Read Ebook: Taras Bulba: Kertomus kasakkavallan mahtavuuden ajoilta by Gogol Nikolai Vasilevich Halonen J A Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 706 lines and 32698 words, and 15 pages

Transcriber's Notes:

Green Stockings

All Rights Reserved

CAUTION: Professionals and amateurs are hereby warned that "GREEN STOCKINGS," being fully protected under the copyright laws of the United States of America, the British Empire, including the Dominion of Canada, and all the other countries of the Copyright Union, is subject to royalty, and anyone presenting the play without the consent of the owners or their authorized agents will be liable to the penalties by law provided. Applications for the amateur acting rights must be made to Samuel French, 25 West 45th Street, New York, N. Y. Applications for the professional acting rights must be made to Alice Kauser, 1402 Broadway, New York, N. Y.

New York | London SAMUEL FRENCH | SAMUEL FRENCH, Ltd. Publisher | 26 Southampton Street 25 West 45th Street | STRAND, W.C.2

Especial notice should be taken that the possession of this book without a valid contract for production first having been obtained from the publisher confers no right or license to professionals or amateurs to produce the play publicly or in private for gain or charity.

In its present form this play is dedicated to the reading public only, and no performance, representation, production, recitation, public reading, or radio broadcasting may be given except by special arrangement with Samuel French, 25 West 45th Street, New York.

This play may be presented by amateurs upon payment of a royalty of Twenty-five Dollars for each performance, payable to Samuel French, 25 West 45th Street, New York, one week before the date when the play is given.

Attention is called to the penalty provided by law for any infringement of the author's rights, as follows:

"SECTION 4966:--Any person publicly performing or representing any dramatic or musical composition for which copyright has been obtained, without the consent of the proprietor of said dramatic or musical composition, or his heirs and assigns, shall be liable for damages thereof, such damages in all cases to be assessed at such sum, not less than one hundred dollars for the first and fifty dollars for every subsequent performance, as to the court shall appear to be just. If the unlawful performance and representation be wilful and for profit, such person or persons shall be guilty of a misdemeanor, and upon conviction shall be imprisoned for a period not exceeding one year."--U. S. Revised Statutes: Title 60, Chap. 3.

The following is a copy of program of the first performance of GREEN STOCKINGS as produced at the Thirty-ninth Street Theatre, New York, on October 2, 1911:

Liebler and Company

presents

GREEN STOCKINGS

CAST OF CHARACTERS

SYNOPSIS OF SCENES

DESCRIPTION OF CHARACTERS

Green Stockings

ACT I

EVELYN. Yes, Madge.

EVELYN. Why, no. She's coming home to-night, isn't she?

MADGE. What time is her boat due?

AUNT IDA. She'll have been waiting for an hour on that dreadful wharf.

EVELYN. Oh, Martin, the motor must go at once to the wharf to fetch Miss Celia.

MARTIN. Yes, your Ladyship, but hadn't I better send down some extra wraps; it's a very wet night.

EVELYN. Wet? Dear me, is it raining?

AUNT IDA. Cats and dogs.

EVELYN. Oh, very well, then, Martin, attend to it at once.

MARTIN. Yes, your Ladyship.

MARTIN. Yes, madam.

MADGE. How late can I post in order to catch the Indian mail?

MARTIN. Up till ten o'clock, madam.

MADGE. Oh, then I have time to write a longer letter.

AUNT IDA. Poor Celia.

EVELYN. Why, what do you mean?

AUNT IDA. What an extraordinary proceeding.

PHYLLIS. Oh! Bobby, Bobby! What news?

TARVER. Well, I'm afraid it's hopeless, though I spoke with singular force.

PHYLLIS. Oh, Bobby, how splendid of you! How did you put it?

TARVER. In the form of a question. I said to your father, "Are you aware, sir, that I love your daughter and wish to make her mine?"

PHYLLIS. But he hasn't, he hasn't.

AUNT IDA. Eh?

PHYLLIS. You know what I mean, Aunt Idaamasta ja lihavilla ruumiillanne k?rp?si? sy?tt?m?st?. Sankarin maine ja kunnia odottaa teit?! Kuulkaa, te auramiehet, tattarin kylv?j?t, akkav?en suosijat! ?lk??t en?? auran kurjessa kulkeko ja keltaisia kenki?nne mullassa ryvett?k?; ei ole nyt miehen aika kapakassa istua ja urhon voimaa hivuttaa; kasakkain maine kutsuu teit?!" Ja n?m? sanat vaikuttivat kuin s?kenet kuivaan puuhun. Kynt?mies rikkoi auransa, oluenpanijat heittiv?t loukkoon ammeensa ja s?rkiv?t tynn?rins?, k?sity?l?iset ja kauppiaat heittiv?t sikseen ammatit ja puodit ja kaikki nousivat ratsaille. Sanalla sanoen, ven?l?inen luonne levitti siipens? huimaan lentoon.

Taras oli vanhanaikainen, karaistunut kasakkap??llikk?; h?n oli kerrassaan luotu sodan melskeisiin; luonteeltaan oli h?n karkea, mutta suora. Siihen aikaan alkoi jo Ven?j?n aatelistossa huomata Puolan vaikutusta. Monet j?ljitteliv?t puolalaisten tapoja, eliv?t ylellisesti, pitiv?t suurilukuista palvelijakuntaa, haukkoja, mets?st?ji?, antoivat komeita p?iv?llisi?. T?llaisesta menosta ei Taras voinut pit??. H?n rakasti yksinkertaista kasakkael?m?? ja oli riitaantunut niiden toverien kanssa, jotka noudattivat Puolan p??kaupungissa vallitsevia tapoja; heit? h?n moitti Puolan herrojen orjiksi.

Aina v?sym?tt?m?n? toimessaan piti h?n itse??n oikeauskoisuuden laillisena suojelijana. Lupaa kysym?tt? meni h?n kaikkialle, miss? vain maanvuokraajat alustalaisiaan ahdistelivat ja vaativat laittomia veroja. Itse h?n sinne kasakkainsa kera l?ksi ja riidat ratkaisi. H?n oli ottanut s??nn?kseen, ett? kolmessa tapauksessa pit?? aina miekkaan tarttua, nimitt?in: kun komisariot eiv?t kunnioittaneet kyl?n vanhimpia, vaan seisoivat lakit p??ss?; kun pilkattiin oikeauskoisuutta, eik? pidetty esi-isien tapoja pyhin?, ja kolmanneksi, kun vihollisina oli turkkilaisia ja uskottomia, joita vastaan h?n piti aina luvallisena nousta sotaan kristinuskon puolesta.

Nyt h?n jo ennakolta tunsi mielihyv?? ajatellessaan, kuinka h?n molempien poikiensa kanssa tulee Sjetshiin ja sanoo: katsokaa, millaisia kelpo poikia olen teille tuonut; kuinka h?n esitt?? heid?t uljaille, tappelussa karaistuneille sotaveikoille; kuinka h?n n?kee poikiensa edistyv?n sotataidossa ja juomingeissa, jotka my?s kuuluivat ritarin vaatimuksiin. Aluksi oli h?n aikonut l?hett?? heid?t sinne yksin, mutta n?hdess??n heid?n reippautensa, heid?n kookkaat vartalonsa ja voimakkaat ruumiinsa, tunsi h?n sotaisen henkens? taas her??v?n ja p??tti jo huomisp?iv?n? l?hte? heid?n kanssaan.

H?n oli jo t?ydess? puuhassa, antoi k?skyj?, valitsi hevoset ja satulat pojilleen, k?vi katsomassa talleissa ja aitoissa ja m??r?si palvelijat, joiden piti huomena tulla heid?n mukaansa. Sijaisp??llik?ksi valitsi h?n siksi aikaa esauli Tovkatshin, antaen t?lle ankaran m??r?yksen heti saapua koko sotajoukon kanssa, kun h?n vain Sjetshist? l?hett?? sanoman. Vaikka h?n olikin v?h?n liikoja maistanut ja p?? oli raskas, ei h?n kuitenkaan mit??n unohtanut. -- Kaskipa h?n viel? juottaa hevoset ja panna niille seimeen paraita nisuja. V?syneen? h?n vihdoin palasi tupaan.

"No, pojat, nyt nukkumaan! Huomenna on uusi p?iv? edess?. Mutta ?l?, akka, vuoteitamme j?rjest? -- niit? emme tarvitse, me nukumme pihalla."

Pimeys oli vasta peitt?nyt taivaan, mutta Bulban oli tapana panna aikaisin maata. H?n heitt?ytyi matolle ja peitti itsens? lammasnahkaisilla turkeilla, sill? ?inen tuuli oli hyvin viile?, ja Bulba rakasti kotona ollessaan l?mmint? peitett?. Pian oli h?n vaipunut uneen, ja h?nen esimerkki?ns? seurasivat kaikki muut; kaikkialta kuului kuorsausta ja pitki?, tasaisia henk?yksi?. Ensim?isen? vaipui uneen vartija, sill? h?n oli nuorten herrain tulon johdosta juonut enemm?n kuin muut.

Ainoastaan ?iti viel? valvoi. H?n oli istuutunut vieretysten makaavien poikiensa p??puoleen. Kammalla h?n suori heid?n tuuheita kutrejaan ja kyynelill??n kasteli niit?. H?n tarkasteli heit?, katseli kiihke?ll? ?idin hellyydell?, eik? voinut heit? kyllikseen silm?ill?. Omilla rinnoillaan h?n oli heit? el?tt?nyt, h?n oli heid?t kasvattanut, hellitellyt heit? -- ja ainoastaan lyhyen, pian haihtuvan hetken h?n sai nyt pit?? heit? n?kyviss??n. "Poikani, armaat lapseni! mik? on kohtalonne oleva? Mik? tulevaisuus odottaa teit??" -- niin h?n haastoi, ja kyyneleet pys?htyiv?t ryppyihin, jotka olivat muuttaneet h?nen ennen niin kauniit kasvonsa.

H?n oli todellakin s??litt?v?, niinkuin jokainen nainen t?ll? sotaisella aikakaudella. Hetkisen oli h?n vain saanut tuntea rakkauden vieh?tyst?, vain intohimon ensim?isess? huumauksessa, nuoruuden tulisten tunteiden purkauksessa, ja pian jo h?nen hurjap?inen vieh?tt?j?ns? h?net hylk?si, mieltyen enemm?n miekkaansa, tovereihinsa ja juominkeihin. H?n n?ki miehens? pari kolme kertaa vuodessa, ja kului usein vuosikausia, ettei vaimo h?nest? mit??n kuullut. Ja silloin kun he yhdess?kin olivat, millaista oli h?nen el?m?ns?? H?n k?rsi loukkauksia, jopa ruumiillista kuriakin. Harvat olivat ne hyv?ilyt, jotka h?n sai osakseen, ja sekin v?h? tapahtui armosta; vaimoparka oli jonkunlainen omituinen olento t?ss? naimattomien ritarien joukossa, joihin vallaton kasakkael?m? painoi karkean leimansa. Nuoruus ilman nautintoja oli vilahtanut h?nen ohitsensa, ja h?nen verev?t poskensa ja kaunis povensa olivat kuihtuneet ilman hyv?ilyj?, ja ennenaikaiset rypyt olivat niihin uurtaneet j?lkens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet