Read Ebook: Legendoja Kristuksesta by Lagerl F Selma Krohn Helmi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 965 lines and 31948 words, and 20 pages

tosiaankin silt?, kuin nuo ihmiset osaisivat vaipua maan alle", sanoi h?n nureksuen. "Kuinka monta kertaa n?in? p?ivin? olenkaan ollut heit? niin l?hell?, ett? olen juuri ollut heitt?m?isill?ni lasta keih??ll?, ja kuitenkin he ovat p??sseet pakoon! Min? alan uskoa, etten koskaan saavuta heit?."

H?n tunsi rohkeutensa vajoavan, sill? h?n oli huomaavinaan taistelevansa jotakin ylivoimaista vastaan. H?n ajatteli, voisiko olla mahdollista, ett? jumalat suojelivat n?it? ihmisi? h?nelt?.

"Turha vaiva. Parasta k??nty? takaisin, ennen kuin menehdyn n?lk??n ja janoon t?ss? autiossa maassa!" sanoi h?n kerta toisensa j?lkeen itseksens?.

Mutta sitten h?n joutui pelon valtaan ajatellessaan kotiintuloa, jos h?n palaisi asiaansa toimittamatta. H?n se jo kaksi kertaa oli p??st?nyt lapsen pakoon. Ei ollut luultavaa, ett? Voltigius yht? v?h?n kuin Herodeskaan antaisi h?nelle sellaista anteeksi.

"Niin kauan kuin Herodes tiet??, ett? yksi Betlehemin lapsista viel? el??, k?rsii h?n yh? edelleen samaa ahdistusta", sanoi sotamies. "Luultavinta on, ett? h?n koettaa lievitt?? tuskaansa ristiinnaulitsemalla minut."

Oli kuuma syd?np?iv? ja h?n k?rsi hirveit? tuskia ratsastaessaan puuttomassa vuoriseudussa ja tiell?, joka kiemurteli syviss? laakso-onkaloissa, joissa ei tuulen henke? tuntunut. Sek? hevonen ett? ratsastaja olivat v?h?ll? menehty?.

Useita tunteja sitten oli sotamies kadottanut pakolaisten j?ljet ja h?n oli alakuloisempi kuin koskaan ennen.

Minun t?ytyy luopua aikeestani, ajatteli h?n. Eip? tosiaankaan kannata heit? sen pitemm?lle seurata. He menehtyv?t joka tapauksessa t?h?n hirve??n er?maahan.

N?in ajatellessaan h?n huomasi kallionsein?ss?, joka kohosi l?hell? tiet?, kaarevan rotko-aukon.

H?n ohjasi heti hevosensa aukolle. Min? lep??n hetken aikaa viile?ss? kallionrotkossa, ajatteli h?n. Ehk?p? sitten voin jatkaa takaa-ajoa uusin voimin.

Kun h?n aikoi astua rotkoon, h?n n?ki h?mm?styksekseen jotakin ihmeellist?. Molemmin puolin aukkoa kasvoi kaksi kaunista liljaa. Ne seisoivat siin? korkeina ja suorina, t?ynn? kukkia. Niist? levisi huumaava hunajantuoksu ja joukko mehil?isi? surisi niiden ymp?rill?.

T?m? oli niin harvinainen n?ky er?maassa, ett? sotamieskin teki jotakin, mit? h?n tuskin koskaan oli tehnyt. H?n taittoi suuren, valkoisen kukan ja otti sen mukanaan kallion rotkoon.

Rotko ei ollut syv? eik? pime?k??n, ja heti kun h?n astui sen holvin alle, h?n n?ki, ett? sis?ll? oli jo ennest??n kolme vaeltajaa. Mies, vaimo ja lapsi lep?siv?t pitk?n??n maassa syv?n unen helmassa.

Sotamies ei ollut koskaan tuntenut niin kovaa syd?mentykytyst? kuin n?hdess??n t?m?n n?yn. Siin? nyt olivat nuo kolme pakolaista, joita h?n niin kauan oli ajanut takaa. H?n tunsi heid?t heti. Ja t?ss? he nyt nukkuivat kykenem?tt?min? puolustautumaan ja kokonaan h?nen vallassaan.

H?nen miekkansa lensi kalisten huotrasta ja h?n kumartui uinuvan lapsen puoleen.

H?n kuljetti hiljaa miekan lapsen syd?nt? kohti ja t?ht?si tarkalleen voidakseen tappaa sen yhdell? iskulla.

Kesken iskua h?n hetkeksi malttoi mielens? n?hd?kseen lapsen kasvot. Kun h?n nyt tiesi olevansa varma voitostaan, tunsi h?n julmaa nautintoa katsellessaan uhriansa.

Mutta kun h?n n?ki lapsen, kohosi jos mahdollista viel?kin h?nen ilonsa, sill? h?n tunsi h?net samaksi pieneksi poikaseksi, jonka h?n oli n?hnyt leikkiv?n mehil?isill? ja liljoilla kaupunginportin ulkopuolella olevalla vainiolla.

Tietysti, ajatteli h?n, minun olisi se pit?nyt ymm?rt?? alusta alkaen. Sen vuoksi olenkin aina vihannut t?t? lasta. H?n se on tuo ennustettu rauhanruhtinas.

H?n antoi miekan taaskin vaipua alemmaksi ajatellen: Kun lasken t?m?n lapsen p??n Herodeksen eteen, niin h?n korottaa minut henkivartionsa johtajaksi.

Antaessaan miekank?rjen yh? l?hesty? nukkujaa iloitsi h?n sanoessaan itsekseen: "T?ll? kertaa ei ainakaan kukaan tule v?liin ja riist? h?nt? minun vallastani."

Mutta sotamies piteli yh? k?dess??n liljaa, jonka h?n oli taittanut rotkon-aukolla, ja kesken h?nen ajatuksiansa lensi mehil?inen, joka oli piiloutunut kupuun, h?nt? kohti ja kiersi suristen kerta toisensa j?lkeen h?nen p??ns? ymp?ri.

Sotamies vavahti. H?n muisti samassa mehil?iset, joita poikanen oli kantanut pes??n, ja h?n muisti, ett? mehil?inen my?skin oli auttanut lasta pakenemaan Herodeksen juhlasta.

T?m? ajatus h?mm?stytti h?nt?. H?n pid?tti miekkaansa ja seisoi kuunnellen mehil?ist?.

Nyt h?n ei en?? erottanut pienen elukan surinaa. Mutta h?nen siin? aivan hiljaa seisoessaan k??ntyi h?nen huomionsa v?kev??n, suloiseen tuoksuun, joka levisi h?nen k?dess??n olevasta liljasta.

Silloin h?n tuli ajatelleeksi niit? liljoja, joita pieni poikanen oli auttanut, ja h?n muisti, ett? liljakimppu oli peitt?nyt lapsen h?nen katseiltaan ja auttanut sit? pakoon kaupunginportilla.

H?n k?vi yh? miettiv?mm?ksi ja veti miekan puoleensa.

"Mehil?iset ja liljat ovat palkinneet h?nelle h?nen hyvyytens?", kuiskasi h?n itsekseen.

H?n tuli ajatelleeksi, ett? pienokainen kerran oli osoittanut h?nellekin hyvyytt?, ja syv? puna kohosi h?nen kasvoilleen.

"Voiko roomalainen sotamies olla palkitsematta saamaansa palvelusta?" kuiskasi h?n.

H?n taisteli hetken aikaa itsens? kanssa. H?n ajatteli Herodesta ja omaa haluansa tuhota t?m?n nuoren rauhan ruhtinaan.

"Minun ei sovi tappaa t?t? lasta, joka on pelastanut minun henkeni", sanoi h?n kuitenkin lopuksi.

Ja h?n kumartui alas ja asetti miekkansa lapsen viereen, jotta pakolaiset her?tess??n ymm?rt?isiv?t, mist? vaarasta he olivat pelastuneet.

Silloin h?n n?ki, ett? lapsi oli valveilla. Se makasi katsellen h?nt? kauniilla silmill?ns?, jotka tuikkivat kuin t?hdet.

Ja sotamies notkisti polvensa lapsen edess?. "Herra, sin? olet v?kev?", sanoi h?n. -- "Sin? olet v?kev? voittaja. Sinua jumalat rakastavat. Sin? voit tallata k??rmeit? ja skorpioneja."

H?n suuteli lapsen jalkoja ja poistui sitten hiljaa luolasta, mutta pienokainen makasi katsellen h?nen j?lkeens? suurin, ihmettelevin lapsensilmin.

PAKO EGYPTIIN

Kaukana korvessa it?isell? maalla kasvoi monta, monta vuotta sitten palmu, joka oli suunnattoman vanha ja suunnattoman korkea. Kaikki, jotka vaelsivat er?maan l?pi, pys?htyiv?t sit? katselemaan, sill? se oli paljoa korkeampi kuin muut palmut ja arveltiin, ett? se varmaan kasvaisi korkeammaksi kuin obeliskit ja pyramidit.

Kun nyt t?m? suuri palmu seisoi yksin??n katsellen er?maan yli, n?ki se er??n? p?iv?n? jotakin, joka sai sen laajan latvan h?mm?styksest? huojumaan ohuen rungon varassa. Kaukana er?maan laidassa vaelsi kaksi yksin?ist? ihmist?. He olivat viel? niin kaukana, ett? kameelitkin sellaisen v?limatkan p??st? olisivat n?ytt?neet pienilt? muurahaisilta, mutta kaksi ihmist? siell? sittenkin oli. Kaksi muukalaista er?maassa, sill? palmu tunsi er?maan asukkaat; mies ja vaimo, joilla ei ollut opasta eik? kuormael?int?, ei telttaa eik? vesis?kki?.

"Totta tosiaan", sanoi palmu itsekseen, "n?m? molemmat ovat tulleet t?nne kuolemaan."

Palmu katsahti ymp?rilleen.

"Minua ihmetytt??", sanoi se, "etteiv?t jalopeurat jo aja takaa t?t? saalista. Mutta min? en n?e ainoatakaan liikkeell?. Min? en n?e my?sk??n er?maan rosvoja. Mutta kyll? ne viel? tulevat."

"He saavat k?rsi? seitsenkertaisen kuoleman", ajatteli palmu. "Jalopeurat nielev?t heid?t, k??rmeet pist?v?t heit?, jano n??nnytt?? heid?t, hiekkamyrsky' hautaa heid?t allensa, rosvot tappavat heid?t, auringonpisto polttaa heid?t, pelko surmaa heid?t."

Ja se koetteli ajatella jotakin muuta. N?iden ihmisten kohtalo saattoi sen murhemielelle.

Mutta koko er?maan avaruudessa, joka levisi palmun alla, ei ollut mit??n, jota se ei olisi tuntenut ja katsellut tuhannen vuotta. Ei mik??n. voinut kiinnitt?? sen huomiota. Sen t?ytyi j?lleen ajatella n?it? molempia vaeltajia.

"Poudan ja myrskyn nimess?", sanoi palmu mainiten el?m?n vaarallisimpia vihollisia, "mit? vaimo kantaa k?sivarrellansa? Luulenpa, ett? nuo mielett?m?t kuljettavat my?s lasta mukanaan!"

Palmu, joka oli pitk?n?k?inen niinkuin vanhat useinkin ovat, n?ki tosiaankin oikein. Vaimo kantoi k?sivarrellaan lasta, joka nojasi p??t??n h?nen olkap??h?ns? ja nukkui.

"Lapsella ei ole edes kylliksi vaatteita yll??n", sanoi palmu. "Min? n?en, ett? vaimo on k??nt?nyt yl?s hameensa ja peitt?nyt sen sill?. Mit? suurimmassa kiireess? h?n on riist?nyt sen vuoteelta ja rient?nyt pois sen kanssa. Nyt min? ymm?rr?n: n?m? ihmiset ovat pakolaisia.

"Mutta he ovat sittenkin mielett?mi?", jatkoi palmu. "Jollei enkeli heit? suojele, olisivat he mieluummin voineet antautua vihollistensa k?siin kuin l?hte? er?maahan.

"Min? voin kuvitella mieless?ni, miten kaikki on k?ynyt. Mies oli ty?ss??n, lapsi makasi kehdossa, vaimo oli mennyt vett? noutamaan. Kun h?n oli ehtinyt astua pari askelta ovelta, h?n n?ki vihollisten hy?kk??v?n heid?n luoksensa. H?n sy?ksyi takaisin huoneeseen, riisti yl?s lapsen, huusi miest? seuraamaan heit? ja l?ksi matkalle. Sitten he ovat olleet pakomatkalla koko p?iv?n, he eiv?t varmaankaan ole lev?nneet hetke?k??n. Niin, siten kaikki on k?ynyt, mutta min? sanon sittenkin, ett? jollei enkeli suojele heit? -- -- --

"He ovat niin peloissaan, etteiv?t he viel? tunne v?symyst? eik? muita k?rsimyksi?k??n, mutta min? n?en, miten jano loistaa heid?n silmist?ns?. Minun pit?isi kai tuntea janoisen ihmisen kasvot."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet