Read Ebook: Suomalaisten runojen uskonto by Krohn Kaarle

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1562 lines and 78529 words, and 32 pages

Sielt? on h?net tietysti pit?nyt tuoda aluksella. T?m? esitet??n jyv?lotjana, jonka parmailla h?n oli maannut emintim?ns? kera keskell? jyv?kekoa.

A. S?mps? poika Pellervoinen -- kes?t kenneli? makasi keskell? jyv?kekoa, jyv?parkan parmahalla. B. S?mps? poika Pellervoinen makasi emintimens? keskell? jyv?kekoa. C. Akka manteren alainen, poika pellon pohjallinen makasi emintim?ns? keskell? jyv?kekoa, jyv?paatten parmahilla.

T?ydellisin suomenpuolinen S?mps?nrunon kirjaanpano alkaa kuvauksella S?mps?n aviollisesta suhteesta sisareensa, jonka vuoksi h?nen oli paettava Pohjolaan. Mainittu kohta on n?ht?v?sti Kullervon sisaren runon vaikutuksesta v??ntynyt. Alkuper?isemp?? S?mps?n suhdetta emintim??ns? on selitetty miespuolisen vilja-vuudenjumalan ja naispuolisen maaemon v?liseksi.

Terve maille, manterille -- maaem? kultainen kuningas!

Maan merkitys on sill? my?s taivaan kertosanana :

Alaisihin maaemihin. yl?isihin taivosihin.

Personallisemman v?rityksen saavat sek? maaem? ett? taivas ?idiksi ja is?ksi puhuteltuina:

Maaem? maammoseni, taivas taattoseni;

Ett? t?m? s?epari edellytt?? raamatullista k?sityst? ihmisen samalla kertaa taivaallisesta ja maallisesta alkuper?st?, osoittanevat seuraavat Maanvihan sanat:

Kyll? maa varansa pit??, maa on Jeesuksen luoma?iti.

A. Ylemm?ksi huokoamme, taatolleni taivahasen -- Alemmaksi huokoamme, maammolleni maaem?h?n. B. Tule taatto taivosesta, maammoseni maaem?st?!

Ukon voima taivahasta, maasta maan emoisen voima!

A. Maa ?itis, kivi nimes! B. Maan muna, pellon kakkara!

Viel? tavataan muutamassa Karjan luvussa:

Manutar valittu vaimo, akka angervon alainen!

J?lkim?inen s?e on verrattava Ampiaisen puhutteluun:

Ampiainen angervainen, maan is?nt?, maan em?nt?!

Manutar maan em?nt?, Penkeret?r perehen ?iti, Kunnotar valittu vaimo. joka olet varsin valvehella, aina aikaisin havahat, tule nyt kullan muuttelohon!

Kupehesta Kunottaran, lapsenvaimon lappiosta.

Itse maan kunnioittaminen kaiken el?v?n ?itin? on suomalaisilla my?h?- ja vierasper?ist?. Vieras vaikutus on todennettu my?s puitten ja kasvien palvonnassa, mik?li se perustuen oman ravinnon pyhitt?miseen on vainajauskosta riippumaton.

El?inten palvonta.

Laskiaisen vietosta oli Suomessa yleinen se k?sitys, ett? saunassa kylvett?ess? tuli ??nett?myyden vallita; muuten kes?n aikana purivat s??sket, itikat, hyttyset, paarmat ja m?k?r?t sek? ihmisi? ett? el?imi?. Niinik??n illallista sy?dess? oli oltava vaiti. Samasta syyst? piti kylpe? ja sy?d? ilman tulta; eik? aamullakaan saanut kovin aikaisin sytytt?? valkeata.

K??rmeitten palvonnasta pohjoismailla kertoo jo 1500-luvulla Olaus Magnus. Ne olivat talojen suojeluspyhi?, joita ruokittiin lehm?n tai lampaan maidolla ja joiden vahingoittamista pidettiin rikoksena.

Paitsi skandinaavilaisilla ovat suomalaiset k??rmeenpalvonnan voineet tavata sek? liettualaisilla ett? slaavilaisilla naapureilla. Muista indoeurooppalaisista kansoista mainittakoon, ett? roomalaiset pyhittiv?t el?ttik??rmeen kodinhaltialle ja ett? kreikkalaisten oli tapana kuvata vainajansielu k??rmeeksi.

Kuvakielen k?ytt? ei ole ollut ainoastaan mets?st?jille ominaista. Liivil?iset kalastajat merell? liikkuessaan karttoivat oikeita nimityksi? ja suosivat kuvannollisia. Inkeriss? on uskottu, ett? vainajat kesken??n k?ytt?v?t kuvakielt? eri k?sitteit? mainitessaan.

Erityisesti huomattava on viel? muutamain el?inten esiintyminen runoissa.

A. Lenn?, lenn? lepp?pirkko! Mihink?s minua naidaan? Suomeen vai saareen vai maan mustan poveen? B. Kultak?nn?, kultak?nn?, mihinp?in sin? lenn?t? Kivikirkon juureen, mustan mullan poveen.

Jos se lensi kirkolle p?in, niin kysyj? ensi vuonna kuoli.

Hei lukki luuhammas, anna mulle rautahammas!

A. Ukko sulka, r?hm?parta, holohonka, h?yheneukko, eukko h?yhtenen em?nt? -- tuhatparven tuuittaja! B. Holohonka, h?yheneukko, sasuneiti parviainen! C. Koppa h?yhtenen em?nt?, romo kultah?yhteninen! D. Romohonka, h?yheneukko, romo h?yht?nen em?nt?! E. Honkapuu Romentolasta F. K?en kelo, mets?n kuningas!

Lintujen kaitsijaksi ajateltu honka mainitaan nimenomaan ontoksi , kuivuneeksi ja murtopuuksi .

K?reit?r kultavaimo, otas kullat kulppihisi, hopiat pikarihisi! -- N?m? on kuulut Ruotsin kullat.

Tikka ja erityisesti palok?rki esiintyv?t usein mets?stystaioissa, etenkin pyssyyn kohdistuvissa. Jos ampui tikan niin pyssy pilautui. Niinik??n jos ampui palok?rjen, pyssy sivuutti yhdeks?n metsoa. Mutta toiselta puolen oli neuvottu lintumets??n menty? ensim?iseksi ampumaan palok?rki ja sen kulkkuper?st? ottamaan -- sill? sanottiin kaksi kielt? olevan -- pieni kieli, josta oli laadittava pyssyyn t?ht?in. Samoin piti mets?miehen ensin hankkia itselleen tikan kieli; kun sen ampui mets?lle l?htiess? pyssyn piipun l?pi, sitten oli hyv? mets?onni. Toiset eiv?t voineet pyssy? pilata, jos palok?rjen kieli oli k?tkettyn? pyssyn tukkiin tai yleens? jossakin oli pyssyn luona. Pilattu pyssy taas parannettiin hankaamalla sen sisustaa palotikan nokalla tai ampumalla viisikantaan, joka oli piirretty tuoheen palok?rjen kielell?.

Karhurunoissa kuvattu Tapion torven soitto ja mets?n piian pillin ??ni ehdottomasti johtaa mieleen palok?rjen kauas kuuluvan ja l?pitunkevan ??nen. Ett? mets?nlinnun ??nt? on ajateltu, varmentaa toisinto, jossa kotia l?henev?t karhuntappajat kehottavat kuulemaan:

Salon soittajan sanoja, k?pylinnun k?lkytyst?.

Mutta huomattavinta on, ett? karhunpalvonta varsinaisesti kohdistuu tapettuun karhuun, siis vainajaan. Karhulle pidettiin "maahanpanijaiset niinkuin muulle ruumiille". Karhuntapossa ja -peijaisissa noudatetut menot ja esitetyt runot valaisevat siksi t?rke?t? osaa kansamme muinaisista uskomuksista ja tavoista, ett? niille on erikoinen luku omistettava.

Karhunpeijaiset.

Karhun makuupaikan sai tietoonsa unenn??n kautta, joko kirkkomaan vainajain tai mets?nhaltian v?lityksell?. "Karhu-unta" n?hd?kseen oli nukuttava takanaan kirkkomaasta otettu ruumiin p??nluu. Taikka oli muurahaispes?n p??lle viet?v? lihapata ja siin? ik??nkuin keitett?v?; ennest??n kypsytetty liha oli sitten sy?t?v?.

Karhua kierrett?ess? oli monta taikaa teht?v?. T?rkeint? oli, ettei aivan umpeen kierretty, ainoastaan siksi, ett? n?kyiv?t toisiinsa ne paikat, mist? l?hdettiin kiert?m??n ja mihin lopetettiin. Silloin ei mets?nhaltiakaan arvannut ajoissa varoittaa karhua. Vasta viimeisen? y?n? kantoi karhulle haltiansa, joka sit? el?tti, veripurtilon ruuaksi sen sijaan, kuin oli ennen tuonut mesipurtilon. Siit? karhu tiesi viimeisen p?iv?ns? valjenneen eik? en?? l?htenyt pes?st??n ajamatta liikkeelle.

Karhuntappoon aikovan oli pari p?iv?? oltava pyh?ss?, ettei tehnyt mit??n ty?t?, muuta kuin s?i vahvasti pukeutuneena juhlavaatteisiin. L?ht?p?iv?n? oli noustava varhain, heitett?v? juhlavaatteet pois ja p??lle pantava nurinp?in arkivaatteet, jotka oli savustettu pohjap?reen valkealla. Ennen l?ht?? sy?tiin viel? runsaasti raavaanlihaa, mutta ei muita ruokia. Viinapullosta, joka pantiin taskuun mukaan, otettiin ensim?iset ryypyt.

Kaikki karhuntappoon osalliset kokoontuivat sen luo, joka makuupaikan oli l?yt?nyt. Pirtist? ulos l?hdett?ess? oli ovi otettava alasaranoista irti ja ovea lonkaamalla saranain puolelta ment?v? ulos. Suksensa oli joka miehen kannettava pellon ver?j?lle asti. Ver?j?n kohdalla oli aidanvitsas keih??ll? ly?t?v? alas, siin? my?s turkin vasen hiha k??nnett?v? nurin.

Kun oli tultu likelle kierrosta, tehtiin mets??n tuli yhdeks?st? puulajista. Tuli sytytettiin pohjoispuolelta pet?j?? otetun kolmen lastun avulla. Tulen ??ress? sy?tiin, juotiin ja heitettiin sylipainia. Koirat, joita jo kotona oli kierretty ter?aseella, ettei karhunhammas niihin pystyisi, savustettiin pihlajaisella varvulla pelon poistamiseksi. Keih??ll? viskottiin rovio hajalle, ja miehet hypp?siv?t l?pi tulen.

Sitten muodostettiin ketju, niin ett? mies n?ki toisensa. Kun karhun makuupaikka oli l?ytynyt, mik? ilmoitettiin vihelt?m?ll?, tulivat kaikki koolle. Varmin k?vi edell? k?dess? kanki, jonka p??ss? oli risti, ja joka pes?n suulle pistettyn? esti uloshy?kk??v?n karhun liikkeit?. Sis??n ei ollut lupa ampua, vaan oli manattava karhu nousemaan. Jos ei muuten her?nnyt, niin ammuttiin laukaus pes?n suulle. Kun karhu tuli esille, ei saanut sanoa: "ampukaa!", vaan: "anna menn?!" Vanhempaan aikaan ei oltu ammuttukaan, vaan hiihdetty hangella karhu kiinni ja keih??ll? vastatusten taistellen tapettu. Kaatunutta karhua oli kaikkien k?telt?v? sovinnon merkiksi.

T?ll? kohden kertomukset eri?v?t sen mukaan, nyljettiink? karhu mets?ss? vai kotona. Edellisess? tapauksessa oli tappopaikalle kiireesti teht?v? rovio. Ensiksi leikattiin karhulta "turparengas" ja pantiin johtajan kaulaan tai hatun ymp?rille, taikka sen joka ensim?isen murhaiskun oli antanut tai jonka pyssyst? karhu oli saanut pahimman haavan. T?ll? tempulla oli kiire, sill? sivullinen, joka sit? ennen tappopaikalle saapui, saattoi p??st? saaliista osalliseksi. Siin? jo aljettiin taskumatista ryyp?t? "peijaisia karhulle" Sitten ruvettiin k?p?li? nylkem??n, jonka tehty? koko karhu nyljettiin; nahka miteltiin vaaksoilla. Kun karhun rinta oli avattu, voideltiin karhun verell? m?ntyyn risti ja ammuttiin siihen muutamia laukauksia. Niinik??n otettiin sis?lmyksist? perna ja kiinnitettiin kuudella pihlajaisella naulalla pienen laudan nen??n, joka pantiin ??reen oksalle; siihen miehist? paras kerran ruutipanoksella ampui. Lihat paloiteltiin, ett? olisi helpompi kuljettaa kotiin. Karhua ei tuotu pihaan "raatelematta". Karhua raadellessa piti varsinkin nuorten karhuntappajain kahmalostaan ryyppi? karhun "lepp??" , sill? se karkaisi luontoa.

Karhunlihoja tuotiin mets?st? joko korennolla kantaen taikka hevosella, jonka joku miehist? k?vi hakemassa. Hevosella kuljetettaessa oli rekeen pantava lep?noksia, ei havuja, jottei liha olisi myrkyllist?, vaan kuin lampaanliha.

Pihaa l?hetess? ilmoitettiin ampumalla, ett? oli tultava vastaanottamaan. Ensin terveytettiin parasta miest?, joka piti nahkaa olallaan; kahden kantaessa oli nahka korennolla. Ennenkuin karhunnahka tuotiin tupaan piti jokaisen purra lepp?palikkaa; silloin ei mets?nnen? noussut, eik? riena tarttunut, kun on lepp? lempe? puu.

Sis??n astuivat miehet rinnatusten, k?sikk?in, juhlallisin askelin. Karhun nahka asetettiin tuolille tai ensin penkille, sitten p?yd?lle. Sittenkun oli ryyp?tty ja sy?ty, pingoitettiin nahka sein?lle kuivamaan, lihaosat jaettiin miehille, lukuunottamatta niit?, joita "karhunvakkoja" varten j?tettiin. Ennen erkanemista oli p??tett?v?, milloin vakkoja juodaan .

Siin? tapauksessa, ett? karhu kokonaisena miesvoimalla kannettiin, pistettiin tanko yhteensidottujen etujalkojen sek? samoin yhteensidottujen takajalkojen v?liin, ja miehi? asettui tangon kumpaankin p??h?n. Rekeen taas nuoritettiin karhu istuvaan asentoon. My?s tupaan tultua karhu asetettiin keskelle lattiaa istumaan. Karhun nylkeminen toimitettiin l?mmitetyss? saunassa, jossa ensin miehet olivat kylpeneet. Nylkiess? piti olla vanha, ruosteter?, visap?? puukko, jonka tekij? oli tietym?t?n.

M??r?p?iv?n? kokoontuivat pitopaikkaan kaikki karhuntappoon osalliset sek? kutsutut naapurit ja muut vieraat. Toisen tiedon mukaan ei ket??n kutsuttu, vaan hyvin suotavana pidettiin, ett? vieraita saapui lukuisasti. Jokainen toi kotoansa leip??, voita ja kalaa. Aikaisemmin oli koottu v?h?n viljaa, josta olut ja viina oli valmistettu. Ainakin olut piti olla vartavasten keitetty?, kotitekoista. Ei maitoa, eik? piim??, eik? mit??n lehm?n annetta, ei voinkaan muodossa pidetty tarjona.

N?iss? "karhunvakat" eli "vakkajaiset" nimisiss? pidoissa oli juominen yht? t?rke? kuin karhunlihan sy?minen. Niit? vietettiin "kuin peijaisia". "Peijaisissa eli peijaisia juotiin". Kotitekoista olutta ja viinaa juotiinkin niin vahvasti "kuin p?? kesti". Oluen syrj?ytti v?hitellen kokonaan uudenaikuisempi viina. Sit? sitten juotiin viel? "paremmin kuin h?iss?". Er??n ven?j?nkarjalaisen laulajaeukon mainitaan v. 1907 karhun kunniaksi juoneen kolme ryyppy?, vaikkei ennen eik? j?lkeenp?in ollut milloinkaan maistanut.

Karhun "maahanpanijaisia" varten oli pirtti puhdistettu. Kaikki pitoihin osalliset olivat pyh?vaatteissa. Puettiinpa siell? joku poika sulhaseksi ja joku tytt? morsiameksi taikka valittiin niist? ainoastaan toinen: karhun morsian, jos tapettu oli koiras, tai sulhanen, jos oli naaraskarhu. Morsiamen tuli olla 15-16 vuotias aivan puhdas neito. T?st? johtuu my?s karhunpeijaisten nimitys "kouvon l. ohdon h??t".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet