Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Luonnosta ja elämästä: Satuja ja kertomuksia lapsille by Tolstoy Leo Graf
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 588 lines and 26544 words, and 12 pages
LUONNOSTA JA EL?M?ST?
Satuja ja kertomuksia lapsille
Kirj.
LEO TOLSTOI
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1892.
SIS?LLYS:
Kaste ruohon lehdell?. Shat ja Don. Karhu kuormalla. Haukka ja j?nis. Kotka. Miten sudet opettavat poikiaan. Leijona ja koira. Talonpojan kertomus siit?, mink? vuoksi h?n rakasti vanhempata velje?ns?. Pietari ensim?inen ja talonpoika. Raivostunut koira. Kaksi hevosta. Tasan jaettu perint?. Hai. 1000 kultarahaa. Vasikka j??ll?. Lehm? ja vuohi. Kuningas ja haukka. Jussi. J?nis ja sen viholliset. Elefantti. Vanha hevonen. Keisarinna Si-lin-tsi. Silkkimato. T?tin kertomus kesyst? varpusesta. Omenapuu. Vanha poppeli. Tuomi. Tammi ja p?hkin?puu. Rikkaus Jumalalta. Sokea ja maito. Tunto ja n?k?. Haistin aisti. Er??n upseerin kertomuksia Kaukaasiasta: Milton ja Pulkka. Kilpikonna. Pulkka ja susi. Mit? Pulkalle tapahtui Pj?tigorskissa. Pulkan ja Miltonin loppu. Halu pahempi kuin pakko. Pikku tytt? ja h?nen sienens?. Hypp?ys.
Kaste ruohon lehdell?.
Kun kirkkaana kes?aamuna menet mets??n, niin n?et timantteja kedon heinikossa. Kaikki ne loistavat ja kimaltelevat monenv?risin?: keltasina, punasina ja sinisin?.
Kun menet likemm?ksi ja tarkastat, niin n?et ett? ne ovat er??n ruohon kolmikulmaisiin lehtiin kokoutuneita kastepisaroita, jotka loistavat auringon valossa.
T?m?n ruohon lehdet ovat alapuolelta karvasia ja p?yheit?, niinkuin sametti. Ja nuo pisarat voivat liikahdella edes takaisin lehdell? sen siit? kostumatta.
Jos varomattomasti taitat lehden, jonka p??ll? on tuollainen kaste, niin pisara vier?ht?? siit? pois kirkkaana pallona, etk? n?ek??n kuinka se putoaa alas lehtiruotia my?ten. Jos joskus otat ja taitat sellaisen lehden, nostat sen hiljaa huulillesi ja juot siit? kastepisaran, niin maistuu se paremmalta kuin mik??n muu juoma.
Shat ja Don.
Ukko Iivanalla oli kaksi poikaa, Shat ja Don. Shat oli vanhempi veli. ja sen vuoksi v?kev?mpi ja isompi, Don taas nuorempi ja siit? syyst? pienempi ja heikompi.
Is? osoitti kummallekin heille tiens? ja k?ski heid?n tottelemaan itse?ns?.
Mutta Shat ei totellutkaan h?nt? eik? kulkenut h?nen m??r??m??ns? tiet?, vaan poikkesi silt? pois ja joutui h?vi?lle.
Vaan Don sit? vastoin seurasi is?ns? neuvoa ja meni sinne, minne h?n oli k?skenyt. H?n sai kulkea l?pi koko Ven?j?n maan ja tuli kuuluisaksi.
Tulan kuvernementissa, Epifanian piirikunnassa on "Iivanan j?rvi" niminen kyl?, ja samassa kyl?ss? on j?rvi. Siit? juoksee eri haaroille kaksi puroa. Toinen niist? on niin kapea, ett? sen yli voi p??st? astumalla. Sen nimi on Don. Toinen taas on leve? ja sill? on nimen? Shat.
Don juoksee suoraan ja kuta kauvemmaksi se ehtiii, sit? laajemmaksi se tulee.
Shat taas kiertelee siell? t??ll? tehden mutkia. Don kulkee l?pi koko Ven?j?n ja laskee Mustaan mereen. Siin? on paljon kaloja ja siin? kulkee pienempi? ja suurempia laivoja. Mutta Shat kulki mutkissa eik? p??ssyt Tulan kuvernementin ulkopuolelle, vaan laskee Upan jokeen.
Karhu kuormalla.
Karhun kulettaja sattui kerran karhun kanssa kulkemaan kapakan ohi. Sen n?hty??n sitoi h?n karhun kiini porttiin, ja meni itse kapakkaan juomaan.
Heti sen per?st? tuli muuan ajuri my?skin kapakan luo, pani kiini hevosensa ja meni sis??n kapakkaan. Mutta ajurin kuormassa sattui olemaan vehn?leipi?. Karhun nen??n tuli vehn?leiv?n haju kuormasta, se tempasi itsens? irti, meni kuorman luo, nousi rattaille ja rupesi penkomaan heini?.
Hevoset vilkasivat taakseen ja l?ksiv?t laukkaamaan pois kapakan luota pitkin tiet?. Karhu sieppasi k?p?liins? leip?vartaan tiet?m?tt?, mit? tehd?. Mutta hevoset laukkasivat yh? kovemmin, kuta kauvemmaksi tultiin.
Karhu pit?? siin? etuk?p?lill??n varrasta ja k??ntelee p??t??n sivulta toiselle. Mutta hevoset vilkasevat aina v?h?n ajan per?st? taaksensa ja juoksevat viel?kin kovemmin vuoren juurella menev?? tiet? ja vihdoin laukkaavat ne vuorelle...
Ohikulkevat eiv?t tahdo enn?tt?? v?isty? tielt? pois. Koko kolmivaljakko kiit?? p?lyn peitt?m?n? eteenp?in ja rattailla on karhu, joka pit?en varrasta k?p?liss??n katselee vuoroon kummallekin sivulle. Karhu huomaa, ett? asiat ovat hullusti, hevoset saattavat tuottaa h?nelle surman ja alkaa sen vuoksi kiljua. Hevoset kiihtyv?t siit? viel? enemm?n. Laukkaavat mink? kavioista l?htee ja viimein juoksevat kotiin maalle.
Kaikki tulevat akkunaan katsomaan, mik? siell? juoksee sill? tavalla. Hevoset tulevat kotitalonsa portille. Em?nt? l?htee katsomaan, kuka siell? tuli. Siin? on heid?n hevoset, mutta is?nt?? ei n?yk??n mukana, h?n mahtoi siis olla juovuksissa. Em?nt? menee ulos pihalle, mutta n?keekin kummakseen, ettei rattailta laskeunutkaan is?nt?, vaan karhu.
Ja silloin karhu hypp?si niin kauvaksi, kuin voi, pois rattailta, ja juoksi suoraa p??t? mets??n.
Haukka ja j?nis.
Ilta alkoi pimet?. Haukat lenteliv?t metsiss? rotkojen seutuvilla ja katselivat saalista.
Silloin juoksi aholle suuri j?nis ja rupesi siin? puhdistamaan itse?ns?.
Vanha haukka istui puun oksalla ja katseli j?nist?, vaan poika haukka virkkoi: "mikset mene ottamaan kiini j?nist??"
Vanha haukka sanoi siihen: "minun voimani eiv?t siihen riit?, j?nis on niin suuri: jos menet ja isket siihen kyntesi, niin se vie mukanaan mets??n."
Poika haukka vastasi: "min? tartun j?nikseen toisella jalallani ja toisella otan kiini puusta."
Ja niin l?ksi poika haukka j?nist? kiini ottamaan, iski toisen jalkansa kynnet j?niksen selk??n, niin syv?lle, ett? ne kokonaan upposivat lihan sis??n ja varustautui toisella jalallaan tarttumaan kiini puuhun.
Kun nyt j?nis alkoi vet?? haukkaa mukanaan, niin iski t?m? toisen jalkansa kynnet puuhun kiini ja ajatteli: "etp?s nyt p??se kynsist?ni."
Mutta silloin tempasikin j?nis kovasti ja rep?si haukan kahtia. Toinen jalka j?i puuhun ja toinen j?niksen selk??n.
Seuraavana vuonna sattui mets?st?j? ampumaan saman j?niksen ja ihmetteli, kun n?ki, ett? haukan kynnet olivat kasvettuneet kiini j?niksen selk??n.
Kotka.
Kerran teki kotka pes?ns? kauvaksi merest?, suuren maantien varteen, muni siihen ja sai poikia.
Sattui sitten kerran v?ke? olemaan ty?ss? kotkan pes?puun luona juuri kun t?m? lensi pes?lleen, suuri kala kynsiss?.
V?ki n?ki kalan, ker?ytyi puun ymp?rille ja alkoi huutaa ja viskell? kotkaa kivill?.
Kotka pudotti alas kalan, ihmiset ottivat sen ja meniv?t pois.
Sitten kotka istahti pes?ns? laidalle. Silloin nostivat pojat p??ns? ja rupesivat vikisem??n: ne pyysiv?t ruokaa.
Kotka oli v?synyt eik? jaksanut en?? uudestaan lent?? merelle, vaan j?i pes??ns?, sulki poikansa siipiens? suojaan, hyv?ili niit? ja oikoi niiden sulkia, ik??nkuin pyyt?en, ett? ne odottaisivat hiukan.
Mutta kuta enemm?n h?n niit? hyvitteli, sit? kovemmin pojat vikisiv?t.
Silloin kotka lensi pois niiden luota ja istui saman puun ylimm?lle oksalle.
Mutta nyt pojat vinkuivat ja vikisiv?t viel?kin surkeammin.
Silloin ??nn?hti itse kotkakin ?kki? kovasti, oikasi siipens? ja lensi merelle. Sielt? se palasi vasta my?h??n illalla: lensi hiljaa ja alhaalla, liki maan pintaa ja taaskin oli sill? kynsiss? iso kala.
Kun se p??si likelle pes??ns?, niin katsahti se oliko nytkin ihmisi? likeht??ll?, sulki sitten ?kki? siipens? ja istui pes?ns? laidalle.
Pojat nostivat p??ns?, avasivat suunsa, ja kotka repi kalan kappaleiksi ja sy?tti poikiansa.
Add to tbrJar First Page Next Page