Read Ebook: Viimeiset luostarinasukkaat: Romaani by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1109 lines and 43059 words, and 23 pages

"On", my?nsi Antti hajamielisesti, katsellen yh? johonkin ep?m??r?iseen kaukaisuuteen.

?iti k?vi hakemassa h?nelle voileiv?n ja t?m?n v?likohtauksen johdosta kiintyi kuratuksen katse poikaan. Tarkasteltuaan h?nt? hetken syrj?st?, siemasi h?n olutta ja sanoi:

"No, puer Anterus, mit?s sin? mietit?"

Antti havahtui, pys?ytti voileiv?n kannan sen matkalla k?dest? suuhun ja vastasi ujosti:

"Ilman vain."

"Onko sinulla Tuomasta ik?v??"

Antti hym?hti my?nnytykseksi.

"Olisitkin tainnut mielell?si l?hte? h?nen kanssaan maailmaa vaeltamaan, n?kem??n kirkkoja, linnoja ja kaupunkeja. Enk?s min? arvannut oikein?"

Antti katsahti is??ns? ja n?ytti ihmettelev?n, kuinka t?m? saattoi h?nen ajatuksensa lukea.

"Hmh!" hym?hti vain is? Mikkeli ja vaipui tuumailuihin.

"Antin varaanhan te toiset tietysti joudutte, kun minusta aika j?tt??", sanoi h?n hetken p??st? Kerttulille.

T?m?n kasvot saivat h?t??ntyneen, ik??nkuin itkev?n ilmeen, josta n?ki, ett? asia oli h?nelle arka. H?n oli kuratusta kymmenisen vuotta nuorempi, joten oli hyvinkin todenn?k?ist?, ett? h?n kolmen lapsensa kanssa saisi kerran j??d? omanonnensa nojaan. H?n oli papin em?nn?itsij?, forsia, ei yht??n sen enemp?? ja sellaisena oli h?nen tulevaisuutensa siis sangen ep?varma.

"No, no, el?h?n nyt, muoriseni", eh?tti is? Mikkeli, n?hdess??n mit? Kerttulin mieless? liikkui. "En min? nyt ihan t?h?n paikkaan aio viel? kuolla, ja siksi toisekseen, ei sinun tarvitse pel?t? lasten kanssa puille paljaille j??v?si, kun sekin aika tulee, ett? min? teid?t j?t?n. Kaikki mit? min? olen t?ss? saanut kokoon raaksituksi, j?t?n min? teille. Tosinhan se ei ole ihan statuuttien mukaista, mutta kyll?p?h?n sillekin keino keksit??n."

"Kunpa h?nt? nyt ei tarvitsisi noiden poloisten kanssa ihan tielle joutua", sanoi Kerttuli, joka is? Mikkelin viimeisten sanojen johdosta oli saanut entisen tyynen ja ?idillisen ilmeens?.

Mutta is? Mikkeli otti uuden kulauksen olutta ja jatkoi:

"Oikeastaan minulla olikin kokonaan toinen asia mieless?, vaikka sin? sen sill? tyhj?ll? h?t?ilemisell?si sotkit."

"Hyv?nen aika, enh?n min? puhunut halaistua sanaa!" yritti Kerttuli, mutta is? Mikkeli sanoi:

"No, no!" ja k??ntyi sitten Anttiin sek? sanoi s?yse?sti: "Tulehan t?nne, puer!"

Empien l?hestyi Antti is??ns? ja istahti h?nen rinnalleen penkin ??rimm?iselle reunalle.

"Mit?s, jos sinusta teht?isiin pappi? Haluaisitko sin? papiksi?" kysyi h?n ja kouri Antin tuuheata pellavatukkaa.

"Kyll?, mutta..." sanoi Antti ja naurahti hyv?nmielisesti.

"Mutta mit??"

"Eik?s sit? pit?isi ensin k?yd? teinikoulua?"

"Aivan niin, ja sit?p? min? t?ss? juuri mietinkin, ett? jos siin? joulun tienoissa, kun j?rvet ja suot ovat ehtineet oikein hyv?ksi j??ty?, valjastettaisiin Poku ison laiturin eteen, lastattaisiin se muonaa t?yteen ja ajaa karautettaisiin Turkuun. Mutta olisikohan sinussa sitten miest? j??m??n sinne yksin?si, p?ntt??m??n viisautta p??h?si?"

"Totta kai siell? on toisiakin poikia?" vastasi Antti loistavin silmin.

"Voi noita teid?n tuumianne!" puhkesi nyt Kerttuli, joka silm?t hyv?st? mielest? palaen oli seurannut heid?n keskusteluaan.

"No mik? on, vai ep?iletk? ettei meid?n Anteruksella ole p??t? papiksi p??st??"

"Vaikka kohta, mutta kyll?h?n sin? sen itsekin tied?t, ett? on siin? matkassa muitakin mutkia."

"Mit? mutkia? Poika vied??n kouluun, k?ypi sen l?pi ja sitten vihit??n papiksi. Siin? kaikki!"

"Niin, niin, koulun kyll? voi k?yd? l?pi, mutta papiksipa h?nt? poloista ei vihit?."

"Ahaa, sin? tarkotat sit?, ettei Anteruksella muka ole is?? ja ett? is?tt?m?t eiv?t p??se papiksi", oli kuratus vasta nyt hoksaavinaan.

"Enk? min? sitten olekaan teid?n poikanne?" ty?nsi nyt Antti s?ik?htyneen? v?liin, saaden molemmat vanhempansa kelpo ?llistyksen valtaan.

"Tuota, mit? sin?, poika, nyt oikein... kuinkas sitten, tietysti sin? olet minun poikani", alkoi is? Mikkeli, raapien h?mill??n partaansa, "ihan t?ysi poikani! Niin ett? jos minun hartioiltani nostettaisiin nelj?kymment? vuotta, p??h?ni istutettaisiin tuollainen liinaharja kuin sinullakin ja sitten t?m? partavihko nyk?ist?isiin edest? pois, niin totisesti t?ss? n?ht?isiin rinnan istumassa kaksi aivan samann?k?ist? pojan naperoa. Sill? sin? olet ihan is?n kuva, vaikka ?idilt?si ehk? oletkin saanut hieman lempe?mm?n mielenlaadun. Niin, niin, min? tarkotin ?sken vain sit?, ett? jotkut pahanilkiset voisivat kenties jollakin lainvarjolla v?itt??, ettet sin? olisi muka minun poikani ja... mutta ne asiat sin? opit paremmin ymm?rt?m??n, jahka olet koulun k?ynyt."

H?n tyhjensi haarikan pohjaan, p??si ?skeiselle tolalle ja jatkoi Kerttuliin k??ntyen:

"Mutta ent?p? saavat piispan herrat Turussa tiet?? asian?" ep?ili Kerttuli.

"Mit?s viel?! Kukas t??lt? J?ms?st? asti nyt l?htisi sellaisia juoruja kulettamaan? Ja jos saisivatkin, niin luuletko sin?, etteiv?t arvon is?t Turussa ole jo ennen oppineet t?llaisia asioita sormien l?pi katsomaan, tai muuten niit? parhain p?in k??nt?m??n. Niinkuin esimerkiksi sit? Scheelin peukalojuttuakin."

"Mik? peukalojuttu se oli?" uteli Kerttuli.

"Olipahan vain semmoinen pikkuinen juttu, jossa t?ytyi aivan samoin kuin t?ss?kin kiert?? hiukan kanoonista lakia, noin sen verran vain, ett? p??stiin kunnialla eteenp?in. Se tapahtui minun ensim?isen? teinivuotenani. Mestari Paavali Scheel, sama, josta sitten tuli tuomiorovasti, oli silloin Maunu-piispalla sihteerin?. He olivat yhdess? vieneet piispan sotajoukon Viipurin avuksi, jota ven?l?inen silloin piiritti. Kun he sielt? palaavat laivalla ja pime?n? elokuun y?n? l?hestyv?t Kuusiston rantaa, p??tt?v?t he pamauttaa muutamia laukauksia, ett? linnassa her?isiv?t ja sytytt?isiv?t tulet.

"No, annahan olla, herra Paavali on hyv?ll? tuulella, lieneek? sitten ottanut y?kylm??ns? jotakin l?mmikett?, summa vain se, ett? h?n sieppaa k?siins? yhden bombardar?m?n, kaataa hoilauttaa siihen ruutia, ty?nt?? kivenmukuran suusta sis??n ja asettaa sitten palavan taulankappaleen sankkireik??n. Bombarda r?j?ht?? tuhannen kappaleiksi ja samalla menee miehelt? vasemman k?den peukalo sen tien. Ihan juuriaan my?ten, niin ett? suonen tyng?t vain j?iv?t k?mmensyrj?st? n?kyviin."

"Hyv?nen aika!" p??si Kerttulilta, joka oli j?nnittyneen? kuunnellut kertomusta ja kokonaan unhottanut asian alun. Mutta is? Mikkeli piti siit? kiinni ja jatkoi:

"Ja kuitenkin p??si tuomiorovastiksi", puhkesi Kerttuli niin iloisesti kuin olisi h?n oman Antti-poikansa jo n?hnyt samalla arvolla varustetuksi.

"Ja piispaksikin olisi p??ssyt, jollei olisi ennen aikojaan kuollut. Ei siin? sen kummempia mutkia ollut kuin ett? piispa l?hetti Roomaan pitk?n kirjeen ja kovasti helisevi? mukaan -- kokonaista sata florinia, sanottiin, ja pyh? is? -- kukas se nyt silloin paavina olikaan, kas kun en muista, enk? taida nykyist?k??n muistaa..."

"Paulus kolmas!" pisti Antti kirkkaalla ??nell?.

"Kas, ihanhan sin?, puer, olet jo valmis pappi. Niin juuri, Paulus kolmas... tai oikeammin Kustaa Eerikinpoika Waasa, Jumalan armosta Ruotsin ja Suomen kuningas, sill? v?h?np? t??ll? taitaa olla en?? Rooman ukolla sanomista... Ahaa, nyt muistan sen silloisenkin, Aleksanteri kuudes. Kuuluu olleen erinomaisen rahan-ymm?rt?v? mies, ja kukapa meist? ei sit? olisi. No niin, mik?li Maunu-piispan kirje ei h?nen syd?meens? koskenut, sik?li koskivat siihen ne sata florinia, ja summa summarum oli se, ett? herra Paavali sai paavillisen dispensation -- se on oikeuden yksipeukaloisenakin jatkaa papillista virkaansa."

"Niin, kyll?h?n sit? rikkaiden ja isoisten kelpaa", huokasi Kerttuli.

"Mink? isoiset edell?, sen pienemm?iset per?ss?. Vaikka enh?n t?ss? min?k??n niit? maan kaikista v?himpi? ole. Ja jollei t?m? viel? tarpeeksi vahvistanut sinun uskoasi Antin papilliseen tulevaisuuteen, niin min? heit?n eteesi toisenkin esimerkin, joka t?ss? asiassa iskee ihan naulan p??h?n. Oletko sin?, muoriseni, koskaan kuullut Maunu Tavastista, joka meill? oli piispana noin satakunta vuotta sitten? No, h?nkin oli nuoruudessaan maistellut rakkauden kielletyst? puusta, sill? ei se h?nk??n tuohesta ollut, niin hurskas ja kuuluisa mies kuin h?n muutoin olikin. Ja niinp? h?nell?kin oli poika aivankuin meill? t?ss?. Eik? h?n poikaansa mieronselk??n heitt?nyt paremmin kuin min?k??n aion sit? tehd?. H?n kustansi h?net kouluun, viel?p? ulkomaille yliopistoonkin, ja loppujen lopuksi tuli pojasta piispa is?ns? j?lkeen. Vaikka Maunu-Piispa siis t?ten piti mit? armainta huolta pojastaan, ei h?n julkisesti kuitenkaan pit?nyt h?nt? omana poikanaan, vaan sisarensa poikana, ja itse oli h?n olevinaan h?nen enonsa, he, he. Vaan kaikkihan sen Turussa tiesiv?t, miten asia oikeastaan on, ja vaikkapa hyvinkin lienev?t sen ylemp?n?kin tienneet, mutta sit? katsottiin noin vain."

H?n haarotti sormensa ja tirkisti niiden l?pi Kerttuliin.

"Kumpahan tuosta nyt jotakin tulisi!" sanoi Kerttuli ja hyv?n mielens? osotteeksi yritti h?n uudelleen t?ytt?m??n is? Mikkelin oluthaarikkaa. Mutta h?nen ihmeekseen sanoikin t?m?:

"No, annahan olla ja pist? illallista, hiukaavan t?ss? tuntuu."

Sitten kouri h?n taas Antin tukkaa ja puheli t?lle:

"Mutta kuinkahan sin?, varpusen poika, siell? Turussa oikein nahkasi p?rj??t. Ei siell? olekaan ?idin voileiv?t ja rieskamaito tarjolla. Monta n?lk?? siell? is?kin aikanaan sai n?hd?, ja patukkaan, patukkaan pit?? selk?n?h?n tottua."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet