Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kynnyksellä: Runoja by Kaatra K Ssi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 312 lines and 12386 words, and 7 pages
KYNNYKSELL?
Runoja
Kirj.
K?SSI LINDSTR?M
H?meenlinnassa 1903, Boman & Karlsson'in kustannuksella.
SIS?LT?:
Meri ja luoto. Getsemanessa. Pihlajalle. Lent?k??. Harhateill?k?? Syd?n-puhtaus matkan m??r?. Maailman hallaa. Kahdenlaista. Niin, ellei --. Y?n orja. Junan l?htiess?. Yl?sp?in. Yht? ja toista. Oikea tie. Sameriasta. Matkalla. Lasten suku. Lemmon markkinat. Kalmistossa. Elonhuolet. Ty?miehen kes?huokaus. Mit? s? teet. Kuoleman linnut. Korppi-valtakunnasta.
Sin? ja min?. Valkea lilja. Pieni tarina. Laulu naurusuista. Vain sulle. M?kinpojan hyr?ily. ?l? kulje s? kuutamolla. Mun eloni -- --. Laulellaanpas --. Puuttuvaista. Peipponen. Nuorelle parille. Er??lle. Tokkohan. Olet mulle --. "Suru". Tuvan tytt?. Orjan laulu. Kangaspuilla. Iltalaulu. Talvea ja kes??. Viha ja lempi. Pakkasessa. Unten airut. Siskolle. Pystyyn noussut. En tied? --. Orvokki. Vois luulla --. T?hdelle. Sanomalehtipoika. Haudoilla. Vaiheita. Kultaa -- Katinkultaa. Tunnelma.
MERI JA LUOTO
Salamat s?rkev?t taivahan rataa, ukkonen ulvoo ja t?hti? sataa, y?t? on yll? ja pilve? p??ll? myrskyjen s??ll?.
Keskell? merta ja myrskyjen pauhun, keskell? kuohun ja kuolemankauhun luoto on jyrkk? ja kallioranta, valkeasanta.
Pursia paljon sen ymp?ri soutaa. Mainetta, kultaa ja muuta ne noutaa. Luotohon joku my?s pyrki? koittaa. Meri sen voittaa.
Meri sen k?tkee, kalat sit? sy?v?t taikka sen py?rtehet paasihin ly?v?t. Uhmaten pauhaa pilvien palkeet, vy?rtehet valkeet.
Puhe k?y, luodolla ett? on kultaa, mink? on rinnalla muu kulta multaa. Joka sit? uskoo, sinne se soutaa, kuolohon joutaa.
Toden on luoto. Meri elonmerta. Kummatki paljon vaativat verta: Kovin on kallista kaikkikin kulta, kulta ja -- multa.
N?in min? mietin ja aattelen silloin, kuoleman kun n??n uhrin m? milloin: Miks niin ankara ajan on myrsky, julma sen hyrsky?
GETSEMANESSA
Puhukaa oi kivet ja haljetkaa jo kalliot kappaleiksi. Oi, sy?ksy?s tulta taivas. Maa nyt kerty?s kyyneliksi.
Mit?, Herrako meid?n polvistuu? Oi taivas, kuinka sa sallit? H?n, Kuningas paatehen kallistuu. Vaviskaa oi muurit, vallit.
Ei aukea taivas, vapise maa; y? pime?n peiton kutoo. Y?n helmassa yst?v?t uinahtaa, kun kyynel Puhtahan putoo.
PIHLAJALLE
Oi, soittaos mulle s? soitintas, oi, laulaos laulu hell?, pyh?n ett? m? saisin tunnelmas ja tuoksuas kev?imell?.
N??t, multa on uupunut uskallus, on sieluni synnin sy?m? ja henkeni hillit?n kaipaus on vihan ja vilpin ly?m?.
Mun kaihoni kaunihit kukkaiset jo korsina kellastuivat ja onneni aavehet armaiset nyt kyynelvirtoja uivat.
Ja laulua lohdun kuule ma en, pois multa on hell?t hoivat. Min? korpea kuljen kuunnellen kuin vihan vain virret soivat.
Oi, soittaos mulle s? soitintas, oi, laulaos laulu hell?, pyh?n ett? m? saisin tunnelmas ja tuoksuas kev?imell?.
LENT?K??
Lent?k??, oi lent?k??tte valon valkosiivet sinne, miss? y?t? n??tte, sinne lent?k??tte.
Valaiseos valhe?iss? pyh?n suuri soihtu, paistaos s? pimeik?iss?, paista y?n s? loihtu.
Singahuta s?keni?, tuiskase s? tulta, lohdutellos itkevi? valon etsiji?.
Lent?k??, oi lent?k??tte valon valkosiivet sinne, niiss? y?t? n??tte, sinne lent?k??tte!
HARHATEILL?K??
Ma sieluni kuisketta kuuntelen ja kyselen: minne, kunne? Mit? voin min? poikanen poloinen, kun tiet? en tied?, en tunne?
Ja synkk?n? y? on yll?ni mun, k?y kulkuni harhasta harhaan. T?? oiskohan kulkua kadotetun? -- Ep?toivo vie voiman parhaan.
Mut olkoon, olkohon, vaikkapa vaan tie veisikin Tuonelan taloon, moni ennen jo eksyi matkallaan ennenkuin h?n enn?tti valoon.
Ja jos mun palkkani pettymys ois ja sortumus suuri ja syv?, niin siit?kin onnelan peltoon vois taas poimia pienen jyv?n.
Mun pyrkimys n?in jos murtuisikin, esimerkiks' olla se voisi, ja toiveeni n?in jos turtuisikin, se uusia uria loisi.
Ja siksip? viisainta lieneekin n?in tuiketta etsi? y?st?. Saan kait min? joskus lev?t?kin ep?toivon turhasta ty?st??
SYD?N-PUHTAUS MATKAN M??R?
Nyt joukkohon saakohon joka mies, jota mainen painaa murehen ies, joka ompi kyltynyt suruun. Ja yhteen tulkohon tytt?ret maan, jotk' ik?ns? itkua saivat vaan, jotka ei voi tyyty? muruun.
Ja luokamme puhtausalttari uus, min hehkuhun hukkuvi saastaisuus sek? synnin okahan juuret, ja katsehet nouskoon korkeuteen yl?s t?htitanhuin kirkkauteen, n?in luokamme aattehet suuret.
Kuin Israeliitat me nousemme ja nostamme nuorine voimimme Hyv?n-temppelin suojusmuurta. Me nostamme lippumme liehumaan ja kantelot saamme me kaikumaan pyh?n voiton laulua suurta.
Kun nuorien rinnat nousevat vaan n?in suurta ja kaunista kaipaamaan, kev?t-kukka kun luopi ter??, niin taivahan henget apua suo ja vahvoiksi heikot voimamme luo ja voittohon antavat er??.
Loan, synnin kahlehet katkottais ja lohtua etsiv?t lohdun sais ja oikeeksi vaihtuisi v??r?. Siks olkohon rientomme t?yttymys sek? tunnuslauseemme: pyrkimys, syd?n-puhtaus matkan m??r?!
MAAILMAN HALLAA
Miksi me ihmiset toistamme v??rin, v??rin ymm?rr?mme niin ylenm??rin? Miksi me toistamme poljemme, ly?mme, kostoa hautoen uinuen y?mme? Miksik? rakkaus, lempeys katoo? Miks' vihanlaiho vain he'elmi? satoo?
Emmek? lempen? leimuten voita kirojen uhmaa ja murheita noita? Halla on hallaa! Kev?tkin on unta, oraspellon p??lle kun lent?? lunta. Ihmiset itkev?t p?ivill?, ?ill?, lohtua etsien vihan vain t?ill?. Kirous kasvaa ja kuolema uhkaa. Tuolla ja t??ll? on paljasta ruhkaa!
KAHDENLAISTA
On salossa Suomen n??ntynyt jo n?lk?h?n lasta monta ja puutteen kourissa itkenyt mont' ?iti? onnetonta.
Siell? monta on silm?? raukeaa ja monta on murheen alla. My?s monta on lasta, vanhempaa, min koti on kankahalla.
On suojana siell? mets?n puu ja hoivana tuonen miesi, y?n mustan kylm? ja kirkas kuu on kulkijan kurjan liesi.
Add to tbrJar First Page Next Page