Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuolleista herännyt: Seikkailukertomus eli etsijän tarina by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1221 lines and 27996 words, and 25 pages
Mutta l??k?ri alkoi pakoittaa virkamahtinsa avulla:
"Hengenh?d?ss? olevalta ei saa kielt?? suojaa. Siit? rankaisee laki", selitti h?n. Em?nt?, joka oli kristiliismielinen, heltyikin ja puheli miehelleen:
"Anna niiden nyt j?tt??! Sieluhan se on sill?kin sairaalla."
Niin kannettiin jykev? J?nni toiseen tupaan ja asetettiin vuoteeseen. L??k?ri tiedusti asian, ja kuultuaan J?nnin juoneen kokonaisen pullollisen niin ankaraa myrkky?, ilmoitti is?nn?lle ja muille lyhyesti tiedemiehen kuivuudella:
"Ei siit? sitten en?? el?j?? tule."
H?nt? vain ihmetytti se, ett? J?nni oli n?inkin kauan kest?nyt. Mutta n?hty??n J?nnin voimallisen, raavaan olemuksen h?n luuli senkin k?sitt?v?ns?, puhellen:
"Sili? on niin voimakas ruumis, ett? se n?kyy kest?v?n ihmeesti."
H?n neuvoi vain juottamaan J?nnill? maitoa -- ei piim?? -- niin paljon kuin se juo.
"Se lievitt?? tuskia ja polttoa, mutta ei se sek??n en?? mit??n auta", puheli h?n l??k?rin kuivalla, m??r??v?ll? ??nell?.
Ja nyt ryhtyiv?t he per??m??n J?nnilt? kuka h?n on, mit??n h?nen toivottomasta tilastaan viel? puhumatta. J?nnill?, j?tk?miehen?, oli tietysti papinkirja taskussa. L??k?ri tarkasti sen, huomasi J?nnin j?tk?ksi, k?vi heti v?linpit?m?tt?m?ksi ja ??nsi tylysti:
"Jassoo! Se olikin vain j?tk?!"
Viis h?n siit?. H?n puheli v?elle:
"Olihan se toki onni, ett? ei sattunut sen h??vimpi mies."
Ja silloin he alkoivat uudelleen harkita sit? maksu-asiaa. L??k?ri jo per?si J?nnilt?: "Onko sinulla rahoja?"
Oli niit? viel? yli viidensadan. Se kirkasti asian. Pinturi suostui nyt ottamaan J?nnin hoitoonsa, sill? kyll? niiss? rahoissa oli liikaakin. Poistuessaan kehoitti l??k?ri kylm?sti:
"Toimittakaa se sitten kiireesti hautaan. Myrkkyyn kuolleet m?t?nev?t pian. Varsinkin n?in kes?kuumalla."
Ja kohta Pinturi l?hettikin Koposen tilaamaan haudan Tampereen maaseurakunnan hautausmaalta. Hautajaisp?iv?kin m??r?ttiin, J?nnille mit??n puhumatta, Pinturi antoi Koposelle s??detyn haudankaivusumman, kymmenen markkaa, ja niin joutui asia.
Mutta matkalla Koponen tapasi Rinnin pojan Jaskan, joka kertoi huomenna menev?ns? Tampereelle. H?n j?tti siis asian sen toimeksi. S??styi siten itselt? aika, kun Jaska lupasi toimittaa asian markasta. H?n itse oli ottanut viisi. J?i siis hyv? voitto.
Mutta kun hautaa tilatessa joskus, silloin kun ep?iltiin kuoleman syyt?, vaadittiin l??k?rin todistus, oli l??k?ri sen, asian muistettuaan, l?hett?nyt Pinturille. H?n todisti siin? J?nnin kuolleen myrkytykseen. Paperi tuli vasta haudantilaajan l?hdetty? ja niin se j?i l?hett?m?tt?, mutta ei sit? haudankaivaja ollut vaatinutkaan, vaan oli luvannut kaivaa ilman mit??n.
L??k?rin aikana oli J?nni rauhoittunut, sill? h?n toivoi silt? apua. Sen poistuttua h?n alkoi taas huolestua ja kyseli mit? se l??k?ri sanoi. Mutta Pinturi neuvotteli ensin vaimonsa kanssa, sill? ei tiennyt, olisiko oikein ilmaista totuus. Se voisi vain pahentaa asiaa.
Mutta kristillismielinen em?nt? ajatteli toisin. H?nen mielest??n piti asia ilmoittaa J?nnille, ett? se tiet?isi valmistaa sielunsa. Pinturi palasi silloin J?nnin luo ja ilmoitti rauhallisesti:
"Kyll? se kuuluu sanoneen niin, ett? ei sinusta en?? el?j?? tule..."
Ja silloin kauhistui J?nni lopen ja alkoi karjua kuin ahdistettu peto. H?nen silm?ns? kiiluivat kauhusta py?rein?. H?n koki k?mpi? yl?s ja raivosi:.
"Senk? helvettiin min? sitten joudun!"
Turhia olivat kaikki lohdutukset. Turhaan puhui em?nt? Sanasta. J?nni ei kuunnellutkaan.
"Voi sun paholainen!" karjui h?n aivan kiroillen kuten mielet?n. Em?nt? oli menehty?.
"Onhan se toki yl?snousemus", koki h?n lohduttaa, mutta J?nni kauhistui siit? yh?ti ja karjui:
"Senk? hiiteen sit? sitten en?? nouset!... Kun olet ruumiskirstussa kerran haudanpohjaan vajotettu!"
Ne kokivat rienn?tt?? h?nelle maitoa, mutta ei h?n ollut huolia. Vasta itsens? v?syksiin asti raivottuaan h?n alkoi raueten tyynty? ja houkuteltuna ryypp?si maitoa.
"L??k?ri luuli, ett? se ehk? voi viel? pelastaa... Tai ainakin lievitt??", narrasi h?nt? em?nt? juomaan kuten lasta.
Ja se alkoikin auttaa. J?nni alkoi toivoa maidosta pelastusta ja joi nyt kuin ahnas h?rk?. H?n tyhjensi pytyn toisensa j?lkeen, varsinkin kun maito oli h?nelle suorastaan herkkua. Ei h?nen ollut kannattanut sit? monestikaan maistaa. H?n joi ja joi ja vaati lis?? ja oli juoda koko ison talon maidot.
Ja sit? mukaa kehittyi sitten muu meno. Tupa oli jo oikea sairashuone. Alkoivat suuret puhtaanapitohuolet, Menehtyneen? valitti jo hurskas em?nt?:
"Pytyll?h?n tuon jo saa kantaa ulos... koko miehen."
Mutta nyt lohdutti is?nt? vuorostaan h?nt? puhellen:
"Pit??h?n meid?n, kristittyjen, senverran l?him?ist?mme auttaa... Sill? tuleehan siit? palkka... Kun sill? on kerran rahoja."
Ja nyt alkoivat asiat sotkeutua lopen. Oli kierr?tetty nimismiehelle tieto, ett? Pinturin talossa on kuolemaisillaan mies, joka on myrkytetty Rouvarin huonomaineisessa talossa.
Nimismies riensi asiaa verekselt??n tutkimaan, kyseli asiaa Sipil?lt?, joka oli J?nni? kyydinnyt l??k?rille eik? viel? ollut l?htenyt talosta. Se alkoi kierrell?. Pelk?si joutuvansa syytteeseen ja selitteli J?nnin olleen huijarien kanssa juopottelemassa, salasi peloissaan sen oman rikkihappopullonsa ja arveli:
"Jos lie vaikka niiden sormi peliss?." H?n tunsi huijarit, luetteli niiden nimet.
Ja nimismies uskoi heti, ett? ne ovat syyllisi?, varsinkin kun kuuli niiden oitis, aivan juoksujalassa, l?hteneen karkuun. Olihan se varma todistus. Ei h?n pit?nyt tarpeellisena J?nni?k??n erin kuulustella, ei tahtonut kuolevaa vaivatakaan. Hyvin h?n tunsi huijarit niiden monista entisist? kolttosista. Lis?ksi oli J?nnill? ollut rahoja. Oli aihekin tehd? rikos.
Ja niinp? h?n ryhtyikin kiireesti miesten kiinniottopuuhiin. H?n telefonoi Tampereen ja jos mink? kaupungin poliisilaitokselle, ja kaikki voimat pantiin liikkeelle tuon vaarallisen, tunnetun joukkueen vangitsemista varten.
Mutta yh? vapisi Sipil?kin ja koki mietti? miten sotkea oman syyllisyytens?. Pel?styneess? mieless? kuvastui asia kerrassaan kauheana. H?n istuksi, tupakoi ??neti, koki ajatella keinoja, eik? jaksanut keksi?.
Ja lopulta h?n aivan kuin raivostui itsellens?. Kun h?n yksikseen selvitteli hevostansa kotiinl?ht?? varten, uhitteli h?n itseksens?, umpim?hk?isesti:
"Tipahtakoon jos tipahtaakseen! En pelk?? en??!"
H?n suuttui hevosellensa, riuhtaisi sit? ohjaksista ja ?rj?isi:
"Soh, koni!... Ann' tipahtaa vain! En putoa!"
Ja niin l?hti h?n Pinturin talosta mieli masentuneena ajelemaan synke?n? kotiansa kohti.
Mutta huijarijoukon synniksi joutui toinenkin rikos, joka yh?kin varmisti sit? luuloa, ett? heill? oli rikollinen osuus J?nnin murhassa: Seuraavana y?n? oli n?et tehty siin? Rouvarin talon l?hettyvill? murtovarkaus. Hovineuvos P?ksyliinin asunnosta olivat varkaat anastaneet rahaa ja hopeaa l?hes viidentoistatuhannen arvosta. Huijarijoukko kyll? oli siihenkin syyt?n, mutta kukas sen osasi n?iss? oloissa arvata, varsinkin kun tuo joukko oli niin kuulu kolttosistaan. Hovineuvos P?ksyliini lupasi kolmensadan markan palkinnon konnien kiinnisaajalle, ja jo huomenna komeili sanomalehdiss? seuraava ilmoitus:
"Kolmensadan markan palkinto luvataan sille, joka saa kiinni sen tunnetun huijarijoukon, joka myrkytti Rouvarin talossa er??n tuntemattoman helsinkil?isen miehen ja kohta sen tehty??n teki murtovarkauden hovineuvos P?ksyliinin asunnossa."
Ja nyt toimi poliisi. Muita innokkaampana puuhasi salapoliisi Hytinen. H?nen raha-asiansa olivat rempallaan. Oli ?sken menett?nyt korttipeliss? rahansa, ja parin viikon p??st? oli lunastettava er?s vekseli. T?st? palkinnosta h?n nyt pelastusta toivoi. Kerroimme t?m?n v?lill?. Nyt siirrymme taas J?nnin kuolinkamppailua tarkastamaan.
Se oli jo vakavuuden hetki Pinturin talossa. Mutta lopulta alkoi J?nni, lopen v?synyt kun jo olikin, tyynty?, n?yrty?, alistua kuoleman edess?, jopa valmistuakin siihen. Em?nt? oli taas puhunut h?nelle Sanasta, ja kun J?nni jo alkoi tyynty?, veisasi h?n sen kuullen virren. H?n koki her?tt?? h?nt? synnintuntoon.
Ja J?nni alkoikin siihen her?t?. H?n puheli jo vakavana:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page