Read Ebook: Annan nuoruusvuodet by Montgomery L M Lucy Maud Vesala Hilja Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1961 lines and 85733 words, and 40 pages

H?nell? oli sama tunne, mik? h?nell? oli ollut kerran viheri?ss? nuoruudessaan, kun h?n oli ollut mukana er??ll? huviretkell? ja muuan toinen poika oli narrannut h?net "jauhamaan suolaa".

-- No niin, jotain hyv?? sen on t?ytynyt joka tapauksessa olla, sill? h?n oli jumalaisen kaunis. Milt?h?n mahtaisi tuntua olla jumalaisen kaunis?

-- ?l? kysy sit? minulta!... sanoi Matthew.

-- No, mutta jos saisitte valita -- mink?lainen olisitte mieluimmin -- jumalaisen kaunis vai s?ken?iv?n sukkela vaiko enkelim?isen hyv??

-- Niin, sep? olisi todella vaikea ratkaista...

-- Juuri niinkuin min?kin ajattelen! Olen aina kahden vaiheilla. Mutta seh?n voi olla samantekev?, sill? min? en koskaan tule olemaan mit??n niist?. Kaikkein v?himmin enkelim?isen hyv?... Rouva Spencer, h?n sanoi -- oi, herra Cuthbert! Oi, herra Cuthbert!! Oi, herra Cuthbert!!!

Rouva Spencer ei liene ilmaissut ajatustaan t?ll? tavoin; tytt? ei my?sk??n ollut tipahtanut vaunuista eik? Matthew tehnyt mit??n yll?tt?v??. Maantie oli yksinkertaisesti tehnyt mutkan, ja ajajat joutuivat "puistok?yt?v??n".

"Puistok?yt?v?" oli saanut t?m?n nimityksen Newbridge'in asukkailta ja sen muodosti nelj?- tai viisisataa metri? pitk? tienp?tk?, jonka yl?puolella kaareutui kaksi rivi? suuria ja valkoisia, monihaaraisia omenapuita, jotka monta vuotta sitten oli istuttanut muuan vanha "konstikas" maanviljelij?. He ajoivat lumivalkoisten, tuoksuvien kukkien muodostamaa pitk?? holvik?yt?v?? pitkin. Oksien alla vallitsi lempe? h?m?r? ja kaukana taustassa n?kyi sinipunervan ja purppuran v?rinen iltataivas kuin suuri maalattu kirkonikkuna.

Kaunis n?ky n?ytti riist?neen tyt?lt? puhekyvyn. H?n nojautui taaksep?in kieseiss?, laihat k?det ristittyin? polvilla ja kasvot myk?ss? hurmiossa kohotettuina heid?n p??ns? p??ll? olevaan valkeaan loistoon. Ei viel? sittenk??n, kun he olivat j?tt?neet "puistok?yt?v?n" ja ajoivat pitk?? m?ke? my?ten Newbridge'iin, h?n puhunut tai liikkunut. Melkein kirkastunein kasvoin h?n katseli auringonlaskua, ja h?nen silm?ns? n?kiv?t ihania n?kyj?, jotka kulkivat ohitse kimmelt?v?? taustaa kohti.

Newbridgen, pienen v?kirikkaan kyl?n l?pi, jossa koirat haukkuivat heit?, pikku pojat hoilasivat ja uteliaita kasvoja kurkisteli ikkunoista, ajoivat he yh? hiljaisuuden vallitessa. He j?ttiv?t taakseen viel? kolme kilometri?, eik? tytt? ollut viel? avannut suutaan. H?n osasi vaieta, se oli selv??, yht? tarmokkaasti kuin h?n osasi puhuakin.

-- Tunnet kai itsesi aikamoisen n?lk?iseksi ja v?syneeksi, sanoi viimein Matthew -- muuta syyt? pitk?lliseen vaitioloon ei h?n voinut keksi?. -- Nyt ei meill? liioin ole niin kovin pitk?? matkaa en?? ajettavana.

Tytt? havahtui unelmistaan syv??n huoahtaen ja loi h?neen katseen, joka kertoi h?nen sielunsa liidelleen kaukana t?htien t?ytt?miss? avaruuksissa.

-- Oi, herra Cuthbert, h?n kuiskasi, tuo vihanta holvik?yt?v?, jonka l?pi ajoimme -- kaikki tuo valkea -- mit? se oli?

-- Tarkoitat kai puistok?yt?v??, arvaan min?, sanoi Matthew muutaman silm?nr?p?yksen kest?neen syv?n mietiskelyn j?lkeen. -- Niin, se on oikein siev? tavallaan.

-- Siev?? Oi, se ei varmaankaan ole oikea sana. Ei my?sk??n kaunis. Oi, se on ihmeellinen -- ihmeellinen! Ensi kerran el?m?ss?ni n?in sellaista, mit? ei voisi ajatella ihastuttavammaksi. Minulle tuli sellainen outo tunne t?nne -- h?n laski k?den rinnalleen -- aivan kuin kivun tunne mutta se tuli vain siit?, ett? nautin. Oletteko te koskaan tuntenut sellaista kipua, herra Cuthbert?

-- Ei, en voi muistaa mit??n sellaista.

-- Minulle se tulee sangen usein -- kun n?en jotain tuollaista hirve?n kaunista. Mutta mink?t?hden sanotaan tuota ihastuttavaa lehtikujaa puistok?yt?v?ksi Tuo nimih?n ei sano paljon mit??n. Ei, sen nimen pit?isi olla -- odottakaahan -- niin, Suloisuuden valkea tie. Eik? se olekin hieno satunimitys? Kun en pid? jonkun paikan tai ihmisen nimest?, niin keksin heille aina jonkun uuden. Kodissa oli tytt? nimelt? Hepzibah Jenkins, mutta min? nimitin h?nt? aina ajatuksissani Rosalia de Vere'iksi. Muut ihmiseth?n voivat sanoa tuota lehtikujaa puistok?yt?v?ksi, mutta min? tulen aina sanomaan sit? Suloisuuden valkeaksi tieksi.

Hyv?nen aika -- olemmeko nyt pian kotona? Min? olen sek? iloinen ett? pahoillani. Olen pahoillani siksi ett? t?m? ajaminen on ollut niin hauskaa, ja on aina ik?v??, kun hauskuus on lopussa. Voihan tulla jotain viel? hauskempaa j?ljest?p?in, mutta ei maksa vaivaa olla liian varma siit?... Se on ollut ainakin minun kokemukseni. Mutta ah -- kuinka iloinen olen saadessani tulla kotiin! Minullahan ei koskaan ole ollut todellista kotia, niin pitk?lle kuin voin muistaa taaksep?in. Nyt minulla on taas tuo outo tunne syd?nalassa...

He olivat nyt sivuuttaneet m?en korkeimman kohdan. Heid?n alapuolellaan levisi pienoinen j?rvi, joka n?ytti melkein joelta, niin pitkulainen ja polveileva se oli. Sen yli vei silta, ja sillalta ja pikku j?rven alemmasta p??tekohdasta k?sin, jossa keltaisenruskea hiekkaharjanne erotti sen toisella puolen olevasta tummansinisest? merenlahdesta, lep?si vesi peilikirkkaana muunnellen mit? hienoimmissa v?rivivahteissa orvokinsinisest? vaaleanpunaiseen ja himme?n vihert?v??n ja muihin leppoisiin v?risointuihin, joille ei viel? ole mit??n nimi? keksitty.

Sillan vastakkaiselle puolelle pujottelihe j?rvi tuuheiden m?nty- ja vaahterametsikk?jen keskeen ja p?ilyili tummanv?lkkyv?n? niiden leijailevien varjojen alla. Siell? t??ll? kumartui villiluumupuu ulos rantajyrk?nteelt? kuin nuori tytt?, joka seisoo varpaillaan voidakseen katsella omaa kuvaansa. Pieni harmaa tupa pilkisti valkeitten omenapuitten v?list? ylemp?? rinteelt?, ja vaikka ei ollut viel? aivan pime?, tuikki valo sen er??st? ikkunasta.

-- Se on Barryn lammikko, sanoi Matthew.

-- Uh, miten ruma nimi. Min? annan sille nimen -- odottakaahan -- Tumma, p?ilyv? aallokko. Se on niin kaunis, ett? oikein selk?piit?ni karmii... Karmiiko teid?n selk?piit?nne koskaan?

Matthew mietti.

-- Kuinkas muuten, kyll? sellaista sattuu... Minun selk?piit?ni aivankuin karmii, kun n?en noita inhoittavia valkoisia matoja, joita matelee kurkkupenkeiss?. Nuo v?tykset ovat ilett?vimpi? itikoita, mit? tied?n.

-- Se on sitten toisenlaista karmimista, se... Sill? onhan aika suuri erotus matojen ja tumman, p?ilyv?aaltoisen j?rven v?lill?. Miksi muut ihmiset sanovat sit? Barryn lammikoksi?

-- Luultavasti sen vuoksi, ett? herra Barry asuu tuolla ylh??ll? pieness? talossa. H?nen talonsa nimi on M?ntym?ki. Ellei tuo tihe? viidakko olisi aivan sen takana, voitaisiin Vihervaara n?hd? t??lt?. Nyt menemme sillan yli, ja sitten k??ntyy tie, joten meill? on viel? hyv? taival j?ljell?.

-- Onko herra Barrylla pikku tytt?j?? Niin, ei nyt niin kauhean pieni? -- suunnilleen minun ik?isi?ni?

-- On h?nell? yksi, joka on yksitoistavuotias. H?nen nimens? on Diana.

-- Oh! -- H?n veti syv??n henke??n. -- Se oli aivan -- aivan hurmaava nimi!

-- No, enp? tied?... Minun mielest?ni se kuuluu pakanalliselta. Min? tyydyn Jane'iin ja Maryyn tai muihin sellaisiin kunniallisiin nimiin. Mutta kun Diana syntyi, asui heid?n luonaan er?s opettaja, ja niin he antoivat h?nen valita nimen, ja h?n valitsi Dianan.

-- Ah, kunpa toki olisi ollut sellainen koulumestari saatavissa minunkin syntyess?ni!... Tuossa tulee silta, Silloin puristan silm?ni kiinni. Olen aina peloissani kulkiessani siltojen yli. Minulla on sellainen tunne, ett? juuri kun olemme tulleet sen keskikohdalle, taittuu se kokoon kuin linkkuveitsi ja rutistaa meid?t. Siksi ummistan silm?ni. Mutta min? tirkist?n aina hiukkasen, kun luulen enn?tt?neemme l?helle keskikohtaa. Sill? jos se k??ntyisi yl?s ja sitten sulkeutuisi meid?n ylitsemme, niin tahtoisin tietysti n?hd? sen... Oi, kuinka hauskasti t?ss? kumisee... Nyt olemme p??sseet yli. Nyt katson taakseni. Hyv?? y?t?, rakas Tumma, p?ilyv? aallokko. Nyt n?ytt?? vesi aivan kuin hymyilev?n minulle. Min? sanon aina hyv?? y?t? esineille, joista pid?n, aivan kuin ihmisille.

Kun he olivat p??sseet seuraavalle m?elle ja tie taas k??ntyi, sanoi Matthew:

-- Nyt meill? on en?? v?h?n matkaa j?ljell?. Tuolla on Vihervaara --

-- Oi ei, ?lk?? sanoko! keskeytti tytt? henke??n pid?tt?en, tarrautuen h?nen puoleksi kohotettuun k?sivarteensa ja sulki silm?ns? ollakseen n?kem?tt?, mihin h?n viittasi. -- Antakaa minun arvata! Arvaan kyll? oikein.

H?n avasi j?lleen silm?ns? ja katseli ymp?rilleen. He olivat er??n pienen kummun huipulla. Aurinko oli hetki sitten laskenut, mutta maisema oli viel? ihmeellisen kirkkauden valaisema. L?nness? kohosi muuan tumma kirkontorni keltaisen punaista taivasta vasten. Alapuolella levisi pieni laakso ja toisella puolen pitkulainen, hiljalleen kohoava harju, t?ynn? somia maalaistaloja.

Tyt?n silm?t harhailivat toisesta toiseen, etsivin? ja ik?v?ivin?. Lopuksi ne pys?htyiv?t pieneen valkoiseen taloon, joka oli hiukan vasemmalle p?in, hyv?n matkaa maantiest?, keskell? kukkivia hedelm?puita, jotka loistivat himme?n valkeina l?heisen mets?n siimeksess?. Sen yl?puolella, pilvett?m?ll? lounaistaivaalla, n?kyi suuri, loistava t?hti, joka v?lkkyi tiet? viittoen ja toivehikkaana.

-- Tuolla se on, sanoi h?n osoittaen sormellaan. Matthew sivalsi ihastuneena tammaa ohjaksillaan.

-- Tosiaankin oikein arvattu! sanoi h?n. -- Mutta rouva Spencer on tietysti antanut hyvin tarkan kuvauksen.

-- Ei toki, sen vakuutan. Se, mit? h?n sanoi, olisi yht? hyvin voinut sopia mihin paikkaan tahansa. Minulla ei ollut siit? mit??n varmaa kuvaa mieless?ni. Mutta niin pian kuin n?in vilahduksen tuosta talosta, tunsin, ett? siin? on uusi kotini. Kunpa se vain ei olisi pelkk? unelma! Ajatelkaahan, minun k?sivarteni t?ytyy olla sek? keltainen ett? sininen, niin monasti olen sit? t?n??n nipist?nyt -- tietysti saadakseni itseni hereille, jos t?m? olisi unta... Mutta v?list?, kun n?kee oikein ihanaa unta, ei henno nipist?? itse??n, tahtoo vain uneksia edelleen...

P??st?en pienen tyytyv?isen huokauksen h?n vaipui j?lleen hiljaisuuteen.

Matthew liikahteli levottomasti istuimellaan. H?n oli iloinen siit?, ett? Marillan teht?v?n?, eik? h?nen, oli ilmoittaa t?lle kodittomalle poloiselle, ett? se koti, josta h?n jo iloitsi, ei avaisikaan oveaan h?nelle. He ajoivat Lynden notkon yli, jossa jo oli aivan pime?t? -- ei kuitenkaan niin pime?t?, ettei Rakel rouva olisi voinut n?hd? heit? ikkunanpielest??n heid?n ajaessaan t?yr?? yl?s ja kulkiessaan pitk?? sivutiet? Vihervaaralle.

Kun he ajoivat taloon, v?risi Matthew ajatellessaan l?hestyv?? selityst? -- tuntien s??li?, jota h?n ei itsek??n ymm?rt?nyt. H?n ei ajatellut itse??n eik? Marillaa eik? kaikkea hankaluutta, mit? t?m? v??rink?sitys luultavasti heille tuottaisi -- h?n ajatteli tyt?n pettyneit? toiveita. Kun h?n kuvaili mieless??n, kuinka hurmaantunut loiste sammuisi h?nen silmist??n, tuli h?nelle mit? kiusallisin tunne siit?, ett? h?n oli osallisena jonkun murhaamisessa -- suunnilleen sama vastahakoisuuden tunne, joka valtasi h?net, kun h?nen oli pistett?v? porsas tai vasikka tai joku muu viaton pikku elukka.

Piha oli aivan pime?, kun he k??ntyiv?t sinne, ja poppelinlehdet v?r?hteliv?t oksissaan synnytt?en silkinhienoa suhinaa.

-- Kuulkaa, kuinka puut puhuvat unissaan, kuiskasi tytt?, kun h?nen ajomiehens? nosti h?net maahan. -- Kuinka kauniita unia niill? lieneek??n!

H?n tarttui tanakalla otteella matkalaukkuun, joka sis?lsi "kaiken, mit? h?n omisti", ja seurasi h?nt? sis?lle taloon.

MARILLA CUTHBERT H?MM?STYY.

Marilla tuli ulos reippain askelin, kun h?nen veljens? avasi oven. Mutta kun h?nen silm?ns? osuivat omituiseen pieneen olentoon, joka seisoi siin? rumassa, ahtaassa hameessaan, pitkine, tulipunaisine hiuspalmikkoineen ja iloista odotusta s?teilevine silmineen, per?ytyi h?n ?llistyneen?.

-- Suuri Luoja, kuka t?m? on! huudahti h?n. -- Miss? poika on?

-- Siell? ei ollut mit??n poikaa, vastasi Matthew syv?sti onnettomana. -- Siell? oli vain h?n.

H?n ny?kk?si tytt??n p?in ja tuli nyt vasta ajatelleeksi, ettei h?n ollut edes kysynyt h?nen nime??n.

-- Eik? mit??n poikaa? Mutta siell?h?n piti olla poika? v?itti Marilla. -- Meh?n l?hetimme rouva Spencerille sanan ja pyysimme h?nt? hankkimaan pojan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet