Read Ebook: Maamme kirja by Topelius Zacharias Cajander Paavo Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 980 lines and 109914 words, and 20 pages

ut. Meid?n pit?? aina kokea olla isillemme kelvolliset, niin etteiv?t heid?n kuolemattomat henkens? surren ja h?veten katsoisi alas kelvottomiin lapsiin. Sit? maata, jota he ovat viljelleet ja kaunistaneet, pit?? meid?nkin kaunistaa ja viljell?. Sit? maata, jota he ovat niin hell?sti rakastaneet ja kuolemaan saakka puolustaneet, pit?? meid?nkin rakastaa ja puolustaa heid?n tavallansa.

Eik? heid?n t?htens? ainoastaan, vaan meid?n itsemmekin t?hden. Sill? t?m?n maan on Jumala meille sit? varten m??r?nnyt, ett? se meille antaisi kaikkea, mik? meille maan p??ll? on v?ltt?m?t?nt? ja tarpeellista. Se antaa meille vaatetta ja leip??, ty?t? ja palkkaa, yst?vi? ja turvaa. Se kasvattaa meit? Jumalan pelkoon ja kaikkiin inhimillisiin avuihin. Se opettaa meit? kirkkonsa ja koulujensa kautta. Se suojelee meit? hallituksellaan ja laeillaan, ettei kukaan saa tehd? meille v??ryytt?. Se on meille apuna kaikissa hyviss? ja hy?dyllisiss? toimissa. Se antaa meille el?ess?mme asunnon ja kuoltuamme haudan. Senh?nvuoksi t?m? maa on meid?n suuri kotimme. T?m?n maan hyv?ksi tulee meid?n uskollisesti ty?t? tehd? ja, jos Jumala niin tahtoo, kunnialla kuolla.

Muista aina Jumalan antaneen meille t?m?n maan omaisuudeksemme, jotta se t?ytt?isi tarkoituksensa, maailmassa ja h?nen tahtonsa toteutuisi niin maan p??ll? kuin taivaassa! Sill? Jumalan oli t?m?kin maa ja kaikki, mit? siin? on. Meid?n tulee tili tehd? siit?, mill? tavalla olemme Jumalan lahjaa k?ytt?neet. H?n on kerran sanova jokaiselle meist?: "Min? olen sinut pannut taloni hoitajaksi ja t?m?n maani haltijaksi. Kuinka olet hoitanut taloani? Kuinka olet maatani hallinnut?" -- Mit? vastaamme Herralle? H?n, joka julistaa kaikille vanhurskaan tuomionsa, on meiss? n?kev? ainoastaan synti? ja puutetta. Mutta viel? ollessamme h?nen taloudenhoitajinansa meid?n tulee rukoilla h?nt?, ett? h?n antaisi meille oikein lujan, oikein uskollisen ja alati alttiin rakkauden is?nmaatamme kohtaan, niin ett? t?m? maa kukoistaisi h?nen kaikkivaltiaassa suojassaan ja julistaisi h?nen kiitostansa sukupolvesta sukupolveen.

Laps Suomen, valoon nostaos ilolla nuori katsantos kunnailtas kasteisilta. Vapaasti loitos silm?s luo; sun, katsos, kaunis maa on tuo!

Et muiden armost' el? vaan, et ole vieras p??ll? maan, on jalallasi pohja; perinn?n sait, mi vaatii ty?s ja valppaan varjelusi my?s.

Niin, silm?n siint?m?tt?miin, et?isten ilmain h?m?riin, taa teitten nimet?nten, tienooseen tietym?tt?m??n, sait Luojaltas maan kaiken t??n

Sun, sun tuo meri vapaa on, tuo vallaton ja rajaton, ja kaikki sinij?rvet, ja kaikki virrat kuohuvat ja kaikki purot armahat;

ja vaarat p?iv?npaisteiset ja kedon t?hk?t, kukkaset, ja kaikki tummat mets?t ja salot, saaret, niityt, haat ja talven hanget, kes?maat;

tiet, kyl?t, torit, kaupungit, loist?llit, hovit kaunihit ja kaikki, jotka niiss? turvaavat Luojan apuhun, ne kansas on, ne ovat sun.

Ken on niin rikas, kell? maa niin ihana on puolustaa ja armastaa kuin sulla? Sen rakas Luoja sulle soi ja rakastettavakses loi.

Laps' Suomen, kasva siin? vaan kuin nuori koivu puistossaan ja sille henkes uhraa, pyhit? ty?s ja syd?mes sun maalles, maalle isies!

Min? sanoin: Mitenk? voimme tehd? ty?t? koko maamme hyv?ksi? Emmeh?n saata kaikkialle matkustaa ja joka paikassa ty?t? tehd?. Ja miksik? muille palkatonta ty?t? tekisimme?

?itini sanoi: Oli kerran kuningas; h?nell? oli kaksi palvelijaa, Autio ja P?ivi?. Kuningas sanoi heille: "Te olette ravakoita ty?miehi?, min? annan teille kummallekin kaistaleen maata". Ja h?n antoi Autiolle kauniin, hedelm?llisen maan, jossa oli viljavat vainiot, sinert?v?t j?rvet, komeat mets?t. Mutta P?ivi?lle h?n antoi hedelm?tt?m?n er?maan, joka oli t?ynn? soita.

Molemmat miehet alkoivat tehd? ty?t?. Autio ajatteli: t?m? on hyv?? maata; t?st? tahdon rikastua, muut tulkoot sitten toimeen, miten voivat. Sitten h?n kaatoi ja poltti mets?t, kylvi tuhkaan siement? ja leikkasi siit? viljan toisensa per?st?, kunnes oli maasta imenyt kaiken mehun. Samaten h?n riisti j?rvet tyhjiksi ja otti niist? kaikki kalat. Ja h?nest? tuli v?h?ksi aikaa rikas mies, mutta kun maassa ja vedess? ei en?? ollut mit??n otettavaa, tuli h?n k?yh?ksi, h?nen lapsensa tulivat kerj?l?isiksi, ja maa j?i autioksi.

P?ivi? ajatteli: t?m? maa on karua ja hedelm?t?nt?; tahdon tehd? sen hedelm?lliseksi. H?n ojitti suot, kynti maat, perkasi mets?t ja hoiti kalavetens?. Se oli pitk?llist?, vaivalloista, monien k?rsimysten ja puutteiden alaista ty?t?, mutta viimein tuli kuitenkin palkinto. P?ivi? kokosi riistaa latonsa t?yteen, h?nen lapsensa saivat perinn?kseen hedelm?llisen tilan, ja maa kukoisti.

Monien vuosien kuluttua kuningas sattui kulkemaan n?iss? valtakunnan osissa. Tultuaan Aution asunnon l?helle h?n kysyi: "Eik? t?m? maa ennen ollut kaunista ja viljavaa? Kuka sen on tehnyt n?in rumaksi ja autioksi?" Palvelijat sanoivat h?nelle: "Sen on Autio tehnyt." Ja taas kysyi kuningas, tultuaan l?helle P?ivi?n asuntoa: "Eik? t?m? maa ennen ollut jylh?? ja hedelm?t?nt?? Kuka sen on tehnyt n?in kauniiksi ja viljavaksi?" Palvelijat sanoivat: "Sen on P?ivi? tehnyt." Silloin kuningas sanoi Autiolle: "Sin? ahne ja kehno palvelija, enk? sinulle runsasta lahjaa antanut siksi, ett? ty?ll?si minua ylist?isit ja tekisit monta tulevaista sukupolvea onnelliseksi? Katso, tuo on sinun ty?t?si!" Ja h?n ajoi sen ahneen palvelijan h?pe?nalaisena pois valtakunnastaan. Mutta P?ivi?lle h?n sanoi: "Sin? hyv? ja uskollinen palvelija, min? annoin sinulle halvan lahjan, mutta sin? olet minua ylist?nyt rakkaudellasi ja ty?ll?si, tulevaisten sukupolvien iloksi. Tule, min? annan sinulle viel? paljon rikkaamman maan; sin? saat olla minun uskollisimpana yst?v?n?ni ja kansalleni esikuvana."

"No niin", sanoi ?itini, "milt? sinusta n?ytt?v?t n?m? kaksi miest?? Kumpi heist? on paremmin hoitanut lahjaa?"

Min? sanoin: "P?ivi?."

"Oikein sanoit", vastasi ?itini. "Autio ajatteli vain itse?ns? eik? huolinut muusta kuin omasta voitostaan. Senvuoksi h?n sai h?pe?ll? ja h?vi?ll? maasta l?hte?. P?ivi? ajatteli j?lkeentulevaisten onnea ja teki ty?t? is?nmaansa hyv?ksi. Siit? h?n itse vanhoilla p?ivill??n nautti iloa ja kunniata, ja h?nen maansa hy?tyi. Hullu on se, jonka huolena on vain hetken voitto; viisas ajattelee tulevia p?ivi?. Monta, monta vuotta j?lkeenp?in, kun n?m? molemmat miehet olivat jo kauan olleet kuolleina, osoittivat ihmiset tuota autioksi tullutta maata ja sanoivat: 'Tuon on Autio tehnyt.' Ja samoin he osoittivat tuota viljavaa maata ja sanoivat: 'T?m?n on P?ivi? tehnyt.' Kumpi n?ist? kahdesta miehest? on j?lkimaailmalle j?tt?nyt paremman muiston?"

Min? sanoin: "P?ivi?."

"Tee siis niin, kuin h?n teki!" sanoi ?iti. "Joko maata kynn?t tai merell? purjehdit tai k?sill?si ty?t? teet tai taloutta hoidat tai tiedoilla hy?dyt?t tai jollakin muulla kunniallisella tavalla leip?si ansaitset, niin katso, ett? teet hedelm?lliseksi sen, mik? ennen oli autiota! Katso, ett? j?lkeesi j?t?t jotakin parempaa kuin se, mink? itse sait haltuusi! Kun n?in teet, niin teet ty?t? maasi hy?dyksi. Ei mik??n ty? ole niin v?h?arvoista, ettei se Jumalalle kelpaisi tai is?nmaata hy?dytt?isi. Mutta se on teht?v? rakkaudella ja uskollisella ahkeruudella. Kun hyv? ty?ntekij? kuolee ja h?nen nimens? unohtuu, j??v?t h?nen ty?ns? hedelm?t h?nen j?lkeens?. Kaikki, mik? hyv?n? ja hy?dyllisen? nyt meit? ilahduttaa ja hy?dytt??, on tulos monien tuhansien ennen meit? el?neiden ty?st?. Me siunaamme heit?, tuntemattomissa haudoissaan makaavia. Mutta ahnas ty?ntekij? ei j?t? j?lkeens? mit??n. H?n on tehnyt ty?t? omaksi voitokseen eik? kuitenkaan voi ottaa saavutuksiansa mukanaan hautaan. Mit? varten h?n on el?nyt?"

Min? sanoin: "Pit??k? minun paljonkin rakastaa is?nmaatani?"

-- "Paljon", sanoi ?itini. "Enemm?n kuin kotiasi ja kaikkea omaasi. Enemm?n kuin koko maallista onneasi, enemm?n kuin henke?sikin. Mutta ei enemp?? kuin Jumalaasi, kunniaasi ja omaatuntoasi."

Sit? en ymm?rt?nyt. Ymm?rsin nyt kyll?, kuinka ihminen saattaa tehd? ty?t? muunkin kuin oman hy?dyn vuoksi. Mutta kohtuutonta ja kovaa minusta oli panna kaikki alttiiksi sen maan puolesta, joka ei ole minun yksin, vaan monen muunkin oma. Miksi juuri minun pit?isi panna omaisuuteni tai henkeni alttiiksi, koska on niin paljon muita, jotka saattavat sen tehd? minun sijastani? Olkoon t?m? heid?n asiansa; mit? se minuun koskee?

Muutamana p?iv?n? sen j?lkeen ?itini seisoi kosken partaalla vaatteita huuhtomassa. Oli satanut, ja kivet olivat liukkaita. ?itini jalka luiskahti, ja h?n putosi veteen; virta vei h?net mukanaan; en koskaan sit? unhota. Paljon ihmisi? seisoi rannalla; kaikki olivat h?mm?styksiss??n, mutta yksik??n ei voinut neuvoa eik? auttaa. Min? olin vain heikko lapsi; mutta seisoa siin? neuvotonna ja n?hd? ?itini kuolevan -- en, sit? en saattanut. Siin? oli airo; -- min? sieppasin sen ja juoksin veteen. Tuskin tiesin, mit? tein. Koski pauhasi ja oli vied? minut mukanaan, mutta enn?tin kurottaa ?idilleni airon, ja me p??simme onnellisesti rantaan.

Silloin ?itini otti minut kosteaan syliins? ja suuteli minua rakkaasti. "Miksi sin? uskalsit henkesi minun t?hteni?" kysyi h?n. "Seisoihan siell? rannalla monta muuta. Miksi juuri sin? panit itsesi minun t?hteni alttiiksi? Eik? joku muu olisi saattanut sit? tehd? sinun sijastasi?"

Silloin ?itini hymyili kyyneleet silmiss? ja sanoi: "Aivan niin, t?ytyih?n sinun kuulla Jumalan ??nt?. Ja samoin on laita, jos is?nmaasi on h?d?ss?. Et sin? silloin noita monia muita ajattele. Jumalan ??ni syd?mess?si sanoo, ett? sinun arvelematta t?ytyy juosta koskeen. Oi lapseni, kun se ??ni kutsuu, kun is?nmaasi sinua tarvitsee, ?l? ep?r?i, vaan ole rohkea ja pane kaikki alttiiksi velvollisuutesi t?hden. Niin ovat tuhannet, monet tuhannet ennen sinua tehneet. He ovat kuulleet kosken pauhaavan ja itse seisoneet kuivalla rannalla. He ovat vauraina ja turvassa el?neet kaukana vaarasta, kun et?inen osa heid?n maatansa on joutunut h?t??n. Eiv?t he kuitenkaan ole ep?r?ineet. He ovat reippaasti l?hteneet vaaroihin ja taisteluun; he ovat mielell??n antaneet viimeisen roponsa, lapsensa ja itsens? tuolle suurelle, yhteiselle, rakastetulle ?idilleen, is?nmaallensa. Ja joko he ovat sotaan sortuneet tai, kuten sin?, voitollisina palanneet, -- koskaan he eiv?t ole katuneet urhoollista uhrautumistaan tai kunniallista taisteluansa. Ne vain, jotka h?d?n hetken? ovat maansa j?tt?neet, nuo uskollisen ?idin pelkurit, laiskat ja petolliset lapset, he eiv?t sen j?lkeen koko elinaikanaan ole saaneet nauttia iloa ja rauhaa. Heid?n maanmiestens? halveksiminen, heid?n oma h?pe?ns? ja omantunnon soimaukset eiv?t ole heille suoneet lepoa. He ovat taistelua karttaneet ja saaneet taistelun omaan syd?meens?. He ovat rauhaa etsineet ja saaneet i?isen rauhattomuuden. Se, joka henke?ns? rakastaa enemm?n kuin velvollisuuttaan ja kunniaansa, se rakentaa majansa heikolle j??lle, ja virta h?net nielee."

"Oi lapseni, uhraa oma etusi uljain mielin! Silloin on totisesti Jumala siunaava rehellisen tahtosi, ja sin? tulet rakkaan is?nmaasi kelpo lapseksi."

Nyt sen ymm?rr?n.

Muutamissa vieraissa maissa on paljon eripuraisuutta. Erisukuisia ja erikielisi? kansakuntia asuu toinen toisensa vieress?, mutta he eiv?t voi sopia. He riitelev?t kielist??n ja eduistaan, toinen tahtoo toista sortaa. V?liin vuodatetaan verta; aina syntyy paljon onnettomuutta. Jos kaikki pysyisiv?t sovinnossa, niin he olisivat v?kev?t, mutta eripuraisuus saattaa heid?t heikoiksi. Sitten tulee vieras kansa ja saattaa heid?t valtansa alaisiksi. He, jotka olisivat voineet olla vapaita ja onnellisia, menett?v?t silloin kaikki, kun eiv?t voineet sopia siit?, mit? heill? oli.

Jumalan viisas tahto on, ett? kansojen alituisesti pit?? jotakin toisiltaan oppia. Ja kaikki kansat ovat ty?ntekij?it? ihmissuvun suuressa yhteiskunnassa, joka jakaantuu moneen haaraan. Se on mahtavan, vanhan koivun kaltainen: lehten? olet sin? ja pieni kotisi; oksana on kansasi; runkona on ihmiskunta.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.

Suom. sananl.

Sill? Jumala on luonut maat niin kummallisen moninaisiksi, ettei toinen maa ole toisen kaltainen. Muutamat maat ovat hyvin l?mpimi?, toiset hyvin kylmi?, toisissa taas on kohtalainen l?mmin. Ulkomuoto, vuoret, maan laatu, kasvit ja el?imet ovat eri maissa sangen erilaisia. Tuhat kuusisataa miljoonaa ihmist? asuu maan pinnalla. Eik? n?iss? ole kahta aivan toisensa n?k?ist?. Mit? toinen maa on vailla, sit? toinen maa tuottaa. Mit? toinen ihminen ei saa aikaan, sen saa toinen, ja monet yhdess? saavat aikaan enemm?n kuin kukin erikseen. N?in ovat kaikki toisilleen hy?dyksi ja t?ytt?v?t toistensa puutteen. Se on Jumalan s??t?m? viisas j?rjestys, ett? maat ja kansat tarvitsevat toisiaan. Sill? jos jokaisella olisi itsell??n kylliksi, niin ei kukaan etsisi toisia, vaan el?isi ja tekisi ty?t? ainoastaan itse?ns? varten. Mutta nyt ihmisten on pakko oppia tuntemaan ja auttamaan toisiansa, jotta kaikki toisiansa veljin? rakastaisivat.

N?in on meid?nkin maamme meriliikkeen, kaupan ja tietojen vaihetuksen kautta yhteydess? muiden maiden kanssa. Me tuotamme suolamme Englannista, Portugalista ja Italiasta. Saksasta ja Amerikasta tuotamme raakasokeria sek? viljaa ja jauhoja, kun maassamme on saatu huono sato. Ruotsista tuotamme rautaa, Norjasta silli?, Englannista koneita. Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta tuotamme kankaita ja hedelmi?. Amerikasta tuotamme kahvia, puuvillaa ja v?riaineita. Kiinasta tuotamme teet?, It?-Intiasta kanelia, inkiv??ri?, pippuria ja muita mausteita. Sen sijaan l?het?mme ulkomaille lankkuja, lautoja, halkoja, paperia, tervaa, voita, kalaa ja muita tavaroita.

Ulkomailta saamme my?skin kirjoja, taideteoksia ja hy?dyllisi? keksint?j?. Sellaisia tuotteita meill? viel? on sangen v?h?n t??lt? sinne l?hetett?v?ksi; mutta vuosi vuodelta niit? karttuu.

Muun maailman rinnalla meid?n maamme on k?yh? ja kaukainen. Meill? ei suinkaan ole mit??n syyt? ylpeill?. Meid?n tulee olla n?yri?, ahkeroita, s??st?v?isi? ja oppivaisia, jottei tulisi pakko turvautua muiden armoihin. Mutta se ei meit? est? rakastamasta maatamme enemm?n kuin mit??n muuta maailmassa. Se on kuitenkin meid?n oma maamme ja oma kotimme. Ei mik??n maa ole niin mielemme mukaiseksi luotu kuin t?m?. johon olemme lapsuudesta saakka tottuneet. Jos ken meist? matkustaa vieraaseen maahan ja siell? saavuttaa onnea, rikkautta ja kaikkea hyv??, ei h?n kuitenkaan siell? kauan viihdy. Jonkin ajan kuluttua h?n taas alkaa ik?v?id? t?h?n k?yh??n maahan, ja h?n k?sitt??, ett? t??ll? on sent??n paljon hyv??, jota ei ole muissa maissa. ?lk??n siis kukaan kevytmielisesti tai tyytym?tt?myydest? muuttako vieraaseen maahan. Saavuttakoon siell? mit? hyv?ns?, yhden h?n kuitenkin on kadottanut, jota h?n ei koskaan saa korvatuksi: oman is?nmaansa.

Niinkuin pes?st?ns? paennut lintu on se mies, joka asuinpaikaltansa pakenee. Salom. Sananl. 27: S.

Meren kuohuista laskimme riemuiten suvil?mpim?n Intian maille; vilu talvi ei luntaan seuduille sen ole viskonut viljakkaille, miss? palmut ne varjoo kes?isen maan, ja poppelit tarjoo palsamiaan. Mut t??ll? en saa, mit? miel' odottaa: on kaukana mun ik?v?im?ni maa.

Min? kyll?styn kes?n helteeseen sek? ruokaan herkkuisahanki. Paremp' on kodin kannikka kaunainen, vaikk' oiskin p?yt?n? hanki. Sen vaaroilla hiiht?? on hilpe? ty?, kes? viile? viiht??, on valkea y?. Pois sinne, pois jos p??st? vois! Kotij?rvien luo minun mieleni ois.

Kotimaan jos koivukin mull' olis vaan, jossa rastahat raksuttaisi, lumen kiert?? palloksi kourassaan ja tiukuja kuulla jos saisi! Koko Intian aivan nyt vaihtaisin kotiseutuni taivaan ma t?htihin. Pois sinne vaan, kodin maailmaan! Syd?mess?ni soi nimi Suomenmaan.

Maamme ei aina ole ollut sellainen, kuin se nyt on. Tuli ja vesi, l?mp? ja kylmyys ovat sit? paljon muutelleet, ennenkuin se on saanut nykyisen muotonsa.

Maa oli alussa hehkuvana pallona, jossa kaikki ne aineet, joista nykyiset vuoret ovat muodostuneet, olivat kuumuuden sulaamina. V?hitellen Jumala antoi maailman avaruudessa vallitsevan kylmyyden j??hdytt?? t?m?n tulipallon. Silloin maanpinta v?hin erin j?hmettyi ja muodosti kuoren sulan sisustan ymp?rille. Syv?ll? jalkaimme alla on kuitenkin viel? t?n? p?iv?n? kuumuus niin suuri, ett? se voi sulattaa kivet kuin kuonan ahjossa. T?llaista sulaa kive? purkautuu v?liin maan sisustasta tulivuorien kautta ja valuu maan pinnalle. Niill? seuduin on usein maanj?ristyksi?. Meid?n maassamme ei ole tulivuoria eik? t??ll? tapahdu ankaranlaisia maanj?ristyksi?. Vain joskus tunnemme vienon maant?r?hdyksen.

Kun maan kuori j??htyi, kutistui se niin kuin kuivuneen omenan kuori. Silloin syntyi sen pinnalle kurttuja ja poimuja, jotka nyt ovat vuoriharjanteita.

Kaikki vesi oli alkuaikoina maan kuumuudesta haihtunut h?yryksi ilmaan. Mutta kun maan pinta kylmeni, j??htyiv?t vesih?yryt ja laskivat rankkasateena maahan. Siit? syntyiv?t meret, jotka t?yttiv?t maanpinnan alavat osat, mutta yl?vist? osista muodostuivat mannermaat.

Siihen aikaan meri oli paljon ylemp?n? kuin nyky??n; se peitti melkein koko meid?n maamme. Kun maa sittemmin kohosi, huuhtoivat meren aallot pois murtokivisoran hienomman osat, ja suuremmat kivet vain j?iv?t j?ljelle. Siksi maan pinta on nyky??n alavammilla mailla usein niin kivist?, ett? sit? ainoastaan vaivoin voi viljell?; mutta mets? kasvaa sellaisillakin mailla.

Maan kohoaminen ei ole kaikkialla yht?l?ist?. Pohjois-Suomi kohoaa arviolta metrin, Etel?-Suomi ainoastaan noin puolen metri? sadassa vuodessa. Kun kohoaminen tapahtuu n?in hitaasti, emme sit? huomaisi, jos emme n?kisi meriveden rannikoillamme alituisesti alenevan. T?m? aleneminen johtuu kuitenkin suureksi osaksi siit?kin, ett? joet viev?t mukanaan hiekkaa ja savea, jotka kerrostuvat rannikoille.

Maa kasvaa n?in yh? ulommaksi mereen p?in. Kaukana nykyisest? rannikosta on l?ydetty maasta laivanankkureita ja laivahylkyj?. Miss? ennen oli isojen laivojen kulkuv?yl?, siin? nyt tuskin ui tavallinen vene. Miss? vanhat muistavat nuoruudessaan soutaneensa, siin? nyt lapset k?velev?t hiekalla kuivin jaloin. Mihin kalastaja ennen laski verkkojaan, siit? nyt maamies niitt?? hein??. Lahdet kuivuvat, matalikot kasvavat saariksi ja saaret kasvavat yhteen mannermaan kanssa.

Suuret sis?vedet olivat alkuaan merenlahtia, jotka salmien kautta yhdistyiv?t mereen. Maan kohotessa n?m? salmet muuttuivat joiksi ja entiset merenlahdet suolattomiksi sis?j?rviksi. Niihin j?i el?m??n useita kalalajeja, jotka olivat niihin tulleet merest?, mutta my?skin menestyv?t suolattomassa vedess?.

Mutta sellaiset kalat ja vesikasvit, jotka viihtyv?t ainoastaan suolaisessa vedess?, kuolivat v?hitellen sukupuuttoon. Ainoastaan muutamat varsinaiset meriel?imet, sellaiset kuin merih?rk? ja Saimaan hylje, tottuivat suolattomaan veteen, ja siksi tapaamme niit? viel? sis?j?rviss?mme, vaikka niiden varsinainen koti on Pohjois-J??meri.

Sill? tahallansa he eiv?t ole tiet?vin??n, ett? taivaat ja samoin maa, vedest? ja vedell? rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta. 2 Piet. 3: 5.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet