Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kynnyksellä: Runoja by Kaatra K Ssi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 312 lines and 12386 words, and 7 pages
On suojana siell? mets?n puu ja hoivana tuonen miesi, y?n mustan kylm? ja kirkas kuu on kulkijan kurjan liesi.
On riemua juhlasalissa, on v?lkett? kynttil?iden, ne kilvan kiist?v?t loistossa kera helmein, juhlav?iden.
Siell? herrat ny?kkii neideilleen: nyt saamme me huvitella. On vastaus: hymyt suloineen -- Nyt tanssitaan "Tarantella".
Ja nuorten joukkio silkiss? jo tanssivi Tarantellaa. Ja neitoset helkkyv?t helmiss?. -- N?in kelpavi iloitella.
Siell? herrain silm?t liekehtii ja neitojen posket palaa, ja y?st? kun aamuun jouduttiin, he saivat suukkoja salaa.
N?in siskot n?lk?h?n n??ntyv?t, kun kilvan tanssivat toiset, ja veljet kun Tuoneen eksyv?t, voi riemuita inehmoiset.
Kun tiet?is tanssivat keijut n?? sen n?lk?isen joukon retket, niin voiskohan silkit miellytt?? ja maistuisko tanssi-hetket?
NIIN, ELLEI --
Niin hyvi? oomme me ihmiset -- ellei me pahoja olla. Me samoja polkuja poljemme, jos kuljemme sovinnolla.
Niin paljon me toistamme lemmimme -- ellemme vihata voine. Hyv? ei ole yksk??n ihminen, vaan paremp' on toista toinen!
Y?N ORJA
Y? musta -- ja varjoja liitelee mun sieluni silm?in eess?, kuvat oudot ja kummat rientelee mun sy?mmeni syv?nteess?.
Min? katson ja katson, kauhistun: on rotko viert?v? alla, min pohjassa kummat kuiskehet k?y, yh? selvemm?ksi ne enn?tt?y, ne huutavat pasuunalla:
"Oi, miss? on uskosi voiman mies ja miss? on tahtosi jousi? -- Ken rotkojen rinteill? huhuilee, se vuorien huipuille hymyilee, se niille helpolla nousi.
Jos miehell? usko vahva on vaan, on voimakin rinnassansa, ja tahto jos sykkivi sielussaan, niin tarmon se l?yt?vi riemussaan, ne suuret on soinnultansa."
-- Minust' on kuin aamu jo h?m?rt?is ja kahlehet y?n nyt kirpois. Ja on kuin p?iv? mua terveht?is, ja aatos jo y?st? virkois.
JUNAN L?HTIESS?
On hiljaisuus kuni hauta. Ei parku, huuto nyt auta. Niin paljon sanoja s??stell??n, monen monta kyynelt? niell??n.
Vain silm?t puhuvat kielt?, ne kaikk' ovat yht? mielt?! -- Kello soi -- ja ihmiset eroo -- el?m? vaatii kuoleman veroo!
YL?SP?IN
Is? Ylh?inen, suuri-voimainen, sanat omaantuntoosi antoi, surun maahan kun h?n m??r?si sun, Jumal-lahjat sieluusi kantoi.
Tulikirjaimin ne piirrettihin elon-tarkoitus ohjeeksi n?in. Niit? kuullos vain ja t?ytt??s ain, ne kuuluu: Yh?ti yl?sp?in!
Ilot, riemut ois, pyh?n rauhan tois t?? pyrkimys sieluhun sulle, kun loasta maan pois tahtonet vaan yl?s kohota korkealle.
YHT? JA TOISTA
Joka ihmisell? on rinnassaan pyh?n-??ni, mi h?lle puhuu, ja kaikilla, kaikilla sieluissaan on s?vel, mi heille huhuu:
Oi, elk?tte korsista kiistelk?, typ?tyhj?st?, joutavasta, ja elk?tte el?m?? etsik? utupilvest? haihtuvasta.
Kas, korret ne korsiksi j??v?t vain ja tyhj? on tuulten uksi. Se siit? me palkaks saadahan ain, mit? tullut on ansaituksi.
Ja miehi? varten on miekat vaan ja naisia varten vartaat. K?y suurta ja pyh?? palvelemaan vain valiot hengen-hartaat.
Ne, joilt'ei ainehen aatelmat ole vienehet hengen tulta, ja jotka tiet?v?t, tuntevat, millaista on oikea kulta.
Mutt heill?p? vast' on vaikea ty? ja kallion raskas taakka ja heit? ne k??pi?sielut ly? ja el?m? hautahan saakka.
Ja heit? on vastahan maailma, sen tuulenpieksij?-suku; ei heill' ole riemuja riemuita, vaan tuhat on tuskain luku.
Ei tied? he my?s, mit? rakkaus on, luo heid?n enn? ei immet, on heille kolkkoina korvet, on suot surkeat, suuret rimmet.
Niin -- jyrkk??, pysty? heill? on tie, jokapuolla on ansaraudat, mut eess? ne jumalten juhlat lie ja sivulla -- hiiden haudat.
OIKEA TIE
En tied?, mik? on oikea tie ja mik? tie lienee v??r?. Ilon, murheen tiehyet tunnen mie, mut mik? lie niiden m??r??
Yks mullekin sent??n varmaa lie: Oma tie on osana kunkin! Niin hyvin kun polkuas astut sie, niin hyv? my?s m??r? on sunkin.
SAMERIAISTA
Nyt ihmiset katsovat kummissaan ja etsiv?t etsimist??n. Ep?tiedoin k?yv?t he taivaitaan ja eksyv?t eksymist??n.
Juur' kun sin? luulit ja uskoitkin: kas t?ss?, t?ss? on hyv?! niin silloinpa juuri s? kaaduitkin ja lankeemus oli syv?.
Suon t??ll? jos sin? kaivoitkin ja ojitit pyytein parhain, niin miksik?, miksik? sittenkin vei halla viljasi varhain?
Tuhat kertaa uskoit s? uudelleen ja piirtelit pilvilinnan ja yhtehen liittelit katkenneen ja rauhotit riehut rinnan.
Sin? luotit Luojahan v?k?iseen ja katsoit taivahan t?htiin, sin? illoin ja aamusin aikaiseen p?in paljahin, polvin n?htiin.
Sin? uskoit oikean voittohon, ja toivoit taivahan tarhaan! ja uhrasit uskosi taistohon miehuutesi voiman parhaan.
Ja taas sin? lankesit, ep?ilit, ja sorruit suurehen suohon ja uskosi uljahan tuhlasit ep?uskon tuskaan tuohon.
Sin? kirosit taivaan ja kirosit maan, sin? unelmat, uskot heitit, ja kadotit kaihosi korkeimpaan ja toivehet tuhkaan peitit.
Ei anna merkkej? taivas, maa. Y? uhmaten kaiken kaartaa. Ja uskon kukka jos kukoistaa, ep?usko jo senkin saartaa.
Niin paljon miksi on pilvist?, sakeeta, sameriaista? Miks kaikki on rikki? Ehytt? nyt l?yd? ei mink??nlaista!
MATKALLA
Taas erhe, pettymys ja mielen muutos ja tyytyv?isyyden ja pohjan puutos. Se, jota sielu sairastaa ja janoo ja kerjurina kulkein aina anoo, jot' ei se l?yd?: lepo, nytkin puuttuu ja ep?ilyksen suohon sielu juuttuu ja vajoaapi sek? vaikerrellen jo pohjaan painuu yh? uskotellen: -- vaikk' on se pelkk? pettymysten haamu -- ens' elon hetki huomen on ja aamu! --
LASTEN SUKU
Me soudamme merta myrsky?v?? ja painumme tuulen mukaan, ja ihmettelemme, mit? on t??, jota uskoa ei vois kukaan: Me luulimme, tottahan tuuli vie my?s sinne, minne on m??r?; on helppoa n?in, ja lyhyt on tie! mut suunta olikin v??r?. Ja keskell? kuohuja luotoon sai nyt haaksi jo hylyksi mennen kai.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page