ja unissani kiitelin maita mantereita.

Is? vainaa oli matkustellut suurimman osan ik??ns? ja kertoi meille pitk?in talvi-iltain kuluksi monta seikkailua, jotka olivat ihan tosia kaikki. Minun matkustushaluni pontena ja pohjana oli siis synnynn?inen taipumus kuin my?skin is?n esimerkki. Koetin k?ytt?? hyv?kseni pienimm?nkin tilaisuuden, joka tekisi matkustamisen mahdolliseksi, mutta t?ytt? totta ei vaan tahtonut tulla.

V?list? oli minun jo onnistunut saada is? puolelleni, mutta ?iti ja t?ti ne silloin tekiv?t sit? kovemman ten?n, ja hetken kuluttua olivat kaikki ponnistukseni menneet myttyyn. Vihdoinkin sattui kaikeksi onneksi muuan ?itini sukulaisia tulemaan meille, ja ennen pitk?? olin min? hieroutunut h?nen suosioonsa. H?n sanoi minua kelpo pojaksi ja lupasi tehd? kaiken voitavansa, saadakseen minun matkahaluni tyydytetyksi.

H?nen puheliaisuutensa oli tehokkaampaa kuin minun. Jo siin? yksikin esitys tehtiin ja kumottiin ja ehtoja vastaan ehtoja rakennettiin ja v?itettiin ja itkettiin, mutta loppujen loppu oli se, ett? minut p??stettiin h?nen kanssaan purjehtimaan Ceylonin saarelle, jossa h?nen enonsa oli ollut monta vuotta kuvern??rin?, ja jonne nyt korkeavoipaiset kenraalistaatit olivat l?hett?neet h?net t?rke?lle toimelle.

Me l?ksimme purjehtimaan Amsterdamista, eik? koko matkalla mit??n erinomaista tapahtunutkaan. Kerran vaan yll?tti meid?t kauhea myrsky, ja koska sen seuraukset olivat varsin merkillisi?, niin viiv?ht?nen siin? hetkisen.

Olimme juuri k?yneet ankkuriin er??n saaren rannalle ottamaan vett?. Silloin nousi myrsky ja raivosi niin hirmuisesti, ett? tempasi pisimm?tkin puut juurineen maasta ja lenn?tti ilmaan. Vaikka monetkin niist? painoivat tuhansia leivisk?it?, niin k?yk?isin? h?yhenin? ne vain leijailivat tuolla yl?ilmoissa.

Myrskyn tauottua putosi kumminkin jok'ainoa puu ihan entiselle sijalleen ja juurtui samassa kiinni, niin ett'ei elementtien taistelusta ollut merkki?k??n j?ljell?. Yksi puu vaan teki poikkeuksen. Juuri siin? silm?nr?p?yksess?, jolloin myrsky tempasi puun maasta, oli muuan ukko akkoineen kiipe?m?ss? siihen nauriita poimimaan, sill? siin? maan-osassa nauriit n?hk??s kasvaa puussa.

Arvoisa aviopari teki tuon ilmamatkan h?ik?ilem?tt?, mutta sen painosta otti puu toisen suunnan ja putosi pitkin pituuttaan maahan. Nyt sattui sill? tapaa, ett? saaren kaikkein armollisin katsikka eli ruhtinas oli l?htenyt asunnostaan pihalle, niinkuin useimmat h?nen alamaisistansakin: pelk?si n?et joutuvansa linnansa raunioitten alle siin? kovassa myrskyss?. Kun s?? asettui, oli h?n juuri astumaisillaan puutarhan kautta linnaansa j?lleen, mutta silloin pudota romahti tuo naurispuu h?nen p??h?ns? ja tappoi h?net kaikeksi onneksi siihen paikkaan.

Kaikeksiko onneksi?

Niin juuri, kaikeksi onneksi, sill?, kaikella kunnioituksella puhuen, katsikka oli hirmuinen tyranni ja kaikki h?nen alamaisensa onnettomimpia ihmisi? maailmassa, yksin suosikitkin. H?nen aitoissaan homehtuivat ja m?rk?niv?t suunnattomat m??r?t viljaa ja muuta muonaa, mutta kansa, jota h?n oli armottomasti nylkenyt, oli sanan t?ydess? merkityksess? n??ntym?isill??n n?lk??n.

H?nen saari-valtakuntaansa ei vihollinen koskaan uhannut, mutta sittenkin h?n pisti sotav?keen kaikki nuoret miehet, tehd?kseen heist? muka sankareita, ja tuon tuostakin h?n sitten m?i koko sankarikokoelmansa enimm?n tarjoavalle naapurille, siten kasaten miljoonia simpukankuori-rahoja entisten miljoonain lis?ksi.

Kiitokseksi siit? suuresta palveluksesta, mink? nuo nauriinpoimijat olivat is?nmaalle tehneet, korotti kansa heid?t valta-istuimelle. Tosin oli t?m? kunnioitettava pariskunta yl?-ilmoissa lennelless??n tullut katsoneeksi aurinkoa kasvoihin niin l?helt?, ett? heilt? oli hieman himmennyt sek? silm?in valo ett? j?rjenkin valo, mutta he hallitsivat kumminkin niin hyvin, ett'ei kukaan, nauriita liistiess??n, j?tt?nyt sanomatta: "El?k??t meid?n katsikat!"

Kun sitten meid?n laiva, joka myrskyss? oli saanut melkoisia vammoja, oli miten kuten korjattu, sanoimme me j??hyv?iset uusille hallitsijoille, nostimme purjeet ja saavuimme kuuden viikon kuluttua Ceyloniin.

Oltuani pari viikkoa Ceylonissa, sain kuvern??rin pojalta kutsut mets?stysretkelle. Min? l?ksin ilomielin. Uusi yst?v?ni oli kookas ja v?kev? mies ja senpuoleiseen helteesen tottunut; minua sit? vastoin alkoi jo ennen pitk?? v?sytt??, ja salolla j?in h?nest? pian kappaleen matkaa j?ljelle.

Olin juuri istahtanut lep??m??n er??n virran rannalle, kun ?kki? kuulin kovaa r?iskett? takanani. Min? k??nnyin katsomaan ja olin kauhusta kangistua: hirmuisen suuri jalopeura astuu juuri minua kohti. Sen kiljunnasta min? ymm?rsin, ett? pedolla on vakaa aikomus pist?? minut murkinoiksi poskeensa, minulta lainkaan lupaa kysym?tt?. Pyssyni oli ladattu j?niksenhauleilla. Siin? ei ollut siekailemista; min? p??tin ampua, pedolle pelotukseksi. Mutta t?hd?tess?ni ymm?rsi sekin minun aikomukseni, vimmastui ja sy?ksi minun p??lleni. Vaistomaisesti min? yritin ihan mahdottomia: l?hte? pakoon. Min? k??nnyin ymp?ri ja -- ihan viel?kin hirvitt??, tuota muistellessani, -- parin askelen p??ss? minusta seisoo kamalan suuri krokodiili, kita ammollaan, valmiina nielaisemaan minut.

Minun tilani oli hirmuinen: takanani jalopeura, edess? krokodiili, vasemmalla vuolas virta, oikealla syv? kuilu, jonka pohjalla, niinkuin sittemmin sain tiet??, myrkyllisi? k??rmeit? vilisee.

H?mm?styneen?, huumauneena -- sellainen se olisi ollut Herkuleskin t?ll? hetkell? -- min? vaivuin maahan. Ainoa ajatukseni oli: milloinkahan sit? ollaan jalopeuran hampaissa tai krokodiilin kauheain leukapielten v?liss?. Silm?nr?p?ys viel?, niin kuuluu sanomatonta, kummallista melua, mutta mit??n kipua en tunne miss??n. Nostan verkalleen p??t?ni ja silloin huomaan, ett? jalopeura, tehty??n ankaran hypp?yksen minua kohti, onkin loikannut sit? menoa suoraan krokodiilin kitaan, ihan nieluun saakka. Ja siin? se nyt turhaan rimpuilee, p??st?kseen pois. Min? kavahdin pystyyn, sieppasin puukkoni ja sivalsin jalopeuralta p??n poikki. Ruumis j?i nytk?htelem??n jalkaini juureen. Sitten ty?nsin pyssyn per?ll? pedon p??n niin syv?lle kuin mahdollista krokodiilin sis??n. Hetken kuluttua heitti sekin henkens?.

Tuskin olin saanut t?m?n loistavan voiton kahdesta kauheasta vihollisesta, niin jo joutui toverinikin saapuville. Pitk?llinen poissaoloni oli n?et ruvennut h?nt? huolestuttamaan, jonka vuoksi h?n oli l?htenyt etsim??n minua. H?n onnitteli minua syd?mellisesti, ja sitten me yhdess? mittasimme krokodiilin pituuden: ummelleen nelj?kymment? Parisin jalkaa ja seitsem?n tuumaa!

Kerrottuamme t?st? harvinaisesta seikkailusta kuvern??rille, l?hetti h?n heti kohta rattaita ja v?ke?, noutamaan hirvi?t palatsiin. Taitava turkkuri teki minulle sitten jalopeuran nahasta useampia tupakkakukkaroita, joista osan lahjoitin yst?villeni Ceylonissa. Muut min? sittemmin l?hetin lahjaksi Amsterdamin pormestarille. Vastalahjaksi h?n tarjosi minulle tuhannen dukattia, ja minulla oli t?ysi ty? ja tekeminen, ennenkuin sain sen tarjouksen torjutuksi.

Krokodiilin nahka t?ytettiin, ja nykyj??n se on Amsterdamin museon parhaita kaunistuksia. Vahtimestari, sit? n?ytelless??n, kertoo koko tapauksen juurta jaksain. Minun t?ytyy kumminkin sanoa, ett? mies lis?ilee siihen omasta p??st??n kaikenlaista p?ty?, mik? ei lainkaan ole totta, ei todenn?k?ist?k??n. Niinp? h?n esimerkiksi laskettelee, ett? jalopeura oli hyp?nnyt ihan koko krokodiilin l?pi, ja ett? samassa kuin jalopeuran p?? oli tullut n?kyviin, samassa "monsieur, maailman mainio paroni", -- niin h?n kuuluu minua nimittelev?n -- oli yhdell? iskulla ly?nyt poikki p??n ja my?s kolme jalanmittaa krokodiilin h?nn?st?.

-- Krokodiili, -- jatkaa h?n suhosiaan, -- syv?sti loukkautuneena t?llaisesta typistyksest?, oli k??ntynyt ymp?ri, siepannut herra paronin k?dest? jahtipuukon ja nielaissut sen niin vimmatulla himolla, ett? se meni suoraa p??t? syd?meen, ja peto kuoli siihen paikkaan.

Sanomattanikin on selv?, kuinka ilke?lt? minusta tuntuu tuon miehen h?vytt?myys. Nykyisen? ep?ilyksen aikakautena saattaisi monikin, joka ei minua tunne, ruveta tuollaisten t?rke?in valheitten takia ep?ilem??n minun seikkailujeni todenper?isyytt?, ja sellainen se loukkaa kunniallista miest? syd?njuuria my?ten.

SEITSEM?S LUKU

Toinen seikkailu merell?

Vuonna 1776 min? astuin Portsmouthissa englantilaiseen ensi luokan sotalaivaan, jossa oli sata tykki? ja tuhatnelj?sataa miest?, m??r?paikkana Pohjois-Amerikka. Saattaisin kertoa monesta merkillisest? seikkailustani Englannissa, mutta j??k??t toiseksi kertaa. Yksi seikka vaan ohimennen. Er??n? p?iv?n? oli minulla mielihyv? n?hd? kuninkaan ajavan juhlavammissaan suurella prameudella parlamenttiin. Ohjaksissa oli muuan suunnattoman lihava kuski, joka k?ytti ruoskaansa niin ovelasti, ett? sen pitk? siima kirjoitti ilmaan aivan selv?sti kuninkaan nimen ja sen yl?puolelle kuninkaallisen kruununkin.

Matkalla Amerikkaan ei tapahtunut mit??n sen kummempaa. Vasta silloin, kuin olimme noin kolmesataa peninkulmaa St. Lorenzo virran suusta, tapahtuivat ensimm?iset kolttoset. Laiva t?r?hti tavattoman ankarasti johonkin, jota luulimme kivis?rk?ksi.

Luotimalla huomattiin kumminkin, ett? vett? oli kuudettasataa sylt?. Tapaus oli sit?kin h?m?r?mpi ja kummallisempi, kun meilt? oli per?sin s?rkynyt, puukipr??ty katkennut kahtia, kaikki mastot haljenneet pitkin pituuttaan ja kaksi mastoa pudonnut etukannelle. Er?skin matrossi parka, joka paraillaan oli ollut keskimastossa, sinkosi v?hint?ns? kolmen peninkulman p??h?n laivasta, ennenkuin putosi mereen. Kaikeksi onneksi oli h?nell? lent?ess??n sen verran j?rke? p??ss?, ett? hoksasi tarttua er?st? sepelhanhea nokasta kiinni, joten putousvauhti koko lailla hiljeni. Edelleenkin h?n piteli hanhea kaulasta kiinni ja ui sill? tapaa laivan luokse takaisin.

T?r?ys oli ollut niin ankara, ett? kaikki, mik? miest? oli v?likannella, kolahti kantta vasten. Minunkin p??ni sai siin? jyr?k?ss? sellaisen kumauksen, ett? painui hyv?n matkaa harteitten v?liin, ja kuukausia kului, ennenkuin se taas kohosi asemilleen.

Emme olleet viel? enn?tt?neet kunnon lailla toipua tuosta myll?k?st?, niin jo n?htiin meren pinnalla suunnattoman suuri valaskala. Siin? nyt selitys ?skeiseen t?r?ykseen. Ja niin oli hirvi? suutuksissaan h?irityksest?, ett? se pieksi h?nn?ll??n huimasti laivan kupeita. Vihansa vimmassa se oli nielaissut kitaansa meid?n suurimman ankkurin, joka tavallisuuden mukaan riippui per?ll?, ja kuljettanut meit? v?hint?ns?kin kuusikymment? peninkulmaa, jos laskee kuusi peninkulmaa tuntia kohti.

Ties taivas minne asti se peto olisi meid?t vienytk??n, mutta kaikeksi onneksi katkesi ankkuritouvi, jotenka laiva p??si valaskalasta, jospa ankkuristaankin. Monta kuukautta my?hemmin me sitten, kotimatkalla, kohtasimme t?m?n valaskalan melkein samassa paikassa: henget?nn? se kellui vedenpinnalla ja oli liioittelematta l?hes puolen peninkulman pituinen. Tietysti ei sellaisesta j?ttil?isest? sopinut ottaa laivaan kuin pieni osa vaan. Laskettiin veneit? vesille ja saatiin suurella vaivalla hakatuksi pedolta p?? poikki. Ja arvatkaas, mik? ilo meille nousi, kun p??st? l?ytyi ei ainoastaan meid?n iso ankkuri, vaan viel? viidett?kymment? sylt? ankkuritouviakin hampaan kolosta vasemmassa alaleuassa!

Se olikin ainoa merkillinen tapaus koko matkalla.

Ei vainenkaan ollut ainoa! Olin v?h?ll? unohtaa sen tapauksen, joka oli saattamaisillaan meid?t perikatoon. Valaskalan hinatessa meit?, niinkuin edell? on kerrottu, ilmestyi laivan kylkeen vuoto, ja vett? tulvi laivan ruomiin niin tavattomasti, ett'ei laiva olisi en?? voinut pysy? puoltakaan tuntia veden p??ll?, vaikka kaikki pumput olivat t?ydess? k?ynniss?. Kaikeksi onneksi olin min? ensimm?inen, joka tapaturman huomasin. Aukko oli toista jalkaa l?pimitassa. Min? koetin tukkia sit? jos mill?, mutta turhaan. Vihdoin iski mieleeni onnellinen ajatus, joka pelasti sek? tuon pulskan laivan ett? koko laivav?enkin. Enn?tt?m?tt? en?? vet?? housujakaan jalasta, min? asetuin rohkein mielin istumaan aukkoon, ja vaikka se olisi ollut suurempikin, niin t?ytt?nyt min? sen olisin. T?t? ?lk??n kummasteltako, sill? min? olen sek? is?n ett? ?idin puolelta hollantilaista, ainakin vestfalilaista alkujuurta. Minun tilani oli, totta puhuen, v?h?n viile?npuoleinen, mutta pian minut siit? p??sti laivan kirvesmiehen taito.

KAHDEKSAS LUKU

Kolmas seikkailu merell?

Kalan vatsassa

Kerran olin v?h?ll? joutua surman suuhun V?limeress?. L?ksin n?et l?hell? Marseillen kaupunkia er??n? kauniina kes?-iltana uimaan. Yht'?kki? n?in suuren kalan uivan minua kohti suu ammollaan. Pakoon ei siin? ollut yritt?mist??n. Min? hyyristyin vaan niin pieneksi kuin suinkin oli mahdollista: jalat koukkuun ja k?sivarret rinnalle ristiin. Sill? tapaa p??sin pujahtamaan pahuksen leukapielten v?litse kulkkuun ja sit? tiet? vatsaan. Siell? oli pilkkosen pime?, mutta muutoin l?mmin ja vallan hyv? olla. Minun l?sn?oloni n?kyi tuottavan sille jonkun verran vatsanv??nteit?, ja mielell??n se kaiketi olisi p??ssyt minusta. Tehd?kseni pedon olon kahta tukalammaksi, rupesin min? vatsassa k?velem??n ja juoksemaan ja tanssimaan, sanalla sanoen kaikin tavoin peuhaamaan ja teutumaan pime?ss? vankikopissani. "Shottish" -- se se varsinkin n?kyi olevan sille vastenmielist?: se ?hki ja puhki surkeasti ja kohotti v?list? puolet ruumistaan suoraan vedest? yl?s. Sellaisessa asennossa sen sattui huomaamaan muuan italialainen laiva. Vene laskettiin alas, ja kun kala j?lleen nousi veden pinnasta, iskettiin siihen v?k?keih?s, ja koko hirvi? nostettiin laivan kannelle. Min? kuulin sitten laivav?en neuvottelevan, mill? keinoin kala olisi paloiteltava, jotta rasvaa saataisi niin paljo kuin mahdollista, -- min? osasin n?hk??s italiankielt?. Silloin minulle kauhea h?t? k?teen, sill? min? pelk?sin, ett? he, kalaa leikelless??n, silpovat minutkin palasiksi. Harkitsin sitten, ett? kaiketi he ensiksi katkaisevat p??n ja pyrst?n, ja asetuin sen vuoksi keskelle mahaa, jossa olisi ollut sijaa ainakin kahdelletoista miehelle. Pian rauhoittui mieleni, kuullessani heid?n alkavan vatsan puolelta. Heti kuin v?h?nkin alkoi valoa pilkottaa, rupesin min? huutamaan mink? jaksoin, ilmoittaen, kuinka mieluista minun olisi tulla tuttavaksi herrain kanssa ja p??st? heid?n suosiollisella avullaan t?st? tukalasta tilasta, jossa olen tukehtumaisillani.

Mahdoton on kuvailla heid?n h?mm?styst??n, kun kuulivat ??nen puhuvan kalan sis?st?, ja yh? suuremmaksi heid?n ihmettelyns? kasvoi, kun n?kiv?t alastoman miehen v??ntyv?n sielt? esille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet