Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kun ruusut kukkivat: 5-näytöksinen huvinäytelmä by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 617 lines and 15035 words, and 13 pages
KUN RUUSUT KUKKIVAT
Kirj.
MAIJU LASSILA
Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1912.
HENKIL?T:
"Mamman Liisa", keski-ik?inen talonneito. Silja, nuori tytt?, edellisen sukulainen. "Pekka Eevastiina" , rampa ruotiukko. Jorkka Maijanpoika Jurtikka, | Antti Hermanni Juikurinen, | Simo Aleksanteri Matikainen, | rautatien-ty?miehi?. Pekka Polykarpus Riemuton, n. 60-v. | Mikko Siunattu, | Miihkuli Petrinpoika Rehvakka, kulku-kauppias. L?pp?-Leena, kyl?n akka. Kaisa Josefiina. Joukko nuorta v?ke?.
ENSIM?INEN N?YT?S.
Mamman Liisan tupa. Lieden luona alasinp?lkky. Pekka Eevastiina nukkuu s?ngyss?.
Mamman Liisa
Kun kukkivat kaunihit ruusut, oi, joi kuin ne kukkivat, oi! Kun kukkivat ihanat ruusut, niin syd?n se lemmest? soi.
Alapas nousta siit?, Pekka, ja rapea siivoamaan tupaa. Pek-ka! No, Pekka! Ala nousta ja lakaise tupa! Mene tied? vaikka t?h?n viskaisi vieraiksi niit? rautatien ty?miehi?, niin onhan toki lattia puhdas. Min? t?st? pist??nnyn hakkaamassa halot ja sin? keitt?? h?yr?yt? vaikka huttua, niin saa t?ss? mahansa t?yteen. Ja jos se t?din tytt?, Silja, tulee sill?aikaa, niin sano, ett? jos vaan on vieraita, rautatiemiehi?, niin... tied?th?n... ett? kristillinen meno... ja kaikki silm?n pyynti ja lihan himo pois.
Pekka Eevastiina Ah n?it? sivuja... n?it? k?yh?n kupeita, kun ne ovat kankeat. Ja tuo jalkakin liikkuuttaa vain l?nttyytt??... l?nttyytt?? ja liikkuuttaa jalka.
Juikurinen T?ss?k?h?n se on sen Mamman Liisan talo?... Josta ne kyl?ll? juttusivat?
Pekka Eevastiina Sen on talo. Mamman Liisan on talo. Mist?s kaukaa t?m? vieras on?
Juikurinen Ka, kovinkos kaukaa sit? kehtaa olla... Sielt? vain ilman aikojaan Savon puolelta maailmaa. Ja sin? taidat olla se t??n talon ruotilainen... se, jota ne kuuluvat ihan Pekka Eevastiinaksi haukkuvan.
Pekka Eevastiina Ka, kukapas muu t?ss? akkav?en ty?t tekisi, kun em?nn?n oma aika menee miesten t?ill?. Kukapas... kukapas se olisi Eevastiinana, jos ei Pekka itse olisi!... Kukapa se tekisi... kukapa se tekisi akan ty?t?
Juikurinen. Ka, kukapa se!
Pekka Eevastiina Kukapa, kukapa se tekisi. Taidat olla niit? rautatien tekij?it??
Juikurinen. Ka, niit?. Siell? meid?n puolella on t??n paremman miehen ty?st? aina semmoinen puutos, jotta ei tahdo saada tuota oman kupeensa kuopimistakaan esirukouksia rukoilemallakaan, niin arvelin, jotta l?htee h?nt? ja tehd? sipaisee t??n rautatien.
Pekka Eevastiina Vai niin on siell? ty?npuutteesta vastus!
Juikurinen. Niin... K?yh?n ei kannata sit? muuta kuin kielell??n lipaista niinkuin jouluherkkua.
Pekka Eevastiina T??ll? taas on vastus ty?n paljoudesta. Ty?n... ty?n paljoudesta ja arkip?ivist? on t??ll? k?yh?lle vaiva ja vastus. T?m?nkin talon em?nn?n hartiat h?yry?v?t ty?n ??ress? yh? kuin paras saunan uuni. H?yry?v?t... h?yry?v?t ne sen eukon hartiat...
Juikurinen. Mhyy... Niinh?n ne kertoivat, jotta t?ll? ei ole viel? niin kuin sit?, jonka kylkiluusta h?n on alussa tehd? py?r?ytetty... t?ll? t??n talon Liisalla.
Pekka Eevastiina. Ei... ei ole sit?... ei ole. Mink?lainen tupakkavuosi siell? sill? puolen maailmaa tuli?
Juikurinen Ka, onhan n?it? t?ss?... n?it? senpuoleisia. Ja taitaakin t?ss? olla akalla iso talo?
Pekka Eevastiina O-oonhan t?ss? sit? l??ni?. Papillekin kun menee verona kolme s?kki? paljasta ruistakin, niin on siin? silloin jo hyv? ala t?t? surun ja murheen laaksoa.
Juikurinen. Soo! Mutta kas kun h?nell? ei ole viel? sit? vaimon p??t?. Ei taida olla t??ll? p?in niin kuin t?t? luonnolle k?yp???
Pekka Eevastiina. O-ohan sit? miest?kin t??ll?... Viime pyh?n?kin olivat tapelleet akoista... t?st? Pekka Kellulan tyt?st? ja siit? Muttilaisen leskest?. Ah, n?it? sivuja! Ah, n?it? k?yh?n kupeita!
Juikurinen. Vai ihan tapelleet. No, mik?h?n on sitte syyn?, kun eukko ei ole jo niin kuin siihen avios??tyyn sotkeutunut... koskapa itse tekee talossa miehen ty?t?
Pekka Eevastiina. Ka, sep? on itsekullakin aina oma esteens?. Oma... oma esteens? on itsekullakin meill?.
Juikurinen. Ka, niinp? se olla k?r?tt??. Vaikka ei suinkaan t?ll? Liisalla mit??n maallista estett? lie?
Pekka Eevastiina. Ka, ei maallista. Mutta ent?s t?m??
Juikurinen Hm...! On siin? roima patukka.
Pekka Eevastiina Onhan siin? sit?! Se t??n Liisan ?idin mies sattui viel? naimisiin menty??nkin yritt?m??n toisten eukkojen kanssa sit? ... sit? pimpelin-pompelia... sit? niinkuin nyt meille miehille yleens? sattuu... Herra h?nen sieluansa siit?kin synnist? armahtakoon. Ja se eukko sai siit? v?h?n silm?nvihi?... ukkoparka onnistui, niin pahasti... niin meni eukko-vainaja ja karsi t?m?n patukan mets?st?.
Juikurinen. Soo!... Vai niin ohraisesti k?vi miehelle... Jotta eukko sai vihit...
Pekka Eevastiina Patukan... patukan karsi eukko... Paha ilmako tullee, kun tuota jalkaa taas kolottaa ja sadettako tuo piippukin ennustanee, kun ei pala... Ja ... ja sill? patukalla se sitte voiteli miehen ja sanoi sit? uudesti synnytt?v?ns? ja kuului viel? ilkkuneen, jotta... ah tuota kolotusta!... ilkkuneen, jotta "l?hteek? sinusta se pimpelin-pompelin halu". Ja siit? astipahan on patukka ollut t?m?n talon sein?ll?... opiksi ja varotukseksi. Opiksi, opiksi ja varotukseksi on aina sein?ll? patukka.
Juikurinen Vai siksi!
Pekka Eevastiina. Siksi... Siksi on... siksi on patukka talossa. Kuollessaan heitti t?lle tytt?relleen perinn?ksi patukan... Ja kummako se sitte on, jos t??n puolen miehet eiv?t uskallakaan t?ss? talossa katsoa vaimon p??lle... niinkuin himoitaksensa h?nt?. ... Niinkuin se sanassa seisoo.
Juikurinen Vai niin on vienyt miehilt? luonnon!
Pekka Eevastiina. Niin on... niin on vienyt... niin on vienyt luonnon! Ja Liisa vain t?ss? laulelee tytt?n? kuin lintu. Itse tekee miehen ty?t ja s?ilytt?? patukkaa, mutta huoneentaulusta h?n siit? huolimatta pit?? lujasti kiinni... siit? nimitt?in, jotta "Vaimot olkaat miehillenne kuuliaiset niinkuin Saara oli sille Aabrahaamilleen."
Juikurinen Vai tunnustaa h?n toki itsepuolestaan sitte t??n "sanan ruoskan".
Pekka Eevastiina Tu-unnustaa. Varsinkin lain, mutta my?s evankeliumin. Oikein onkin jumalinen eukko. K?y kirkossa eik? uneuta Sanaa. Minut sitte otti ja huusi ruotilaisavissuonista t?h?n n?it? akkav?en t?it? tekem??n. Se t?? Hartikaisen Pekka oikeastaan aikoi minut huutaa, mutta sitte tuli t?m? "Mamman Liisa" v?liin ja laski minusta hinnan viiteenkymmeneen markkaan, niin Pekka sitte arveli, jotta joutaa saada Liisa h?net.
Juikurinen Ka, samapahan se on sinullekin, miss? talossa olet... Kun Liisakin kerta huoneentaulut pyhitt??.
Pekka Eevastiina Ka, mit?s sill? on v?li?! Saman makuistahan t?? on leip? ja l?mmin joka talossa. Ja kunhan t?ss? minulla ei olisi t?m? toinen jalka ruvennut reistailemaan, niin ei se Liisa en?? lauleleisikaan tytt?n?, kun min? olisin terhistynyt. Mutta t?? jalka... t?m? jalka se vie jo pois semmoiset halut... T?? pahennus se pilaa koko miehen. Tuo sianruokakin on taas viet?v? kaukaloon.
Mikko Siunattu No, kuins se nyt hurisee?... Kuins hurisee, Antti Hermanni?
Juikurinen Ka, mik?p?s t?ss?! Talo on semmoinen, jotta Savossa t?m? jo olisi hovi. Papin elojakin kuuluu menev?n tuonne kolme suurta piikkos?killist?.
Mikko Siunattu No, mik?s siin? sitte! Jos h?n nyt sitte on v?h? niinkuin kova... eli kuin h?nt? sanoisi... t?? Liisa itse, tarkotan, niin... panen tuohon penkille tuon kontin ... niin mit? h?nt? tarvitsee niinkuin luonnolle ottaa... t??n nyt sinun. Vai kuin sin? h?nt? aattelet? Kuin... kuin sin? aattelet, veli?
Juikurinen Ka, eip?h?n tuo nyt sy?ne... n?in suolaamatonta.
Mikko Siunattu Kuin h?n nyt s?isi! T?ss? nyt esimerkiksi t?? min?. Nain sen Huttusen Pekan lesken. Kyl? h?nt? moittii... niinkuin kipakkaluontoiseksi moittii. Moittivat, parjaavat. Min? siihen arvelen: pauhatkoon, arvelen, akka aikansa. Kun taivas aikansa sataa, niin se selkenee, -- kun akka aikansa pauhaa, niin h?n lakkaa... Ja niin h?n sitte aina lakkasi.
Juikurinen Ka, eip?h?n se aikaansa enemp?? kest? ij?inen kadotuskaan.
Mikko Siunattu. Kuin h?n nyt enemp?? kest?isi! Ja niinkuin nyt t??kin vaimov?ki, kun h?n aikansa riitelee ja... sanotaan nyt, ett? kun h?n on "kova", niin sitte h?n on sen p??lle pehme?... ja niin kuin hellempi... eli kuin h?nt? sanoisi... Niin jotta se on silloin niinkuin metkaa... tai kuin h?nt? sanoisi... niinkuin hiikutin hyv? t??n aviomiehenkin olla, kun se eukko sitte pussaa ja kun h?n muiskaa ja... sen toransa p??lle, tarkotan, kun h?n muiskaa... Ja kun h?n viel?, t?? akka, pesee ja paikkaa housut ja paidat, niin... niin se on niin hiikutin hyv?... se t?? naimisissakin olo, jotta h?n on ... niin h?n on kuin saisi kielell??n livaista sit? itse??n autuutta.
Add to tbrJar First Page Next Page