Read Ebook: Suomalaisten runojen uskonto by Krohn Kaarle

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1562 lines and 78529 words, and 32 pages

aperipalanen keskell? mustaa silkkihuivia, joka oli kiinnitetty vierashuoneen per?sein?lle levitettyyn lakanaan.

Vainajalle saatettiin tehd? karsikko my?s matkalla hautausmaalle tien vieress? kasvavaan puuhun. Karsiessa mainitaan j?tetyn kaksi oksaa k?sivarsiksi mets??n p?in, jos vainaja oli nainut, mutta naimattomalle yksi oksa tielle p?in. Toisten tietojen mukaan j?tettiin vain yksi "k?sivarsi" toijottamaan joko hautausmaalle p?in tai sinnep?in mist? vainaja oli tuotu.

Ganander mainitsee Jyrinp?iv?n?, joka oli karjataioille omistettu, viedyn maitopyttyj? uhriksi metsik?ihin pyhien puitten alle. Sekin uhripuu, jonka luona kalamies tai mets?mies piti asuntoa, oli pyh?, koska sill? oli haltia. Sen juuren alle haudattiin ensim?isen kalan tai linnun luut kokonaisina. Eik? sit? saanut hakata, muuten seurasi onnettomuus.

Koivu kokoa omasi, pihlaja piirit? pirusi, lepp? levit? perkeleesi, haapa hae hirtt?mi?si, hakemahan, etsim?h?n, kadonnutta kannustamahan.

Hirtt?ytyneitten mainitsemisessa ilmenee puitten v?kien alkuper? mets??n kuolleitten hengist?.

Eri puulajeilla uskottiin Virossa olevan eri haltiansa. Koivumets?n haltia ei milloinkaan mennyt lepp?- tai tammimets??n.

Runoissa rinnastetaan mets?nv?ki yksityisten puunlajien v?kien kera taikka my?s eri puunlajit kesken??n.

A. Tule mets? miehinesi, pet?j? perehinesi, katajainen kantoinesi miehen ainoan avuksi! B. Heit? honka huoviasi, mets? lehtolapsiasi! C. Nouse honka huovinesi, koivu kolmen poikinesi!

Hongatar hyv? em?nt?, Katajatar neiti kaunis, Pihlajatar piika pieni Tuometar tyt?r Tapion.

Kolme n?ist? on yhdistetty kuvaukseen karhun makaamisesta:

Kauan kaioissa tiloissa, Hongattaren huonehessa, Pihlajattaren pes?ss?. Tuomettaren karsinassa.

Kun l?hen ohon -- niin m? honkia kumarran, havulatvoja haloan; hotaiskohon hongan oksa, m?nnyn pirsto paiskatkohon, ly?k??n kulta kuoliaaksi!

Hongikossa on karhu syntynyt ja kasvanut, joten Hongatar luonnollisesti tulee h?nen kasvattajakseen:

Hongikosta sinun sukusi, Hongotar sinun sukusi.

Hongattaren huolittama, Tuomettaren tuuittama.

Puun synnyss? joskus itse honka on "Hongattaren huojuttama l. huiskuttama" ja sen siemenet Hongattaren kylv?mi?.

A. Tuometar puhas em?nt?! B. Tuometar Tapion synty. C. Tuometar paha em?nt? m?tti kuontalot vetehen.

Karhun kaitsijanakin toimii "Tuometar Tapion tytt?", jota pyydet??n kytkem??n koiriaan.

Tuomen piika, mets?n neitsyt olkohon mun karjani paimen!

Itse pihlaja mainitaan kosinta- ja h??runoissa arpomisv?lineen?.

A. Pankoa pihlaja tulehen! Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi, vaan kun vett? vuotanevi, silloin sulhaset tulevi. B. Pistin pihlajat vetehen, katsoin pitkin pihlajoa, kenen tuo v?ki tulevi.

Merkillisin on kuitenkin pihlajan esiintyminen h??runoissa nimenomaan pyh?n? puuna :

Pyh?t on pihlajat pihalla, pyh?t oksat pihlajalla, marjaset sit? pyhemm?t.

L?nnrot ei ole t?t? kohtaa oikein k?sitt?nyt, koska on Uudessa Kalevalassa liitt?nyt siihen s?keit?, joissa morsianta kehoitetaan varomaan pihlajan oksia miehen kuritusneuvoina Ilmeisesti t?ss? on kuitenkin kysymys pyh?n puun hoitamisesta, jonka marjat olivat oksiakin pyhemm?t.

Taioissa on pihlajalla huomattava merkitys. Nimenomaisesti mainitaan pihlajanmarjatkin. Kun riihi ensi kerran l?mmitettiin, ripustettiin talon pihlajasta otettuja marjaterttuja oveen ja pihtipieliin. Pelto voitiin parantaa pilauksesta kiert?m?ll? se kolmen suurimman pihlajamarjatertun kera. Miehen naimaonnen sai turmelluksi, jos p??naluksen alle pani pussin, jossa oli tuhkaa, karvoja, mallasjauhoja ja kirkkomaalta otettuja pihlajanmarjoja.

Ukko tuota tappamahan, R??nnikk? rep?isem?h?n -- Ukko s?ik?hti, ett? hypp?si kuuseen, , muut jumalat muihin puihin.

Huomattava on, ett? my?s skandinaavilaisessa kansanuskossa pihlaja on ollut ukkosjumalalle Thorille pyhitetty puu, joten nimen mukana itse k?sityskin on suomalaisille lainan kautta tullut.

Samasta syyst? lienee aikoinaan palvottu pihlajaa, koska siin? juuri marjat olivat kaikista pyhimm?t. "Pihlaja el?tt??" on viel? sananpartena Norjassa.

Ett? Suomessa my?s tuomen ja katajan pyhyys on ollut jossakin suhteessa niiden marjoihin, osoittanevat S??ksm?en Ritvalan Helkavirsien loppus?keet:

Siihen kasvoi tuomu kaunis, tuomuhun hyv? hedelm?: karkasi kataja kaunis, katajahan kaunis marja. Joka siit? oksan otti, se otti ik?isen onnen, joka siit? lehv?n leikkas, se leikkas ik?isen lemmen.

Tuomenmarjat mainitaan muutamassa taiassakin. Jos rupeaa oikein paha mieli vainoamaan, niin poistuu se, kun sy? sokerivedess? paistettuja tuomenmarjoja. "Tuomi on hyv? puu", selitet??n toisessa kirjaanpanossa, "se tekee hell?n, mieluisan mielialan".

Muista kasveista kuin puista ovat nimenomaan viljelyskelpoiset tulleet uskonnollisen huomion esineiksi. Ravinnon pyhyyden tunne on viel?kin s?ilynyt siin? kunnioittavassa tavassa, jolla maalaiskansa pitelee leip??, "Jumalan viljaa".

Toisen tiedon mukaan Pekon kumartajat kokoontuivat auringon laskettua ev?slaukut sel?ss? Pekon hoitajan luokse, joka oli huolellisesti sulkenut akkunat ja sytytt?nyt kattolampun palamaan. T?m? l?ksi lakana k?dess? kahden miehen seuraamana, joista toinen piteli lyhty?, toinen availi ovia, Pekkoa noutamaan; nosti sen viljalaarista, k??ri lakanaan, kantoi syliss??n tupaan ja asetti lampun alle. Kaikki istahtivat piiriin seljin Pekon kuvaan ja alkoivat sy?d? kukin laukustaan. Sy?ty? nousivat seisaalleen k??ntym?tt? viel?k??n Pekon puoleen ja sulkivat ev?slaukkunsa. Sitten marssivat Pekon ymp?ri yhdeks?n kertaa laulaen:

Peko meid?n Jumalamme, kaitse meid?n karjaistamme, hoitele hevosiamme, varjele my?s viljaistamme lumir?nn?lt?, rakeilta

J?tetty??n Pekon yksin tupaan astuivat miehet ulkosalle alkaen urheilla ja vallotella. Joka siin? ensim?isen verihaavan sai, ilmoitti jylisev?ll? ??nell? verta tulleen, mink? j?lkeen kaikki riensiv?t h?nt? tervehtim??n seuraavan vuoden Pekonhoitajana. Uuden is?nn?n laariin vietiin Pekonkuva viel? samana y?n? pime?ss?.

Esitetty kev?inen miesten juhla vietettiin viimeist? kertaa v. 1908. Sit? paitsi muisteltiin syksyll? viljanleikkuun j?lkeen naisten kulkeneen miehenvaatteisiin pukeutuneina "Pekon kerj?l?isin?" Pekon osakkaiden luona, ker?ten rahaa, voita, vaatetta y.m. Kaikki ruokavarat koottiin yhteen, rahoilla ostettiin viinaa ja pidettiin koko y?n kest?v? juhla, josta kuitenkin puuttui itse Pekon n?kyv?inen l?sn?olo.

Papu- tai hernerokka on jo mainittu hautajaisaterian olennaisena osana. My?s kekriruokiin kuuluivat pavut tai herneet, joista ensim?iset is?nt? p?yd?n p??ss? istuessaan heitti uunille. Vainajain sijaisina kuljeksivat kekrinkiert?j?t vaativat papuapposia. Jouluna taas voi n?hd? henget karkeloimassa, jos viisiherneisest? palosta poisti herneet niin varovasti, ettei kuori s?rkynyt, ja palon l?pi katsoi piilopaikasta kenenk??n n?kem?tt?. Ensim?isen? kylv?p?iv?n?, jolloin joulus??st?j?, suolattua lehm?njalkaa ynn? leip??, sy?tiin ja viinaa juotiin, ei saanut kylv?? muuta kuin hernett?. Vasta poikinutta lehm?? lyps?ess? pantiin yhdeks?n pavunjyv?? raintaan. Kun ensi kerran vet?isi, piti sanoa: "tuo maitosi Manalta"; toisella kertaa: "voisi tuo Tuonelasta", kolmannella: "piim?si pit?j?h?lt?" ja nelj?nnell?: "jopa tuo tuopi".

Pavun ja herneen suhdetta vainajauskoon valaisevat viel? ne taiat, joissa papu tai herne on kuolleen p??kallossa id?tetty. Siit? kasvaneita papuja tai herneit? pit?m?ll? suussaan n?ki "pikku ?iji?" milloin halusi, ja sai niilt? tietoja mit? tahtoi; sill? keinoin my?s itse tekeytyi n?kym?tt?m?ksi.

Agricolan luettelemista jumaluusolennoista Egres "herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi".

A. Pyh'-?gr?i sy?tt?j?iseni, sata moista saoita, tuhat moista turvoita, tuo meille naurista tullessasi kuoppaan! B. Tuo Pyh'-?gr?i rukka, muien kuopista naurista meille tuo! C. Vartioitse kuoppaistani, ettei s?isi hiiri, eik? myyr?!

Niinik??n nauriinkylv?j? rukoili:

Pyh'-?kr?ssie kasvattele osalle olemattomien , varalle viljaisien, vaivaisien ja varkahien! Kasvattele kallellehen, v??nnyttele v??r?llehen, syvi syrj?llehen, lomatusten loukuttele ylitse katehen mielen hyv?nsuovan mielt? my?ten, pahansuovan paitse mielen!

Ei kasva kas'essakana, ei nouse not'ossakana, S?mps?n m?tt?h?llek?n?, Pellervon m?ellek?n?? Sill'ei kasva meid?n kaurat -- S?mps? s?ngyss? makasi, sel?ll?ns? seitsenristi, kylell?ns? kymmennypl?, s??ret s?ngyst? n?kyv?t, rikoista rivat punaiset. Ei ole S?mps?n kutsujaista, Pellervon ylent?j?ist?.

Puhui puut lehellisiksi, hein?t helpehellisiksi, kaalit kotsinallisiksi, , naurihit navallisiksi, neitoset verellisiksi.

Sulasit jokien suita, j?it? j?rvist? ohensit, rannoille kaloja laskit, suolle suikelehtavia. Jopa kerran keitettihin -- Kalehvalle kaunis hauki.

Lopuksi kuvataan S?mps?n kylv?minen:

Ennen Ahti maita puuttui, ennenkuin S?mps? siemeni?. Etel?h?n ensin kylvi, sitten singotti it?h?n, pohjan puolille porotti, lopettavi luotehesen.

A. : M?et on mykkyl?itt?m?ni, pellervoiset pieks?m?ni. B. : Ala maan, ala manuen ala neien pellervoisen.

S?mps? Pellervoinen joskus noudetaan:

Saaresta sel?llisest?, luotosesta puuttomasta.

Sielt? on h?net tietysti pit?nyt tuoda aluksella. T?m? esitet??n jyv?lotjana, jonka parmailla h?n oli maannut emintim?ns? kera keskell? jyv?kekoa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet