Read Ebook: Etelämeren seikkailuja by London Jack

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 459 lines and 18791 words, and 10 pages

Ja yhdess? he potkaisivat Ngakuran ulos peitteist?. Minuuttia my?hemmin kurkistaessaan n?ki Mapuhi hengen juovan. Kun se viel? ojensi vapisevan k?tens? ja laski sen h?nen k?delleen, tunsi Mapuhi sen painon ja uskoi, ettei se ollut henki. Silloin h?n uskalsi l?het? ja veti Tefaran mukaansa ja seuraavassa tuokiossa he kaikki kuuntelivat Naurin kertomusta. Ja kun Nauri puhui Levyst? ja pudotti helmen mini?ns? k?teen, silloin Tefarakin oli vakuutettu anoppinsa maallisesta olemuksesta.

-- Huomenna, sanoi Tefara, -- pit?? sinun myyd? helmi Raoulille viidest? tuhannesta frangista.

-- Ent? talo, huomautti Nauri.

-- H?n rakentaa talon, vastasi Tefara. -- H?n sanoo sen maksavan nelj? tuhatta frangia. H?n siis antaa tuhannen frangia lis?? tavarassa ja se on kaksi tuhatta Chili?.

-- Ja siit? tulee kuusi sylt? pitk?? kysyi Nauri.

-- Niin, vastasi Mapuhi, -- kuusi sylt?.

-- Ja keskimm?iseen huoneeseen tulee kahdeksankulmainen ly?p?kello?

-- Niin, ja py?re? p?yt?kin.

-- No, antakaa minulle sitten jotakin sy?t?v??, minulla on n?lk?, sanoi Nauri tyytyv?isen?. -- Ja sitten min? tahdon nukkua, sill? min? olen v?synyt. Ja huomenna puhumme enemm?n talosta ennenkuin myymme helmen. Parasta on ottaa nuo tuhat oikeassa rahassa. Rahat ovat aina paremmat olemassa kuin ostaa velaksi.

Pakana.

Helmenkalastuskausi Paumotus-saarella oli lopussa ja kaikki palasivat nyt Tahitiin. Me kajuuttamatkustajat olimme helmien ostajia. Kaksi oli amerikalaista, yksi kiinalainen, Ah Choon , yksi oli saksalainen, yksi Puolan juutalainen, ja min? t?ydensin puolen tusinan.

Oli ollut hyvin suotuisa kalastuskausi. Kell??n meist? ei ollut syyt? valittaa, eip? edes kell??n kahdeksastakymmenest? viidest? kansimatkustajasta. Kaikki olivat tehneet hyvi? kauppoja ja odottivat nyt vain saavansa kaikessa rauhassa lev?t? kyllikseen Papeetessa.

?isin he liikkuivat harppoen nukkuvien yli, joita kannella oli -- sen vannon -- kaksi kerrosta. Lis?ksi siell? oli kananpoikia ja porsaitakin ja jam-s?kkej?, ja jokainen mahdollinen paikka viel? ripustettu t?yteen kokosp?hkin?nippuja ja banaaniterttuja. Molemmin puolin etu- ja per?vanttien v?lille, tarpeeksi matalalle, jotta etupuomi voi k??nty? vapaasti, oli j?nnitetty k?ysi? ja jokaisessa k?ydess? riippui ainakin viisikymment? banaaninippua.

Matka tuntui k?yv?n ik?v?ksi, vaikkapa voisimmekin sen suorittaa kahdessa, kolmessa vuorokaudessa, mik? olisi vallan hyvin riitt?nyt, jos kaakkoispasaadi olisi tuullut reippaasti. Mutta eih?n se puhaltanut. Ensimm?isten viiden tunnin kuluttua se kuoli pois vain tempovaksi ja l??h?tt?v?ksi leyhkymiseksi. Tyynt? kesti koko y?n ja seuraavan p?iv?n niin raskaana ja tukehuttavana, ett? jo pelkk? ajatus avata silmi?ns? aiheutti p??nkipua.

Toisena p?iv?n? kuoli muuan mies, alkuasukas er??lt? it?iselt? saarelta, kalastuskauden parhaimpia sukeltajia. Isorokko -- se oli h?nen tautinsa, vaikken voi k?sitt??, miten se oli p??ssyt laivaan, kun ei yht??n tunnettua tapausta ollut sattunut maissa silloin, kun j?timme Rangiroan. Nyt sit? kuitenkin oli laivalla -- yksi oli kuollut ja kolme muuta sairaana.

Siin? ei ollut mit??n tekemist?. Ei voitu erist?? sairaita eik? antaa heille hoitoa. Olimmehan me lastatut kuin sardiinit. Ei ollut muuta neuvoa kuin m?d?t? ja kuolla -- se merkitsee, ei ollut muuta teht?v?? sen y?n j?lkeen, joka seurasi ensimm?ist? kuolemantapausta. Sin? y?n?, n?hk??s, karkasivat per?mies, is?nt?, Puolan juutalainen ja nelj? alkuasukasta suuressa valasveneess?. Heist? ei ole kuultu mit??n sen j?lkeen. Aamulla kapteeni puhkaisi kaikki muut veneet, ja siin? me sitten olimme.

Sin? p?iv?n? sattui kaksi kuolemantapausta ja seuraavana kolme ja sitten se kohosi kahdeksaan. Oli omituista n?hd?, milt? kannalta me asiaa katsoimme. Alkuasukkaat vaipuivat myk?n kauhun tilaan. Kapteeni -- Oudouse nimelt??n, ranskalainen -- hermostui ja tuli levottomaksi, sai suorastaan kouristuskohtauksia. H?n oli suuri, lihava mies, painoltaan v?hint?in kaksi sataa naulaa, ja muuttui ?kki? vetel?ksi ja tutisevaksi hyytel?- ja rasvavuoreksi.

Ne olivat ik?vi? p?ivi?. Kun aurinko kohosi pohjoiseen, paistoi se melkein kohtisuorasti. Tuulta ei ollut, lukuunottamatta joitakuita puuskia, jotka puhalsivat tuimasti noin kymmenen minuuttia, ehk? puoli tuntiakin, ja p??ttyiv?t aina vedenpaisumusta muistuttavaan rankkasateeseen. Jokaisen puuskan j?lkeen paahtoi aurinko j?lleen nostaen kokonaisia h?yrypilvi? vett? valuvista kansista.

Tuo h?yry ei ollut miellytt?v??. Siin? oli kuolleiden l?yhk??, t?ynn? miljoonia ja yh? miljoonia bakteerioita. Me otimme aina ylim??r?isen lasillisen, kun n?imme h?yryn nousevan kuolleista ja kuolevista, ja tavallisesti sitten viel? pari, kolme lis?ryyppy?, koko vahvoiksi sekotettuina. Sit?paitsi oli meill? tapana kallistaa muutamia laseja aina kuin kuolleita heitettiin mereen hai-kaloille, joita parveili ymp?rill?mme.

Yksi viikko kului n?in, mutta sitten loppui visky. Se oli onni, sill? en taitaisi muuten olla nyt elossa. T?ytyi olla raitis mies kest??kseen seuraavat tapaukset. Sen luultavasti my?nn?tte, kun mainitsen pienen tosiseikan -- vain kaksi miest? j?i meist? kaikista eloon. Toinen mies oli tuo pakana -- niin ainakin kapteeni Oudouse h?nt? nimitti sill? hetkell?, kun tulin tietoiseksi h?nen olemassaolostaan. Mutta palatkaamme asiaan.

Oli viikon loppupuoli, visky oli lopussa ja helmenostajat raittiita. Silloin tulin sattumalta katsahtaneeksi ilmapuntariin, joka riippui kajuutan k?yt?v?ss?. Sen normaalitila oli Paumotuksen seuduilla 29.90, ja olihan tavallista n?hd? sen vaihtelevan 29.85:st? 30:een, viel?p? 30.05:een, mutta kun n?ki sen, niinkuin min?, laskevan 29.62:een, oli se tarpeeksi raitistuttamaan juopuneimmankin helmenostajan, vaikka h?n polttaakin tuhaksi isorokkobakteerioita skotlantilaisella viskyll?.

N?ytin ilmapuntaria kapteeni Oudouselle ja sain tiet??, ett? h?n oli jo useampia tunteja n?hnyt sen laskemisen. Paljoa ei voinut tehd?, mutta mit? tehtiin, oli hyvin tehty lukuunottaen olosuhteet. H?n k?ski korjata purjeita kokoon ja v?hent?? niit? myrskypurjeisiin saakka, jakoi pelastusrenkaat ja odotti myrsky?. Erehdyksen h?n teki vasta tuulen tultua. H?n k??nsi tuuleen, joka oli alihangan puolella, mik? olisikin ollut oikein p?iv?ntasaajan etel?puolella, ellei -- ja siin? se erehdys olikin -- ellei olisi oltu aivan hirmumyrskyn tiell?.

Me olimme keskell? sen uraa. Sen n?in tuulen tasaisesta kiihtymisest? ja ilmapuntarin s??nn?llisest? laskemisesta. Tahdoin saada kapteenin k??nt?m??n my?t?tuuleen ja pit?m??n sit? suuntaa, kunnes ilmapuntari lakkaisi laskemasta, ja sitten luovimaan j?lleen yl?s tuuleen. Kiistelimme t?st?, kunnes h?n tuli hysteeriseksi, mutta h?n ei muuttanut suuntaa. Pahinta oli, etten saanut muita helmenostajia puolelleni. Mik? min? olin miehi?ni tiet?m??n merest? ja sen tavoista enemm?n kuin tavallinen kunnon kapteeni? Se oli heid?n ajatuksensa, sen tiesin.

Luonnollisesti nousi kauhea aallokko, enk? milloinkaan unohda niit? kolmea ensim?ist? aaltoa, jotka kuunari sai sis??ns?. Se oli laskenut tuuleen, ja ensimm?inen aalto teki puhdasta j?lke?. Pelastusrenkaat olivat vain vahvoja ja terveit? varten ja heill?kin oli niist? v?h?n hy?ty?, kun taas kaikki vaimot ja lapset, banaanit ja p?hkin?t, porsaat ja laatikot, sairaat ja kuolleet lakaistiin pois huutavana ja kirkuvana r?ykki?n?.

Yhden miehen n?in tarttuvan oikean puolen ristipollariin -- h?nen p??ns? murtui kuin munankuori. N?in, mit? oli tulossa, juoksin yl?s kajuutan katolle ja sielt? itse suurpurjeeseen. Ah Choon ja amerikalainen yrittiv?t seurata minua, mutta min? olin hypp?yksen verran heid?n edell??n. Amerikalainen pyyhk?istiin per?n ylitse kuin kaarnan kappale. Ah Choon sai kiinni ruorirattaan poikkipuusta ja kiepautti itsens? sen taakse, mutta er?s suurikasvuinen Raratonga vahine -- painoi varmaan kaksisataa ja viisikymment? -- paiskautui suoraan h?nt? vastaan ja kietoi toisen k?tens? h?nen kaulansa ymp?ri. Ah Choon tarttui toisella k?dell??n kanaka-ruorimieheen ja samassa hetkess? kallistui laiva oikealle kyljelleen.

Ruumiiden ja aallokon rynt?ys muutti ?kki? suuntaansa ja k??ntyi oikealle puolelle. Ja niin he meniv?t, Ah Choon, ruorimies ja vahine; voinpa vannoa, ett? n?in Ah Choon'in irvist?v?n minulle filosofin alistuvaisuudella kiepsahtaessaan laidan ylitse mereen.

Kolmas aallokko, suurin kaikista, ei tehnyt niin paljon tuhoa. Kun se tuli, oli joka ikinen viel? elossa oleva turvautunut k?ysiin. Kannella oli kenties tusina l??h?tt?vi?, puolitukehtuneita raukkoja vierim?ss? sinne t?nne yritt?ess??n ry?mi? turviin. He meniv?t kaikki menojaan laidan ylitse samoin kuin molempien j?lell? olevien veneiden pirstaleet. J?ljell? olevat helmien ostajat ja min? toimitimme aaltojen v?lill? noin viisitoista naista ja lasta kajuuttaan, mutta v?h?n niill? raukoilla oli siit? lopullista apua.

Tuuliko? Kaikesta kokemuksestani huolimatta en olisi voinut ymm?rt??, ett? tuuli saattaa olla sellainen kuin se tuuli oli. Sit? ei voi kuvata. Kuinka joku voisi kuvata painajaista? Niin oli t?m?n tuulenkin laita. Se repi vaatteet pois p??lt?. Min? sanon: repi ne pois, ja tarkotan, mit? sanon. En pyyd? teit? sit? uskomaan. Tahdon vain kertoa, mit? n?in ja tunsin. Toisinaan en usko sit? itsekk??n. Min? l?p?isin kaiken sen, ja siin? on kylliksi. Kukaan ei voinut k??nt?? kasvojaan sit? tuulta vasten ja j??d? eloon. Se oli luonnoton ja viel? suurempi luonnottomuus oli sen jatkuva kasvaminen.

Kuvitelkaa lukemattomia miljoonia ja biljoonia tonneja hiekkaa. Kuvitelkaa t?m? hiekka eteenp?in kiit?v?n? yhdeks?nkymment?, sata taikka joku muu m??r? penikulmia tunnissa. Kuvitelkaa viel? t?m?n hiekan olevan n?kym?t?nt?, mahdotonta erottaa, mutta kuitenkin painavaa ja tihe??. Tehk?? n?in, silloin saatte heikon aavistuksen, mit? t?m? tuuli oli.

Kenties ei hiekka sittenk??n ole oikea vertauskuva. Ajatelkaa mutaa, n?kym?t?nt?, kouraan tuntumatonta, mutta raskasta kuin lieju. Ei, vaan viel?kin pahempaa. Olettakaa, ett? jokainen ilman molekyyli olisi liejus?rkk?. Sitten koettakaa kuvitella n?iden liejus?rkkien lukemattomat ty?nn?t. Ei, min? luovun. Kuvattakoon sanoilla el?m?n luonnollisia ilmi?it?, mutta mahdotonta on kielen avulla kuvata joka suhteessa niin rajattoman kauheata kuin t?m? tuuli oli.

Niin paljon tahdon kuitenkin sanoa: meri kohosi ensin korkeaksi, mutta t?m? tuuli nujersi sen. Taikka oikeastaan: n?ytti silt?, kuin t?m? hirmumyrsky olisi imenyt kitaansa koko valtameren ja sielt? purkautunut ilman tilalle.

Asema olisi ollut aika hyv?, ellemme olisi sattuneet ihan myrskyn tielle. Tosin tuuli repi irti purjeemme rautak?ysist?, riipoi menness??n latvamastot ja vieritti pois kaiken irtaimen tavaran, mutta kuitenkin olisimme hyvin kest?neet, ellemme olisi olleet l?henev?n myrskykeskuksen kohdalla. Se ratkaisi kohtalomme. Min? olin melkein tunnottomassa voimattomuuden tilassa tuulen pieksemisest? ja luulen melkein kadottaneeni kaiken toivoni eloonj??misest? ja olleeni valmis kuolemaan, kun myrskyn keskus meid?t saavutti. Se tuli t?ydellisen? tyynen?. Ei ollut pienint?k??n henk?yst?. Vaikutus oli tukehuttava.

On muistettava, ett? me olimme monta tuntia kest?neet hirve?t? lihaksien j?nnityst? vastustaaksemme tuulen kovaa painoa. Ja nyt yht?kki? paino poistui kokonaan. Muistan, miten min? tunsin laajenevani, luulin lent?v?ni hajalle kaikkiin suuntiin. Jokainen atomi ruumiissani oli ty?nt?vin??n toisia atomeja luotaan haluten lent??, lent?? avaruuteen. Mutta t?t? kesti vain hetken. H?vi? uhkasi meit?.

Vapautuneena tuulen painosta meri alkoi heti aaltoilla. Se otti vauhtia, teki hyppyj? pilvi? kohti. Jokaiselta kompassin suunnalta puhalsi tuo k?sitt?m?t?n tuuli tyynt? keskustaa kohti. Seurauksena oli, ett? aaltoja kohosi kaikilta suunnilta, kun ei en?? mik??n tuuli ollut niit? painamassa. Ne hyppiv?t kuin korkit pulpahtaen vadin pohjasta. Kaikki j?rjestys ja s??nn?llisyys h?visi. Oli vain hillitt?mi?, mielett?mi? aaltoja, ainakin kahdeksankymmenen jalan korkuisia. Ne eiv?t en?? olleetkaan aaltoja, ei ainakaan ennen n?htyjen kaltaisia.

Ne olivat roisketta, hirve?t? roisketta -- siin? kaikki. Kahdeksankymment? jalkaa korkeata vedenp?rskett?. Kahdeksankymment?k?? Ne olivat enemm?n. Ne nousivat yli mastojemme huippujen. Ne olivat r?j?hdyksi?, juopuneita, kaatuivat miten tahansa ja minne hyv?ns? tyrkkien ja syleillen toisiaan. Ne kamppailivat kesken??n, kaatuivat p??llett?in taikka paiskautuivat erilleen kuin tuhannet vesiputoukset. Se oli sellainen valtameri, t?m? hirmumyrskyn keskus, josta ei kukaan koskaan ole uneksinutkaan. Se oli sekasortoa, kolminkertaista sekasortoa. Se oli anarkiaa. Se oli mielett?m?ksi k?yneen meriveden helvetillinen kita.

"Paien noir !" kuulin h?nen huutavan ja samassa antavan kanakalle potkun.

Kapteeni Oudouse oli menett?nyt kaikki vaatteensa paitsi kenki?. Ne olivat raskaat rihmakeng?t. Potku oli julma, sill? se sattui pakanan suuhun ja alaleukaan tehden h?net puoleksi tunnottomaksi. Odotin, ett? h?n antaisi takaisin, mutta h?n tyytyi uimaan yksin ja avuttomana varman v?limatkan p??ss? vihollisestaan. -- Joka kerta, kun aallokko heitti h?net l?hemm?ksi, potkaisi ranskalainen h?net edemm?ksi, ja potkaistessaan h?n aina huusi kanakalle: -- Senkin musta pakana!

-- Kahdesta centimist? tulisin kernaasti sinut upottamaan, sin? valkoinen peto! huusin h?nelle.

Ainoana syyn?, etten sit? tehnyt, oli se seikka, ett? tunsin itseni lopen uupuneeksi. Jo uimisen ajatuskin oli kammottava. Sen sijaan huusin kanakalle, ett? h?n uisi luokseni ja jakaisi luukun kanssani. Otoo, se oli h?nen nimens? , oli Bora-Bora saarelta, joka on Seurasaarista l?ntisin. Kuten my?hemmin sain tiet??, oli h?n l?yt?nyt luukun ensiksi ja tavattuaan v?h?n ajan kuluttua kapteeni Oudousen tarjonnut h?nelle turvaa -- kiitokseksi t?m? oli potkaissut h?net pois.

N?in satuimme Otoo ja min? ensiksi yhteen. H?n ei ollut mik??n tappelija; p?invastoin h?n oli kuin itse rakastettavuus ja lempeys ja uhrautuvaisuus, vaikka pituus olikin yli kuusi jalkaa ja lihakset kuin h?rk?taistelijalla. Taistelija h?n ei ollut, mutta ei my?sk??n pelkuri. H?nell? oli leijonan syd?n, ja niin? monina vuosina, jotka nyt seurasivat, n?in h?nen uskaltavan useita kertoja niin paljon, etten min? olisi luullut voivani uneksiakaan sellaista teht?v?n. Tarkotan, ett? samalla kun h?n aina karttoi tappeluun joutumista, jos se vain oli mahdollista, h?n ei koskaan juossut tiehens?, kun oli tosi edess?. Siin? saikin "varoa itse?ns?", kun Otoo kerran p??si vauhtiin. En unohda milloinkaan, mit? h?n teki Bill Kingille. Se tapahtui saksalaisella Samoalla. Bill King'i? pidettiin parhaimpana raskaan sarjan nyrkkeilij?n? koko amerikalaisessa laivastossa. H?n olikin koko peto, oikea gorilla, sellainen, joka l?i nopeaan ja kovasti. H?n alkoi potkaisten Otoota kaksi kertaa sek? ly?den kerran nyrkill??n, ennenkuin Otoo piti tarpeellisena vastata. En luule kest?neen nelj?? minuuttiakaan, ennenkuin Bill Kingill? oli nelj? katkennutta kylkiluuta, murtunut kyyn?rvarsi ja nyrj?ht?nyt olkap??. Otoo ei ymm?rt?nyt mit??n taiteellisesta nyrkkeilyst?. H?n k?ytti vain voimiaan. Ja Bill King sai potea hyvinkin kolme kuukautta parantuakseen niist? vammoista, mit? h?nelle tuotti t?m? ottelu, er??n? iltap?iv?n? Apian rannalla.

Mutta min?h?n menen kertomukseni edelle. Jaoimme kansiluukun. Vuorottelimme aina, toinen makasi pitk?ll??n luukulla ja lep?si, sill? v?lin kun toinen, kaulaansa asti vedess?, piti siit? vain k?sill??n kiinni. Kaksi p?iv?? per?kk?in vuorotellen vedess? ja luukulla ajelehdimme valtamerell?. Lopulta hourailin melkein koko ajan, vain toisinaan kuulin Otoon mutisevan jotakin omalla kielell??n. Vedess? olomme esti meid?t kuolemasta janoon, vaikka merivesi ja auringonpaiste yhtyiv?tkin kaikkein herttaisimmasti ja kipeimm?sti kirvelem??n ja polttamaan ihoa.

Loppujen lopuksi Otoo pelasti henkeni. Kun tulin tajuihini, makasin rannalla kaksikymment? jalkaa vedest?, suojanani auringon paahteelta joukko suuria kokospalmun lehti?. Ei kukaan muu kuin Otoo voinut minua sinne kuljettaa ja kasata lehti? varjostamaan minua. H?n makasi vieress?ni. Sitten kadotin taas tajuntani ja kun j?lleen her?sin, oli kylm? t?htikirkas y? ja Otoo painoi maitorikasta p?hkin?? huulilleni.

-- Hyv? on, sanoi h?n, -- meh?n olemme olleet tovereita kaksi vuorokautta kuoleman leuoissa.

-- T?ll? kertaa ne leuat kangersivat, huomautin min?.

-- Te teitte hyv?n ty?n, herra, vastasi h?n, -- eik? kuolema tahtonut olla halpamainen.

-- Miksi sin? minua herrottelet? kysyin min? ja yritin n?ytt?? loukkaantuneelta. -- Olemmehan vaihtaneet nimi?. Sin? sanot minua Otoo'ksi ja min? sanon sinua Charleyksi; meid?n kesken olkoon aina niin. Seh?n on yleinen tapa. Ja kun kerran kuolemme ja jos sattuisi, ett? el?mme uudelleen jossakin t?htien ja pilvien takana, olet yh? Charley minulle ja min? sinulle Otoo.

-- Niin, herra, sanoi h?n, ja h?nen silm?ns? loistivat lempe?st? ilosta.

-- Siin? sin? taas olet herroinasi! huudahdin h?nelle paheksuvasti.

-- Ei tee mit??n, mit? minun huuleni sanovat, ne ovat vain minun huuleni, todisteli h?n. -- Mutta ajatuksissani on aina Otoo, sill? kun ajattelen itse?ni, ajattelen teit?. Milloin hyv?ns? joku lausuu nimeni, ajattelen teit?. Ja pilven takana ja t?htien takana, aina ja ikuisesti olette te minulle Otoo. Onko niin hyv?, herra?

Salasin hymyni ja vastasin, ett? sai niin olla.

Erkanimme Papeetessa. Min? j?in maihin toipuakseni t?ydellisesti, ja h?n meni er??ll? kutterilla omalle saarellensa Bora-Boraan. Kuusi viikkoa my?hemmin h?n tuli takaisin. H?mm?styin aika lailla, sill? h?n oli puhunut minulle vaimostansa ja sanonut luopuvansa pitkist? matkoista ja palaavansa h?nen luokseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet