Read Ebook: Suuri rikos by Kaatra K Ssi

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 363 lines and 14398 words, and 8 pages

Raivasi kuumeisesti tiet??n, kunnes p??si umpeenluomattoman haudan partaalle. Ei pienink??n ??ni h?irinnyt hiljaisuutta. P?iv? valkeni mutta nousi sakea kev?inen usva, jossa oli kuoleman ja veren hajua.

L?hell? t?rr?tti harmaana sein?n? tihe? mets?.

Sit? kohti l?hti raahustamaan kuolleista noussut kumoustaistelija, valkoisten shakaalien uhri, l?hti verta valuen ja voimattomana hoiperrellen.

Hoiperteli vuoden 1918 hautaan heitetyn, puolikuolleen mutta kostoonkyps?n proletariaatin ruumiillistumana.

VALKOINEN RITARILLISUUS

Ty?l?iset oli yht?kki?, ilman ylimenokohtaa, vallannut pakokauhu.

-- Rintama on murtunut, Lahtarit tulevat.

Keskell? y?t? l?hdettiin kaupungista h?mmentynein?, sekasorrossa, tuskaisina -- niin aseistaan luopuneet soturit kuin siviillv?ki.

Minne? Pois. Pois.

Jonnekin valkokaartilaisten jaloista.

Tiedettiinh?n kertoa hirveist? asioista. Niit? ei oikein uskottu, mutta pois kuitenkin. Parasta varoa.

Ty?v?enkorttelin kolkoimmassa loukossa nousee ?iti yht?kki? vuoteeltaan kuin joustimen viskaamana. H?n ei ollut nukkunut -- kranaatit olivat jo monta p?iv?? r?iskyneet l?hitienoilla, mies taistelee jossakin tai on kaatunut. Pakenevain kuumeiset huudot ja h?lin? viev?t viimeisenkin tasapainon, her?tt?v?t ?idinvaiston herkimmilleen; lapsi on saatettava turvaan.

Kumpa ei vain olisi my?h?ist?!

Ei ole en?? aikaa puettaa lasta. H?d?n suunniltaan s?ik?hdytt?m?n? kietaisee ?iti h?net villahuiviin. Makeimmasta unestaan her?tetty lapsi alkaa tuskin kuultavasti liikutella, mutta rauhoittuu huomatessaan olevansa ?itins? l?mp?isell? povella.

Sitten pois.

?iti lapsineen hukkuu pakenevain joukkoon. Y? on sysipime?. R?j?htelev?t kranaatit vain viskelev?t valoviiruja sikinsokin.

Eteenp?in, eteenp?in, joka hermo ??rimmilleen pingoitettuna. Pakenevain joukko huojuu milloin nopeammassa, milloin hitaammassa tahdissa eteenp?in, yksil?t sulautuvat massaksi, muodottomaksi mutta saman intohimon kannustamaksi massaksi: pakoon valkoisia, Ep?toivon vimmalla: pakoon!

Tulee vastaan joitakin yksil?it?.

-- Ette p??se minnek??n, sanovat n?m?, lahtarit ovat vastassanne siell?kin.

Mit?? Kuinka? Siell?kink?? Se ei voi olla mahdollista. Mahdotonta!

Toivo saa k?yd? varmuudesta. Usko tiedosta.

Ja yh? eteenp?in tunti tunnilta, tunti tunnilta.

Y? kuluu, Taivaanranta alkaa kajastaa. Varhainen kev?taamu alkaa valjeta. Ensin h??m?ittiv?t vain l?heisimm?t puut ja rakennukset. Mutta joukon ehditty? mets?n halki johtavalta tielt? aukealle, putkahtaa yht?kki? esiin koko avara n?k?piiri: pakolaiset keskell? aukiota, yltymp?ri kiert?? -- valkoisten ketju.

Ty?l?isille huudetaan jotakin samalla kun valkoiset asettelevat kuularuiskujaan.

Ryysyinen ihmislauma pys?htyy kuin ukkosen ly?m?n?, ahtautuu yhteen kasaan. Pakolaiset luovat h?t??ntyneen katseen ymp?rilleen; nuotanper?ss?. Muutama mielett?m?ksi s?ik?htynyt pakolainen yritt?? suin p?in sy?st? pakoon mutta kaatuu jonkun askeleen p??ss? valkoisten kuulien l?vist?m?n?.

Ei pienint?k??n pakenemisen toivetta. Kaikki on hukassa. -- Antaudumme! Huutaa joku mies??ni joukosta omasta ja pakolaislauman: aseettomien miesten, naisten ja lasten puolesta.

Mutta valkoisten puolelta ei kuulu mit??n vastausta. Pakolaisten herk?t korvat eroittavat vain pahaenteisen naurunhohotuksen.

Kauhu saa joukon sanattomaksi. Kuuluu vain tuskaista huohotusta, ryysyaalto v?r?ht??, n?lkiintyneill? poskilla leikkii kalmankalpeus, lyhyess? tovissa elet??n vuosisatoja.

Ja kuitenkin mahdollista: kuularuiskut on kunnostettu, kuuluu joitakin komennuksia, sitten hiirenhiljaisuus, sitten alkavat murhakoneet r?tist?.

Ty?l?iskorttelin ?iti puristaa suonenvedontapaisesti lastaan rintaansa vasten. Ihmisjoukko ymp?rill? horjuu, harvenee. Kuuluu kuularuiskun r?tin?? ja kuolonkiljahduksia. Nyt on h?nen vuoronsa. Kuula puhkaisee ?idin p??n, veri purskahtaa suusta ja sieraimista, ja h?n kaatuu hengett?m?n? maahan yh? puristaen lastaan povelleen.

Miss? ?sken huojui eteenp?in liikkuva ihmisjoukko, siin? viruu nyt kuolon kalventama, veren tahraama, tuskan v??rist?m? ruumiskasa: satojen aseettomien pakolaisten elottomat ruumiit -- kansanopistojen, seminaarien, oppikoulujen, yliopiston kasvattamain murhaajain uhrit.

Ja koko vainajain hekatombissa sykkii vain yksi ainoa ihmisel?m? -- sylilapsen.

H?n ei tied? mit? on tapahtunut, mutta h?n tuntee, kuinka ?idin k?sivarret herpaantuvat, kuinka ?idist? l?htev? l?mmin energiavirta yht?kki? katkee, kuinka h?nt? alkaa puistattaa ja j??t??.

H?n puhkeaa vaikerruksiin, parkuu, kunnes heikko ??ni sammuu nyyhkytyksiin, kunnes tukahtuu.

Mutta nyt tulevat valkoiset vapaussankarit: kansanopistolaiset, seminaarilaiset, ylioppilaat, maisterit, papit ja kaunosielut -- koko sivistyksen esikaarti antamaan viimeisen n?ytteen kulttuuriasteestaan: alkavat ry?st?? ruumiita; kellot, sormukset, rahakukkarot vilahtelevat herraspitk?kyntisten avariin taskuihin, vaatekappaleet ja jalkineet ovat haluttua tavaraa, kaikkea k?y valkoisen varkaan laatuun varastaa.

Juhani Ahon Suomi, Kiannon ja Vilkunan ja Eino Leinon ja Maila Talvion ja Gallenin Suomi -- ja keit? ne kaikki ovat -- siin? nyt esitt?? katajaista valkoista kansaa, joka ei ainoastaan taivu joka suuntaan, mutta osaa my?s murhaamisen ja varastamisen taidon. -- -- --

Ry?st?m?tt? on en?? -- sylilapsi. Mutta h?nenkin luokseen saapuu valkoinen vapaussankari, jumalaa pelk??v?inen k?rttil?inen, ahne hajuhousu.

-- Kas miten muhkea villahuivi, virkahtaa t?m?.

Ja nyt kiskomaan sit? pienokaisen ymp?rilt?.

Kylm?n, kostean aamuilman tunkeutuessa viel? l?mp?iseen, paljaaseen ihoon kirahtaa lapsi ja s?tkii kuin vastarintaa tehden.

Mutta k?yk? tekeminen vastarintaa valkoisen Suomen laillisille puolustajille?

Kohoo k?rttil?isen rautakanta ja jym?ht?? raskaana sylilapsen pienen pieneen p??h?n.

K??pi?punikki lakkaa taistelemasta laillista esivaltaa vastaan, ja Pohjanmaan rehtiydest??n kuulu talonpoika sieppaa sotasaaliinsa, rintalapsen ainoan vaatekappaleen: villahuivin.

Mik? soma tuliainen siskolle tai morsiamelle rintamalta. Mik? eitt?m?t?n sankaruuden todistuskappale.

Se on kyll? veren ryvett?m? -- ?idin ja sylilapsen veren --, mutta ainahan ne tahrat l?htev?t.

Pappi siistii sielun ja pyykk?ri vaatekappaleet, niin sitke?sti kuin veril?isk?t juuttuvatkin kiinni. Taikka sanotaan juuttuvan -- pahemmin kuin mitk??n muut tahrat.

KOTIIN

Vankilanportti oli juuri r?m?ht?nyt kiinni armoitetun takana. H?n oli saanut ylleen joitakin vaivoin koossapysyvi? riepuja, matkapassin kouraansa, ja sitten: kotiin.

Kiltit sosialidemokratit n?et olivat puoluep?ivill??n n?hneet hyv?ksi, ett? k?yh?n kansan oli tyydytt?v? pikkuparannuksiin eik? haviteltava kaikkia ty?ns? tuloksia, joista porvariston oli saatava eteenkinp?in ansaitsematon suurin osansa. T?st? hyv?st? p??ttiv?t porvarit puolestaan eduskunnassaan, jossa vahva sosialidemokratinen ryhm? istui tukemassa valkoista mauseridemokratiaa, ett? oli oikein ja kohtuullista, ett? valtio vapautettiin yll?pit?m?st? muutamaa tuhatta kapinallista, joista yksi ja toinen ehk? viel? jaksaisi vuosikausia kest?? st?hlbergilaista kuritushuonej?rjestelm?? menehtym?tt? tai leikkaamatta valtimoaan tai myrkytt?m?tt? itse??n. Suomalaiset, ne n?et ovat viet?v?n sitke?t? v?ke?, ja eritotenkin punaiset. Mutta pahin sisu n?ilt? oli jo arvatenkin nujerrettu, ja ruumiinvoimista, niist? nyt ei en?? kannattanut puhuakaan: per?ti olivat menneet rempalleen. Parasta siis oli antaa n??k?ht?? kunkin kotonaan. Neh?n olivat putipuhtaita, markalla ei saanut mit??n, ei varsinkaan olemattomalla markalla, ja ty?t? ei saisi mist??n, jos ken siihen pystyisikin. Sama kohtalo odottaisi niinmuodoin vankeja kotipuolessaan kuin kuritushuoneessakin: menehdys. Jos n?m? taas saisivat p??h?ns? potkia tutkainta vastaan, eiv?tk? tyytyisi yst?v?ins?, sosialidemokratien, suosittelemiin pikkuparannuksiin, jotka heille merkitsiv?t vain nujertamistavan vaihdosta, pit?isiv?t St?hlberg-demokratian henkivartijat, suojeluskuntalaiset, kyll? lopusta huolen. Miksi ei siis laskea osaa kapinavangeista vapaaksi -- miksi ei ostaa ty?t?tekev?n kansaluokan esikoisoikeutta hernerokalla? Olkoot herran nimess? vapaita, n?hd??nh?n sitten maan rajojen ulkopuolellakin, mik? k?yh?n kansan parasta katsova hallitus valkoisessa Suomessa oli k?yttelem?ss? inhimillisyytt?.

Ja niinp? sitten p??si joukko punarikollisia kotiinsa. P??si sellaisia, joilla todella viel? oli er??nlainen koti, p??si sellaisia, joilla ei ollut mit??n kotia, ja p??si vihdoin sellaisia, jotka eiv?t tienneet, oliko heill? kotia vai ei.

Armoitettu, jonka takana vankilanportti juuri oli narahtanut, kuului viimeksi mainittuihin. Neuvottomana ja voimattomana r?pytteli h?n nyt siin? silmi??n: kirkas p?iv?nvalo tuntui ?kkioudokselta kiusalliselta ja raitis ulkoilma ihan py?rrytti. H?nh?n oli muutenkin niin voimaton ja kuihtunut. Luuvalo oli runnellut h?nen luistonsa, ravinnon niukkuus kuihduttanut lihaksensa. Ulkomuodostaan p??tt?en olisi luullut h?nt? viisikymmenvuotiaaksi, ja kuitenkin oli h?n hirvitt?v?n paljon nuorempi, oli vuosiltaan vasta parissakymmeniss?. Jokainen n?lk?leiri- ja kuritushuonekuukausi oli merkinnyt h?nelle vuotta ja enemm?nkin. Raskaita, hirvitt?vi?, toivottomia kidutusvuosia!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet