Read Ebook: Anna Karenina by Tolstoy Leo Graf Kalima Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 7227 lines and 243416 words, and 145 pages

Levin joi pohjaan maljansa ja molemmat olivat hetkisen vaiti.

-- Er?s asia minun pit?? sanoa sinulle. Tunnetko Vronskin? Stepan Arkadjevitsh kysyi Levinilt?.

-- En, en tunne. Miksi sit? kysyt?

-- Tuo seuraava ruokalaji, huomautti Stepan Arkadjevitsh tataarille, joka t?ytteli maljoja ja py?riskeli heid?n ymp?rill??n juuri silloin, kun h?nt? v?himmin tarvittiin.

-- Sinun on hyv? tuntea Vronski siksi, ett? h?n on sinun kilpailijoitasi.

-- Mik? t?m? Vronski on? kysyi Levin, ja se lapsekkaan riemun ilme, jota Oblonski oli vastik??n ihaillen katsellut, muuttui yht?kki? ?re?ksi ja ep?miellytt?v?ksi.

-- Vronski on kreivi Kiril Ivanovitsh Vronskin poikia ja Pietarin kultaisen nuorison kaikkein parhaimpia edustajia. Min? tutustuin h?neen Tveriss? ollessani siell? toimessa ja h?nen tullessaan sinne rekryyttien ottoon. Kauhean rikas, kaunis mies. Merkitt?v?t suhteet, on sivuadjutantti ja kaiken lis?ksi sangen miellytt?v? poika. Enemm?n kuin pelkk? hyv? poika. Kun nyt t??ll? olen oppinut tuntemaan h?net paremmin, h?n n?ytt?? olevan sek? sivistynyt ett? sangen viisas. H?n on mies, joka menee pitk?lle.

Levinin otsa oli synkistynyt, ja h?n oli vaiti.

-- Niin, h?n tuli t?nne pian sinun l?hdetty?si, ja mik?li min? ymm?rr?n, h?n on korvia my?ten rakastunut Kittyyn, ja sin? k?sit?t ett? ?iti...

-- Anteeksi vain, mutta min? en k?sit? mit??n, Levin sanoi synkk?n? jurottaen. Ja samassa h?n muisti Nikolain ja oman kelvottomuutensa, kun oli voinut unohtaa h?net.

-- Odotahan, odotahan, veli, Stepan Arkadjevitsh sanoi hymyillen ja koskettaen h?nen k?tt??n. -- Olen sanonut sinulle mit? tied?n ja toistan, ett? sik?li kuin voi arvailla, n?ytt?v?t menestymismahdollisuudet t?ss? herk?ss? ja hienovaraisessa asiassa olevan sinun puolellasi.

Levin heitt?ytyi tuolin selustaa vasten ja h?nen kasvonsa olivat kalpeat.

-- Mutta min? neuvoisin sinua ratkaisemaan asian niin pian kuin suinkin, jatkoi Oblonski t?ytt?en h?nen maljansa.

-- Ei kiitos, min? en juo enemp??, Levin sanoi vet?en syrj??n lasinsa. -- Min? juovun... Mutta mit?s sinulle itsellesi kuuluu? jatkoi Levin n?ht?v?sti haluten muuttaa keskustelun aihetta.

-- Viel? sananen: neuvoisin sinua joka tapauksessa pikimmiten p??tt?m??n asian. T?n??n en neuvo asiasta puhumaan, sanoi Stepan Arkadjevitsh. -- Aja klassiseen tapaan huomenaamuna esitt?m??n kosintasi, ja Herra sinua siunatkoon...

-- Sin?h?n olet monesti sanonut tahtovasi tulla minun luokseni mets?st?m??n. Tule nyt kev??ll?, Levin sanoi.

H?n katui nyt kaikesta syd?mest??n, ett? oli aloittanut t?m?n keskustelun Stepan Arkadjevitshin kanssa. H?nen erityislaatuista tunnettaan h?p?isiv?t puheet jonkun pietarilaisen upseerin kilpakosinnasta sek? Stepan Arkadjevitshin neuvot ja ehdotukset.

Stepan Arkadjevitsh hymyili hiljaa. H?n tiesi, mit? Levinin sielussa liikkui.

-- Kyll? joskus tulen, h?n sanoi. -- Niin, veliseni, nainen on akseli, jonka ymp?rill? kaikki py?rii. Huonosti ovat minunkin asiani, hyvin huonosti. Ja kaikki naisen t?hden. Sano minulle peittelem?tt?, jatkoi h?n otettuaan sikarin ja pidellen maljaa toisella k?dell??n, -- anna minulle neuvo.

-- Miss? asiassa sitten?

-- Min? sanon heti miss?. Olettakaamme, ett? sin? olet naimisissa, sin? rakastat vaimoasi, mutta olet vieh?ttynyt toiseen naiseen...

-- Suo anteeksi, mutta minun on suorastaan mahdotonta ymm?rt?? sit?, samoin kuin... aivan yht? mahdotonta kuin ett? min? nyt, sy?ty?ni vatsani t?yteen, menisin rinkelileipomon ohitse ja varastaisin rinkelin.

Stepan Arkadjevitshin silm?t v?l?htiv?t.

-- Miksik? ei? Rinkeli tuoksuu joskus niin, ett? on mahdoton pid?tt?yty?.

/p Himmlisch ist's, wenn ich bezwungen Meine irdische Begier; Aber doch wenn's nicht gelungen, hatt ich auch recht h?bsch Plaisir! p/

T?t? lausuessaan Stepan Arkadjevitsh hymyili viehke?sti. Levink??n ei voinut olla vet?m?tt? suutaan hymyyn.

-- Niin, mutta jos vakavasti puhutaan, jatkoi Oblonski. -- Tajuatko, ett? se nainen on herttainen, lempe?, rakastettava olento, avuton, yksin?inen ja kaikkensa uhrannut. Nyt, kun teko on jo tehty, niin voinko hyl?t? h?net, sano? Erota kenties voi, ettei s?rkisi perhe-el?m??ns?, mutta eik? h?nt? saisi s??li?, turvata h?nen el?m?ns? ja helpottaa h?nen osaansa?

-- Kuule, suo anteeksi veli. Sin? tied?t, ett? minun mielest?ni on kahta lajia naisia... tai ei... oikeammin: on naisia ja on... Min? en ole n?hnyt ihania langenneita olentoja enk? tule n?kem??n, ja sellaiset kuin tuo maalattu p?rr?tukkainen ranskatar kassapulpetin ??ress? ovat minusta iljett?vi?, ja kaikki langenneet ovat samanlaisia.

-- Ent? evankeliumin syntinen vaimo?

-- Oh, j?t? se. Kristus ei olisi koskaan sanonut niit? sanoja, jos h?n olisi tiennyt, miten niit? tullaan v??rink?ytt?m??n. Koko evankeliumista tiedet??nkin vain ne sanat. Voin muuten sanoa, ett? min? en puhu sit?, mit? ajattelen, vaan mit? tunnen. Ja min? inhoan langenneita naisia. Sin? pelk??t h?m?h?kkej?, min? taas noita iljett?vi? elukoita. Sin?h?n et ole tutkinut h?m?h?kkej? etk? tied? niiden luonnetta, samoin en min?k??n n?iden.

-- Hyv? sinun on noin puhua. Olet kuin se Dickensin kirjan herra, joka syyt?? vasemmalla k?dell??n oikean olan yli kaikki hankalat kysymykset. Mutta tosiasian kielt?minen ei ole mik??n vastaus. Miten pit?isi toimia, sano sin? se? Vaimo vanhenee, ja sin? olet t?ynn? el?m??. Et ehdi kuin vilkaista ymp?rillesi, kun jo tunnet, ettet voi rakastamalla rakastaa vaimoasi, niin paljon kuin h?nt? kunnioitatkin. Ja yht?kki? osuu tiellesi rakkaus, ja olet hukassa, hukassa! virkkoi Stepan Arkadjevitsh alakuloinen ep?toivo ??ness??n.

Levin hym?hti.

-- Niin, mies on hukassa, jatkoi Oblonski. -- Mutta mink?s teet?

-- Olet varastamatta rinkeleit?. Stepan Arkadjevitsh purskahti nauruun.

-- Oi, sin? moralisti! Mutta muistapas, on kaksi naista: toinen pit?? vain kiinni oikeuksistaan, ja ne oikeudet vaativat sinun rakkauttasi, jota et voi h?nelle antaa; toinen taas uhraa sinulle kaikkensa eik? tahdo mit??n. Mit? sinun pit?? tehd?? Miten pit?? toimia? Se on kauhea draama.

-- Jos sin? haluat kuulla minun uskontunnustukseni sen suhteen, niin sanon sinulle, etten usko siin? olevan mit??n draamaa. Sanon heti miksi. Rakkaus on minun mielest?ni... molemmat rakkaudet, jotka, kuten muistat, Platon m??rittelee Pidoissaan, molemmat rakkaudet ovat koetuskiven? ihmisille. Toiset ihmiset k?sitt?v?t vain toisen, toiset toisen. Ja ne, jotka k?sitt?v?t vain ei-platonisen lemmen, puhuvat suotta draamasta. Sellaisessa rakkaudessa ei voi olla mit??n draamaa. Kiitos kaunis nautinnosta, j??k?? hyv?sti, -- siin? koko draama. Ja platonisessa rakkaudessa taas ei voi olla draamaa, sill? siin? rakkaudessa on kaikki selke?? ja puhdasta, siin? on...

Sin? hetken? Levin muisti omat syntins? ja kokemansa sis?isen taistelun. Ja h?n lis?si odottamatta:

-- En tied?, kenties sin? sent??n olet oikeassa. Hyvin mahdollista... Enh?n min? tied?, en tosiaankaan tied?.

-- Niin, n?etk?s, sanoi Stepan Arkadjevitsh -- sin? olet hyvin ehe? ihminen. Se on sinun vahvuutesi ja puutteesi. Sin? olet itse ehe? luonne ja tahdot, ett? koko el?m?ss? olisi pelkki? eheit? ilmi?it?, mutta niinp? ei ole. Sin? puolestasi ylenkatsot yhteiskunnallista virkatoimintaa, sill? sin? tahdot, ett? ty? aina vastaisi p??m??r??ns?, mutta se ei vastaa. Sin? tahdot my?s, ett? yksityisen ihmisen toiminnalla aina olisi p??m??r?, ett? rakkaus ja perhe-el?m? k?visiv?t aina k?si k?dess?, -- mutta ne eiv?t k?y. El?m?n koko rikkaus, koko ihanuus ja kauneus syntyy varjon ja valon yhtym?st?.

Levin huoahti eik? vastannut mit??n. H?n ajatteli omia asioitansa eik? kuunnellut Oblonskia.

Ja yht?kki? he molemmat tunsivat, ett? vaikka he olivatkin yst?vi?, vaikka he s?iv?t p?iv?llist? ja joivat viini? yhdess?, mink? olisi pit?nyt entist? enemm?n l?hent?? heit?, kumpikin ajatteli omia asioitaan eiv?tk? toisen asiat auttaneet toista. Oblonski oli usein ennenkin kokenut vastaavaa: p?iv?llisen j?lkeen kumppanukset l?hentymisen sijasta loittonivat usein ??rimm?isen kauas toisistaan, ja h?n tiesi, mit? t?mm?isiss? tapauksissa oli teht?v?.

-- Lasku, huudahti h?n ja meni viereiseen saliin, miss? heti tapasi tutun adjutantin ja ryhtyi keskustelemaan t?m?n kanssa er??st? n?yttelij?tt?rest? ja t?m?n yll?pit?j?st?. Ja heti adjutantin kanssa juttelemaan p??sty??n Oblonski tunsi kevennyst? ja lepoa; keskustelu Levinin kanssa oli nyt, kuten aina, kiihottanut h?nt? liian suureen henkiseen ja sielulliseen ponnisteluun.

Kun tataari oli tuonut laskun, joka teki yli kaksikymment?kuusi ruplaa ja jonka lis?ksi tuli viel? votkasta aiheutuva lis?, maksoi Levin, joka maalaisena tavallisesti olisi kauhistunut nelj?ntoista ruplan suuruista osaansa, koko laskun kiinnitt?m?tt? siihen sen suurempaa huomiota. Sitten h?n l?hti kotiin vaihtaakseen pukua ja l?hte?kseen Shtsherbatskeille, miss? h?nen kohtalonsa oli saava ratkaisun.

Ruhtinatar Kitty Shtsherbatskaja oli kahdeksantoistavuotias. H?n otti ensimm?ist? talvea osaa seurael?m??n. H?nen menestyksens? seurapiireiss? oli suurempi kuin kummankaan vanhemman sisaren ja viel? suurempi kuin vanha ruhtinatar oli arvannut odottaa. Ei siin? kyllin, ett? melkein kaikki Moskovan tanssiaisten nuorukaiset olivat rakastuneet Kittyyn, -- jo ensimm?isen? talvena ilmaantui kaksi merkitsev?? sulhasmiest?: Levin ja heti h?nen l?hdetty??n kreivi Vronski.

Levinin ilmaantuminen kaupunkiin alkutalvella, h?nen tihe?t k?yntins? ja silminn?ht?v? rakkautensa Kittyyn antoivat aihetta ensimm?isiin vakaviin keskusteluihin Kittyn vanhempien kesken tyt?n tulevaisuudesta ja ruhtinaan ja ruhtinattaren v?lisiin v?ittelyihin. Ruhtinas itse oli Levinin puolella, sanoi, ettei h?n voinut toivoa Kittylleen mit??n parempaa. Ruhtinatar taas, joka osasi naisten tavoin kiert?? kysymyksen, sanoi, ett? Kitty oli liian nuori, ett? Levin ei mill??n ollut osoittanut, ett? h?nell? oli vakavat aikomukset, ett? Kitty ei tuntenut kiintymyst? h?neen, ja milloin mit?kin; mutta h?n ei sanonut p??asiaa -- sit?, ett? h?n odotti tytt?relleen parempaa sulhasmiest?, ett? Levin ei h?nt? miellytt?nyt ja ett? h?n ei ymm?rt?nyt Levini?. Kun Levin yht?kki? matkusti pois, oli vanha ruhtinatar hyvill??n ja puheli voitonriemuisesti miehelleen: "Nyt n?et, enk? puhunut totta." Kun Vronski ilmestyi, iloitsi h?n viel?kin enemm?n saaden varmuutta ajatukselleen, ett? Kittyn piti p??st? ei vain hyv??n, vaan suorastaan loistavaan avioliittoon.

?idin mielest? mik??n vertailu Vronskin ja Levinin v?lill? ei voinut tulla kysymykseen. ?iti? eiv?t miellytt?neet Levinin kummalliset, jyrk?t arvostelmat, h?nen ujoutensa seuramaailmassa, mink? ruhtinatar katsoi johtuvan ylpeydest?, eik? my?sk??n tuo ruhtinattaren k?sityksen mukaan villi maalaisel?m? karjan ja talonpoikien parissa. Eik? sek??n oikein ollut vanhan ruhtinattaren mieleen, ett? Levin h?nen tytt?reens? rakastuttuaan oli k?ynyt talossa puolentoista kuukauden ajan ja ik??n kuin odottanut ja tarkkaillut jotain, kuin olisi pel?nnyt suovansa talolle liian suuren kunnian kosinnallaan, ymm?rt?m?tt?, ett? kun h?n yht?mittaa k?vi talossa, miss? oli naimaik?inen tyt?r, h?nen olisi pit?nyt lausua julki tunteensa. Ja yht?kki? h?n oli l?htenyt tiehens? tekem?tt? tunnustusta. "Hyv? on, ett? h?n on niin v?h?n puoleensavet?v?, ettei Kitty ole rakastunut h?neen", ajatteli ?iti.

Vronski t?ytti ?idin kaikki toiveet: h?n oli rikas, viisas ja ylh?ist? syntyper??, h?nell? oli edess??n loistava sotilas- ja hovimiesura; sen lis?ksi h?n oli hurmaava mies. Ei voinut toivoa mit??n parempaa.

Tanssiaisissa Vronski liehitteli Kitty? ilmiselv?sti, tanssi h?nen kanssaan ja k?vi talossa; h?nen aikeittensa vakavuutta ei siis ollut syyt? ep?ill?. Mutta siit? huolimatta ?iti oli koko t?m?n talven ollut hyvin rauhaton ja j?nnittynyt.

Ruhtinatar itse oli kolmekymment? vuotta sitten joutunut naimisiin t?tins? v?lityksell?. Sulhanen, josta jo edelt?p?in tiedettiin kaikki, oli tullut taloon n?ytt?m??n itse??n ja katsomaan morsiantaan; puhemiest?ti oli ottanut selv?n saadusta vaikutelmasta ja kertonut sen molemmin puolin; vaikutelma oli ollut hyv?; sitten m??r?p?iv?n? oli vanhemmille tehty odotettu aviotarjous ja se oli hyv?ksytty. Kaikki oli k?ynyt hyvin kevyesti ja yksinkertaisesti. Silt? ainakin ruhtinattaresta tuntui. Mutta antaessaan omia tytt?ri??n miehel??n h?n oli saanut kokea, miten vaikea ja monimutkainen tuo yksinkertaiselta n?ytt?v? asia oli. Millaista levottomuutta h?n olikaan saanut kest??, kuinka paljon oli joutunut miettim??n, mit? rahasummia tuhlaamaan, kuinka monesti oli ollut yhteent?rm?yksi? oman miehen kanssa vanhempia tytt?ri?, Darjaa ja Nataliaa, miehel??n annettaessa! Nyt, nuorimman ollessa kysymyksess?, toistui sama pelko, samat ep?ilykset ja viel? entist? suuremmat riidat tyt?n is?n kanssa. Vanha ruhtinas oli, kuten is?t yleens?kin, erityisen arkatunteinen tytt?riens? maineesta ja puhtaudesta; h?n oli lapsekkaan mustasukkainen tyt?ist??n, varsinkin Kittyst?, joka oli h?nen lemmikkins?, ja piti yht? mittaa nuhdesaarnoja ruhtinattarelle siit?, ettei t?m? ollut kyllin tarkka tytt?rens? kunniasta. Ruhtinatar oli tottunut siihen jo vanhempien tytt?jen ajoilta, mutta nyt h?n tunsi, ett? ruhtinaan arkatunteisuudella oli enemm?n perusteita. H?n oli huomannut, kuinka viime aikoina oli tullut muutoksia seurael?m?n tapoihin ja kuinka ?idin velvollisuudet olivat k?yneet entist? vaikeammiksi. H?n oli huomannut, kuinka Kittyn toverit muodostelivat joitakin seuroja, meniv?t joillekin kursseille, seurustelivat vapaasti miesten kanssa, ajelivat yksin??n kaduilla, kuinka monet eiv?t en?? niianneet ja kuinka jokainen heist? oli lujasti vakuuttunut siit?, ett? miehen valitseminen oli heid?n eik? vanhempien asia. "Nyky??n ei en?? anneta miehel??n niin kuin ennen", ajattelivat ja sanoivat kaikki nuo nuoret tyt?t, viel?p? kaikki vanhemmatkin ihmiset. Ranskalaista tapaa, jonka mukaan vanhemmat ratkaisevat lastensa kohtalon, ei hyv?ksytty, vaan tuomittiin. Englantilainen tapa -- tyt?n j?tt?minen t?ydelliseen vapauteensa -- ei my?sk??n ollut saanut hyv?ksymist? ja oli mahdoton Ven?j?n seurapiireiss?. Ven?l?ist? puhemieskosintaa pidettiin hullunkurisena, sille nauroivat kaikki, ruhtinatar itsekin. Mutta miten oli ment?v? naimisiin ja naitettava, ei kukaan tiennyt. Kaikki, joitten kanssa ruhtinatar sattui puhelemaan t?st?, sanoivat samalla tavoin: "Mutta onhan toki aika j?tt?? nuo ikivanhat tavat. Nuorethan ne itse naimisiin menev?t eiv?tk? heid?n vanhempansa; hoitakoot siis nuoret itse ne asiat kuten parhaaksi n?kev?t." Ja hyv?h?n niin oli puhua niiden, joilla ei itsell??n ollut tytt?ri?, mutta ruhtinatarpa ymm?rsi, ett? l?hestyess??n miehi? vapaasti tytt? saattoi rakastua ja rakastua sellaiseen, joka ei tahtoisikaan menn? naimisiin, taikka sellaiseen, josta ei olisikaan aviomieheksi. Ja miten ikin? ruhtinattarelle toitotettiinkin, ett? meid?n aikanamme on nuorten itse pidett?v? huoli kohtalostaan, ei h?n mitenk??n voinut uskoa sit?, yht? v?h?n kuin sit?, ett? ladatut pistoolit olisivat min??n aikana voineet olla viisivuotiaiden lasten parhaita leikkikaluja. Ja siksi ruhtinatar oli Kittyst? enemm?n huolissaan kuin vanhemmista tytt?rist??n aiemmin.

Nyt h?n pelk?si, ett? kunhan Vronski ei vain rajoittuisi h?nen tytt?rens? pelkk??n liehittelyyn. H?n n?ki, ett? tytt? oli jo rakastunut Vronskiin, ja lohdutteli itse??n sill?, ett? Vronski oli rehellinen mies eik? voinut siis tehd? niin. Mutta samalla h?n tiesi, miten nykyisten vapaiden seurustelutapojen vallitessa oli helppo saattaa tyt?n p?? py?r?lle ja kuinka v?h?n miehet v?littiv?t sentapaisista pahoista teoistaan. Viime viikolla Kitty oli kertonut ?idilleen, mit? Vronski ja h?n olivat puhelleet masurkkaa tanssiessaan. Se oli jonkin verran rauhoittanut ruhtinatarta; mutta t?ysin rauhallinen h?n ei voinut olla. Vronski oli sanonut Kittylle, ett? he, veljekset, olivat kaikessa niin tottuneet alistumaan ?itins? tahtoon, etteiv?t koskaan saattaneet ottaa t?rke?? askelta neuvottelematta ensin ?itins? kanssa. "Ja nyt min? odotan ?itini tuloa Pietarista aivan erikoisena onnen tapauksena", oli h?n sanonut.

Kitty oli kertonut t?st? antamatta mit??n merkityst? noille sanoille. Mutta ?iti k?sitti asian toisin. H?n tiesi, ett? Vronskin ?iti? odotettiin joka p?iv?, tiesi, ett? t?m? ilostuisi pojan valinnasta, ja h?nest? tuntui omituiselta, ettei poika ?itins? loukkaamisen pelosta tehnyt tunnustustaan. Mutta h?n toivoi siin? m??rin sek? itse avioliittoa ett? ennen kaikkea rauhaa omista huolistaan, ett? h?n uskoi siihen. Niin katkeralta kuin ruhtinattaresta nyt tuntuikin vanhimman tytt?ren Dollyn onnettomuus, t?m? kun aikoi jo j?tt?? miehens?, h?nen huomionsa vei kuitenkin kokonaan j?nnitys ratkeamaisillaan olevasta nuorimman tyt?n kohtalosta. Levinin t?m?np?iv?inen ilmaantuminen kaupunkiin aiheutti viel? uuden huolen: h?n pelk?si, ett? tyt?r, jolla h?nen n?hd?kseen oli yhteen aikaan ollut l?mpimi? tunteita Levini? kohtaan, voisi liiasta rehellisyydest? antaa rukkaset Vronskille ja ett? Levinin tulo yleens? sekoittaisi ja viivytt?isi asiaa, joka oli niin l?hell? ratkaisuaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet