Read Ebook: That House I Bought: A little leaf from life by Warner Henry Edward

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 334 lines and 18071 words, and 7 pages

SEITSEM?N P?IV?? KESKUSASEMALLA

Kirj.

Johan Kock

Helsingiss? 1906, Kirjapainoyhti? Valo.

SIS?LLYS:

Johdatus Miksi ei ollut pelk??mist?, ett? ven?l?iset ampuisivat Helsingin asemasta sodallisessa suhteessa Kapinan vaara ja sen v?ltt?minen Virkatoimitukseni lakkop?ivin? J?lkikirjotus

Johdatus.

Oleskelin kaikessa hiljaisuudessa maalla, kolmetoista kilometri? Espoon asemalta olevassa pieness? talossani niin? p?ivin?, joina Ven?j?n suuri lakko puhkesi ja yli valtakunnan vy?riv?n? aaltona alkoi mahtavain, t?h?n asti viel? jatkuvain tapahtumien sarjan. Uutiset kuohuttivat tunteitani. Kohiseva mets?, lintujen piiperrykset, koko maalainen hiljainen luonto, joka ?sken viel? oli niin ylt?kyll?isesti mielt?ni tyydytt?nyt, ei nyt en?? voinut kysymyksiini mit??n vastata. Kuinka oli mahdollista, ettei t?m? kaikkia nukkuneita vapauden tunteita vavahuttava liike viel?k??n ollut suomalaisiin tarttunut? -- Vaan oliko se ehk? jo tarttunut, oliko vanha synnyinkaupunkini jo ehk? noussut kahleitansa hartioiltaan kalistelemaan, sill? aikaa kuin min? kaikesta tiedottomana t??ll? yksin?isyydess? kuuntelen sadeveden yksitoikkoista laulua nurkkar?nneiss? ja kostean m?nnik?n syksyist?, nukuttavaa huokumista?

Heitin kuin heitinkin k?sist?ni kaikki pikku naperrukset ja kauemmin en?? malttamatta l?ksin jalkasin Helsinki? kohden tepustelemaan. Jospa olisin aavistanut mille matkalle l?ksin!

Olin maanantai-p?iv?n Helsingiss?. K?yskelin rautatietorilla ja keskikaupungilla, katselin liikett?, joka yh? enemm?n ja enemm?n n?ytti s?hk?ttyv?n, kuulostelin ihmisten puheita. Avartunut oli ihmisten rinta, avartunut minunkin rintani.

Rautatietorilla olin my?skin tiistai-p?iv?n?, sin? hetken?, jona lakko julistettiin. N?in ??rett?mien ihmisjoukkojen keskell? Matti Kurikan tutun mustan p??n. H?n on koulutoverini Helsingin Suomalaisesta Alkeisopistosta. H?n puhui jotakin kansanjoukolle. Kuulin h?nen sanovan, k?tt?ns? suunnattoman v?kijoukon yli tenhovasti ojentaen:

-- Kapakat kaikki kiinni!

Ja sin? hetken? kaikki ravintolat sulkeutuivat.

-- Hyrr?t seisomaan!

Ja kaikki tehtaat lakkasivat k?ynnist?, remmit erottuivat, py?r?t pys?htyiv?t.

Tiistai-iltana l?ksin liikkeelle kenraalikuvern??rin talolle, jossa sanottiin v?kijoukon keskittyv?n. Tuskin olin sinne p??ssyt kuin jouduin todistajaksi siihen suureen "paniikkiin" eli pakokauhuun v?kijoukossa. Suljetun, Fabianinkadunportin takana sijaitsi n?et pihalla joukko kasakoita ja jonkun satunnaisuuden kautta yleis?n herk?stynyt korva oli kuulevinaan sielt?p?in huudon: Kasakat tulevat! Niinkuin j?rjet?n lammasjoukko sy?ksyi yleis? pakoon, naisia putosi, olipa n?ist? tietysti jotkut ottaneet lapsiakin mukaan, v?kijoukko painautui rauta-aitausta vastaan, joka erottaa kenraalikuvern??rin talon edustan noin sylt? alempana olevasta kapelli-esplanaadista. T?m? aitaus, kuten kerrotaan, s?rkyi ja suuri joukko ihmisi? ruhjoutui sen mukana alas, taittaen k?si??n, jalkojaan, niskojaan. "Alas senaatti!" huutoon sekaantui nyt surkea valitusten ja voivotusten vikin?. Kadut olivat jo aivan pime?t. Ainoastaan sielt? t??lt? tuikahtelevat ikkunavalot viskasivat h?m?r?? heijastusta mustien v?kijoukkojen yli, jotka suurissa laumoissa liikkuivat keskikaupungilla, ep?tietoisina, t?ynn? salaper?isi? aavistuksia, vaistoinsa ohjaamina hallituksen rakennusten ymp?rill?. T?mm?inen v?kijoukko on luottavainen niinkuin lapsi, se liikkuu y?ll? joka paikassa, se menee kuin lapsi vaikka kanuunan suun eteen sit? koskettelemaan, se ei ep?ile, ett? kukaan sit? aikoo turmella, mutta se on yht? lapsellinen my?s silloin kuin kasakkaparvi lent?? sen kimppuun, kiljaisten se sy?ksyy pakoon ja putoilee toinen toisensa ylitse. Olin silminn?kij?n? kuuluisassa senaatintorin katumellakassa, enk? sit? n?ky? ole voinut milloinkaan unohtaa. Mutta mit? t?n? y?n? olikaan tapahtuva! T?n? y?n?, jolloin v?kijoukot olivat satoja kertoja lukuisammat, jolloin pimeys on t?ydellinen ja mielten kuohu ylimmill??n!

N?it? ajatellen l?ksin raskain mielin kotiin. Min? asun jotenkin kaukana keskikaupungilta. Tuskin olin kuitenkaan p??ssyt kotiini kuin ty?v?en lakkokomitean puolesta saapui l?hettin? luokseni S. Hellsten kutsumaan minua komitean j?senten puheille. Kutsua noudatin viipym?tt?. Ja jo matkalla minulle t?ydellisesti selkeni, miss? tarkotuksessa minua oli kutsuttu. Sain sittemmin tiet??, ett? minua -- herra Kurikan alotteesta pyydettiin ottamaan haltuuni j?rjestyksen yll?pit?minen Helsingin kaupungissa lakkop?ivien aikana. Minulle tehtiin muutamia kysymyksi? kannastani hetken asemaan n?hden. Vastaukseni n?yttiv?t her?tt?neen luottamusta ja niin min? otin vastaan t?m?n viran, joka uudestaan antoi k?siini komennus-oikeuden ihmisten yli ja varusti minut viel? paljon suuremmalla vallalla kuin mit? minulla ikin? upseerina oli ollut.

Ne periaatteet, joita olin aikonut seurata asemassani, olivat: 1) S?ilytt?? johto ehdottomasti yksiin k?siin. T?m? ei ollut suinkaan mit??n vallanhimoa, vaan perustui yksinomaan k?sitykseen siit? asemasta, mihin oltiin jouduttu. 2) Pysy? puolueettomana, olla mit??n julmuutta tai v??ryytt? harjoittamatta, vaan mik?li mahdollista katsoa ihmisten virheit? sormien l?pi. Enemmiss? tapauksissa on j?rjestyksen yll?pito vallankumouksien aikana j??nyt onnistumatta senvuoksi, ett? johto on joutunut joko liian koviin tai p?invastoin liian l?yhiin k?siin, jonka t?hden se on siirtynyt miehest? mieheen ja alituisesti synnytt?nyt ep?luottamusta asian yleiseen kulkuun. Oikean keskitien l?yt?misen pidin sent?hden t?ss? asemassani sek? t?rkeimp?n? ett? vaikeimpana teht?v?n?ni. Sit?vastoin ei minua ollenkaan huolestuttanut se seikka, etten ollut milloinkaan hoitanut mit??n administratiivista virkaa, sill? t?ll? toimellani ei ollut mit??n yhteytt? mink??n hallinnollisen viran kanssa meid?n maassamme. Tiesin siis, ettei yhdell?k??n kansalaisella voinut olla siin? sen suurempaa kokemusta kuin minulla. Ja siit? asiasta tulin viel? enemm?n vakuutetuksi, kun huomasin, ett? minua muutamilta tahoilta koetettiin saada asemastani syrj?ytym??n ja antamaan sijaa m??r?tyille "administratiivisesti kokeneimmille". Ja t?m? todisti minun silmiss?ni, ett? ihmisill? oli perin v??r? k?sitys koko toimeni oikeasta laadusta. Sivumennen sanoen: jos sin? hetken? olisin jollekin toimeni luovuttanut, niin en suinkaan kellek??n administratiiviselle virkamiehelle, vaan paljon ennemmin jollekin psykiaterille eli sielutilojen tuntijalle, jolla voi olettaa olevan kyky? arvostelemaan joukkovaistoja ja mielialoja levottomina aikoina.

Ei ollut niin? p?ivin? lakeja, ei oikeuksia, ei esimiehi?, ei neuvostoja, ei ollut edes aikaa, jota olisi avukseen huutanut. Kaikki t?ytyi minulla olla yhteen hetkeen ja yhteen p?iv??n keskitettyn?, kaikki t?ytyi yhdest? ainoasta tarmosta tapahtua, yhdess? hetkess? selviyty? ja yhdess? hetkess? jo lent?? valmiina k?skyn? ulos kaupungille.

Semmoinen oli se asema, johon nuo ?kki? muodostuneet olosuhteet olivat minut asettaneet.

Seuraavissa luvuissa tahdon tehd? tili? siit?, mimmoiseksi itse puolestani k?sitin asian yleist? tilaa, joka k?sitykseni sitte oli kaikille toimilleni m??r??v?n?.

Miksi ei ollut pelk??mist?, ett? ven?l?iset ampuisivat.

Min? olin alusta alkaen vakuutettu, ett? t??ll? olevat ven?l?iset sotavoimat eiv?t tulisi k?ytt?m??n aseita, elleiv?t suomalaiset suorastaan v?kivallalla siihen pakottaisi. Toisessa yhteydess?, osottaessani kuinka Helsinki sodallisessa suhteessa todellisuudessa ilman v?hint?k??n ep?ilemist?, aivan ehdottomasti ja t?ydellisesti oli ven?l?isten vallassa, -- olen osottanut kuinka onnetonta sellaiseen tilaan joutuminen olisi ollut suomalaisten kannalta katsottuna, -- kuinka se olisi ollut samaa kuin joukottainen itsemurha. Oli siis k?ytett?v? kaikki keinot ettei mielten kuohun aikana mit??n sattuisi, joka pakottaisi ven?l?isi? luopumaan passiivisesta kannastaan. Se ei ollut niin helppoa kuin nyt saattaa n?ytt??, sill? yleisesti pel?ttiin ja yhteen aikaan ihan varmasti odotettiin pommitusta hetki hetkelt? yh? pingoittuvassa j?nnityksess?. Kiihtyneit? l?hetyst?j? juoksi kenraalikuvern??rin ja ven?l?isten sotap??llik?iden luona hermostumassa ja hermostuttamassa -- hermostumassa, koska he kuitenkaan eiv?t voineet saada muuta varmuutta kun suullisia vakuutuksia, ett? aseisiin tarttumista kartetaan niin kauvan kuin suinkin mahdollista, ja hermostuttamassa, koska l?hetyst?jen k?ynnit n?yttiv?t osottavan ven?l?isille, ett? suomalaiset puolestaan eiv?t pit?neet mahdottomana sellaisen olotilan syntymist?, jolloinka ei en??n v?kivaltaa voitu v?ltt??.

T?ss? suhteessa olin min? onnellisemmassa asemassa, kuin useimmat muut, koska vakaumukseni siit? ett? ven?l?isten puolelta ei olisi v?kivaltaan ryhtymist? pelj?tt?viss?, perustui asiain yleisen tilan syy-yhteyteen t??ll? ja Ven?j?ll?. Saatoin sent?hden t?ss? suhteessa olla aivan levollinen ja punnita kunkin hetken tilaa tyynell? mielin, mik? tietysti oli suureksi eduksi toimeni onnistumiselle.

Ensinn?kin se seikka, ett? toiminnan keskusjohto ilmeisesti oli keskitetty Helsinkiin, osotti h?nelle selv?sti ett? yleisen kapinan vaaraa Suomessa ei ollut, niinkauvan kuin Helsinki ei ollut kapinassa. Toiseksi: kun h?n varsin hyvin ymm?rsi, ett? Helsinki heti, muutamalla laukauksella, olisi t?ydellisesti h?nen vallassaan, k?sitti h?n tietysti my?skin ett? kukistamalla Helsingin samalla olisi kapinaltakin p?? katkaistu. T?m? luonnollisesti oli omiansa h?nt? rauhoittamaan, ja vahvistamaan sit? varmuutta, ett? liike, jonka p??maja oli suojattomana Ven?j?n laiva- ja linnatykkien suun edess?, ei voinut olla suunnattu valtakuntayhteytt? vastaan Ven?j?n kanssa. Kaikkien yll?tyksien varalle oli lis?ksi ehk? vain tarpeen se varakeino, ett? muutamia t?rkeit? rautatien solmukohtia miehitettiin, kuten Viipuri ja Riihim?ki y.m. Kun t?m? oli tapahtunut, saattoi h?n t?ydellisesti olla rauhassa Ven?j?n ratkaisevaan ylivoimaan n?hden ja arvostella oloja yksinomaan muita n?k?kohtia silm?ll?pit?en.

Ja ne n?k?kohdat ep?ilem?tt? h?nen menettelytapansa ratkaisivat, sill? eip? tieto varmasta ylivoimasta muuten olisi t?mm?isiss? oloissa syytt? ollut voimaansa n?ytt?m?tt? -- p?invastoin. Mutta Ven?j?n sis?llisen tilan luonne sill? hetkell? vaikutti sen, ett? olin vakuutettu t?m?n seikan t?ytyv?n ruhtinaalle olla lujana lis?syyn? aseita karttamaan. Varsin hyvin h?n nimitt?in tiesi ett? lakkotila Ven?j?ll? vaikka siell?kin p??around the new nest?

There was a thermometer on top of the furnace in the basement, and beside it a round thing to tell how much water we were catapulting into the radiators. When there is too much water it overflows from a tank upstairs; when there isn't enough you turn some in downstairs. So I started a march up and down stairs, first turning some on and then scooting skyward to listen to the overflow, and after making this trip about ten times I had an appetite like a typhoid convalescent.

O the tintinnabulation of the bells!

There are church bells and wedding bells, bells that cry the joy of a new birth or toll the sorrow of the huddled family, bells that ring victory in war and bells that scream the hilarity of la fiesta! But for the bell that speaks the common language of all men, I name the dinner bell! The first biscuits were piping hot on the plate.

"Are they as good as your mother used to make?" asked my wife.

"My mother," I said, "was a piker at biscuit making!"

And she beamed with pleasure when I slandered my honored mother!

After the dinner we went out on the porch--the big, wide porch for which we had planned a swing on chains, and sat rocking and digesting, digesting and rocking, in a perfect picture of resident domesticity. In the house across the street there were lights. The people had just moved in--that is, they had moved in several days before and were just beginning to find the trouble with things and why the gas company could afford to pay considerable dividends on wind. I say, we were sitting there as cumfy as possible, when my wife caught my hand in a convulsive grip.

With the other hand she pointed across the street to the second parlor blind. I followed her, and felt like a Peeping Tom. There on the blind was a great picture in silhouette--a picture of two figures standing, and the tall, masculine figure was holding both shoulders of the other and looking square into her eyes.

She finished the word with a little gurgle, for they had done it! Not only that, but the kiss was followed by an embrace, and another, and then the lights went out.

A confounded belt had slipped at the powerhouse, I learned afterward.

I think corporations should be heavily penalized for such breaks in the service. There should be some sort of appliance to keep belts from slipping. More than once the belt has slipped and left that whole residence district in darkness.

THIRD PERIOD

I had always regarded the humorous paragraphs about the price of coal as mere pleasantries. I now deny that they are pleasantries, and they are far from "mere."

There are several grades of coal. Our furnace takes No. 3, and it's .60 a ton, April price. The man who dominates the situation told me by way of consolation that if it hadn't been for the big strike coal would be 50 cents a ton cheaper. I can't see how that sort of consolation helps a fellow.

Our house burns about ten or twelve tons, normal conditions. We figured that about eight tons now would be the proper caper, and we could pay the difference next winter if driven to it. From the way the furnace ate coal to take the chill off the house the first day, I could see the Board of Charities asking me my name, address, age, social condition and whether my parents ever went to jail.

Now .60 times eight tons is .80, and that's more than taxes, water rent and interest on a house and lot. So when the man backed up with a cartload and began to throw it in off-handedly, I was pained. A coal-heaver should treat .80 with more respect. I have seen men throw high-grade ore out of the Independence mine with the same callous indifference, without myself being shocked; but here was a new situation. It was my .80 he was throwing around like dirt, and I spoke to him about it.

"How," I said, "can you have the heart to dump .80 into my cellar without ceremony? You should at least remove your hat."

Do you know, I don't believe he appreciated the situation.

William made the first fire. I instructed him to lay on the coal as scarcely as possible, and to go slow with the draughts. So he threw on six shovelsful of my .80, opened everything and ran it up to 204 degrees F. Any man who sat ten minutes in our house and then dared to expose himself in a Turkish steam room would freeze to death in ten seconds.

We had a fire in the furnace two or three days. I got interested in a newly patented ash sifter and a process for mixing ashes with some chemical solution that would restore a ton of coal for twenty-five cents. If you have never sifted ashes, you've missed something. You take a couple of shovelsful of ashes and dump them in the sifter. Then you pick up the sifter and agitate it. If I were employing an ash sifter, I should get one addicted to chills and ague, or St. Vitus' dance, or something. Then I could be sure he wasn't loafing on the job! Well, after you've shivered the sifter, busted a suspender button, twisted your backbone into a pretzel, filled your eyes, ears, nose, and lungs with dust and cussed your patron saint, you've got the net result: One piece of half-burned coal, six clinkers, and the top of a tin can.

That chemical process to make coal out of ashes for a quarter a ton is a good thing--for the inventor. With childlike confidence I bought a bottle of it. After ruining a barrel of perfectly good ashes and backsliding from the church of Martin Luther I gave it up. Hereafter we will burn our coal as long as it will burn, and the ashes may go hang! I could have earned at my profession in the time I was trying to beat an honest coal dealer out of .60.

Well, when we finally got the furnace working I hopped into the shower bath.

May good fortune attend the man who thought of putting a shower bath in That House I Bought! The water comes from overhead for one thing, and shoots into the delighted legs of the languorous for another, from the sides. It invigorates, cleanses, and tickles.

Ballington Booth says man is regenerated by soup, soap, and salvation. But I would say, at first blush, that no man can get the full effect of regeneration on anything short of a shower bath in his house.

I began by reducing my costume to a pleasant frame of mind and doing a few acrobatic stunts, deep breathing, setting-up exercises, and various liver-limberings. A free and easy perspiration set in. That, say all the doctors, is good for the system. Then I stepped blithely into the shower, drew the rubber curtain close and, commending my soul to all the gods I could call to mind, took a long breath and turned her on.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet