Read Ebook: Suuri rikos by Kaatra K Ssi

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 363 lines and 14398 words, and 8 pages

lle.

Ei n?et aikaakaan, kun kaupunki jo oli valkoisten vallassa, ja kauhuviestit ehtiv?t sairaalankin siihen asti niin rauhaisiin suojiin: ty?l?isi? tapettiin kaikkialla, tapettiin aseellisia, tapettiin aseettomia, tapettaisiin kaikki...

Sairaalassa oli kaikki mullin mallin: punaiset potilaat vaikeroivat entist? ??nekk??mmin, tohtoreita ei n?kynyt miss??n, hoitajattarilla ei ollut aikaa ja uusia potilaita tuotiin yhten??n -- ei en?? punaisia vaan valkoisia, aina vain valkoisia. Armasta oikein ihmetytti, minne mahtoivat kaikki punaiset haavoittuneet joutua, kun kerran kaupungissa oli villill? raivolla taisteltu yhteen menoon viikkokausia; eih?n niit? vain, eih?n niit? vain tapettu niit?kin?

Armaksen valtasi kauheat aavistukset. H?n oli muutamien p?ivien tiet?miin n?hnyt hoitajatartaan vain vilaukselta. Olisi niin kovin tehnyt mieli kysy?...

Mutta siin?p? jo saapuikin h?nen herranenkelins? -- entist? niukkahymyisemp?n?, mutta kuitenkin kuoppaset poskilla, kuten tavallista.

Armas tekem??n jotakin kysymyst?, mutta ei tiennyt mit? h?nen oikeastaan piti udella. Kunnes yht?kki? umpim?hk??n kys?si:

-- Mit?s, jos min? t?st? paranen, niin mit?s minulle sitten tehd??n?

Ja kas: koskaan ei hoitajatar ollut hymyillyt niin herttaisesti, koskaan ei h?nen silm?ns? olleet v?l?ht?neet niin vilpitt?m?sti kuin nyt vastatessaan Armaksen arkaan, huolent?yteen kysymykseen:

Sanoi, korjasi k??rett?, hymyili, kunnes k??ntyi viereiselle vuoteelle.

-- Ammutaan! toisti Armas itsekseen tuijottaen tuskaisena kattoon kuin johonkin kauhukuvaan ja kylm?in v?reiden puistattaessa koko h?nen kuumeista ruumistaan.

Kuolema ei h?nt? kammottanut. Olihan sit? jo saanut aikoja sitten tehd? tilin itsens? kanssa, eik?h?n ollut ollenkaan sanottu, ett? h?n paranisi. Mutta kauheampaa kuin kuolema oli kokea t?llainen p??t?py?rrytt?v? pettymys: ett? kaikki yl?luokan inhimillisyys, sen s??li ja hyv?ntahtoisuus, joiden avujen h?n oli luullut kiteytyneen h?nt? hoitaneen herranenkelin hymyyn, ett? se kaikki oli ollut syd?met?nt? petkutusta, valhetta, valhetta, valhetta, ett? se oli ollut vain olosuhteiden pakosta k?ytetty naamari, jolla kaihdettiin ep?inhimillisin julmuus, raakalaismaisuus ja mist??n kyltym?t?n verenhimo.

Ja niin kuin h?nen syd?mens? oli sulanut riist?ji? kohtaan ja niin kuin h?n oli alkanut pit?? erehdyksen? monta luokkansa vihamielist? k?sityst? paremmista ihmisist?, kunnes nyt yht?kki? kaikki romahti: ty?v?enluokan k?sitys iski sittenkin naulankantaan, porvaristo oli ty?v?enluokan verivihollinen, verivihollinen kaikissa asteissaan ja vivahduksissaan, ja porvarilliset laupiaat samarialaiset, ne olivat perkeleit? ihmishahmossa, pimeyden enkeleit?, joiden ihmisyst?v?lliset hyveet olivat konjunktuurihyveit?, mitk? sopivan tilaisuuden tullen muuttuivat mustimmiksi paheiksi.

Ah, miten viiltelik??n Armaksen sielua t?m? porvarisluokan armoton jylhyys, t?m? syd?met?n kovuus!

-- Kumpa edes ammuttaisiin! siin? Armaksen mielest? ainoa ulosp??sytie t?st? kaikesta kauheudesta.

Mutta tehtiinkin toisin.

Tulivat pian valkoiset ja m??r?siv?t kaikki punaiset potilaat viet?v?ksi muualle, pois valkoisten haavoittuneiden tielt? jonnekin kauas pohjoiseen: roistot syrj??n, "vapaudensankarit" sijalle.

V?h?t merkitsi, oliko monestakaan punasotilaasta lainkaan l?htij?ksi, pois vain tielt?!

Ja niin raahattiin n?m? vaikeasti haavoittuneet, kuumeiset, ehk?p? viimeisill??n viruvat punainvaliidit asemalle ja viskattiin kylmiin, siivottomiin ja siet?m?tt?m?sti koliseviin rahtivaunuihin kuin mik? kauttakulkutavara: junalle viet?ess? pudottivat huolimattomat kantajat Armaksen paareilta, vastik??n sidottu reisivaltimo aukeni, tuska typerrytti poloisen tajuttomaksi. Nostettiin yl?s, ty?nnettiin vaunuun. Juna vihelsi, nytki, l?hti.

Ja kuudensadan kilometrin pituisella taipaleella, kahden vuorokauden matkalla -- muiden k?rsimystens? p??kallonpaikalle heitettyjen toveriensa vaikeroidessa -- vuodatti tajuton Armas v?hitellen verens? kuiviin, vuosi "hiekkaan" nuoren luokkansapuoltajan hurme, tihkui pisara pisaralta kuin kallein uhri?ljy, jolla turhaan koetetaan lepytt?? jotakin julmistunutta hirmujumalaa.

Niin ett? kun t?m? liikkuva k?rsimysten helvetti vihdoin p??si perille ja paikalliset valkoiset riensiv?t ottamaan vastaan haavoittuneita "pahantekij?it?", joita "kumma kyll? ei oltu ammuttu", ei Armas en?? pannut valkoista ihmisyst?v?llisyytt? koetukselle: herjattu ty?l?ishenki oli jo j?tt?nyt hennon, raadellun tomumajansa, nuoren proletaariurhon sairaaksi kidutettu sielu r??k?tyss? ruumiissa sammunut, suuren v??rent?m?tt?m?n inhimillisyyden uskollinen esitaistelija oli kallistanut p??ns? ep?inhimillisyyden, raaimman petomaisuuden ristill?.

Oli nukkunut nuori kumoussankari, tehnyt seuraa niille kymmenille tuhansille tovereilleen, jotka valkoiset lakaisivat tielt??n pysytt??kseen uhriensa silvotuille luille hirmuvaltansa, jonka jokainen piirre puhuu luihusta syd?mett?myydest?.

PUOLIKUOLLEEN PROLETARIAATIN RUUMIILLISTUMA

Jossakin kaukana ulvoi koira haikean alakuloisesti. V?lill? ulina katkesi muuttuen tuskin kuuluvaksi luskutukseksi, kunnes taas kuului keskeytym?t?nt? ulvontaa.

Mutta jostakin l?hemp?? kuului ep?selv??, muodotonta remua. Korva eroitti oven m?iskett?, vetopelin ??nt?, humalaisten hoilotusta ja jotakin, joka saattoi olla tanssin jytin??, mutta kaikki sulautui ik??nkuin ??nenvaimentajan tukahuttamaksi sorasoinnuksi. Toisinaan vain l?j?hti ovi ??nekk??mmin, kuului selv? hihkaisu ja p?ihtyneen kitalaesta vaivoin ulos ry?miv?:

-- Perrkele!

Valkoiset juhlivat jossakin l?hettyvill?.

H?n havahtui tietoisuuteen vasta rajusta nytk?hdyksest?. Jonkun luiseva kyyn?rp?? iski suonenvedontapaisesti h?nen poskeensa, v?risi silm?nr?p?yksen ja j?hmettyi sitten elottomaksi siihen.

Mutta sitten selveni h?nelle yht?kki? koko hirveys. H?nen aivoissaan s?v?hti aivan kuin joku sanomattoman t?rke? ??ni olisi huutanut h?nen korvaansa vastaukseksi h?nen ??nett?m??n kysymykseens?:

-- Ruumiskasassa!

Ruumiskasassa, -- tuntui h?nen jokainen puolikuollut solunsa toistavan, turtui parahtavan jokainen hermo, jokainen lihass?ie.

Sitten h?n tunsi kuinka kylm? hiki kihosi h?nen jokaisesta huokosestaan, h?nen kurkkuunsa kuoli parahdus, ja h?n tiesi, vaikka ei n?hnyt, ett? h?nen tukkansa paraikaa muuttui harmaaksi.

Sen j?lkeen menetti h?n tajuntansa.

H?n her?si siihen, ett? huvipaikan pianissimo muuttui yht?kki? ilman ylimenokohtaa korvias?rkev?ksi fortissimoksi: ovi l?j?hteli, vetopeli vaikeni vingahtaen, kuului huoneesta ulosrynt??v?in humalaisten ??nek?st? h?lin??, kirottiin, vannottiin, kunnes koko metakka p??ttyi pyssynpaukahdukseen ja selk?piit? karmivaan kuolonkiljahdukseen.

Valkoiset hauskuttelivat kesken??n. -- --

Sitten h?n alkoi ajatella.

Vasta t?ll?in oli h?nelle t?ysin selvinnyt koko kauhistus. Oltiin siis todellakin menossa koirahaudalle. H?n ei kyll? ollut mielest??n tuntenut mit??n tavatonta pelkoa, mutta kun tapettavien joukko l?hti liikkeelle, ei h?n p??ssyt paikaltaan minnek??n. Oli aivan kuin h?nell? olisi ollut lyijy? j?seniss??n. H?n oli kuin hukkuva, joka tiet?? miten h?nen olisi liikutettava k?si??n ja jalkojaan, mutta ei jostakin kummallisesta syyst? voi sit? tehd?. Vasta kun h?nen vieress??n tepasteleva valkoinen sotilas oli tarttunut kiv??rinputkeen aikoen sen per?ll? hutkaista h?net liikkeelle, alkoivat h?nen jalkansa totella. Muuten h?n muisti yh? viel? niin el?v?sti tuon valkoisen. Pitk?, laiha, kalpea, ennenaikaa vanhentunut, lasit nen?ll?. H?n olisi ottanut valalleen, ett? t?m? oli nuori pappi tai papinkokelas.

Mutta tuskin oli h?n p??ssyt liikkeelle, yhtynyt tapettavien kuolemanraskaaseen tahtiin, kun jono sotkeutui. Joku h?nen edell??n oli lyyhistynyt l?j??n. Jono huojui sadatusten kaikuessa eteenp?in, ja yht?kki? oli h?n kompastua tuohon tupertuneeseen toveriinsa. T?m? oli i?k?s, kuihtuneen n?k?inen, jo harmaissa oleva ty?l?inen. Valkoisten manauksista el?htym?tt? virui poloinen siin? avuttomana suunnaten pohjattoman toivottoman katseen johonkin avaruuteen: Ajatteli ehk? omaisiaan, vaimoaan, lapsiaan. Mutta nyt julmistui pitk? lasisilm?inen. Kohotti kiv??rins?, jota h?n yh? piteli putkesta, ja iski maahan vaipuneen ty?l?isvanhuksen p??n murskaksi. Laski sitten kiv??rin olalleen, ja j?lleen eteenp?in tapettavat, murhaajapappi ja muut valkoiset.

-- Mars mars!

H?n, joka nyt makasi siin? ruumiskasassa ja ajatteli, muisti viel? kuinka aivoja oli roiskahtanut h?nen saappailleen ja kuinka h?nen oli tehnyt mieli pyyhki? pois tuota valkoista tahnaa mutta sitten ajatellut, ett? eih?n sit? pitk?lle menn?. Pyyhkii sitten, kun p??see perille --.

Mutta juuri kun oltiin p??sty yhteiskuopalle -- edellisen? p?iv?n? ammutut olivat kaivaneet niin valtaisan haudan, ettei heid?n nyt tarvinnut rasittaa itse??n sill? -- puhkesi muudan nuori, hirve?n nuori ammuttava yht?kki? tolkuttomasti puhumaan:

-- Mit?s t?m? nyt oikeastaan on? T?m?h?n on ihan hassua. Ei, ei, ei! Kotiinhan sit? pit?isi. Sotahan on loppunut. Herra jumala. Meh?n olemme sotavankeja. Eih?n meit? saisi -- -- --

Alkoi jatkaa mutta purskahtikin -- nauruun. Nauroi kimakasti, syd?nt?vihlovasti. Sielu oli sammunut.

Joku toinen taas h?nen takanaan yritti h?pist? rukousta. H?pisi mutta siit? ei tullut sen valmiimpaa. "-- -- -- joka olet taivaassa. Pyhitetty -- -- --". Sitten takertui kieli.

Mutta nyt tapahtui jotakin tavatonta. Oltiin jo valmiina. Valkoiset jo jonkun matkan p??ss? viritteliv?t kiv??riens? hanoja. Vallitsi hiiren hiljaisuus. Kuului vain jonkun tukahutettu nyyhkytys.

Joku tapettavista, kuolleista her?nneen voimatta muistaa, kuka, loihe yht?kki? lausumaan lohdutuksen, rohkaisun sanoja:

Pyssyt paukahtivat, kumoustoverin puhe katkesi mutta ei liian aikaiseen. Uuden ajan evankeliumi oli enn?tt?nyt rohkaista marttyyrikuolemaansa k?yv?t vapaustaistelijat.

Kuolemaa vainunnut koira oli herjennyt ulinastaan, huvipaikan jytin? tauonnut. Kev?th?m?r? aamuy?.

Paras aika kuolleiden nousta haudoistaan.

Ja h?n alkoi tunnustella ruumistaan. Vasen puoli tuntui kovin hell?lt?, h?n saattoi t?intuskin liikuttaa vasemman k?tens? sormia. Mutta oikea puoli tuntui vahingoittumattomalta.

Ja niin alkoi h?n raivata tiet??n ruumiskasasta. Vy?rytteli ep?toivon vimmalla tiell??n olevia kangistuvia vainajia, laahasi oikealla k?dell? itse??n kuin hylje suuntaan mist? eniten n?ytti virtaavan ?ist? vaaleutta. H?n ei eroittanut mit??n varmasti, mutta h?n tiesi, ett? tuossa oli muodottomaksi ammuttu p??kallo, t?ss? puhkaistu rinta, tuossa silvottu k?sivarsi tai reisi, t?ss? taas l?j? kylmenneit? suolia.

Raivasi kuumeisesti tiet??n, kunnes p??si umpeenluomattoman haudan partaalle. Ei pienink??n ??ni h?irinnyt hiljaisuutta. P?iv? valkeni mutta nousi sakea kev?inen usva, jossa oli kuoleman ja veren hajua.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet