Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Anna Karenina by Tolstoy Leo Graf Kalima Eino Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 7227 lines and 243416 words, and 145 pages
sanoi Stepan Arkadjevitsh.
-- En mahda sille mit??n, Levin vastasi. -- Koetahan sin? asettua minun asemaani ja katsoa asioita maalaisen n?k?kannalta. Me koetamme maalla laittaa k?temme sellaiseen kuntoon, ett? niill? olisi mukava tehd? ty?t?: sit? varten leikkaamme kyntemme, k??rimme toisinaan hihammekin yl?s. T??ll? taas ihmiset tahallaan p??st?v?t kynnet kasvamaan niin pitkiksi kuin suinkin ja k?ytt?v?t kalvosinnappeina kokonaisia pieni? teevateja, ettei k?sill? vain voisikaan tehd? mit??n.
Stepan Arkadjevitsh hymyili iloisesti.
-- Se on sen merkki, ett? h?nen ei ole tarvis tehd? karkeaa ty?t?. H?n tekee ty?t? j?rjell??n...
-- Kenties. Mutta sittenkin se on minusta hullua, samoin kuin minusta nyt on hullua se, ett? kun me maalaiset koetamme mahdollisimman nopeasti sy?d? vatsamme t?yteen kyet?ksemme tekem??n teht?v?mme, niin me molemmat nyt t?ss? koetamme olla mahdollisimman kauan t?ytt?m?tt? vatsaamme ja sen vuoksi sy?mme ostereita...
-- Tietysti, huomautti Stepan Arkadjevitsh. -- Seh?n se onkin sivistyksen p??m??r?: muuttaa kaikki nautinnoksi.
-- No jos se on p??m??r?, tahtoisin min? olla villi.
-- Sin? olet jo ennest??n villi. Kaikki Levinit ovat villej?.
Levin huokasi. H?n muisti Nikolai-velje??n, ja h?nen tuli paha olla ja h?nen kulmansa rypistyiv?t. Mutta Oblonski alkoi puhua asiasta, joka heti veti h?nen huomionsa toisaalle.
-- No, menetk?s t?n? iltana meik?l?isten luo, Shtsherbatskille nimitt?in? h?n sanoi siirt?en syrj??n karheat tyhj?t osterinkuoret ja vet?en juuston luokseen, silm?t monimielisesti v?lk?ht?en.
-- Menen varmasti, Levin vastasi. -- Vaikkakin minusta n?ytti, ett? ruhtinatar kutsui minua vastahakoisesti.
-- Mit? sin?! Hullutusta! Seh?n on h?nen tapansa... No tuohan, veikkonen, liemi t?nne!... Seh?n on h?nen tapansa, h?n on grande dame, sanoi Stepan Arkadjevitsh. -- Min? tulen my?s, mutta minun on k?yt?v? ensin lauluharjoituksessa kreivit?r Bominan luona. No etk? tosiaan ole villi? Miten on muuten selitett?viss?, ett? sin? yht?kki? h?visit Moskovasta? Shtsherbatskit kyseliv?t sinua minulta yht? mittaa, ik??n kuin minun olisi pit?nyt tiet??. Min? en tied? muuta kuin ett? sin? aina teet mit? ei kukaan muu tee.
-- Niin, Levin sanoi hitaasti, mieli kuohuksissa. -- Sin? olet oikeassa, min? olen villi. Mutta minun villiytt?ni ei todista se, ett? silloin matkustin tieheni, vaan se, ett? taas olen tullut takaisin. Min? tulin nyt...
-- Voi sinua, onnen poikaa! virkkoi Stepan Arkadjevitsh katsoen Levini? silmiin.
-- Miksi niin?
-- M? tunnen jalot ratsut omista merkeist??n ja rakastuneet miehet m? tunnen silmist??n, deklamoi Stepan Arkadjevitsh. -- Sinulla on kaikki edess?p?in.
-- Niin kuin sinulla sitten olisi kaikki takanasi.
-- Vaikka ei takanakaan, mutta sinulle kuuluu tulevaisuus ja minulle nykyisyys, ja rippein? sekin.
-- Kuinka niin?
-- Ei ole hyvin asiat. Mutta mit?p? min? itsest?ni puhun, kaikkea on kuitenkin mahdoton selitt??, sanoi Stepan Arkadjevitsh. -- Sanohan, miksi oikeastaan tulit Moskovaan?... Hoi, saat ottaa! huusi h?n tataarille.
-- Etk? arvaa? Levin vastasi irrottamatta Stepan Arkadjevitshista syv?sti s?teilevi? silmi??n.
-- Luulen arvaavani, mutta minun on vaikea sanoa sit?. Siit? voit p??tt??, arvaanko oikein vai v??rin, sanoi Stepan Arkadjevitsh hymyn v?reet huulillaan katsellen Levini?.
-- No mit?s sanot siihen? virkkoi Levin ??ni v?risten ja tunsi kaikkien kasvolihastensa vavahtelevan. -- Mit?s arvelet asiasta?
Stepan Arkadjevitsh joi hitaasti lasin chablis'ta irroittamatta katsettaan Levinist?.
-- Min?k??... sanoi Stepan Arkadjevitsh -- min? en toivoisi mit??n muuta niin kuin sit?, en mit??n! Se on parasta mit? voisi tapahtua.
-- Eth?n sin? vain ole erehtynyt? Tied?tk? mist? on puhe? virkkoi Levin katsoen kiinte?sti keskustelutoveriaan silmiin. -- Luuletko, ett? se olisi mahdollista?
-- Luulen ett? on. Miksip? se mahdotonta olisi?
-- Luuletko sen todellakin olevan mahdollista? Ei, sano sin? kaikki mit? ajattelet! Mutta jos, jos minua odottaa rukkaset!... Min? olenkin varma siit?, ett?...
-- Miksi sin? niin luulet? kysyi Stepan Arkadjevitsh hymyillen h?nen levottomuudelleen.
-- Minusta v?liin tuntuu silt?. Ja se tulee olemaan kauheaa sek? minulle ett? h?nelle.
-- No tyt?lle siin? ei miss??n tapauksessa ole mit??n kauheaa. Kaikki tyt?t ovat ylpeit? kosinnasta.
-- Niin, kaikki tyt?t, mutta ei h?n.
Stepan Arkadjevitshin suu meni hymyyn. H?n tunsi niin hyvin tuon Levinin tunteen, tiesi, ett? h?nen mielest??n kaikki maailman tyt?t jakaantuivat kahteen lajiin: toiseen kuuluivat kaikki maailman tyt?t yht? lukuunottamatta, ja n?ill? tyt?ill? oli kaikki inhimilliset heikkoudet ja ne tyt?t olivat hyvin tavallisia: toiseen kuului yksi ainoa tytt?, jolla ei ollut mit??n heikkouksia ja joka oli kaiken inhimillisen yl?puolella.
-- Odotahan, otahan kastiketta, h?n sanoi pid?tt?en Levinin k?tt?, joka ty?nsi pois luotaan kastikeastiaa.
Levin otti n?yr?sti kastiketta lautaselleen, mutta ei antanut Stepan Arkadjevitshin sy?d?.
-- Ei, kuulehan sin?, kuulehan, h?n sanoi. -- Sin? et tied?, ett? t?m? on minulle el?m?n ja kuoleman kysymys. Min? en ole koskaan kenellek??n puhunut siit?. Enk? voi kenellek??n puhua siit? niin kuin sinulle. Meh?n olemme, sin? ja min?, kaikissa asioissa toisillemme vieraita: eri maut, eri mielipiteet ja kaikki muukin; mutta min? tied?n, ett? sin? pid?t minusta ja ymm?rr?t minua ja siksi min? pid?n sinusta kauheasti. Mutta sano sin? Herran t?hden kaikki suoraan.
-- Olen sanonut mit? ajattelen, virkkoi Stepan Arkadjevitsh hymyillen. -- Mutta min? sanon sinulle viel? jotain. Minun vaimoni on ihmeellinen nainen... Stepan Arkadjevitsh huoahti muistaessaan oman suhteensa vaimoonsa ja oltuaan hetkisen vaiti jatkoi: -- H?nell? on edelt? n?kemisen lahja. H?n tuntee ihmiset perinpohjin; mutta sit? paitsi h?n tiet?? tulevat tapahtumat, varsinkin mit? avioliittoihin tulee. H?n esimerkiksi ennusti, ett? Shahovskaja menee Brentelnille. Ei kukaan ottanut uskoakseen, mutta niinp?s k?vi. Ja h?n on sinun puolellasi.
-- Miten sitten?
-- Siten, ett? h?n, paitsi ett? pit?? sinusta paljon, sanoo suoraan, ett? Kitty ehdottomasti tulee sinun vaimoksesi.
N?m? sanat saivat Levinin kasvot yht?kki? s?teilem??n hymy?, sellaista hymy?, joka on jo l?hell? liikutuksen kyyneli?.
-- Sanooko h?n niin! huudahti Levin. -- Min? olen aina sanonut, ett? h?n on ihana olento, tuo sinun vaimosi. Mutta jo riitt?? siit? aiheesta, h?n sanoi nousten paikaltaan.
-- Hyv?, hyv?, mutta istuhan paikallasi.
Levin ei voinut istua. H?n asteli varmoin askelin kahdesti pikku huoneen poikki, siristeli silmi??n, jottei kyyneleit? n?kyisi, ja istuutui sitten vasta p?yd?n ??reen.
-- K?sit?tk? sin?, h?n sanoi, -- t?m? ei en?? ole rakkautta. Min? olen ollut rakastunut, mutta t?m? ei ole sit?. Min? en ole oman tunteeni, vaan jonkin ulkonaisen voiman vallassa. Min?h?n l?hdin t??lt? tieheni juuri siksi, ett? tiesin, ettei siit? voisi tulla mit??n, ymm?rr?tk?, ettei sellaista onnea voisi olla maan p??ll?; mutta min? olen kamppaillut itsekseni ja n?en, ett? ilman sit? ei ole el?m??k??n. Ja t?ytyy tehd? ratkaisu...
-- Mit? varten sin? sitten matkustit pois?
-- Oi, odotahan! Oi, miten paljon ajatuksia mieless?ni onkaan! Mit? kaikkea pit?? kysy?! Kuulehan. Sin? et voi k?sitt??, mit? sin? teit minulle noilla ?skeisill? sanoillasi. Min? olen niin onnellinen, ett? olen suorastaan inhottava; olen unohtanut kaikki. Sain t?n??n kuulla, ett? Nikolai-veli... tied?th?n,... on t??ll?... olen unohtanut h?netkin. Aivan kuin en olisi t?ysiss? j?rjiss?ni. Mutta er?s asia on kauhea... sin?, joka olet naimisissa, sin? tied?t sen tunteen... on kauheaa, ett? me vanhat pojat, joilla on jo menneisyytemme... ei rakkauden, vaan syntien leimaama menneisyytemme... yht?kki? l?hestymme puhdasta, viatonta olentoa; se on inhottavaa, ja siksi on mahdotonta olla tuntematta itse??n arvottomaksi.
-- No, sinulla ei paljon syntej? ole.
-- Mutta min?kin, Levin sanoi, -- saan inhottavaa el?m??ni selaillessani vavista, kirota ja katkerasti valittaa... Niin, niin.
-- Mit?s tehd?, niin on maailma rakennettu, sanoi Stepan Arkadjevitsh.
-- Ainoana lohdutuksena on, samoin kuin siin? rukouksessa, josta olen aina pit?nyt, ettei pyyd?k??n saada anteeksi omien ansioittensa t?hden, vaan sulasta armeliaisuudesta. Vain sill? tavoin h?nkin voi antaa anteeksi.
Levin joi pohjaan maljansa ja molemmat olivat hetkisen vaiti.
Add to tbrJar First Page Next Page