Read Ebook: Mustalaistytön ennustus: Romaani Pärttylinyön ajoilta by M Rim E Prosper Hirvensalo Lauri A Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1969 lines and 52960 words, and 40 pages

-- Heit? oli siell? yli kaksikymment?, jotka luopuivat paavinuskosta, he rupesivat niin pit?m??n hugenoteista.

-- Siell?h?n, huudahti kapteeni, siell? juuri sai ilokseen n?hd? kevytaseisten ratsumiestemme menev?n hevosten juottopaikalle, pappien messukasukat harteillaan, ja hevostemme sy?v?n kauroja alttarilta; ja me itse joimme pappien hyv?? viini? heid?n hopeisista ehtoolliskalkeistaan.

H?n k??nsi p??t??n k?ske?kseen tuoda juomista, ja n?ki majatalonis?nn?n seisovan k?det ristiss?, silm?t kohti taivasta kohotettuina, kasvoillaan m??r?tt?m?n kauhun ilme.

-- P?ll?! sanoi kunnon Dietrich Hornstein olkap?it??n kohauttaen. Kuinka voi olla ainoatakaan ihmist?, joka on kyll?ksi typer? uskoakseen kaikkea roskaa, mit? paavilaiset papit latelevat. Tied?ttek?, herra de Mergy, Montcontourin taistelussa min? ammuin pistoolillani kuoliaaksi er??n Anjoun herttuan aatelismiehen; ja kun otin h?nelt? h?nen takkinsa, niin voitteko arvata mit? n?in h?nell? olevan vatsansa ymp?rill?? Ison silkkipalan, joka oli t?ynn? pyhimysten nimi?. H?n luuli sill? voivansa varautua luoteja vastaan. Hitto viek??n, min? n?ytin h?nelle, ettei ole sit? messuhakaa, jonka l?pi ei protestantin luoti mene.

-- Niin, mit?s messuhaoista, keskeytti kornetti, mutta minun kotimaassani on myyt?v?n? pergamenttia, joka suojelee lyijylt? ja raudalta.

-- Min? pit?isin parempana, virkkoi Mergy, hyv?st? ter?ksest? taitavasti taottua haarniskaa, sellaista, joita Jakob Leschot Alankomaissa valmistaa.

-- Kuulkaapas, puuttui kapteeni taas puheeseen, ei pid? v?itt??, ettei voisi tehd? itse??n kovaksi; min? itse, joka teille puhun, n?in Dreux'ss? aatelismiehen, joka oli saanut pyssynkuulan keskelle rintaansa; h?n tunsi kovaksi tekev?n voiteen, ja oli hieronut sit? nahkahaarniskansa alle; no niin, ei voinut h?nest? n?hd?, ett? luoti olisi tehnyt h?neen mustelmaakaan.

-- Ja ettek? te pikemminkin usko mainitsemanne nahkavarustuksen yksin??n voineen pys?ytt?? luodin?

-- No, te ranskalaiset sitten ette tahdo uskoa mit??n, ettek? mihink??n. Mutta mit? sanoisitte, jos olisitte n?hneet, niinkuin min?, schlesialaisen santarmin laskevan k?tens? p?yd?lle, kenenk??n voimatta saada siihen naarmuakaan, vaikka olisi iskenyt puukolla voimiensa takaa? Mutta te nauratte, ettek? usko, ett? se on mahdollista; kysyk??p?s Miialta. N?etteh?n tuon tyt?n? H?n on kotoisin maasta, jossa on noitia yht? tihe?ss? kuin munkkia t?ss? maassa; h?n voi teille kertoa kammottavia kertomuksia. Joskus pitkin? syksyiltoina kun istumme taivasalla nuotion ymp?rill?, h?n saa kertomillaan jutuilla hiukseni nousemaan pystyyn.

-- Olisin ihastunut jos saisin kuulla sellaisen, sanoi Mergy; kaunis Mila, suokaa meille se huvi.

-- Niin, Miia, pyyteli kapteeni, kerrohan meille jokin tarina sill? v?lin kun juomme pohjaan n?m? pullot.

-- Kuunnelkaa sitten minua, sanoi Miia; ja te, nuori herrani, joka ette usko mit??n, olkaa niin hyv?, pit?k?? ep?ilyksenne vain ominanne.

-- Kuinka te voitte sanoa, etten min? usko mihink??n? vastasi Mergy h?nelle hiljaa; todentotta, uskon, ett? olette noitunut minut, sill? olen jo ihan rakastunut teihin.

Miia ty?nsi h?net hiljaa luotaan, sill? Mergyn suu melkein kosketti h?nen poskeaan; ja luotuaan salavihkaa silm?yksen sek? oikealle ett? vasemmalle ollakseen varma siit?, ett? kaikki h?nt? kuuntelivat, h?n alkoi seuraavaan tapaan:

-- Kapteeni, varmaankin te olette ollut Hamelnissa?

-- En koskaan.

-- Ent? te, kornetti?

-- En min?k??n.

-- Kuinka! Enk? l?yd? ket??n, joka olisi ollut Hamelnissa?

-- Min? olen ollut siell? vuoden, sanoi yksi ratsumiehist?, tullen l?hemm?ksi.

-- No niin, Fritz, sin? olet n?hnyt Hamelnin kirkon?

-- Enemm?n kuin sata kertaa.

-- Ja sen v?rikk??t ikkunaruudut?

-- Varmasti.

-- Ja mit? sin? olet n?hnyt niihin ikkunoihin maalattuna?

-- Niiss? ikkunoissako? -- -- Luulen ett? vasemmanpuoleisessa ikkunassa on pitk? musta mies, joka soittaa huilua, ja pieni? lapsia, jotka juoksevat h?nen per?ss??n.

-- Ihan niin. No niin, min? kerron teille tarinan siit? mustasta miehest? ja niist? pienist? lapsista.

"Monta vuotta sitten oli hamelnilaisten kiusana m??r?t?n rottalauma, joita tuli pohjoisesta niin taajoina joukkoina, ett? maa oli niit? aivan mustanaan, ja ettei rattailla-ajaja olisi uskaltanut hevosineen ajaa poikki tien, mit? pitkin n?m? elukat vaeltivat. Ne s?iv?t kaikki putipuhtaaksi; ja jyv?aitasta ne s?iv?t tynn?rin viljaa v?hemm?ll? vaivalla kuin min? juon lasillisen t?t? hyv?? viini?."

H?n joi, pyyhki suutaan ja jatkoi:

"Hiirennakit, rotanloukut, satimet, myrkyt j?iv?t tehottomiksi. Bremenist? oli tilattu alus, lastina tuhatsata kissaa; mutta ne eiv?t mahtaneet mit??n. Jos tappoi tuhat rottaa niin tuli kymmenen tuhatta sijaan ja ne viel? n?lk?isempi? kuin entiset. Sanalla sanoen, jos ei olisi saatu apua t?h?n vitsaukseen, niin ei Hamelniin olisi j??nyt viljan jyv??k??n j?lelle, ja kaikki asukkaat olisivat kuolleet n?lk??n.

"Silloin tulee er??n? perjantaina kaupungin pormestarin luo pitk?, ahavoitunut, kuivakas mies, jolla on suuret silm?t, suuta korviin, yll??n punainen Ihokas, huippulakki, leve?t nauhoilla koristetut polvihousut, harmaat sukat ja kengiss? suuret tulipunaiset nauhasolmukkeet. Kupeellaan h?nell? on pieni nahkapussi. On aivan kuin n?kisin h?net viel?."

Kaikkien silm?t k??ntyiv?t vaistomaisesti sein??n p?in, johon Miia tuijotti.

-- Te siis n?itte h?net? Mergy kysyi.

-- En min?, mutta iso?itini kyll?; ja h?n muisti niin tarkoin t?m?n miehen ulkon??n, ett? olisi voinut piirt?? h?nen kuvansa.

-- Ja mit? h?n sanoi pormestarille?

"H?n tarjoutui, vaatien palkaksi sata tukaattia, vapauttamaan kaupungin sit? rasittavasta maanvaivasta. Voitte arvata ett? pormestari ja porvarit heti paikalla suostuivat siihen. Silloin muukalainen kohta otti pussistaan pronssisen huilun, ja asetuttuaan kauppatorille, kirkon eteen, mutta selin siihen, huomatkaa se tarkoin, -- h?n alkoi soittaa kummallista s?velt?, sellaista, jommoista saksalainen huilunpuhaltaja ei ole koskaan soittanut. Kuullessaan t?m?n s?velen alkoi kaikista vajoista, kaikista sein?nkoloista, vuoliaisten ja kattotiilten alta juosta hiiri? ja rottia sadottain ja tuhansittain h?nen luokseen. Yh? vaan soittaen muukalainen l?ksi astelemaan Weseri? kohti; ja siell? h?n, otettuaan pois keng?nhihnansa meni veteen per?ss??n kaikki Hamelnin rotat, jotka heti hukkuivat. Yksi ainoa vaan j?i koko kaupunkiin, ja saatte n?hd? mink? vuoksi. Taikuri, sill? sellainen h?n oli, kysyi er??lt? kuhnustelijalta, joka ei viel? ollut tullut jokeen Weseriin, mink?vuoksi Klauss, valkea rotta, ei ollut viel? tullut."

-- Armollinen herra, vastasi rotta, h?n on niin vanha, ettei h?n en?? jaksa k?vell?.

-- Ja sallivatko Hamelnin asukkaat lapset ry?st??? kysyiv?t yhtaikaa sek? Mergy ett? kapteeni.

"He seurasivat lapsia Koppenbergin vuoren juurelle asti, l?helle luolaa, joka nyt on tukittu. Huilunpuhaltaja meni luolaan ja kaikki lapset h?nen per?ss??n. Jonkin aikaa kuului h?nen huilunsa ??ni, se heikkeni v?hitellen; viimein ei kuulunut en?? mit??n. Lapset olivat h?vinneet n?kyvist?, eik? heist? senper?st? ole koskaan mit??n kuultu."

Mustalaisnainen lopetti, tutkiakseen kuulijainsa kasvonilmeist?, mink? vaikutuksen h?nen kertomuksensa oli heihin tehnyt.

Ratsumies, joka oli ollut Hamelnissa, puuttui puheeseen ja sanoi:

-- T?m? kertomus on niin totta, ett? kun Hamelnissa puhutaan jostain merkillisest? tapahtumasta, niin sanotaan: T?m? tapahtui kaksikymment?, kymmenen vuotta lastemme l?hd?n j?lkeen. Falkensteinin herra ry?sti kaupunkiamme 60 vuoden kuluttua lastemme l?hd?st?.

-- Mutta omituisinta on, ett? samaan aikaan ilmestyi, hyvin kauaksi sielt?, Transsylvaniaan, lapsia, jotka puhuivat hyvin saksaa, eiv?tk? voineet sanoa mist? he olivat tulleet. He meniv?t siell? naimisiin, ja opettivat kielens? lapsilleen, josta johtuu, ett? Transsylvaniassa puhutaan saksaa t?n?kin p?iv?n?.

-- Ja paholainen siis vei Hamelnin lapset sinne? sanoi Mergy hymyillen.

-- Taivas olkoon todistajanani, ett? se on totta, huudahti kapteeni, sill? min? olen ollut Transsylvaniassa ja tied?n hyvin, ett? siell? puhutaan saksaa, kun taas koko ymp?rist?n asukkaat solkkaavat helvetillist? mongerrustaan.

Kapteenin todistus oli yht? hyv? kuin moni muukin todiste, joita on niin paljon.

-- Tahdotteko ett? povaan teille? kysyi Mila Mergylt?.

-- Mielell?ni, vastasi Mergy, kietoen vasemman k?sivartensa mustalaisnaisen vy?t?isille samalla kuin h?n ojensi t?lle oikean k?tens? avonaisena.

Mila tarkasteli melkein viiden minutin ajan mit??n puhumatta, pudistaen silloin t?ll?in p??t??n miettiv?isen n?k?isen?.

-- No, kaunis lapsukaiseni, saanko rakastajattarekseni rakastamani naisen?

Mila n?p?ytti h?nt? k?delle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet