Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Attila: Historiallinen romaani kansainvaelluksen ajoilta by Dahn Felix Petrelius K A Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1644 lines and 51039 words, and 33 pages
Illustrator: Marold Lud?k Mittis
Le Chevalier Des Touches
<
J. BARBEY D'AUREVILLY
Le Chevalier Des Touches
PARIS
ALPHONSE LEMERRE, ?DITEUR
Tous droits r?serv?s.
A MON P?RE
Le Chevalier Des Touches
TROIS SI?CLES DANS UN PETIT COIN
C'?tait vers les derni?res ann?es de la Restauration. La demie de huit heures, comme on dit dans l'Ouest, venait de sonner au clocher, pointu comme une aiguille et vitr? comme une lanterne, de l'aristocratique petite ville de Valognes.
L'abb? donc, qui s'?tait d?barrass? ? la porte du vestibule d'une longue redingote de bougran vert mise par-dessus son habit noir, s'avan?a dans le petit salon, droit, imposant, portant sa t?te comme un reliquaire et faisant craquer ses souliers de maroquin, pr?serv?s par les sabots de l'humidit?. Quoiqu'il v?nt d'?prouver une de ces impressions qui sont des coups de foudre, il n'?tait ni plus p?le ni plus rouge qu'? l'ordinaire; car il avait un de ces teints dont la couleur semble avoir l'?paisseur de l'?mail et que l'?motion ne traverse pas. D?gant? de sa main droite, il offrit ? la ronde deux doigts de cette main aux quatre personnes qui ?taient l? autour de la chemin?e, et qui s'interrompirent pour le recevoir.
Mais quand il eut donn? ces deux doigts ? la derni?re personne de ce petit cercle:
< --Il y a--dit l'abb? d'une voix ferme, mais grave,--que, tout ? l'heure, le vieux sang d'Hotspur a failli avoir presque peur.>> --Pourquoi dites-vous cela ? l'abb?, ma soeur?--dit Ursule de Touffedelys d'un ton d'a?n?e qui reprend sa cadette.--Vous savez bien que l'abb?, qui est all? en Angleterre, ne croit pas aux revenants. --Et pourtant, sur mon ?me! c'est un revenant que j'ai vu,--dit l'abb?, avec un s?rieux profond.--Oui, mademoiselle! oui, ma soeur! oui, Fierdrap! oui! regardez-moi maintenant de tous vos yeux, ?carquill?s ? vous en donner la migraine, c'est comme j'ai l'honneur de vous le dire: je viens de voir un revenant... inattendu, effrayant, mais r?el! trop r?el! Je l'ai vu comme je vous vois tous, comme je vois ce fauteuil et cette lampe...>> Et il toucha le pied de la lampe du bout de sa canne, un cep de vigne, qu'il alla d?poser dans un coin. < --?tait-ce vraiment le P?re Gardien?...--reprit mademoiselle Sainte toute transie; car elle cuisait de curiosit? et se sentait pourtant le froid d'un gla?on dans les ?paules. --Non!>> r?pondit l'abb?, qui s'arr?ta, l'oeil sur les feuilles du parquet cir? et miroitant, comme s'arr?te un homme qui m?dite ce qu'il va dire et qui h?site avant de le risquer. Il resta debout, ajust? par les yeux des quatre personnes assises, qui, du regard, aspiraient presque ce qui n'?tait pas encore sorti de sa bouche, except? pourtant le baron de Fierdrap, qui croyait, lui, ? une mystification, et qui clignait de l'oeil d'un air fin, comme s'il avait dit: < C'?tait un vieux appartement comme on n'en voit gu?re plus, m?me en province, et d'ailleurs tout ? fait en harmonie avec le groupe qui, pour le moment, s'y trouvait. Le nid ?tait digne des oiseaux. A eux tous, ces vieillards r?unis autour de cette chemin?e formaient environ trois si?cles et demi, et il est probable que les lambris qui les abritaient avaient vu na?tre chacun d'eux. "Kenenk?h?n varalta? L?ntt?k? vastaan?" tutkisteli Gerwalt. "Vaiko it?valtakuntaa?" kysyi Daghar. "Vai molempia!" lopetti Ardarik. "Miten tahansa", jatkoi ruugilaiskuningas, "kuusi kertaa voimakkaampi h?n on oleva kuin kolme vuotta sitten! Ja vastustajat? Byzantionissa heikko raukka valtaistuimella! L?nness?? A?tius keisari Valentiniuksen ep?suosiossa, murhaajantikarin uhkaamana. L?nsigooteilla kolme, nelj? veljeskuningasta kruunusta riitelem?ss?. Mennytt? kalua on maailma, mennytt? iki p?iviksi, jos my?s Gallia ja Espanja joutuvat orjuutetuiksi. Silloin suistuvat sek? Byzantion ett? Rooma. Ennenkuin h?n l?htee t?h?n viimeiseen taisteluun, t?ytyy h?nen sortua ep?ilt?v??n voittoon. Muuten joutuu maanpiiri h?nen orjuutukseensa. Olenko oikeassa vai v??r?ss?, yst?v? Ardarik?" "Oikeassa olet", huokasi t?m? ja painoi vasemmalla nyrkill? otsaansa. "Ei, v??r?ss? olet, kuningas Wisigast!" huudahti alemanni v?liin. "Olisit oikeassa, jos h?n olisi kuolevainen niinkuin me ja meid?n kuolevaisten tavoin voitettavissa. Mutta h?n on epatto! Kristittyjen helvetist? noussut! Niin kuiskaavat Ziun papit, epaton ja susinoidan poika. Keih?s ei kajoa, kalpa ei kuoleta, ase ei auta! Min? olen sen kokenut, olen n?hnyt. Seisoin h?nen rinnallaan tuon joen varrella Galliassa: min? suistuin, ja satoja, tuhansia suistui minun viereeni nuolia ja keih?it? sata vain pilvien alla: h?n seisoi! Pystyss? seisoi! H?n nauroi! H?n puhalsi -- itse min? n?in! H?n puhalsi suippoon, harvaan leukapartaansa -- ja roomalaiset nuolet kimposivat kuin oljenkorret takaisin h?nen hirventaljastaan. Ihminen h?n ei ole, sen osoittaa parhaiten h?nen -- julmuutensa!" H?n vaikeni kauhun puistattamana. H?n painoi molemmat k?tens? silmilleen. "Ja maailman t?ytyy olla ja pysy? hunnilaisena!" valitti ruugien kuningas. "Niin, niin kauan kuin h?n el??." "Hunnien ensi voiton j?lkeen j?? se hunnilaiseksi ainiaaksi." "Hyv?! Mutta Ellak ei ole mik??n heikko raukka, vaan kyllin vahva pit?m??n tuon uuden voiton j?lkeen hallussaan sen, mit? is? on voittanut. Silloin ei hunnilaisvaltakunnalla ole en?? ket??n vihollista maan p??ll?." "Oikeaa kuningaspuhetta", huudahti Daghar k?rsim?tt?m?n?. "Liian arvoituksellista! On siis taisteltava ilman gepidej? -- lopulti heit? vastaan! Kuningas Wisigast, l?het? minut Valamerin, amalungilaisen, luo. Min? tahdon h?net --" "S??st? se ratsastus, nuori Daghar", virkkoi Ardarik. "Onko h?n h?netkin armahtanut ja -- kahlehtinut?" intoili nuorukainen. "Ei. Mutta he ovat juoneet veriveljeyden." "Hyi inhaa hirmunverta!" huudahti kuninkaanpoika. "Ei it?goottikaan taistele hunnilaisvaltakuntaa vastaan niin kauan kuin Attila el??." "H?n voi el?? viel? kauankin; h?n on vasta kuusikuudetta talvea vanha", puhisi Daghar. "Ja sill?v?lin menehtyy maailma", huokasi Wisigast. "Ei, emme odota!" huudahti intohimoisesti Daghar. "Kuningas Wisigast, anna gepidien ja it?goottien nukkua ja j??d? osattomaksi voiton ja maineen ihanimmasta seppeleest?. Me emme odota! Sin?h?n sanot, ett? ensi kev??n j?lkeen on liian my?h?. K?ymme p??lle! Mit?? Emmek? muka olisi kyllin vahvoja? Sinun ruugisi! Minun skiirini! Heruli Wisand voimallisine palkkasoturijoukkoineen! Jalo longobardi Rothari miehineen! Jalo markomanni Vangio heimoineen! Sklabenien kolme p??llikk?? Drosuh, Milituh ja Sventoslav! Vihdoin lupasihan itse Byzantionin keisari meille, kun h?nen l?hettil??ns? ensi kerran tulevat hunnien luo, heid?n mukanaan kultaa ja aseita..." "Jos h?n vain pit?? sanansa!" keskeytti Ardarik. "Nuori kuninkaanpoika, sin? miellyt?t minua. Harppua sin? osaat soittaa helj?sti ja taistella ja puhua sin? osaat reippaasti. Opi nyt viel? nelj?nneksi -- vaikeampi ja vastaiselle kuninkaalle noita muita tarpeellisempi taito -- olemaan vaiti! Jos min? nyt ilmoittaisin kaikki, mit? sin? t?ss? luettelit, suurelle hunnille?" "Sit? sin? et tee!" huudahti nuorukainen; mutta h?n pel?styi. Ja h?n h?visi vasemmalle p?in pimeyteen. Melkein kuulumattomasti katosi tuo kapea vene luodon pohjoispuolitse mustiin aaltoihin. -- Miettiv?isen? katseli vanhus yst?v?ns? j?lkeen; h?n laski molemmat k?tens? vaipan alla kannikkeesta riippuvan valtavan kalvan ponteen, vitkaan, ik??nkuin raskaiden ajatusten painamana, vaipui h?nen p??ns? alas rinnalle. "Kuningas Wisigast", ahdisti nuorukainen h?nt?, "et suinkaan sin? toki horju?"
Add to tbrJar First Page Next Page