Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Viimeiset luostarinasukkaat: Romaani by Wilkuna Ky Sti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1109 lines and 43059 words, and 23 pages
sta, jonka kest?ess? h?n syrj?silm?ll? mulautti kanttoriin. T?m? oli siksi monesti ollut jo l?sn? kastetoimituksissa, ett? h?n latinaa taitamatonnakin muisti rituaalin p??kohdat. H?n l?henikin heti esimiest??n ja kuiskasi:
"Sylk..."
"H?mh!" ry?hti kuratus huojennuksesta, kun sai taas asian p??st? kiinni.
H?n asetti oikean k?tens? etu- ja keskisormen huulilleen, t?pehti niihin sylky? ja kastettavaa uudelleen l?heten ojensi k?tens? h?nen oikeaa korvaansa kohti. Mutta poika nyk?si ?kki? p??ns? taaksep?in, samallakuin h?nelt? p??si ?k?inen ja h?mm?stynyt:
"Ke!"
H?n olisi per?ytynyt papin edest? kynnykselle saakka, jollei kanttori kummivelvollisuutensa pakottamana olisi uudelleen tarttunut asian kulkuun ja tarrannut poikaa k?sivarsista kiinni.
"Vai et pysy siin?, senkin karhunpentu... kyll?, kyll? min?..." ja h?n piti vastaan kimmurtelevaa poikaa kuin ruuvipihdiss?.
Varovasti ja tapaillen, ik??nkuin vaarallista ja ter?v?hampaista el?v?? k?sitelless?, ojensi nyt pappi k?tens? ja siveli sylell? pojan korvat ja sieramet, mutisten samalla asianomaiset luvut. Kuului selv?sti, kuinka kiukustunut poika karskutti hampaitaan.
Kun t?m? toimituksen osa oli saatu kutakuinkin kunnialla suoritetuksi, k??ntyi kuratus ja asteli kirkkoon, lausuen juhlallisesti latinaksi:
"Astu Herran temppeliin, ett?s saisit ijankaikkisen el?m?n ja el?isit vuosisadoista vuosisatoihin, amen!"
Kanttori ty?nsi poikaa h?nen per?ss??n ja kirkossa asettuivat he sivusein??n kiinnitetyn, yhdest? puusta padanmuotoon koverretun, avaran kastemaljan ??reen. Kerttuli ja pojan ?iti siirtyiv?t etehisen ovelta kirkon ovelle, ja heid?n v?list??n kurkisteli Kerttulin poika. Kanttorin muori oli asettunut my?skin kastemaljan ??reen ja nyt alkoi Vannottaminen.
Kanttori, joka yh? kaiken varalta seisoi pojan takana ja piteli h?nt? k?sipuolesta, t?ykk?si h?nt? kylkeen ja sanoi hiljaa:
"Sano meid?n per?ss?mme, ett? luovun!"
Sen j?lkeen ny?k?ytti h?n p??t??n papille, samallakuin muori niiasi, ja kumpikin sanoi:
"Luovun!"
Mutta pojan suusta kuului vain ep?selv? murahdus.
"Ja kaikista h?nen t?ist??n?" jatkoi is? Mikkeli.
"Luovun!"
"Ja kaikista h?nen menoistaan?"
"Luovun!"
Kastaminen tapahtui tavallisissa oloissa kolmasti veteen upottamalla, mutta t?ss? tapauksessa se luonnollisesti ei voinut tulla kysymykseen. Kuratus viittasi vain kanttorille ja t?m? k?vi poikaa niskasta, taivuttaen h?nen p??ns? kastemaljan reunalle.
"Siivolla!" kirkui poika ja koetti taakseen k?sin potkia kanttoria jaloille.
Mutta is? Mikkeli ammensi jo kourallaan vett? pojan p??h?n.
"Min? kastan sinut, Tuomas, is?n, pojan ja pyh?nhengen nimeen."
Kanttori hellitti otteensa ja poika ojensi itsens? suoraksi. Mutta silloin valui vesi tukasta h?nen niskaansa ja h?n pudisti itse??n, niin ett? pisaroita p?rskyi papin ja kummien p??lle.
"Voi, ent?s ?ljy!" suhahti kanttori s?ik?htyneen? esimiehelleen.
Todellakin, toimitukseen olisi kuulunut ennen kastamista voidella ristilapsen rinta ja lapaluiden v?li pyh?ll? ?ljyll?, mutta kiiruussa oli se nyt kokonaan unohtunut. Kuratus murahti tyytym?tt?m?sti ja raapi leukaansa. Mutta kuinkapa se tuohon mett?ksenpentuun n?hden olisi juuri k?ynytk??n laatuun? Seh?n olisi t?ytynyt riisua alasti ja mik? tora ja rynnistely siit? taas olisi syntynytk??n. Ja yht? v?h?n h?nt? saattoi nyt kasteen j?lkeen pukea siihen valkoiseen kastekaapuun, joka oli kirkossa ristilapsia varten. Sen sijaan lausui is? Mikkeli vain puetussanat:
Heti t?m?n j?lkeen h?nk?si h?n kanttorille:
"Kynttil?!"
Kanttori alkoi neuvotonna juoksennella ymp?ri kirkkoa, kunnes viimein l?ysi kynttil?n ulko-oven pielest? vihkivesiastian reunalta, jonne h?n ennen toimituksen alkua oli sen varalle asettanut. Kiiruusti kalkutti h?n tulta piikivest?, sai kynttil?n palamaan ja toi sen papille. T?m? ty?nsi sen pojan k?teen ja alkoi:
"Ota t?m? palava ja virheet?n lamppu..."
Saatuaan kynttil?n k?teens? rupesi poika hymyilem??n, paljastaen tiiviit ja valkoiset hammasrivins?. H?n k??ntyi katsomaan, ett? n?keek? ?iti, ja iski samalla silm?? Kerttulin pojalle.
Riisuttuaan sakaristossa papillisen asunsa tuli kuratus kanttorin kanssa ulos.
"Tietenk??n teill? ei ole maksaa?" sanoi kuratus Tuomaan ?idille, joka ver?j?n suussa kiskoi konttia uudelleen selk??ns?.
"Hyv?nen aika", h?t??ntyi vaimo, mutta kuratus keskeytti alkuunsa h?nen valitusvirtens?, murahtaen:
"Joudatte tulla sitten pariksi p?iv?? pappilaan elonkorjuuseen. Talonruuassa tietenkin."
J?lkim?inen seikka teki kuusanm?kel?isiin edullisen vaikutuksen. Joukolla alkoivat he solua pappilaa kohti. Edell? kulki Tuomas, joka oli j?lleen heitt?nyt jousen selk??ns? ja jonka tukka kiilteli viel? kastevedest?. H?n harppaili pitkin aikamiehen askelin ja Kerttulin poika koki pysytell? h?nen rinnallaan, tiedustellen osanottavasti:
"Mit? he sinulle siell? oikein tekiv?t?"
"Mit? ne lienev?t ?hr?nneet", vastasi Tuomas jurosti ja sylke? tirskautti hammastensa v?litse.
Mutta hetken kuluttua jatkoi h?n iloisemmin:
"Turkanen kun min? s?ik?hdin, kun se rupesi sit? sylky??n minun korvaani tukkimaan. Jollei se toinen karilas olisi tullut ja tarrannut minuun kiinni, niin min? olisin suorap??t? p?k?ssyt mets??n."
H?n p??sti iloisen naurun ja alkoi sitten vihellell?. Kerttulin poika pysytteli h?nen rinnallaan ja koetti tavottaa h?nen katsettaan.
IS?LLINEN P??T?S.
Hein?nkorjuu pappilassa oli p??ttynyt. Oli tyyni iltap?iv?. Vinosti lankeavat p?iv?ns?teet pist?ytyiv?t papintuvan avonaisesta ikkuna-aukosta sis?lle ja leikkasivat p?lyn keskelle yli tuvan ylettyv?n juovan. Mutta is? Mikkeli, joka juuri tuli sis?lle, katkasi juovan. H?n istui ikkunan eteen p?yd?n p??h?n ja antoi s?teiden hautoa selk??ns?. Kerttuli istui uunin luona, edess??n suuri kasa ruskettuneita kuminanvarsia, joita h?n sitoi lyhteisiin ja ripusti orsille kuivamaan. Niist? levisi huoneeseen v?kev? ja miellytt?v? tuoksu. Avaran perhes?ngyn uudinten v?list? vihersiv?t kissan uneliaat silm?t, pihalta kuului p??skysten ja lasten ??ni? ja jossain kauempana m?yrii sonni kumealla kurkku??nell??n.
"Huh, oikeinpa hiostuin k?velless?ni", sanoi is? Mikkeli ja kohautti hartioitaan.
Kerttuli ymm?rsi ja l?hti kesken lyhteen sitomisen huoneesta. Kohta h?n kuitenkin palasi ja asetti t?yden oluthaarikan kuratuksen eteen. Is? Mikkeli otti pari pitk?? siemausta, pyyhki partansa, nojasi kyyn?rp??ns? p?yt??n ja n?ytti sangen lauhkealta. Kerttuli jatkoi ??net?nn? kuminain sitomista.
Ovi porstuaan oli raollaan ja siit? pujahti ??neti sis?lle Antti, heid?n vanhin lapsensa, sama joka kirkon luona oli rakentanut tuttavuutta Tuomaan kanssa. Avaran pellavapaidan hihoista n?kyiv?t h?nen hennot ranteensa ja yl?sk??rityt hurstihousujen lahkeet j?ttiv?t polvia my?ten paljaiksi h?nen tummiksi p?ivettyneet, sirot pojan jalkansa. H?n istahti sivupenkille, pujotti k?tens? polvitaipeiden alle ja antaen hartiainsa painua kokoon j?i p?? kenossa tuijottamaan eteens?. H?nen eloisissa, viisaissa silmiss??n oli ep?m??r?inen, uneksiva ilme.
Tuomas ?itineen oli ollut pappilan ty?ss? hein?nkorjuun loppuun asti. He olivat maksaneet ristimispalkan ja saaneet viel? monen p?iv?n muonan mukaansa. T?n??n he olivat l?hteneet vaeltamaan eteenp?in ja uusia ansiomahdollisuuksia etsim??n. Antti oli kiintynyt tuohon raisuun "mett?ksen poikaan", josta h?n ei olisi mielell??n eronnut. H?n oli ollut heit? saattamassa kokonaisen virstan p??ss? ja palasi nyt silt? matkaltaan.
"Onko sinun n?lk??" kysyi ?iti hell?sti.
"On", my?nsi Antti hajamielisesti, katsellen yh? johonkin ep?m??r?iseen kaukaisuuteen.
Add to tbrJar First Page Next Page