Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kirkonlämmittäjä: Romaani by J Rventaus Arvi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1332 lines and 30974 words, and 27 pages
n ... kahdella pienell? messinkipuitteisella lasi-ikkunalla varustettu kuomureki. He olivat ajaneet sill? kerran Johannan kanssa ulkosatamasta, ja heist? oli ollut hauskaa pienest? kuomunikkunasta katsella kuun valaisemaa, lumipeitteist? merenselk??. Se oli ollut kuin l?mp?isten haaveiden kukittama satumaa... Renki kolisteli pihalla, ja Janne Flykt l?hti astumaan katua yl?sp?in.
Minne h?n menisi? Kotiin? Sinne oli h?nen velvollisuutensa menn?, mutta viel? h?n ei voinut sit? tehd?. H?nen piti saada v?h?n pohjaa jalkainsa alle. Nyt ajelehti h?n viel? kuin haaksirikkoutunut meren ulapalla...
H?n suuntasi kulkunsa tuomiokirkolle. Kello l?i juuri yhdeks??, mutta kirkon ikkunoista loistivat valot. Urkujen ??ni kantautui pehme?n? ja kaukaisena ulos autiolle kadulle. Mik? toimitus siell? oli? H?n ei ajatellut sit? enemp??, vaan l?hti kiert?m??n kirkkoa...
Tuossa he olivat monta vuotta sitten olleet sein?rahalla, Lassilan Gideon, Tervon Kalle ja h?n. Oi, siit? oli pitk? aika! Eik?s silloin piispa ollut sekaantunut heid?n leikkiins??...
Janne Flykt painoi k?dell? polttavaa otsaansa. H?n kuisti kyll? tuon aurinkoisen kes?p?iv?n.
Mutta oliko se sama piispa, joka t?n? iltana oli h?nelt? riist?nyt viran?
H?nest? tuntui mahdottomalta, ett? se oli sama piispa. Silloin niin lempe? ja nyt ankara kuin Is?-Jumala itse.
Mutta oliko Is? Jumala ankara?...
Janne Flykt katseli taivaalle. Sielt? tuikkivat lempe?t yst?v?lliset t?hdet.
Eih?n Jumala voinut olla ankara. Se oli vain kuumeinen mielikuva, joka ahdisti h?nt?: lumivalkeakasvoinen, mustapartainen mies, s?ken?iv?n mustine silmineen, paavin tiaara p??ss?...
Seh?n oli muutamassa kirjassa, er??n keskiaikaisen maalarin maalaus.
Jumalahan oli rakkaus...
Oliko todellakin?
Eiv?tk? t?hdet n?ytt?neet nyt vierailta ja kaukaisilta?...
Ja kirkon kivisein? oli kylm? kuin j??... H?n painoi p??ns? kirkonsein?? vasten ja tunsi, kuinka urkujen ??ni v?reili muurien sis?puolella.
"Ain' Jeesus rakkahin, Sinussa riipun kiinn"...
H?n erotti sanat aivan selv?sti.
Kirkosta kuuluvat s?velet tuudittivat h?net lapsuuden valoisaan maailmaan... H?n istui iso?idin rinnalla ja veisasi. Virsikirjan messinkinen haka oli irtautunut nahkaisesta alustastaan, muodostaen melkein pikkusormen ment?v?n rei?n... Meri-Kustu kulki varpaillaan k?yt?vi? pitkin. H?n piti silm?ll? l?nsiristeyksen etel?npuoleista kamiinia. Seh?n se oli ainaisena kiusankappaleena... Ei, se ei savunnutkaan t?n??n! H?n n?ki selv?sti, kuinka sen luukun yl?puoli hehkui punaisena...
Mutta silti paleli h?nt? niin kovin.
H?n havahtui mietteist??n. Kylm? puistatti h?nen ruumistaan.
Miss? h?n oli? Mitenk? h?n oli t?h?n joutunut? Ah! Nyt h?n muisti. H?nh?n oli pappi ja aikamies. Tuosta ?skeisest? oli kulunut jo monta vuotta...
Mutta...
H?n tunsi, kuinka p??t? poltti, ja ajatukset riensiv?t hurjassa tanssissa ymp?ri. Ne ajoivat takaa toisiaan kuin villiytyneet henget.
"... kielt?? ... pappispuvun merkkej? kantamasta..."
Kuka oli kielt?nyt? Kuka --?
H?n koetteli kaulaansa. H?nell?h?n oli liperit kaulassa ja kauhtana yll?.
Mist? h?n oikeastaan tuli ja mihin oli matkalla? Oliko h?n sairas, vai my?h?stynyt...?
Nyt h?n sen muisti!
Piispahan se oli kielt?nyt ?sken ... tuomiokapitulissa.
H?net oli erotettu virasta!
H?net vakasi uuvuttava raukeus. Rinta tuntui tyhj?lt? ja ontolta. Se painuisi kokoon ihan tuossa tuokiossa. Oh, oh! ... H?n vei k?det niskaan ja rupesi irrottamaan liperien nauhoja. "Saahan n?m? ottaa!" hoki h?n itsekseen. "Miksi ne eiv?t jo ottaneet n?it??" Mit? varten ne j?ttiv?t t?m?n h?nen teht?v?kseen? ... Olisihan tuomiorovasti... Jaa, jaa... Kyll? h?n saattoi itsekin, vaikka h?n tunsi, ett? veri pakeni syd?men ??rimm?iseen soppeen. H?n oli kuin mies, joka ennen mestauslavalle polvistumistaan viimeisen kerran riisuu takkinsa...
Oh! ... tuossa ne olivat, viel? ihan rypistym?tt?m?t ... juuri vasta silitetyt ... Luttisella... Niin, niin... "Silityt? sin?kin, Janne, liperisi Luttisella..." Niin, niin ei tarvinnut en?? ... ei... H?n nojasi kirkonsein?? vasten kuin kuoleva. Tuuli heilutteli lipereit? h?nen k?dess??n.
Hetkisen kuluttua h?n l?hti hoippumaan, liperit k?dess?. H?nell? oli vain se tunto, ettei h?n saanut niit? en?? kaulaansa sitoa...
H?n havahtui silt?, ett? kirkas valo l?i h?nt? vastaan. H?nen piti oikein sirist?? silmi??n n?hd?kseen. Kas noin!... Mik? h?nen silmiss??n oli?
Huoneessa kuhisi valkopukuisia tytt?j?. Ne pys?htyiv?t yht'?kki?, katsellen h?nt? s?ik?htynein?.
Mihin h?n oli tullut?
Aa ... h?nelle selveni: t?m?h?n oli sakaristo! Tuolla seisoi Matti-vahtimestari ja tuijotti h?neen kuin aaveeseen. Miksik? h?n niin tuijotti? Eik? h?n tuntenut pastori Janne Flykti??
Vanha Skarp tuli kirkosta ja j?i seisomaan kuin naulattuna. Kaikki katsoivat h?nt?...
H?n yritti ruveta selitt?m??n Skarpille jotakin siihen suuntaan, ett? "nyt se oli valmis", kun h?n samassa tunsi jonkun tarttuvan itse??n k?sipuolesta ja taluttavan hiljaa ulos.
Se oli Matti-vahtimestari.
-- Onko pastori sairas?
H?n tuijotti eteens? vastaamatta mit??n.
-- Aa, nyt min? ymm?rr?n! Herra Jumala! Kyll?p? olivat!
Ja vanhan vahtimestarin silmist? virtasivat kuumat kyyneleet.
Nuo kyyneleet saivat Janne Flyktin tajuihinsa. H?n ei saattanut milloinkaan n?hd? toisen itkev?n. Sellaisissa tapauksissa h?n tunsi kasvavansa suuremmaksi, voimakkaammaksi. H?nen virkansahan oli lohduttaminen.
-- ?l?h?n itke, Matti! puheli h?n ja taputteli vahtimestaria olalle. -- Kyll? min? viel?... Ei kaikki t?h?n lopu.
Vahtimestari kuivasi kyyneleens?. Hattup?isi? koulutytt?j? kulki heid?n ohitsensa, katsellen kummissaan sakariston portailla seisovia miehi?: toinen avop?in, kyynelsilmin, ja toinen kalpeana kuin palttina, papinkaulus k?dess? ... huulilla rohkaiseva hymy. Se vaikutti per?ti omituiselta.
Yht'?kki? heillekin selvisi. P??t yhteen painautuneina he astuivat portaita alas, sipisten kesken??n.
-- Min? l?hden saattamaan pastoria, sanoi vahtimestari.
-- Ei, kiitos! Kyll? min? t?st? kotiin osaan.
H?n huomasi pastori Skarpin hahmon sakariston ovessa. Se sai h?net t?yteen tajuntaan.
Add to tbrJar First Page Next Page