Read Ebook: Luonnosta ja elämästä: Satuja ja kertomuksia lapsille by Tolstoy Leo Graf
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 588 lines and 26544 words, and 12 pages
Pojat nostivat p??ns?, avasivat suunsa, ja kotka repi kalan kappaleiksi ja sy?tti poikiansa.
Miten sudet opettavat poikiaan.
Kulin kerran tiet? pitkin ja kuulin takaani huutoa. Huutaja oli paimenpoika. H?n juoksi pitkin ketoa ja osoitti minulle jotakin.
Min? katsahdin sinne ja n?in, ett? kaksi sutta juoksi aholla. Toinen oli em? ja toinen poika. Poikasudella oli sel?ss? halki rev?isty vasikka, jota se piti hampaillaan jalasta kiini. Em?susi juoksi takana.
N?hty?ni sudet l?ksin paimenen kanssa juoksemaan niiden per??n ja me rupesimme huutamaan. Meid?n huutomme kuultuaan juoksi paikalle miehi? kyl?st?kin, koiria mukana.
Em?susi juoksi oitis poikasuden luo, niin pian kun huomasi koirat ja miehet, sek? sieppasi vasikan sen sel?st?, heitti sen omaan selk??ns?, ja nyt rupesivat molemmat sudet juoksemaan kiivaammin ja katosivat n?kyvist?.
Silloin poika rupesi kertomaan, miten asian laita oikeastaan oli. Vuoren rotkosta juoksi ?kki? kedolle em?susi, sieppasi mukaansa vasikan, rep?si sen kuoliaaksi ja vei mukanaan.
Sit? vastaan juoksi poikasusi ja tuli vasikan luo. Em? antoi silloin poikasudelle vasikan kannettavaksi, ja juoksi sitten itse hiljalleen vieress?.
Ainoastaan silloin, kun h?t? rupesi tulemaan, antoi vanha susi nuorelle opetusta ja otti itse vasikan kannettavakseen.
Leijona ja koira.
Kerran oli Lontoossa villiel?inten n?yttely ja sis??np??symaksun sai suorittaa joko rahassa tai tuomalla koiria ja kissoja villiel?inten sy?t?v?ksi.
Muuan mies, joka halusi n?hd? petoja, otti kadulta kiini pikku koiran ja toi sen n?yttelyhuoneeseen. H?net laskettiin katsomaan ja koira viskattiin leijonan h?kkiin sen sy?t?v?ksi.
Silloin pani pikku koira h?nt?ns? jalkojensa v?liin ja kyyristiihe h?kin nurkkaan. Leijona meni sen luokse ja haisteli sit?. Koira heitt?ysi selj?lleen, nosti k?p?l?ns? yl?s ja rupesi lieputtamaan h?nt??ns?.
Leijona kosketteli koiraa k?p?l?ll??n ja k??nteli sit? hiljalleen.
Pikku koira hyp?hti yl?s ja asettui takak?p?lilleen leijonan eteen. Leijona katseli koiraa k??nt?en p??t??n sivulta toiselle koskematta siihen.
Kun n?yttelyn omistaja viskasi leijonalle lihapalan sy?t?v?ksi, niin rep?si t?m? siit? kappaleen ja antoi sen koiralle.
Kun sitten leijona illalla rupesi maata, niin heitt?ysi koira sen viereen ja pani p??ns? sen k?p?l?? vasten.
Siit? asti oli koira leijonan kanssa samassa h?kiss?. Leijona ei tehnyt sille pahaa, vaan s?i ja joi, jopa joskus leikittelikin sen kanssa.
Tuli sitten kerran n?yttelyyn muuan herra, joka tunsi koiran omakseen. H?n ilmoitti, ett? koira oli h?nen ja vaati n?yttelyn omistajan antamaan sen h?nelle. T?m? suostuikin sen tekem??n, mutta heti, kun koiraa ruvettiin kutsumaan h?kin ovelle, jotta se olisi saatu sielt? poisotetuksi, niin nosti leijona harjansa ja rupesi kiljumaan.
Siten eleliv?t leijona ja koira kokonaisen vuoden samassa h?kiss?.
Mutta vuoden kuluttua koira sairastui ja kuoli. Silloin herkesi leijona sy?m?st?, nuuski ja nuoli lakkaamatta koiraa ja kosketteli sit? k?p?l?ll??n.
Kun leijona huomasi, ett? koira oli kuollut, hypp?si se yl?s, nosti harjansa, alkoi huiskia h?nn?ll??n kupeilleen, sy?ksyi h?kin seini? vastaan ja rupesi pureskelemaan h?kin lattiaa ja rautaisia kaiteita.
Koko p?iv?n se siten raivosi, hyppien ja kiljuen h?kiss??n. Vihdoin se paneusi pitk?lleen kuolleen pikku koiran viereen ja herkesi kiljumasta. N?yttelyn is?nt? tahtoi vied? pois koiran raadon, mutta leijona ei laskenut ket??n sen l?helle.
Is?nt? luuli leijonan unhottavan surunsa, jos sille tuotaisiin kumppaniksi toinen koira ja pani h?kkiin el?v?n koiran. Mutta leijona rep?isi sen heti kappaleiksi. Sitte sulki se k?p?liens? v?liin kuolleen pikku koiran ja makasi siten viisi p?iv??.
Ja kuudentena p?iv?n? kuoli jo leijonakin.
Talonpojan kertomus siit?, mink? vuoksi h?n rakasti vanhempata velje?ns?.
Min? rakastan velje?ni muutenkin, mutta eritt?inkin sen vuoksi, ett? h?n meni sotamieheksi minun edest?ni.
Asian laita oli seuraava: oltiin arvan nostossa ja minullekin sattui arpa.
Viikko sitten olin mennyt naimisiin ja nyt piti l?hte? sotamieheksi. Minulla ei ollut lainkaan halua j?tt?? nuorta vaimoani.
?itinikin alkoi itke? ja sanoi: "pit??k? nyt Pekan menn?, h?nh?n on viel? niin nuori." Mutta mik??n ei auttanut ja minua ruvettiin valmistamaan l?ht??n.
Vaimoni neuloi minulle paitoja, hankki rahoja ja huomenna oli jo ment?v? kaupunkiin ilmoittautumaan sotapalvelukseen. ?iti parka oli kuolla surusta, niin h?n itki, ja kun itsekin ajattelin, ett? minun oli nyt v?ltt?m?tt? l?hteminen, niin kouristi syd?nt?ni ihan kuin kuolemaan menness?.
Ruvettiin sitten sy?m??n illallista, mutta ruoka ei maistunut kellek??n. Vanhempi veljeni, Nikolai, loikoi uunin korvalla eik? puhunut mit??n. Nuori vaimoni itki. Is?ni istui allap?in ja suuttuneen n?k?isen?. Kun ?itini toi p?yd?lle puuroa, niin ei kukaan siihen koskenut. ?iti kutsui Nikolaita uunin korvalta sy?m??n. H?n laskeusi alas, risti silm?ns?, istui p?yt??n ja virkkoi: "?l? ole pahoillasi ?iti, min? menen Pekan edest? sotamieheksi, olenhan h?nt? vanhempi. Enh?n min? joudu siell? hukkaan. Palvelen aikani ja palaan kotiin. Ja sin?, Pekka, hoida sin? is?? ja ?iti? minun poissa ollessani ja kohtele hyvin vaimoani."
Min? tulin iloiseksi sen kuultuani, ?itik??n ei en?? n?ytt?nyt olevan pahoillaan ja nyt ruvettiin toimittamaan Nikolaita matkalle.
Mutta kun min? aamulla her?sin ja aloin mietti? sit?, ett? veljeni l?htee edest?ni, niin tuli mieleni pahaksi. Min? sanoin: "?l? huoli l?hte?, Nikolai, minunhan se on vuoroni ja min? menen." Mutta h?n oli vaiti ja teki vaan l?ht??. Ja niin l?hdimme me molemmat kaupunkiin ruvetaksemme sotapalvelukseen. H?n tahtoi j??d? ja min? tahdoin j??d?. Me olimme molemmat reippaita poikia. Meit? ei oltu viel? tarkastettu. Me seisoimme ja odotimme. Silloin katsahti ?kki? vanhempi veljeni minuun, naurahti yst?v?llisesti ja sanoi: "kohta tulee meid?n vuoromme, mutta mene sin?, Pekka, nyt vaan kotiin, min? j??n t?nne. Elk?? ik?v?ik? minua, min? rupean sotamieheksi omasta halustani." Minulta purskahti itku, mutta min? l?ksin kuitenkin.
Kun nyt muistelen velje?ni, niin tuntuu silt?, kuin voisin antaa koko el?m?ni h?nen t?htens?.
Pietari ensim?inen ja talonpoika.
Keisari Pietari tapasi kerran eksyksiss? ollessaan mets?ss? talonpojan. Talonpoika oli halkoja hakkaamassa.
Keisari sanoi h?nelle: "Jumala sinua auttakoon talonpoika!"
Talonpoika virkkoi puolestaan vastineeksi: "min? tarvitsen todellakin Jumalan apua."
Keisari kysyi: "onko sinulla suuri perhe?"
-- Minulla on perhett? kaksi poikaa ja kaksi tyt?rt?.
-- No eip? ole sitten perheesi vallan suuri. Minne sin? panet rahasi?
-- Min? pid?n rahojani kolmessa osassa: yhdell? osalla maksan velkaa, toisen osan annan velaksi ja kolmannen heit?n veteen.
Keisari mietti, vaan ei ymm?rt?nyt, mit? se merkitsi, ett? ukko maksoi yhdell? osalla rahojaan velkaa, toista piti lainassa ja kolmannen heitti veteen.
Mutta ukko virkkoi: "min? maksan silloin velkaani, kun hoidan is??ni ja ?iti?ni; velaksi taas annan poikiani kasvattaessani; veteen heit?n kun el?t?n tytt?ri?ni."
Keisari sanoi: "sin? olet ukkoseni j?rkev? mies. Mutta olepas nyt niin hyv?, ett? saatat minut t??lt? mets?st? ihmisten ilmoille, sill? min? en l?yd? tiet?."
Ukko vastasi: "kyll? sin? l?yd?t itsekin tien: mene ensin suoraan eteenp?in, k??nny sitten oikealle, sitten vasemmalle, sitten taas oikealle."
Keisari sanoi: "hiisi sinun jaarituksiasi ymm?rt??, l?hde vaan saattamaan minua."
-- Eip? minuakaan ole koskaan kukaan herrasmies saattanut ja meille talonpojille on aika kallista.
-- No, jos on kallista, niin kyll? min? maksan.
-- Jassoo, vai maksat, no menn??n sitten.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page