Read Ebook: Maamme kirja by Topelius Zacharias Cajander Paavo Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 980 lines and 109914 words, and 20 pages

Sill? tahallansa he eiv?t ole tiet?vin??n, ett? taivaat ja samoin maa, vedest? ja vedell? rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta. 2 Piet. 3: 5.

Maasta kasvaa leip?, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla. Job. 28: 5.

Ma tunnen neidon kaunoisen, kupeella kuohun suolaisen h?n syntyi, lasna liekkui. On meri h?nen ?itin??n, ja voimakkailla k?sill??n se viel? halaa tyt?rt??n.

Ja tyt?r varttuu, kasvaa vain, ain' ihanammin kukoistain emonsa rinnall' armaan. Vie kauas, kaaloin aaltohon, h?n rajat lapsuusrannikon; se sorja neito Suomi on.

Ei ruhtinatart' ainoaa niin rikasta, niin mahtavaa emonsa antimista. Mait' yh? lahjaks saa h?n n??t; miss' eilen meri, huomis-s??t jo tuottaa touot kultap??t.

On lunt', ei kultaa loistonaan, mut aalloist' aavan kuohukkaan h?n nostaa otsan kirkkaan, ja kunniansa, riemuns' on, kaikk' kest?in myrskyt kohtalon, ain nousta vaan p?in valohon.

Kuink' olet armas, herttainen, vihannan saaren neitonen, sa meren kaunis tytt?! Noin meit? neuvo nostamaan ain' uutta rantaa toivon maan ja laillas' valoon varttumaan!

Se Suomi, joka on merest? kohonnut, on nyt leve? niemimaa, joka id?ss? on yhteydess? Ven?j?n kanssa, pohjoisessa ja luoteessa Skandinavian niemimaan kanssa. Suomenmaan pinta-ala lasketaan 371,000 neli?kilometriksi. Suomen mantereen suurin pituus pohjoisesta etel??n on noin 1,100 kilometri?. Sen suurin leveys on noin 600 kilometri?, mutta Ahvenanmaan saaret ulottuvat viel? 80 kilometri? l?nnemm?.

Syyt? kyll? on nimitt?? Suomea meren tytt?reksi, sill? se on merest? kohonnut ja vesi ymp?r?i sit?. Sen piiriss? on my?skin niin monta sis?j?rve?, ett? sit? syyst? sanotaan "tuhansien j?rvien maaksi".

Vesi kaikista n?ist? j?rvist? ja lukemattomista soista pyrkii mereen. Suurin osa juoksee It?mereen tai sen lahtiin, ainoastaan v?h?inen osa Pohjois-Suomen vesi? virtaa Pohjois-J??mereen.

It?meri uurtaa Liivinmaahan leve?n poukaman ja tunkeutuu kapeana merenlahtena Ruotsin sis??n aina M?larin j?rveen saakka, jonka suussa on Tukholma.

Muodoltaan It?meri on kartalla polviaan notkistavan ja hiukan eteenp?in kumartuneen merenneidon kaltainen. Kasvot ja rinta ovat k??ntyneet Suomeen, selk? Ruotsiin p?in. Sen ojennettuna k?sivartena on Suomenlahti, polvet nojautuvat Saksan pohjoiseen rannikkoon, ja se p??ttyy koukeroon kalanpyrst??n, joka loiskien kiert?? Tanskanmaata.

It?meren laakso on aikoja sitten syntynyt siten, ett? maa on muinaisien maanj?ristyksien vaikutuksesta laskeutunut.

Koko t?m? meri on hyvin myrskyinen, varsinkin syksyisin. Lounaistuulilla vesi nousee pohjoisilla rannikoilla ja laskee etel?isill?, ja talvisin ajautuvat It?meren j??t rannikoillemme. Pohjatuulilla vesi laskee Pohjanlahdessa ja it?tuulilla Suomenlahdessa, ja j??t ajautuvat pois rannikoilta, jos ulompana on avovett?.

Koska niin monta jokea purkautuu Pohjanlahden pohjoiseen osaan ja vedenjuoksu estyy Merenkurkussa, on vesi n?ill? pohjoisilla rannikoilla hiukan korkeammalla kuin varsinaisessa It?meress?. Oulun ja Viipurin edustalla vesi on melkein suolatonta, mutta Hankoniemen ja Ahvenanmaan kohdalla siin? on sangen vahva suolan maku. Siin? on n?ill? paikoin kahta vertaa enemm?n suolaa kuin sisimmiss? lahdelmissa. Mutta Pohjanmeress? vesi on kuusi vertaa suolaisempaa kuin Oulun edustalla.

It?meri joutuu pikemmin kuohuksiin kuin Pohjanmeri, mutta sen aalloilla on v?hemm?n voimaa. Senvuoksi t??ll? rohjetaan l?hte? merelle keveill? veneill? ja varppeilla, jotavastoin Pohjanmeren kalastajan on pakko rakentaa aluksensa jykevist? tarveaineista.

Sen miehen kehnoks sanon vaan, jok' ei voi hoitaa purjeitaan, vaan rannall' on ja kalpenee, kun merell' aallot pauhailee. Kedolla immet istukoot ja kukkasia poimikoot; merille halaa merimies, on aalloilla sen kotilies.

Oi, It?meri kaunoinen, ja Pohjanlahti myrskyinen, ja Suomenlahti saarines ja purjeines ja voittoines! Jos mist? k?yk??n tuulen tie, aaltonne Ahvenaan se vie; ja miehen kehnoks sanon vaan, jok' ei voi hoitaa purjeitaan.

T?m?n maan lujana perustana on graniitti ja muut kovat kivilajit. Harvoin on tarvis kaivaa syv??n, ennenkuin vuori tulee eteen, ja t?m? luja perusta on maallemme antanut sen muodon.

Kaikki n?m? ep?tasaisuudet ovat kuitenkin sangen v?h?isi? maan suuruuteen verrattuina. Jos lentokoneesta katselisimme maatamme, niin tuskin huomaisimme yl?ng?it?; maa n?ytt?isi ??rett?m?lt? tasangolta, miss? vedenkalvot v?lkkyv?t.

Eritt?in yl?v?? ja vuorista on Suomen koillinen osa, varsinkin Kuusamon pit?j? ja Kuolaj?rven etel?inen osa. T??ll? laaksot ovat pari sataa metri? merenpintaa ylemp?n?, ja niist? ylemm?s kohoavat vuoret jyrkkin?, muutamat 300 tai 400 metrin korkuisiksi. Lounaispuolella maa laskeutuu Pohjanlahtea kohti, jonka rannikoilla Pohjanmaan tasangot levi?v?t. T??ll? on ainoastaan matalia, yksin?isi? vuoria ja kukkuloita.

Keski-Suomi on suurimmalta osalta noin 100 metri? merta ylemp?n?. Sen lukemattomista kukkuloista, harjanteista ja vuorista ovat vain harvat 300 metrin korkuisia. Muutamin paikoin ovat kukkulat ja vuoret ik??nkuin hajallaan; toisin paikoin, varsinkin Savossa ja Karjalassa, ovat yl?ng?t samaan suuntaan kulkevia vuorisel?nteit?. Kun t?llaista seutua katselee korkealta n?k?paikalta, n?ytt?? se pellolta, jota j?ttil?isen aura on kynt?nyt. T?ss? osassa maata on runsaimmin j?rvi?, sill? yl?nk?jen v?liset lukemattomat syv?nteet ovat veden t?ytt?mi?.

Salpaussel?n ja Suomenlahden v?lisill? rannikkoseuduilla n?kee vuoroin tasangoita ja vuoria, joita paikkapaikoin on tihe?ss?. Turun l??nin sis?osissa on yht? lakeita seutuja kuin Pohjanmaa. -- Tasaisilla rannikkoseuduilla ovat j?rvet harvinaisia, sill? siell? ei ole syv?nteit?, joihin vesi ker?ytyisi.

Kuinka ihmeellisesti j?rviemme vedet jakautuvat suurempiin alueihin, sen opit paremmin maantieteest? ja tarkasti katselemalla Suomen karttaa. Mutta parhaiten opit maatasi tuntemaan, jos matkailet sit? katselemassa.

Ei ole monessa maassa sellaista luontoa kuin Suomessa. Se ei ole tasankomaata kuten Ven?j? eik? my?sk??n vuorimaata kuten Norja ja Sveitsi, miss? lumipeitteisten tunturien huiput k?tkeytyv?t pilviin. Meid?n maamme on hyvin ep?tasaista, mutta ep?tasaisuudet ovat hyvin pieni?, ja senvuoksi voisi Suomea nimitt?? pikkukallioiseksi maaksi. Senkaltaista luontoa tapaamme ainoastaan Keski-Ruotsissa ja muutamin paikoin Pohjois-Amerikassa.

Oli kerran urhoollinen sotap??llikk?. H?n oli sodassa saanut suuren voiton, ja kuningas sanoi h?nelle: "Valikoi itsellesi Suomen paras ja ihanin maakunta, min? annan sen sinulle." Sotap??llikk? kiitti kuningasta ja matkusti Suomeen osaansa valikoimaan. Mutta kun h?n ei tuntenut t?t? maata, meni h?n suurille markkinoille, jonne oli kokoontunut paljon kansaa kaikilta maankulmilta, ja lupasi palkinnon sille joka osaisi h?nelle ilmoittaa parhaan ja ihanimman maakunnan.

Sotap??llikk? kysyi: "Ettek? te kaikki ole Suomesta?"

Urhoollinen sotap??llikk? naurahti ja sanoi: "Olen kuullut tarpeeksi. Teid?n maassanne on kahdeksan maakuntaa: H?me, Savo, Karjala, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Pohjanmaa ja viel? lis?ksi Lappi, joka ei ole maakuntien luvussa senvuoksi, ett? se kuuluu nelj??n maahan. Miten saatan niist? valikoida, kun jokaista kiitet??n parhaaksi? Pyyd?n kuningasta lahjoittamaan minulle kallion Ahvenanmaan saaristosta, ja siihen rakennan itselleni asunnon. Silloin tuotan rakennusmestarini Pohjanmaalta, leip?ni Uudeltamaalta, voini Savosta, omenani Varsinais-Suomesta, hevoseni Karjalasta, pellavani H?meest?, rautani Satakunnasta, turkkini Lapista ja yst?v?ni kaikista maakunnista. Enk? ole oikein valinnut?"

-- "No niin, kukapa tuon niin tarkoin tiet?nee?" vastasi markkinav?ki.

Lapissa ei ole kaupunkeja, ei teit?, ei siltoja, ei hevosia eik? tavallisia ajokaluja. Talvet, s.o. seitsem?n tai kahdeksan kuukautta, ajetaan siell? poroilla, mutta kes?ll? t?ytyy jalkaisin k?vell? laajain er?maiden halki tahi kulkea virtoja ja j?rvi?. Matias Aleksanteri Castr?n kertoo Lapin-matkastaan seuraavaa:

"Laskimme veneell? alas Ivalojokea, joka tuntureilta juoksee pohjoiseen p?in Inarinj?rveen. Pian kuulimme kuohuvien koskien pauhinan, ja t?m? soitto soi kolme vuorokautta yht?mittaa korvissamme. Vaikka kosket n?yttiv?t hirvitt?vilt?, ei meill? ollut muuta neuvoa kuin rohkeasti sy?ksy? kiehuvien tyrskyjen keskelle, vett? ei Ivalossa ollut eritt?in paljon, mutta sittenkin tarpeeksi nielem??n meid?t ja pienen aluksemme. Alinomaa t?ytyi meid?n pid?tt?? venett? pitkill? sauvoimilla, ettei virta viskaisi meit? kareihin ja kallioihin. T?t? vaivalloista ty?t? kesti kaiken p?iv??, ja y?n vietimme rannalla nuotiovalkean ??ress?. Meill? ei kertaakaan ollut kattoa p??mme p??ll?, vaan kahdeksan p?iv?? vietimme taivasalla yht?mittaisen sateen ja kylm?n ilman k?siss?.

"Joen varrella on miltei pitkin koko sen latvapuolta korkeita, hirvitt?vi? tuntureita, jotka paikoittain pystysuorina kohoavat vedenpinnasta ja jatkuvat yht? mittaa eteenp?in useita penikulmia. Me kiipesimme monasti henkemme kaupalla yl?s n?it? vuoria, toivoen saavamme vihdoinkin n?hd? Inarinj?rven. Mutta pohjoisessa ja etel?ss?, id?ss? ja l?nness? n?kyi, niin kauas kuin silm? kantoi, loppumattomia tuntureita. Siin?, miss? syvempi laakso oli vuorten v?liss?, peitti laakson pohjaa usein sumu, n?ytt?en et??lle isolta j?rvelt?. Silloin luulimme jo saapuvamme ik?v?idylle Inarille, mutta opas riisti toiveemme, vakuuttaen meille ettemme Inaria n?kisi, niin kauan kuin tuntureita n?kyi.

"Muutamia peninkulmia etel?puolella sit? paikkaa, miss? Ivalojoki laskee Inarinj?rveen, et??ntyiv?t viimein n?m? jylh?t tunturit, jotka niin kauan olivat pakenevaa virtaa seuranneet ja sen ahdistaneet kallioittensa v?liin. Kaukaa n?kyi viel? alastomia tunturikukkuloita h??m?itt?v?n, mutta ymp?rill?mme n?imme ainoastaan ihania ruohoisia lakeuksia. Virta hiljensi juoksuaan ja muodosti pieni? saaria, joita tuuheat lehtipuut verhosivat. Pian tuli n?kyviin hein?suovia, aitoja ja muita ihmisten j?lki?. Soudimme voimaimme takaa p??st?ksemme pian ihmisasunnolle, ja tuskin uskoimme silmi?mme, kun n?imme synk?ss? Lapissa suomalaisten uudistalollisten hyv?sti rakennettuja kartanoita ja niiden ymp?rill? viheri?itsevi? niittyj? ja kauniita viljavainioita. Ei saata uskoa, kuinka hyv?lt? moinen n?ky tuntuu sellaisten matkojen j?lkeen, joita olimme kulkeneet. Alinomainen katsominen pilvenkorkuisiin tuntureihin ja pauhaaviin koskiin vaikuttaa mieleen huumaavasti ja synnytt?? ??nett?m?n h?mm?styksen. Mutta kun tuo jylh?, valtava luonto muuttuu kauniiksi ja rauhalliseksi, silloin elpyv?t ihmisen syd?mess? iloiset, virke?t tunteet. Ja kun h?n ennen on ylist?nyt Luojan kaikkivaltaa, ylist?? h?n nyt h?nen koko luonnossa ilmenev?? viisauttansa ja hyvyytt?ns?."

Ivalojoki on sama joki, josta kolmekymment? vuotta Castr?nin matkustuksen j?lkeen hiekasta l?ydettiin kultaa.

Et??ll? pohjoismailla hyl?tty j?rvi on, nime? saaret vailla, ja ranta iloton. Hein'ajalla sen sulaa j??, kun kes? Lappiin kiireht??; mut syyskuun y? sen aallot taas j?lleen j??hdytt??.

Kuvastuu vuoret illoin sen kalvoon sinerv??n, ja lappalainen silloin k?y kalaa pyyt?m??n. Siell' uipi sorsa suruton, ja peuralaumat rannall' on, ja taajat s??skiparvet piment?? auringon.

Mies Lapin kerran tahtoi sen tulla tuntemaan, kuin syv? olla mahtoi tuo j?rvi Turjan maan. K?ys katkes; laulu kuultihin; "Niin syv? oon kuin pitk?kin!" -- Sen koommin mittaamatta on pohja Inarin.

Se n?et, mik? Aavasaksan on tehnyt muita pohjolan kukkuloita kuulummaksi, ei ole sen korkeus eik? sen n?k?ala, vaan se erikoisuus, ettei ole tarvis matkustaa kauemmas pohjoiseen n?hd?kseen auringon kello 12 juhannusy?n?. Senvuoksi kokoontuu sinne joka kes? p?iv?nseisauksen aikana paljon matkustajia sek? Suomesta ett? muista maista syd?ny?n aurinkoa katsomaan. Ja moni heist? on piirt?nyt nimens? muistoksi kallioon, niin ett? muutamat kallionsein?m?t ja paadet ovat aivan t?ynn? nimi?.

Pohjanmaan rannikko on pitkin pituuttaan jokien ja purojen leikkelem?, jotka juoksevat kaakosta p?in luodetta kohti Pohjanlahteen. Pohjoisesta lukien ovat suurimmat n?ist? joista Tornionjoki, Kemijoki, Iijoki, Oulujoki, Siikajoki, Pyh?joki, Kalajoki, ?ht?v?njoki, Lapuanjoki ja Kyr?njoki. Kaikki ovat maan ep?tasaisuuden t?hden t?ynn? koskia. Suurin kaikista Suomen joista on Kemijoki; mutta Oulujoki on kulkuv?yl?n? Pohjanmaalle t?rkein.

Uskalias oli se mies, joka ensimm?isen? rohkeni veneell? laskea Oulujoen koskia. Nyt n?hd??n joka p?iv? kes?ll? tervaveneit? ja tukkilauttoja ik??nkuin tanssien hyppelev?n virtaa alas. Per?mies seisoo laskevan veneen per?ss? tyynen?, leve? mela k?dess?. Koski tekee polven, vene sy?ksyy suoraan kalliota vastaan; vilahtaman verta liian varhain tai liian my?h??n olisi varma kuolema edess?. Mutta juuri oikealla hetkell? k??ntyy vene, kiit?? nopeasti kuin nuoli vaarallisen paikan ohi ja n?ytt?? tuokion ajan olevan kuohuun haudattuna. Rannalta-katsojia t?m? n?ky kauhistuttaa. Turhaa pelkoa. Heti n?kyy taas kaitainen, ruskea veneenlaita ehe?n? kosken alla ja pitkitt?? huoletta matkaansa seuraavaan koskeen, samoihin vaaroihin ja samaan pelastukseen.

V?list? saattaa vahinkokin tulla, jos per?mies on tottumaton ja luottaa toisten ja omaan onneensa. Vanhat, tottuneet koskimiehet eiv?t joudu vahinkoon. Ja palatessaan he sauvovat venett?ns? ihmetelt?v?n voimakkaasti ja notkeasti koskista yl?s.

T?m? joki on hyvin kalainen: se n?ytt?? olevan lohien, harrien, siikojen, nahkiaisten ja muiden kalalajien alituisena kulkutien?. Lohia pyydet??n kolmikulmaisilla padoilla, joiden k?rki asetetaan virtaa vastaan, ja kalat erotellaan sitten rannalla kokonsa mukaan. Ne myyd??n enimmiten huutokaupalla ja l?hetet??n sitten laajalti yltymp?ri Suomen ja ulkomaillekin.

Kaukana meress? Suomen l?nsirannikon edustalla on kallioita ja kareja, miss? kalastajat kes?isin pyyt?v?t silakoita. Muutamat n?ist? kareista ovat vedenpinnan alla, ja ne merkit??n pitkill? viitoilla, joita nimitet??n reimareiksi. Kalastaja laskee illalla verkkonsa mereen, j?? sitten karille ankkuriin ja makaa veneess??n. Seuraavana aamuna auringon noustessa h?n nostaa ankkurin ja ottaa yl?s verkkonsa. Silloin on kaunista n?hd? jo syv?ll? veden alla hopeahohteisten silakoiden riippuvan verkonsilmiss?, ja v?list? verkko kiilt?? niist? aivan valkeana. Mutta Pohjanlahteen ei ole koskaan luottamista, ja siksi t?ytyy aina jonkun y?ll? olla veneess? vartijana. Sattuu, ett? odottamatta nousee myrsky, ja aallot silloin alkavat vy?ry? karia vastaan. Kalaveneen ankkuria ei aina enn?tet? saada yl?s; t?ytyy katkaista ankkurik?ysi, j?tt?? verkot mereen ja antaa veneens? menn? myrskyn mukana minne tahansa, jotta henki pelastuisi. T?ll? tavoin saattaa kalaveneit? ajelehtia monien peninkulmien p??h?n, milloin Ruotsin puolelle, milloin Suomen rannikoille, ja silloin kalastajat menett?v?t kalliit verkkonsa ja kaiken saaliinsa.

Talvikaudet ovat n?m? kalliot autioita ja lumen peitteess?. Tuskin on j?? kev??ll? enn?tt?nyt sulaa, kun jo kalastusveneit? tulee toinen toisensa per?st?, tuoden asukkaita autioihin majoihin. Kes?kauden kest?? sitten virke?t? liikett? ja alituista ty?t? tuolla levottoman meren keskell?. Lapset rakentavat rannalle patoja, veneit? tulee ja l?htee, kaloja suolataan tynnyreihin ja nelikkoihin. V?list? nousee veneest? pappi saarnaamaan Jumalan sanaa kalastajav?elle. Mutta syyskuussa, kun rankasti sataa, myrsky vinkuu ja y?t pimenev?t, pyrkii toinen vene toisensa per?st? takaisin omaan kotirantaan. Majat j?tet??n kylmilleen, kalalokit huutavat n?liss??n, ja autio meri vain huuhtoo valkeata vaahtoaan yksin?isiin kallioihin.

Koko Pohjanmaan tasanko on entist? merenpohjaa, joka on maan kohotessa kuivunut, ja sen maaper? on meren lietteest? syntynyt. Pohjoisempana, jossa merenpohja on ollut hietainen, aukeavat Limingan niityt aavana, silm?nkantamattomana ruohikkona, johon on kasvanut pajupensaita ja nuoria koivuja. Etel?-Pohjanmaahan meri on j?tt?nyt hedelm?llisen savipohjan, ja siihen ihminen on kynt?nyt Isonkyr?n peltovainiot.

Mets? on jo aikaa sitten n?ilt? lakeuksilta h?vinnyt ja ik??nkuin per?ytynyt ilmanrannan ??reen. Lakeuksilla on sinne t?nne viskattuja vierinkivi?, kaikenmuotoisia ja kaikenkokoisia, v?liin yksin?isin?, v?hin ladottuina toinen toisensa p??lle suuriksi raunioiksi. Maantie kiemurtelee peltojen, niittyjen, aitojen sek? hauskojen, hyvin rakennettujen ja isoikkunaisten asuinrakennusten v?li?, eik? ainoatakaan kukkulaa kohoa t?ll? laajalla lakeudella. Mutta aivan tasaista ei sen pinta kuitenkaan ole, sill? kev?tpurot ovat uurtaneet siihen syvi? kouruja, ja leve? joki on kaivanut uomansa pehme??n saviper??n.

T?m? maa on siis lakeata, yksitoikkoista, mutta sen hedelm?llisyys ja sen viljelykset ihastuttavat matkustajaa. Silm?nkantamattomiin lainehtivat t?ytel?iset t?hk?p??t viheri?-aaltoisena meren? hein?kuuntuulen tuutiessa. Muistaessaan kaikkia suruja ja puutteita, joita vastaan kansamme niin monin paikoin k?yhiss? sis?maan seuduissa taistelee, heltyy matkustajan mieli, kun h?n n?kee, miten runsaan viljan Jumala kasvattaa t??ll? l?hell? Pohjanlahden rannikkoa. H?n kulkee Suomen rikkaimman jyv?aitan kynnyksell?, kotopaikalla mainion Vaasanrukiin, joka hyvyytens? ja it?vyytens? t?hden on ulkomailla niin hyv?ss? hinnassa. Ja n?hdess??n hyvinrakennetut kartanot, uutteran, vauraan kansan ja kyll?iset karjalaumat, h?n kiitt?? Luojan hyvyytt?, joka jakaa erilaisia lahjoja eri seuduille, -- toisille kauneutta, toisille varallisuutta, kaikille is?llist? hoitoaan ja lohduttavaa armoaan.

Kenell?h?n olisi syd?nt? tuhota n?in kaunista viljelyst? ja tehd? autioksi n?it? siunatuita, hedelm?llisi? vainioita! Ja kuitenkin ovat sodan kauhut t?m?nkin seudun h?vitt?neet ja veriin upottaneet. T?m?n viljan ovat sotaratsujen kaviot maahan tallanneet; n?m? jokivarret ovat n?hneet hirmuisia taisteluita ja verisi? tappioita. Viel? t?n?kin p?iv?n? sattuu usein rauhallisessa pellossa auranvannas ruostuneeseen rautakuulaan tahi puoleksi lahonneeseen ihmisenluuhun. Kynt?j? katselee niit? v?linpit?m?tt?m?n?, viskaa ne syrj??n ja jatkaa vakoansa. Mist?p? h?n tiet??, kuinka voittajain remu tai voitettujen ep?toivo kerran on t?ytt?nyt sen paikan, miss? h?n nyt astelee? H?n on onnellinen ja levollinen, h?n ajattelee tulevanvuotisia laineilevia laihojaan ja kylv?? siemenjyv?ns? entiseen sotatantereeseen, johon h?nen is?ns? ovat vertaan vuodattaneet.

Eurajoesta, kuten monista muistakin joista ja j?rvist?, on ennen pyydetty helmi?. T?st? kertoo kuuluisa naiskirjailija Fredrika Bremer: "Noilla synnyinmaani rannoilla Kauttuan lepikkorantamilia k?vin lapsena usein helmi? pyyt?m?ss?, kun kes?n helteess? vesi oli laskeutunut. Viel?kin luulen tuntevani kirkasten, viile?in aaltojen huuhtelevan jalkojani. Viel?kin luulen n?kev?ni helmisimpukoita, joita koski oli paikoittain hiekkaan kasannut pienien viheri?iden saarien rannoille. L?jitt?in toin n?it? simpukoita rannalle, ja kun l?ysin niist? helmi?, voi mik? ilo! Usein ne olivat vajanaisia, puolinaisia ja vioittuneita, mutta v?liin l?ysin oikein kauniita. Nyt menen j?lleen etsim??n helmi?, -- mutta el?m?n virrasta."

Ahvenanmaan saaristo tuhansine saarineen, luotoineen ja kallioineen sijaitsee Suomen ja Ruotsin keskiv?lill?. Pohjoisessa pauhaa Pohjanlahti, id?ss? Suomenlahti, etel?ss? suuri, aava It?meren ulappa. Ne ovat vaarallisia vesi?, jotka koettelevat purjehtijan taitoa, sill? vihurit hy?kk??v?t ?kki? aluksen kimppuun kapeiden salmien suussa. Mutta sanomattoman kaunis ja virkist?v? on matka n?iden lukemattomien saarien ja salmien keskell?. Euroopassa on ainoastaan yksi saariryhm?, joka vie Ahvenanmaan saaristosta voiton, ja se on Kreikan saaristo.

Kun kev??ll? j?? l?htee salmista, her??v?t luonto ja ihmiset ik??nkuin unesta. Silloin meren vangit tahtovat el?? ja liikkua. Kalalokit huutavat, haahkatelkk? etsii vanhaa pes?paikkaansa kallioilla, kaikilta rannoilta kuuluu naputuksia ja tuntuu tervanhajua, kun veneit? laitetaan kuntoon kalastusta varten. Kes? kuluu alinomaisessa kamppailussa rauhattoman meren kanssa. H?yryaluksia, purjelaivoja, pursia ja kalastusveneit? kulkee alinomaa ristiin rastiin toistensa sivuitse. Suurimmassa saaressa, jonka nimi on "Ahvenan manner", harjoitetaan kalanpyynnin ohessa my?skin pelto- ja niittyviljelyst?, mutta pienten kalliosaarten v?est? saa kaiken elatuksensa merest?. Varakkaita kyli?, yksin?isi? kalastajanm?kkej?, toisinaan jokin kirkontornina nyky??n my?skin Maarianhaminan kaupunki n?kyy harmaiden tai punertavien kallioiden v?list?, jotka aalto on sileiksi hionut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet