Read Ebook: Legendoja Kristuksesta by Lagerl F Selma Krohn Helmi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 965 lines and 31948 words, and 20 pages

"He ovat niin peloissaan, etteiv?t he viel? tunne v?symyst? eik? muita k?rsimyksi?k??n, mutta min? n?en, miten jano loistaa heid?n silmist?ns?. Minun pit?isi kai tuntea janoisen ihmisen kasvot."

Ja kun palmu tuli ajatelleeksi janoa, kulki kouristus sen pitk?n rungon l?pi ja pitkien lehtien lukemattomat liuskat kipertyiv?t kokoon, ik??nkuin tuli olisi niit? kuumentanut.

"Jos min? olisin ihminen", sanoi se, "niin en koskaan rohkenisi l?hte? er?maahan. Varsin urhoollinen on se, joka uskaltaa tulla t?nne, vaikka sill? ei olekaan juuria, jotka ylettyv?t alas ehtym?tt?miin vesisuoniin saakka. Palmutkin ovat t??ll? vaarassa. Sellainenkin palmu kuin min?.

"Jos voisin heit? neuvoa, niin pyyt?isin heit? palaamaan takaisin. Heid?n vihollisensa eiv?t koskaan voi kohdella heit? niin julmasti kuin er?maa. Ehk?p? he luulevat, ett? er?maassa on helppo el??. Mutta min? tied?n, ett? minunkin joskus on ollut vaikea pysy? hengiss?. Min? muistan kerran nuoruudessani, kun vihuri syyti p??lleni kokonaisen hiekkavuoren. Olin v?h?ll? tukehtua. Jos olisin voinut kuolla, niin viimeinen hetkeni olisi silloin tullut."

Palmu ajatteli edelleen ??neens?, niinkuin vanhojen erakkojen on tapana.

"Min? kuulen ihmeellisen sulos?velisen huminan latvassani", sanoi se. "Kaikki lehteni liuskat varmaan v?r?j?v?t. Min? en tied?, mik? tunne minut valtaa n?hdess?ni nuo muukalaisraukat. Mutta tuo murheellinen vaimo on niin kaunis. H?n johtaa mieleeni ihmeellisimm?n tapauksen el?m?ss?ni."

Ja lehtien yh? humistessa sulos?velin muisteli palmu, miten kerran hyvin kauan aikaa sitten kaksi loistavaa ihmist? oli vieraillut keitaalla. Saban kuningatar oli saapunut sinne viisaan Salomon seurassa. Kaunis kuningatar aikoi palata takaisin omaan maahansa, kuningas oli saattanut h?nt? matkalla ja nyt heid?n oli m??r? erota. "T?m?n hetken muistoksi", sanoi silloin kuningatar, "lasken min? nyt taatelin siemenen maahan ja min? tahdon, ett? siit? on versoava palmu, joka on kasvava ja el?v?, kunnes Juudan maalla syntyy kuningas, joka on Salomoa suurempi." Ja kun h?n sen oli sanonut, h?n oli pist?nyt siemenen maahan ja h?nen kyynelens? olivat kostuttaneet sit?.

"Miten juuri t?n??n tulen t?t? ajatelleeksi?" sanoi palmu. "Olisiko t?m? vaimo niin kaunis, ett? h?n muistuttaisi ihaninta kuningatarta, h?nt?, jonka sanasta min? olen kasvanut ja el?nyt aina t?h?n p?iv??n saakka?

"Min? kuulen lehtieni humisevan yh? kovemmin", sanoi palmu, "ja siin? on surunvoittoinen s?vy kuin kuolinvirrell?. Tuntuu silt? kuin se ennustaisi jonkun pikaista kuolemaa. Hyv? tiet??, ettei se minua tarkoita, koska min? en voi kuolla."

Palmu oletti, ett? kuolemaa ennustava humina tarkoitti molempia yksin?isi? vaeltajia. Aivan varmaan he itsekin luulivat viimeisen hetkens? tulleen. Sen saattoi huomata heid?n kasvojensa ilmeest?, kun he vaelsivat er??n kameelin luurangon ohi, joka oli tien vieress?. Sen saattoi huomata heid?n katseistaan, kun he seurasivat ohilent?vi? korppikotkia. Toisinhan ei voinut olla. Heid?n t?ytyi menehty? --

He huomasivat palmun ja keitaan ja kiiruhtivat nyt sinnep?in l?yt??kseen vett?. Mutta kun he vihdoin saapuivat perille, he vaipuivat ep?toivoissaan maahan, sill? l?hde oli kuivunut. Vaimo laski v?syneen? lapsen maahan ja istahti itkien l?hteen reunalle. Mies heitt?ytyi h?nen viereens? ja takoi kuivaa maata molemmilla nyrkeill?ns?. Palmu kuuli kuinka he puhuivat kesken??n, ett? heid?n oli pakko kuolla.

Se kuuli my?s heid?n puheestansa, ett? kuningas Herodes oli antanut tappaa kaikki kaksi- ja kolmivuotiaat lapset sen t?hden, ett? suuri, odotettu Juudan maan kuningas oli syntynyt.

"Minun lehteni humisevat yh? kovemmin", sanoi palmu. "Noiden pakolaisraukkojen viimeinen hetki on pian k?siss?."

Se kuuli my?skin, ett? he pelk?siv?t er?maata. Mies sanoi, ett? olisi ollut parempi j??d? kotiin taistelemaan sotamiesten kanssa kuin paeta t?nne. H?n sanoi, ett? sellainen kuolema olisi ollut helpompi.

"Jumala auttaa meit?", sanoi vaimo.

"Me olemme yksin petoel?inten ja k??rmeitten keskell?", sanoi mies. "Meill? ei ole ruokaa eik? juomaa. Miten Jumala voisi meit? auttaa?"

H?n repi tuskissaan vaatteensa rikki ja painoi kasvonsa maata vasten. H?n oli toivoton kuin mies, jolla on kuolinhaava syd?mess??n.

Vaimo istui suorana, k?det ristiin kiedottuna polvien ymp?rille. Mutta h?nen katseensa, joka harhaili pitkin er?maata, ilmaisi rajatonta toivottomuutta.

Palmu kuuli lehdist?ns? surumielisen huminan yh? kiihtyv?n. Vaimokin sen varmaan kuuli, sill? h?n kohotti katseensa puunlatvaa kohti. Ja samassa h?n vaistomaisesti nosti yl?s k?sivartensa.

"Oi, taateleja, taateleja!" huusi h?n.

??ni ilmaisi niin haikeaa halua, ett? vanha palmu olisi toivonut olevansa kinsteripensaan korkuinen ja ett? h?nen taatelinsa olisivat olleet yht? helposti saatavissa kuin orjantappuramarjat. Se tiesi, ett? sen latva oli t?ynn? taatelinterttuja, mutta miten ihmiset voisivat yletty? niin huimaavaan korkeuteen?

Mies oli jo huomannut, ett? taatelinterttuihin oli mahdoton yletty?. H?n ei edes kohottanut p??t??n. H?n pyysi, ettei h?nen vaimonsa haluaisi mahdottomuuksia.

Mutta lapsi, joka oli itsekseen tepastellut ja leikkinyt tikuilla ja korsilla, kuuli ?itins? huudahduksen.

Pienokainen ei voinut ajatellakaan, ettei h?nen ?itins? saisi kaikkea mit? h?n haluaisi. Heti kun ruvettiin puhumaan taateleista, alkoi h?n t?hystell? puuta. H?n mietti ja aprikoitsi, miten h?n saisi taatelit alas. H?nen otsansa miltei vet?ytyi ryppyyn vaaleiden kiharain alla. Vihdoin hymyily valaisi h?nen kasvojansa. H?n oli keksinyt keinon. H?n astui palmun luo, hyv?ili sit? pienell? k?t?sell??n ja sanoi suloisella lapsen??nell?ns?:

"Palmu, taivu maahan! Palmu, taivu maahan!"

Mutta mit? t?m? oikeastaan merkitsi? Palmun lehdet humisivat, niinkuin hirmumyrsky olisi niiss? riehunut, ja palmun pitk?? runkoa my?ten kulki v?ristys toisensa j?lkeen. Ja palmu tunsi, ett? pienokainen oli h?nt? voimakkaampi. Se ei voinut lasta vastustaa.

Ja se kumarsi pitk?ll? rungollaan lapselle, niinkuin ihmiset kumartavat ruhtinaalle. Suuressa suunnattomassa kaaressa se taipui maahan ja tuli vihdoin niin syv?lle alas, ett? suuri latva ja v?r?j?v?t tertut laahasivat er?maan hiekkaa.

Lapsi ei n?ytt?nyt pel?styv?n eik? h?mm?styv?n, vaan irroitti ilosta huudahtaen tertun toisensa j?lkeen vanhan palmun latvasta.

Kun lapsi oli saanut kyllikseen ja puu yh? viel? makasi maassa, astui lapsi uudelleen sen luo, hyv?ili sit? ja sanoi suloisella ??nell??n:

"Palmu, kohoa! Palmu, kohoa!"

Ja suuren puun notkea runko kohosi hiljaa ja arvokkaasti lehtien hel?hdelless? kuin harppujen kielet.

"Nyt tied?n, kenelle ne kuolins?velt? soittavat", sanoi vanha palmu itsekseen, kun se j?lleen seisoi kohona.

"N?ille ihmisille ne eiv?t soita."

Mutta mies ja vaimo polvistuivat maahan ja ylistiv?t Jumalaa.

"Sin? n?it meid?n tuskamme ja sin? sen poistit. Sin? olet voimakas, sin? taivutat palmun rungon ik??n kuin ruokosauvan. Ket? vihollisistamme me pelk?isimme, kun sin? voimallasi meit? varjelet?" Kun er?s karavaani jonkin ajan kuluttua kulki er?maan poikki, n?kiv?t matkamiehet, ett? suuren palmun latva oli kuihtunut.

"Kuinka se voi olla mahdollista?" sanoi yksi matkamiehist?. "T?m?n palmunhan ei olisi pit?nyt kuolla, ennen kuin se olisi n?hnyt Salomoa suuremman kuninkaan."

"Ehk?p? se on h?net n?hnytkin", vastasi toinen er?maan matkustajista.

NASARETISSA

Kerran siihen aikaan, jolloin Jeesus oli ainoastaan viiden vuoden vanha, istui h?n is?ns? ty?pajan portailla Nasaretissa ja muodosteli savikukkoja notkeasta savikokkareesta, jonka h?n oli saanut ruukuntekij?lt? kadun toiselta puolelta. H?n oli onnellisempi kuin koskaan ennen, sill? kaikki korttelin lapset olivat sanoneet Jeesukselle, ett? ruukuntekij? oli tyly mies, jota eiv?t suloiset katseet eiv?tk? hunajaiset sanat saaneet heltym??n, eik? h?n koskaan ollut uskaltanut pyyt?? h?nelt? mit??n. Mutta nyt h?n tuskin tiesi, miten se oli k?ynyt, h?n oli vain seisonut portailla ja halukkain silmin katsellut naapuria, joka ty?skenteli muottiensa ??ress?, ja silloin t?m? oli astunut ulos kaupastaan ja lahjoittanut h?nelle niin paljon savea, ett? siit? olisi riitt?nyt kokonaisen viiniastian tekoon.

Seuraavan talon portailla istui Juudas, joka oli ruma ja punatukkainen, kasvot mustelmien vallassa ja vaatteet t?ynn? repe?mi?, jotka h?n oli saanut alituisesti tapellessaan katupoikien kanssa. T?ll? hetkell? h?n oli hiljaa, h?n ei riidellyt eik? tapellut, vaan muokkasi savikimpaletta samalla tavalla kuin Jeesuskin. Mutta t?t? savea h?n ei ollut itse hankkinut itsellens?: h?n tuskin uskalsi tulla ruukuntekij?n n?kyviin, sill? t?m? syytti h?nt? siit?, ett? h?nell? oli tapana heitell? kivill? h?nen hauraita tavaroitansa, ja olisi siis kepill? ajanut h?net pois; mutta Jeesus oli jakanut varastonsa h?nen kanssaan.

Sit? mukaa kuin molemmat lapset saivat savikukkonsa valmiiksi, asettivat he ne piiriin eteens?. Ne olivat aivan samanlaisia kuin savikukot kaikkina aikoina ovat olleet, niill? oli suuri, py?re? m?hk?le alustanaan jalkojen asemesta, lyhyet pyrst?t, kaulaa ei lainkaan ja siipi? vain nimeksi.

Mutta joka tapauksessa oli eroa pienten toverien ty?ss?. Juudaksen linnut olivat niin vinoja, ett? ne lakkaamatta kaatuivat nurin, ja vaikka h?n kuinka olisi ty?skennellyt pienill? kovilla sormillaan, h?n ei saanut niiden ruumiita sileiksi eik? kaunismuotoisiksi. H?n vilkaisi joskus salaa Jeesukseen n?hd?kseen, miten t?m? sai lintunsa niin tasaisiksi ja sileiksi kuin tammenlehdet Taborin metsiss?.

Jeesus k?vi yh? onnellisemmaksi, mit? useampia lintuja h?n sai valmiiksi. Toinen oli h?nen mielest??n toistaan kauniimpi ja h?n katseli niit? kaikkia ylpeydell? ja rakkaudella. Ne olisivat h?nen leikkitovereitansa, h?nen pieni? sisaruksiansa, ne nukkuisivat h?nen vuoteessaan, pit?isiv?t h?nelle seuraa, laulaisivat h?nelle lauluja, kun ?iti j?tt?isi h?net yksin. H?n ei koskaan ollut mielest??n ollut niin rikas, eik? h?n koskaan en?? tuntisi itse??n yksin?iseksi eik? hyl?tyksi.

Roteva vedenkantaja astui ohi kumaraselk?isen? kantaen raskasta s?kki?ns?, ja heti h?nen per?ss??n tuli vihanneskauppias, joka retkuili aasin sel?ss? suurien, tyhjien pajukoriensa keskell?. Vedenkantaja laski k?tens? Jeesuksen vaalealle k?h?r?p??lle ja kyseli h?nen lintujansa, ja Jeesus kertoi h?nelle, ett? niill? kullakin oli nimens? ja ett? ne osasivat laulaa. Kaikki h?nen pienet lintunsa olivat tulleet vieraista maista h?nen luoksensa ja kertoivat h?nelle asioita, joita vain ne ja h?n itse tiesiv?t. Ja Jeesuksen n?in puhellessa unohtivat sek? vedenkantaja ett? vihanneskauppias hyv?ksi aikaa askareensa kuunnellessansa h?nt?.

Mutta kun he aikoivat jatkaa matkaansa, viittasi Jeesus Juudakseen. "Katsokaa, kuinka kauniita lintuja Juudas laittaa!" sanoi h?n.

Silloin vihanneskauppias pys?hdytti hyv?ntahtoisesti aasinsa ja kyseli Juudakselta, oliko h?nenkin linnuillansa nimet ja osasivatko nekin laulaa. Mutta Juudas ei tiennyt siit? mit??n, h?n oli itsep?isesti ??neti eik? nostanut silmi??n maasta ja vihanneskauppias potkaisi suuttuneena yht? h?nen linnuistansa ja ratsasti eteenp?in.

Siten kului iltapuoli ja aurinko laskeutui niin alhaalle, ett? sen s?teet saattoivat tunkeutua matalan kaupunginportin l?pi, joka roomalaisen kotkan koristamana kohosi kadun p??ss?. N?m? auringons?teet, jotka virtasivat illan suussa, olivat aivan ruusunpunaisia, ja ik??n kuin niihin olisi sekoitettu verta, antoivat ne v?rins? kaikelle, mik? niiden tielle sattui, tunkeutuessaan kapeata katua my?ten. Ne punasivat yht? hyvin ruukuntekij?n astiat kuin lankun, joka kitisi nikkarin sahan alla, tai valkoisen hunnun, joka ymp?r?i Marian kasvoja.

Mutta ihanimmin s?teet loistivat pieniss? vesil?t?k?iss?, joita oli ker?ytynyt katua peitt?vien suurien, ep?tasaisten kiviliuskojen v?liin. Ja aivan ?kki? pisti Jeesus k?tens? vesil?t?kk??n, joka oli h?nt? l?hinn?. H?nen p??h?ns? oli p?lk?ht?nyt, ett? h?n maalaisi harmaat lintunsa s?ken?ivill? auringons?teill?, jotka olivat v?ritt?neet niin kauniiksi veden, talojen sein?t, kaikki h?nen ymp?rill?ns?.

Silloin aurinko salli ottaa s?teit??n kiinni aivan kuin v?ri? maalarinkupista, ja kun Jeesus siveli niill? pieni? savilintujansa, peittiv?t s?teet ne p??st? jalkoihin asti timantintapaisella loistolla.

Juudas, joka koko ajan vilkuili Jeesukseen n?hd?kseen, muodostiko t?m? useampia ja kauniimpia lintuja kuin h?n itse, huudahti ihastuneena, kun n?ki Jeesuksen sivelev?n savikukkojaan auringonpaisteella, jota h?n tavoitteli kadun vesil?t?k?ist?. Ja Juudas kastoi my?s k?tens? loistavaan veteen ja koetti ottaa kiinni p?iv?npaistetta.

Mutta auringonpaiste ei sallinut h?nen ottaa itse??n kiinni. Se liukui h?nen k?sist??n, ja vaikka h?n olisi koettanut kuinka nopeasti tahansa liikuttaa sormiansa pid?tell?kseen sit?, se pujahti sittenkin pois, eik? h?n voinut saada hyppysellist?k??n v?ri? linturaukoillensa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet