Read Ebook: Kuolleista herännyt: Seikkailukertomus eli etsijän tarina by Lassila Maiju

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1221 lines and 27996 words, and 25 pages

aispes?n.

Ja ne tamperelaiset huijarit olivatkin jo varustautuneet J?nni? vastaan. Heid?n ainaisena kievarinaan oli Rouvarin talo. Siin? talossa he pehmitteliv?t ne Tampereella k?vij?t, maalaiset, joita syyst? tai toisesta ei voinut kaupungissa pehmitt??. Talo oli oikeastaan heille sit? varten salaisuudessa vuokrattu. Siell? he nytkin J?nni? odottivat. Heill? oli kaupan viinaa, oli jos mit? tarpeellista. Antti Tanakka oli muinoin toiminut s?hk?ty?miehen? ja aherti viel? nytkin joskus huijaritoimensa ohella sit? n??n vuoksi. Niit? puuhia varten h?nell? oli limonaadipullollinen myrkyllist? rikkihappoa viinapullojen joukossa. Mutta kun sekin oli kirkasta kuin viina, niin oli h?n sen nyt pannut niist? erilleen, ettei erehdyksess? sotkeentuisi, sill? viinatkin heill? oli limonaadipulloissa, ettei joutuisi kiinni. He harjoittivat viinakauppaakin. Tuon vaarallisen myrkkypullon oli Tanakka k?tkenyt kaapin alle. Heid?n poissa ollessansa oli palvelustytt? huonetta siivotessaan sen huomannut, luullut vesipulloksi ja viskannut pellolle, jossa se s?rkyi, miesten asiasta mit??n tiet?m?tt?.

Mutta J?nni saapui ja seurustui heihin alttiisti, joi, kehaisi jo kosimismatkoistansa, alkoi, puheli:

"K?vin ly?m?ss? l?ylyt er??seen leskeen." H?n kerskasi sille k?yneens? ly?m?ss? rakkauden l?ylyt, rakastuttaneensa ja suostuttaneensa Kourun rikkaan lesken, vaikka ei h?n sen nime? maininnut. He alkoivat hiljaisella ryypiskelyll?, ja J?nni, joka oli sulhasmiehen ja nuorenmiehen p??ll?, oli ruveta alussa taas runolliseksi. Mieli kun tuo nyt t?ss? el?m?n humussa siksi kuitenkin painui. Siin? jo ryypiksimisen alussa h?n alkoi taas puhella raamatullisia kuvia:

"Se tuhlaajapoika", alkoi h?n, sill? mieli oli johtunut siihen suurtuhlaajaan t?st? humuel?m?st?. H?n ryypp?si kuin tuhlaajapojan el?m?? paheksuen ja lis?si:

"Mutta se mies eli siivottomasti. Se tuhlaajapoika." Sen my?nsiv?t huijaritkin, ja J?nni oli jo yh? valmiimpi ja rupesi el?m??n siivottomasti. Joi ja m?ss?si huijarisakin kanssa ja l?i korttia. Sit? tehdess??n h?n viel?kin jatkoi tuhlaajapojan el?m?n soimaamista puhellen siit?:

"Ilmankos sitten joutui maat?ihin! Kun niin hurjasti miljoonaansa liikutti." H?n runoili sit? tosissaan, miljoonakohtalostaan jo ensi ryypyist? heltyneen?, ja selitti:

"Miljoonasta ei ole hurttiluontoiselle miehelle kauaksi aikaa tupruuttamista... Jos sen liika aikaiseen alkaa."

"Ei ole... Ei ole", vakuutti huijarijoukko juopottelevan joukon r?hin?ll?, ja J?nni j?rkeili tuhlaajapojasta:

"Mutta jos h?n olisi antanut miljoonan olla is?ns? taskussa tai pankissa kiert?m?ss?, niin h?n ei olisi sen menett?misen vuoksi joutunut maat?ihin, vaan olisi kuollut miljoonamiehen?."

Ja samaa pitk?lti. J?nni juopui, vakuutti, ett? h?n ei mene tuhlaajapojan tavoin tuhlaamaan omaisuuttansa, miljoonaansa, naisv?en seurassa, vaan my? entisetkin naisensa:

"Se Liisa joutaa nyt menn?", kerskui h?n jo humalaisena, morsiamellansa kauppaa hieroen. Ja he tinkiv?t jo Liisan hinnasta. Huijarit n?yttiv?t isoja rahatukkujaankin, niin ett? J?nni n?ki, ett? on niill? pojilla mill? nuo v?litt?j?istuhannet maksaa. J?nni oli jo hyv?ll? tuulella, ja h?nen rahoissansa oli taas uusi ja iso lovi.

Mutta ei h?n hellitt?nyt, vaan eli vain siivottomasti kuten tuhlaajapojasta oli sanonut, ja lopulta jo kinasi siit? Liisan my?nnist?:

"Kun min? kerran tuhlaamaan rupean, niin tuhlaan muijan ennen muita... V?hemm?n on sitten eukko ristin? maailmassa."

H?n oli jo kohtuuttoman juopunut, ja h?n jo reuhasi. Siit?kin tuhlaajapojasta h?n yh? turisi. Nyt h?n retusi taaskin sen miljoonasta, turisten:

"Sill? miljoonaa ja kaunista vaimoa ei pid? k?siins? ottaa... Tahi ne lent?v?t... K?sist? pois... K?sist? pois!" hihkaisi jo j?tk?m?isyyden, kuten silloin agronoomille sen: tittelit pois!

Ja samassa talossa osui nyt vierailemaan is?nn?n tuttu, Sipil?. H?n palasi veljens? kanssa Tampereelta, kumpikin omaa hevostansa ajaen. H?nkin oli Tampereelta ostanut joitakin teht?vi? varten limonaadipullollisen tuota samaista rikkihappoa, jota oli Tanakalla. Kun se, kuten jo sanottu, oli kirkasta kuin viina tai limonaadi, talletti h?nkin pullon Rouvarin kamarin kaappiin, ettei joku sit? saisi k?siins? ja erehdyksess? ryypp?isi. Tuo happohan n?et, kuten mainittiin, on mit? ankarinta ja tulisinta myrkky?. Rouvarin vieraana h?n sen kamarissa oleilikin, kun taas huijarit eleliv?t omissa erikoisissa huoneissansa.

Ja nyt alkoi J?nnin viimeinen tuhat huveta. H?n pelasi korttia, joi ja juotti. Riitti h?nell?. Pian oli miljoonat taskussa. H?n ei surkeillut.

Ja niin retkuteltiin sit? kauppaa ja pehmitettiin J?nni?. Lopulta J?nni humaltui jo hyvin pahasti. Sipil? varasi poisl?ht??, kopisteli jo rikkihapolla t?ytetyn limonaadipullon kaapista is?nn?n kamarin p?yd?lle valmiiksi ja poistui nyt vain hevosta juottamaan. Kamari j?i tyhj?ksi.

Ja silloin l?hti humalainen J?nni seurueestansa k?vell? hoippumaan, k?dess? limonaadipullo puolillaan viel? viinaa. H?n hoippui umpim?hk??n, tiet?m?tt? minne. Eteenp?in vain.

Niin osui h?n is?nn?n kamarin ovelle, sys?si sen auki, ty?ntyi sis?lle, horjui, ryypp?si loput pullosta, pisti tyhj?n pullon p?yd?lle ja j?i istua tuijottamaan aivan ?lytt?m?n?, tajuttomanakin. P?? vain riippui nuokuksissa kuin putoava leivisk?. Hetkisen kuluttua tuli kamariin Sipil?n toinen veli, huomasi veljens? nostaneen rikkihappopullon jo p?yd?lle ja aivan kirosi sen varomattomuutta.

"Olisi voinut humalainen juoda!" kauhistui h?n itsekseen, kopasi pullon taskuunsa, poistui ja h?n l?hti ennen velje??n ajamaan kotiaan kohti. J?nni nuokkui viel? tovin, putosi sitten lattialle ja j?i siihen tunnottomana makaamaan. ?risi vain oudosti, kuten aina ylett?m?sti ottanut.

Ja nyt palasi se ensim?inen Sipil? myrkkypulloaan noutamaan. H?n sai k?siins? J?nnin tyhj?n limonaadipullon, luuli sit? omaksensa, hoksasi lattialla ?risev?n miehen erehdyksiss?, viinan himossa, ryyp?nneen myrkyt ja nyt ?risev?n kuolintoreissa. H?nelt? p??si kauhun kirous.

Ja oitis huusi h?n kaikki avuksi. Nousi h?t?, h?lin?, huuto. Kaikki kauhistuivat. Oltiin ihan neuvottomia h?d?st?. Joku jo soimasi Sipil??.

"Kuka nyt niin varomattomasti liikutteleekin! Semmoista myrkky?!"

Sipil? h?t?ytyi. Voivat syytt?? h?nt? oikeudessa kuoleman tuottamisesta varomattomuudella.

"Mist?s min? sen arvasin!" puolustautui h?n peloissaan. J?nni? alettiin her?tell? ja repi?, mutta se vain ?risi.

"Ei se en?? virkoa", p??tteli jo er?s toivottomana. Alettiin valella kylm?ll? vedell?. J?nni vain ?risi ja korisi.

Mutta kylm?st? vesisuihkusta h?n toki virkosi ja kohottautui jo istumaan. ?lyt?n h?n viel? oli.

"Sin?k? se joit myrkyn?" koki jo Rouvari h?nelt? tiedustaa. J?nni ei ?lynnyt. Katsoi vain tyhm?sti.

"Myrkyn joit!" ilmoitti h?nelle nyt pel?stynyt Sipil? ihan korvaan huutaen.

"H?h?" ?risi jo J?nni ?lytt?m?n?. Sipil? n?ytteli h?nelle silloin sit? tyhj?? limonaadipulloa ihan nen?n edess? heilutellen ja huusi yh?kin lujemmin korvaan:

"Joit myrkyn!"

"H?h?"

"Myrkyn joit... Se ei ollut viinaa, vaan myrkky?... Rikkihappoa!" huusi Sipil? nyt aivan karjumalla korvaan. Huijarit kuulivat melun ja huudon ja tulivat per??m??n mik? on h?t?n?.

"J?tk? on juonut rikkihappoa ja kuolee", selitti vapiseva em?nt?.

Ja silloin pel?styi huijarijoukko. He eiv?t tienneet hapon olevan Sipil?n, luulivat J?nnin saaneen k?siins? heid?n rikkihappopullonsa. He riensiv?t tarkastamaan kaapin alusta. Pullo oli poissa.

Ja nyt tuli heille h?t?. He luulivat joutuvansa kiinni miehen myrkytt?misest?. Ennest??n kun jo olivatkin poliisille jos mist? tunnettuja, niin ei ihme, ett? pelko k?vi koko joukon l?pi. He kokosivat kiireesti kampsunsa ja niin l?htiv?t karkuteille. He olivat varmat syyllisyydest?ns? ja siit?, ett? joutuvat, jos kiinni saadaan, linnaan miesmurhasta, eiv?tk? he ymm?rt?neet miten J?nni oli tuon pullon k?siins? saanut. He piilottelivat metsiss? ja kokivat p??st? jotenkuten salaa pois koko Tampereen tienoilta.

Mutta lopulta selvisikin J?nni tajuamaan sen, ett? h?n on juonut erehdyksess? myrkky?. H?n kauhistui, ihan selvisi kauhusta.

"Oliko se piru myrkky??" kysyi h?n, silm?t kauhusta py?rein?.

"Oli. Sin? kuolet nyt", vakuutti Rouvari.

Ja silloin p??si J?nnilta karkeaakin karkeampi kauhun kirous:

"Voi p--kele!"

Humala selvisi kuin puhallettu sauhu. H?n luuli jo tuntevansa kamalaa polttoa sis?lmyksiss??n ja kiroili kauhuissaan:

"Nyt otti paholainen!"

H?n alkoi huutaa ja voivotella sit? sis?lmyksiens? polttoa. Itse asiassa olivatkin Kourun em?nn?n monet herkut pilanneet J?nnin niihin tottumattoman vatsan, joten siis kipua oli, todellistakin. Miehet p?ivitteliv?t, raapivat p?it??n ja tuskailivat. Eukot siunailivat ja h?t?iliv?t. Koko talo oli nurin.

Mutta apua t?ytyi saada. Tulisella kiireell? l?hdettiin J?nni? viem??n l??k?rin apua saamaan Tamperetta kohti. Kun sairaan kanssa ei tietysti voinut ylen kovasti ajaa, l?hetettiin toinen hevosella ajaja edelt? ajamaan, noutamaan l??k?ri? jo vastaan. J?nnille valmistettiin vuode k?rreihin, kannettiin mies siihen pitk?kseen, ja niin l?hdettiin menem??n, J?nnin yh? vain kauhuissaan voivotellessa.

He olivat p??sseet vasta parinkymmenen kilometrin p??h?n Tampereelta, kun se edelt?-ajaja toi l??k?ri? vastaan. Kun sairasta ei voitu etemm? en?? vied?k??n, se kun yh? kauheammin niit? polttojaan valitti, niin poikettiin tienvarrella olevaan Pinturin taloon. Pyydettiin is?nn?lt? lupaa saada j?tt?? sairas hoidettavaksi, selitettiin asia ja odotettiin vastausta.

Mutta Pinturi ep?r?i:

"Kuka se sitten kulungeista vastaa?" per?si h?n varovasti. Ei tietty onko J?nnilla rahoja. Sairas virui yh? ulkona k?rreiss?.

Mutta l??k?ri alkoi pakoittaa virkamahtinsa avulla:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet