Read Ebook: Mustalaistytön ennustus: Romaani Pärttylinyön ajoilta by M Rim E Prosper Hirvensalo Lauri A Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1969 lines and 52960 words, and 40 pages

uhe, tarjosi h?nelle paikan penkill? vieress??n; ja kun h?n oli hyvin palvelevainen luonnostaan, niin h?n antoi t?lle lasinsakin, jonka kapteeni paikalla t?ytti.

-- Nimeni on Dietrich Hornstein, sanoi kapteeni kilauttaen lasiaan nuoren miehen lasia vastaan. Olette varmaankin kuullut puhuttavan Dietrich Hornsteinista? Min? johdin eturivin miehi? Dreux'n ja Arnay-le-Duc'in taisteluissa.

Muukalainen ymm?rsi t?m?n ep?suoran tavan kysy? h?nelt? h?nen nime??n; h?n vastasi:

-- Ik?v? kyll? en voi sanoa teille nime?, joka olisi yht? kuuluisa kuin omanne, kapteeni; tarkoitan sanoa ett? omani ei ole sit?, sill? is?ni nimi on hyvin tunnettu kansalaissodistamme. Nimeni on Bernard de Mergy.

-- Mink?s nimen sanoittekaan! kapteeni huudahti t?ytt?en lasinsa reunoja my?ten. Olen tuntenut is?nne, herra Bernard de Mergy; olen tuntenut h?net ensim?isest? sodasta saakka, niinkuin l?heinen yst?v? tunnetaan. H?nen terveydekseen, herra Bernard.

Kapteeni kohotti lasinsa ja sanoi joukolleen muutamia sanoja saksaksi. Samalla hetkell? kuin viini kosketti h?nen huuliaan, kaikki h?nen ratsumiehens? heittiv?t hattunsa ilmaan kajahduttaen kovan juhlahuudon. Is?nt? luuli sen olevan merkkin? veril?ylyn alkamisesta ja heitt?ytyi polvilleen. Bernardkin oli hieman h?mm?stynyt t?st? tavattomasta kunniasta; h?n kuitenkin arveli, ett? h?nen tuli vastata t?h?n saksalaisen kohteliaisuuteen juomalla kapteenin menestykseksi.

Pullot, joita oli tarmokkaasti kallisteltu jo ennen Mergyn tuloa, eiv?t en?? voineet riitt?? t?h?n uuteen esitett?v??n maljaan.

-- Nouse, senkin tekopyh?, sanoi kapteeni, k??ntyen is?nt??n p?in, joka oli viel? polvillaan; nouse ja mene hakemaan meille viini?. Etk? n?e, ett? pullot ovat tyhj?t?

Ja kornetti, todistaakseen sen h?nelle, heitti yhden h?nen p??t??n kohti. Is?nt? juoksi kellariin.

-- Se mies on kyll? paatunut lurjus, mutta olisitte voinut tehd? h?nelle enemm?n pahaa kuin tarkoitittekaan, jos pullo olisi osunut h?neen.

-- Mit?s turhista! sanoi kornetti ??neen nauraen.

-- Paavilaisen p??, sanoi Mila, on kovempi kuin t?m? pullo, vaikka se olisi viel?kin tyhjempi.

Kornetti nauroi yh? kovemmin, ja samoin tekiv?t kaikki l?sn?olijat, yksinp? Mergykin, joka kuitenkin hymyili enemm?n mustalaistyt?n kauniille suulle kuin h?nen julmalle leikinlaskulleen.

Viini? tuotiin, illallinen seurasi per?st?, ja hetkisen vallinneen hiljaisuuden per?st? kapteeni taas puuttui puheisiin, suu ruokaa t?ynn?.

-- Tokko muka tunsin herra de Mergyn! h?n oli jalkav?en everstin? h?nen ylh?isyytens? prinssin ensim?isest? yrityksest? saakka. Kahtena kuukautena per?tt?in nukuimme samassa majapaikassa Orleansin piirityksen aikana. Ja kuinka h?n nyt voi?

-- Sangen hyvin korkeaan ik??ns? katsoen, Jumalan kiitos! H?n on hyvin usein puhunut minulle saksalaisista ratsumiehist? ja kauniista hy?kk?yksist?, joita he tekiv?t Dreux'n taistelussa.

-- Olen tuntenut my?skin h?nen vanhemman poikansa -- -- -- veljenne, kapteeni Georges'in. Tahdon sanoa teille...

Mergy n?ytti olevan h?mill??n.

-- H?n oli oikein hitonmoinen sotakarhu, jatkoi kapteeni; mutta, lempo soikoon, h?n oli tuittup??: Olen h?nelle vihoissani is?nne puolesta, h?nen uskostaluopumisensa lienee ukkoon koskenut kovasti.

Mergy punastui silm?nvalkuaisiaan my?ten; h?n sopersi muutamia sanoja kuin puolustaakseen velje??n, mutta oli helppo n?hd?, ett? h?n tuomitsi t?t? viel? ankarammin kuin ratsumiesten p??llikk?.

-- Aha! min? huomaan ett? se asia kiusaa teit?, sanoi kapteeni; no niin, ?lk??mme en?? puhuko siit?. Se oli tappio uskonnolle ja suuri voitto kuninkaalle, jonka sanotaan h?nt? suosivan.

-- Te tulette Parisista, keskeytti Mergy koettaen k??nt?? keskustelun toisaanne. Onko herra Amiraali tullut? Ep?ilem?tt?kin olette h?net n?hnyt? Kuinka h?n nyky??n voi?

-- H?n tuli Blois'sta hovin mukana, kun me l?ksimme. H?n voi mainiosti; h?n on reipas ja iloinen. H?nell? on viel? parikymment? kansalaissotaa mieless??n, sill? hyv?ll? miehell?. H?nen majesteettinsa kohtelee h?nt? sellaisella kunnioituksella, ett? kaikki paavilaiset ovat kiukusta pakahtua.

-- Todellakin! Kuningas ei voi koskaan antaa h?nelle kylliksi suurta tunnustusta h?nen ansioistaan.

-- Tiet?k??p?s! Eilen min? n?in kuninkaan Louvren portailla, ja h?n puristi amiraalin k?tt?. Herra de Guise, joka tuli per?ss?, oli niin surkean n?k?inen kuin piiskattava m?yr?koira; ja tied?ttek?s mit? min? ajattelin? Minusta oli kuin olisin n?hnyt miehen, joka n?ytt?? leijonaa markkinoilla; h?n antoi t?m?n ojentaa itselleen k?tens? kuin koiran k?p?l?ns?; mutta vaikkapa Gilles aina s?ilytt?? malttinsa ja pit?? hyv?n naaman, niin h?n ei kuitenkaan koskaan unhoita, ett? k?p?l?ss? on peloittavat kynnet. Niin, partani kautta, olisi voinut sanoa ett? kuningas tunsi amiraalin kynnet.

-- Amiraali on mahtava mies, virkkoi kornetti. .

-- H?n on hyvin komea mies ik?isekseen, huomautti Mila neito.

-- Pit?isin rakastajanani mieluummin h?net kuin nuoren paavilaisen, tokaisi Trudchen neito, kornetin yst?v?t?r.

-- H?n on uskonnon tukipylv?s, sanoi Mergy, joka my?skin tahtoi osaltaan yhty? kiitoksiin.

-- Kyll? niinkin, mutta pirullisen kova h?n on sotakurista, kapteeni lausui p??t??n pudistaen. H?nen kornettinsa iski merkitsev?sti silmi??n, ja h?nen turpea naamansa vet?ytyi irvistykseen, jota h?n luuli hymyksi.

-- Enp? olisi odottanut, sanoi Mergy, kuulevani niin vanhan sotilaan kuin teid?n, kapteeni, moittivan herra amiraalia tarkasta sotakurista, jota h?n pakoitti armeijassaan noudattamaan.

-- Niin, kyll? ep?ilem?tt? tarvitaan kuriakin; mutta pit?? ottaa my?skin huomioon kaikki vaivat ja rasitukset, jotka sotamies saa kest??, eik? kielt?? h?nt? pit?m?st? hyvi? p?ivi?, kun h?n sattumalta saa siihen tilaisuuden. Mutta hittoja kanssa! joka ihmisell? on vikansa; ja vaikkapa herra amiraali hirt?ttikin minut, niin juokaamme h?nen maljansa.

-- Amiraaliko teid?t hirt?tt?nyt! huudahti Mergy; te olette kovin pirte? ja reipas ollaksenne hirtetty mies.

-- Niin, jumal'auta! h?n hirt?tti minut! mutta min? en ole pitk?vihainen, ja juodaanpa nyt h?nen onnekseen.

Ennenkuin Mergy ehti uudistaa kysymyksens?, oli kapteeni t?ytt?nyt kaikki lasit, ottanut hatun p??st??n ja komentanut miehens? kolmasti hurraamaan. Kun lasit olivat tyhj?t ja melu asettunut, niin Mergy puuttui taas puheeseen:

-- Miksi teid?t sitten hirtettiin, kapteeni?

-- Tyhj?np?iv?isest? asiasta; viheli?inen Sain-tonge'n luostari ry?stettiin ja sitten satuttiin polttamaan.

-- Niin, mutta kaikki munkit eiv?t olleet menneet ulos, keskeytti kornetti, nauraen t?ytt? kurkkua sukkeluudelleen.

-- Tuossa saat sille kostuketta, sanoi Mila, ja t?ytti kertojan lasin ??ri??n my?ten.

Kapteeni tyhjensi sen yhdell? siemauksella ja jatkoi seuraavaan tapaan:

-- En pit?nyt en?? itse?ni tyhj?n tammenterhonkaan veroisena, kun keksin sanoa amiraalille:

-- Mit?! Teid?n armonne, t?ll? tavalla hirtet??n mies, joka komensi eturivin miehi? Dreux'ss?? N?in h?nen sylkev?n suustaan hammaspuikkonsa ja ottavan uuden. Sanoin itsekseni: -- Hyv?! Se on hyv? merkki. H?n kutsui luokseen kapteeni Cormier'n, ja sanoi hiljaa h?nelle jotain, sitten h?n virkkoi piiskurille:

-- No, t?m? mies on vedett?v? riippumaan. Ja sitten h?n py?r?ht?? ymp?ri kantap?ill??n. Totta tosiaan minut vedettiin roikkumaan, mutta kunnon Cormier tempasi miekan k?teens? ja katkasi heti k?yden, niin ett? min? putosin oksaltani maahan punaisena kuin keitetty krapu.

-- Saan onnitella teit? ett? suoriuduitte siit? niin hyvin, sanoi Mergy. -- H?n katsoi tarkkaavaisesti kapteeniin, ja h?nest? tuntui n?ht?v?sti v?h?n kiusalliselta olla miehen seurassa, joka oli rehellisesti ansainnut hirttonuoran; mutta tuona kovaonnisena aikana olivat rikokset niin tavallisia, ettei niist? voinut tuomita l?hesk??n niin ankarasti kuin mit? nyt teht?isiin. Toisen puolueen harjoittamat julmuudet oikeuttivat tavallaan niiden kostamisen, ja uskonvimma tukahdutti kaiken kansallisen heimotunteen. Muuten, jos totta puhutaan, niin neiti Milan salainen keimailu joka h?nest? alkoi tuntua hyvin kauniilta, ja viinih?yryt, jotka vaikuttivat h?nen nuoriin aivoihinsa tehokkaammin kuin saksalaisten ratsumiesten karaistuneihin p?ihin, kaikki t?m? saattoi h?net tavallista anteeksiantavaisemmaksi p?yt?tovereitaan kohtaan.

-- Min? pidin kapteenin piilossa katetuissa rattaissa enemm?n kuin viikon ajan, sanoi Miia, ja p??stin h?net sielt? ulos ainoastaan ?isin.

-- Ja min?, lis?si Trudchen, toin h?nelle ruokaa ja juomista: kysyk?? vaikka h?nelt? itselt??n.

-- Amiraali oli olevinaan kauhean vihainen Cormier'lle; mutta se oli kaikki vaan heid?n keskist??n ilveily?. Min? puolestani kuljin kauan armeijan matkassa uskaltamatta koskaan n?ytt?yty? amiraalille; lopulta h?n Longnac'in piirityksess? huomasi minut saartokaivannossa ja sanoi minulle: -- Dietrich, yst?v?iseni, kun ei sinua saatu hirtetyksi, niin mene ammuttamaan itsesi. Ja h?n osoitti minulle muurinaukkoa. Ymm?rsin mit? h?n tarkoitti, sy?ksyin rohkeasti rynn?kk??n, ja seuraavana p?iv?n? min? menin h?nen luokseen keskell? katua, ja pidin k?dess?ni hattuani, jonka pyssynluoti oli l?vist?nyt. -- Teid?n armonne, sanoin h?nelle, minut ammuttiin samalla tavalla kuin hirtettiinkin. H?n hymyili, ja antoi minulle kukkaronsa, sanoen: -- Kas tuossa sinulle uuteen hattuun. Siit? l?htien olemme aina olleet hyv?t yst?v?t. Voi kuinka ihanaa olikaan samaisen Longnac'in ry?st?minen! ihan tulee vesi suuhun, kun vaan sit? ajatteleekaan.

-- Miten kauniita silkkipukuja! huudahti Mila.

-- Mitk? m??r?t kauniita liinavaatteita, huudahti Trudchen.

-- Kuinka siell? pidettiink??n el?m?? suuren luostarin nunnien kanssa! sanoi kornetti. Kaksi sataa ratsastavaa pyssymiest? majoitettuna samaan paikkaan sadan nunnan kanssa!

-- Heit? oli siell? yli kaksikymment?, jotka luopuivat paavinuskosta, he rupesivat niin pit?m??n hugenoteista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet