Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuolleet sielut by Gogol Nikolai Vasilevich Suomalainen Samuli Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 984 lines and 53818 words, and 20 pages
w'ia. Jokainen, v?h?nkin karkea tahi s??dyllisyytt? loukkaava, lause oli h?nelle vastenmielist?. H?n ei edes suvainnut miss??n tapauksessa liian tuttavallista kohtelua, elleih?n juuri eritt?in korkeasa?tyisten ihmisten puolelta. Niinp? h?n nytkin oli kokonaan loukattu.
-- "Hirtt?isin, Jumal'avita, niinkin!" vakuutteli Nosdrew, "sen min? sanon sinulle suoraan; min? en tahdo sill? loukata sinua, min? sanon sen muutoin vaan, sulasta yst?vyydest?".
-- "M??r?ns? on kaikella", lausui Tshitshikow arvokkaisuudella, "jos sinun tekee mielesi loistaa tuommoisilla puheilla, niin mene hollitupaan", ja lis?si sitten: "ellet tahdo antaa ilmaiseksi, niin my?".
-- "Vai my? vainen? Tunnenhan min? sinut, roistohan sin? olet, eth?n sin? niist? kallista hintaa anna".
-- "Kyll' olet hyv? sin?kin! Mit?h?n ne sinulle ovatkaan laatuansa, kultaa ja kalliita kivi?, vai?"
-- "No niin, tiesinh?n min?, mik? sin? olet".
-- "No mutta kuules, veli hyv?, niinh?n sin? olet kuin mik? Juutalainen! Saisit antaa ne minulle ilman mit??n".
-- "Kuules nyt, todistaakseni sinulle, ett'en min? ole mik??n visukinttu, niin min? en ota sinulta niist? yht??n mit??n. Osta minulta vaan ori, niin saat ne kaupanp??llisiksi".
-- "Hyv?inen aika, mit?s min? oriilla teen?" sanoi Tshitshikow, todellakin h?mm?styen moisesta ehdotuksesta.
-- "Mit?k? teet? No mutta min?h?n maksoin siit? kymmenentuhatta ja sin? saat sen nelj?st?".
-- "Mutta mit?s min? sill? teen? Eih?n minulla ole hevoslaitosta".
-- "Kuulehan toki -- sin? et ymm?rr?: -- min? en vaadi t?ll? haavaa kuin kolmetuhatta ruplaa, loput maksat sittemmin".
-- "Enk? tarvitse min? oritta. Olkoon omissa l?mp?siss??n".
-- "Osta sitten ruskea tamma".
-- "Ei ole tarvis tammaakaan".
-- "Tammasta ja harmaasta hevosesta, jonka sin? n?it minulla, otan min? sinulta kaksituhatta ruplaa".
-- "Enk? tarvitse min? hevosia".
-- "Saat my?d? ne: ensimm?isill? markkinoilla saat niist? kolminkertaisen hinnan".
-- "My? sitten itse heposi, koska olet vakuutettu niin suuresta voitosta".
-- "Tied?n kyll? voittavani, mutta min? tahtoisin, ett? sin?kin voittaisit".
Tshitshikow kiitti suosiosta ja kielt?ysi jyrk?sti sek? harmaasta hevosesta ett? ruskeasta tammasta.
-- "Osta sitten koiria. Min? my?n sinulle parin -- ihan pintaa karmii. Saat karhukoiran, viikset huulissa, karvat seisovat kuin harjakset; kylkiluut tied?s niin kuperat, ett'ei sit? ihmisj?rki voi k?sitt??; k?p?l? noin yhten? myttyn? vaan; kun juoksee, niin ei maahankaan kajoo".
-- "Ja mit?s min? tekisin koirilla? Enh?n min? ole mets?mies".
-- "Niin mutta min? tahtoisin, ett? sinullakin olisi koiria. Kuules, jos et tahdo ostaa koiria, niin osta minulta kanto-urut. Urut ovat aivan erinomaiset. Itse maksoin min? niist? -- niin totta kuin min? olen rehellinen mies -- itse maksoin niist? puolitoista tuhatta ruplaa, mutta sin? saat ne 900:lla".
-- "Ja mit? min? tekisin semmoisilla? Enh?n min? ole mik??n musikantti Saksanmaalta, jotta l?htisin mieroa kiert?m??n urut niskassa".
-- "No eih?n n?m? ole semmoisia, joita Saksalaiset kantavat. N?m? ovat oikeat urut. Tulehan katsomaan! Punapuusta kaikki tyyni. Tulepas katsomaan viel? kerta!"
Ja Nosdrew tarttui Tshitshikow'in k?teen, rupesi hinaamaan h?nt? toiseen huoneesen, ja vaikka toinen ponnisti jalkansa lattiata vastaan ja vakuutteli jo tiet?v?ns?, mink?lainen t?m? kapine oli, niin t?ytyi h?nen vaan kuin t?ytyikin kuulla viel? kerran, mill? muotoa Marlborough sotaan l?ksi.
-- "Kosk'et osta rahalla, niin kuulepas: saat minulta urut ja kaikki kuolleet sielut, mit? minulla on, kun annat minulle omat vaunusi ja kolmesataa ruplaa v?li?".
-- "No kas niin! Miss?s min? itse sitten ajan?"
-- "Saat minulta toiset vaunut; tulepas vajaan, niin saat n?hd? ne! Kun maalautat ne uudestaan, niin niist? tulee aivan erinomaisen somat vaunut".
-- "Tuotapas nyt hitto riivaa!" arveli Tshitshikow itsekseen ja p??tti, k?yk??n miten hyv?ns?, luopua kaikista vaunuista ja kanto-uruista ja kaikenlaatuisista koirista, vaikkapa olisivatkin olleet niill? kylkiluut niin kuperat, ett'ei sit? ihmisj?rki voi k?sitt??, ja k?p?l?t vaikka kuinka mytyss?.
-- "No mutta kaikkihan min? annan, vaunut, urut ja kuolleet sielut".
-- "En huoli", sanoi Tshitshikow viel? kerran.
-- "Miks'et huoli?"
-- "Siksi vaan, ett'en huoli, siin? kaikki; en huoli".
-- "Tuommoista miest?! Ei maar, n?en m?, sinun kanssasi saata puhella niinkuin hyv?in toverien ja yst?vien kesken on tapana ... tuommoinen tosiaankin... Heti kohta n?kee, ett? sin? olet kavala mies".
-- "No mutta, pid?tk? sin? minua hulluna, vai mit?? Ajattelehan itse: mit?s min? teen semmoisilla esineill?, jotka ovat ihan tarpeettomia minulle?"
-- "?l? tuossa l?rp?t?! Nyt tunnen sinut kokonaan. Semmoinen himp-hamppu! Mutta kuules nyt, heilautetaanpa pikku pankki! Min? panen kortille kaikki kuolleet sielut ja urut kanssa".
-- "Ruveta kortteja ly?m??n on samaa kuin antautua ep?tietoisuuden vaaraan", puheli Tshitshikow, vilaisten sill? v?lin salavihkaa kortteihin, joita Nosdrew piti k?siss??n. Molemmat ostopakat n?yttiv?t h?nest? v??rennetyilt? eik? ollut korttien selk?k??n yht??n luotettavan n?k?inen.
-- "Kuinka niin: ep?tietoisuuden vaaraan?" sanoi Nosdrew. "Ei ole mit??n ep?tietoisuutta! Jos vaan onni on sinun puolellasi, niin saatat voittaa aivan piruja. Kas, kas vaan! Sep? onni totta maar!" puheli h?n, ruveten jauhamaan, yllytt??kseen toista. "Sep? onni! Sep? onni! Katsos, noin potkiikin vaan! Kas tuossa se helkkunan yhdeksikk?, jolla menetin kaikki! Kyll? min? tunsin, ett? se pett??, mutta silm?t vaan ummistin: pet? nyt, arvelin, pet? nyt, perhana!"
Nosdrew'in t?t? puhuessa toi Polykarpus sis??n pullon. Mutta Tshitshikow kielt?ytyi jyrk?sti sek? juomasta ett? pelaamasta.
-- "Miks'etk?s sin? tahdo pelata?"
-- "Ei ole halua, siksi vaan. Enk? min?, suoraan sanoen, ole ensink??n halukas kortin ly?ntiin".
-- "Miks'et ole halukas?"
Tshitshikow kohotti olkap?it??n ja virkkoi: "Siksi, ett'en ole".
-- "R?p?le sin? olet!"
-- "Mit?s tehd?? Semmoiseksi Jumala loi".
-- "?mm? sin? olet, suoraan sanoen. Luulin min? sinua ensin jo kunnonkin mieheksi, mutta sin? et ymm?rr? hienoa kohtelua ensink??n. Sinun kanssasi ei saata puhua niinkuin likeisen yst?v?n kanssa ... ei sinussa ole suoruutta ei vilpitt?myytt?! Sobakevitsh sin? olet, lurjus sin? olet!"
-- "No mutta miksik?s sin? minua torut? Olenko min? syyp?? siihen, ett'en ole kortin-ly?j?? My? minulle pelk?t sielut, koska kerran olet semmoinen, ett'es henno mokomasta moskasta muutoin luopua".
-- "Hittoja sin? saat! Olin jo antaa ne sinulle ilmaiseksi, mutta nyt et vaan saa niit?! En anna, en koko maailman aarteistakaan. Senkin petturi! Nokinoukka! En tahdo t?st? puolin tiet?? enk? tuntea sinua. Polykarpus, mene sanomaan tallirengille, ett'ei saa antaa h?nen hevosilleen kauroja, sy?k??t pelkki? heini?".
J?lkimm?ist? k?sky? Tshitshikow ei ollut osannut odottaa mill??n muotoa.
Add to tbrJar First Page Next Page