Read Ebook: Spartacus: Viisinäytöksinen näytelmä ynnä Epilogi by Lehtim Ki Konrad
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 394 lines and 9263 words, and 8 pages
NAIS??NI Min? en tahdo! Min? en tahdo...
MARCELLUS. ?lk?? ilkkuko!
VERUS. Te nauroitte ?sken, ette tahtoneet kuulla minua... Mit? nyt arvelette?
MARCELLUS Sin? onnettomuuden korppi! Rohkenetko pilkata?
HERMOSTUNUT NAIS??NI Ei en?? tarvita ruusuja... Lopettakaa! Lopettakaa, Marcellus...
MARCELLUS Lopettakaa! -- -- Orjat! Kuuletteko te kirotut! Lakatkaa!
??nett?m?ksi vastaukseksi alkaa ruusuja sataa yh? tihe?mp??n.
MARCELLUS Lakatkaa! Lakatkaa! -- Ah, min? ymm?rr?n...
Silloin alkaa entisen melun lis?ksi kuulua harvaa, mahtavaa jyskett?: orjat s?rkev?t muurinmurtimella porttia. Useat sy?ks?ht?v?t istuimiltaan kalpeina ja jotkut naiset alkavat hermostuneesti parkua.
KAUHISTUNEITA ??NI?. -- Nyt ne s?rkev?t porttia! -- Me olemme hukassa! -- Mit? on teht?v?? -- Paetkaamme!
Fulvius ja muutamat muut ylimykset ilmestyv?t naisineen puolialastomina esiripun takaa kysyv?, suuttunut ilme kasvoillaan.
FULVIUS. Mit? t?m? on? Mit? merkitsee tuo jyske?
??NI? . -- Talo on piiritetty! -- Orjat ovat piiritt?neet talon! -- Paetkaamme!
VERUS. My?h?ist?. Jo ?sken oli meid?t kokonaan ymp?r?ity!
??NI?. -- Jumalat! Mit? on teht?v?? -- Portti on luja! -- Ei kest?! -- Jumalat! jumalat!
ANICIUS Min? luulin tulevani juhlaan, mutta t?m? taitaa muuttua teurastushuoneeksi... Miksei t??ll? ollut vartijav?ke??
POMPONIA Oi, pyyt?k?? heilt? armoa...
VERUS. Mit? hy?dytt?? nyt aseet? Mene katsomaan, miten paljon heit? on.
ANICIUS Istukaamme ja juokaamme! Kuolkaamme kuin roomalaiset!
JUOPUNEET ??NET. -- Juokaamme! Juokaamme!
VERUS. Te mielett?m?t!
Ryskyen s?rkyy portti ja niinkuin patonsa s?rkenyt hy?kyaalto alkaa tuo mahtava pauhu l?het?. Soitto lakkaa -- ainoastaan huilunsoittaja jatkaa kauheata, valittavaa s?velt??n, aivankuin olisi menett?nyt j?rkens?. Ja samalla alkaa l?hestyv? orjajoukko laulun, jonka s?veless? kuvastuu ??ret?n voima, uhka ja hurjuus.
ORJAIN LAULU.
Kirottu olkoon Rooman maa ja mahti, jok' orjalaumain verta joi! Jo sortuu vallit vankat, kaatuu vahti -- k?y koston myrsky, salamoi! Kalskuu kalvat, s?rkyy salvat! Keih?st?in eteenp?in! Nouskaa orjat ruoskan alta, sy?sk?? maahan Rooman valta!
N?in sorjempi on seist? surman suussa kuin alla orjan kohtalon! Ja vaikka p??ttyis tiemme ristinpuussa, Niin vapaa, vapaa tiemme on! Kalskuu kalvat, s?rkyy salvat! Keih?st?in eteenp?in! Nouskaa orjat ruoskan alta, Sy?sk?? maahan Rooman valta!
Laulun aikana ovat kaikki aivankuin lamaantuneina; kuuluu joitakin k?heit? kuiskauksia, toiset pyyhkiv?t hike? otsiltaan ja muutamien katse harhailee kuin apua etsien -- ja hiljalleen, taukoamatta sataa punaisia ruusuja... Mutta kun laulun loppupoljennot jym?ht?v?t kuin muurins?rkij?n iskut ja yht'aikaa viimeisen sanan kanssa palatsin ulko-oveen todella t?r?ht?? muurinmurtaja, niin silloin on heid?n voimansa lopussa: jotkut tukkivat korvansa, pari naista kaatuu kirkaisten lattialle ja koko joukko pakenee sis?huoneisiin horjuen, kaatuillen ja mielett?m?sti kirkuen. Eroittaa vain muutamia huudahduksia.
POMPONIA Pelasta minut... Pelasta minut...!
LICINIUS Sin? olet mielet?n, Pomponia... No tule, min? vien sinut pois t??lt? ... pois t??lt?!
HUUTOJA. -- Miss? aseet? -- Se on turhaa! -- Sammuttakaa tulet... -- Oi jumalat! Pelastakaa minut!
TRASEAS Pys?htyk??! Oletteko te roomalaisia?! Min?kin olen varma, ett? meid?n on nyt l?hdett?v? Haadekseen, mutta pit??k? sinne menn? tuollaisella kiireell?...?
LICINIA. Oi, te pelkurit! Pelkurit! Tuollainen ei olisi koskaan Spartacus!
Vain kolme iskua kest?? ulko-ovi ja silloin jyr?ht?? muurinmurtaja palatsin oveen, niin ett? koko rakennus vapisee. R?iskyen lent?? toinen ovenpuolisko s?p?leiksi ja hirve?ll? vauhdilla sy?ksyy sis??n suihkun ja harvinaisten kukkien lomitse tavattoman paksusta hirrest? tehty oinaanp??, kymmenien j?ttil?iskokoisten orjasotilaiden ty?nt?m?n?.
SPARTACUS Pys?htyk??!
??nett?m?n? ja synkk?n? astelee h?n miekka k?dess? sis?ll?olijoita kohti. Kun h?n huomaa putoilevat ruusut, nostaa h?n katseensa yl?s ja silloin alkaa h?nen kohdallaan sataa entist? tihe?mp??n ruusuja. N?ist? v?litt?m?tt? tulee h?n Licinian luokse ja silm?ilee h?nt? omituisin, selitt?m?tt?min katsein.
TRASEAS Mit? tahdot, yst?v?ni?
Spartacus ei vastaa.
VERUS Sano vihdoinkin, mit? tahdot!
SPARTACUS Olen kuullut sinun sanoneen, ett? orjatkin ovat ihmisi?. Ja kun sellainen mielipide on kovin harvinainen Roomassa, niin ... en sinulta tahdo mit??n. Saat siis poistua. Mene heti.
Verus nousee ik??nkuin hypnotisoituna ja l?htee ovea kohti.
SPARTACUS Menk??n h?n rauhassa! -- -- Sinutkin tunnen ja sent?hden saat menn?.
TRASEAS Suo minun huomauttaa, ett? olet erehtynyt: Sin? et viel? ole mik??n k?skij?! Min?k? tottelisin sinua!? Jos min? ja muutamat muut nyt kaatuvat, mit? siit?! -- tied?, ett? viel? seisoo Rooma! Samalla sanon sinulle, min? vannon kautta Haadeksen varjojen! -- etten milloinkaan tule tarvitsemaan sinun armoasi!
SPARTACUS . Kuten tahdot.
Ulkona odottavan joukon melu alkaa kiihty? ja salin oville ilmestyy muutamia pel?styneen n?k?isi? ylimyksi?.
LICINIA Mit? sin? aijot... -- -- Mit? sin? aijot tehd?? Min? pyyd?n sinua, Spartacus: lopeta t?m? kapina, luovu v??r?lt? tielt?si, ja min? olen varma, ett? sin? saat viel? anteeksi... ?l? saata itse?si turmioon! Min? pyyd?n sit?, Spartacus...
SPARTACUS Licinia! Nyt min? en en?? ole orja... Seuraa minua!
LICINIA. Mit? sin? uskallat puhua! Sin? ... sin? olet juuri polttanut kotini! Sin?, joka...
SPARTACUS Ihana Licinia! Min? rakastan sinua! -- -- P?iv?t ja y?t ik?v?in sinua... Jokaisen hetken, jokaisen silm?nr?p?yksen, joka vierii ij?isyyteen, ajattelen vain sinua, Licinia! -- -- Tule mukaani ja min? j?t?n kaikki, kaikki! Menemme kotimaahani ja el?mme siell? onnellisina... Siell?...
LICINIA
Mene ... mene pois t??lt?!
TRASEAS Min? olen roomalainen! Mene komentamaan kirkuvaa roskajoukkoasi -- koira!
Nauraa ?rsytt?v?sti.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
