Read Ebook: Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla IV. 1853-1900 by Rosendal Mauno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 542 lines and 118291 words, and 11 pages

oli ennen Gr?nbergin, Berghin, Durchmanin, Malmbergin y.m. mit? likeisin yst?v?. Gr?nberg tervehti h?nen tuloaan t?nne suurella ilolla. Mutta kuinka h?mm?styiv?tk??n h?nen yst?v?ns?, kuullessaan h?nen saarnaavan aivan toisin kuin he olivat toivoneet. N?ytt?? todellakin kuin olisi jonkunlainen hajaantuminen heid?n piiriss??n tapahtunut. Ingman k?vi minun luonani, min? lausuin vapaasti ajatukseni ja huomasin, ett? h?nen mielipiteens? varsinkin rukouksesta olivat toiset kuin muiden. H?n kertoi itse kymmenen vuotta sitten innokkaasti kannattaneensa Paavo Ruotsalaisen oppia; mutta muutamassa h??tilaisuudessa, jolloin h?n ensi kerran h?net tapasi ja iloitsi, kun h?n y?ksi sijoitettiin samaan huoneeseen Ruotsalaisen kanssa, sai h?n n?hd?, ett? Paavo oli kerrassaan v?kevien juomien liikuttamana. Ja kun t?m?n k?yt?s, kiroukset ja l?ys?t puheet vaikuttivat hyvinkin ep?miellytt?v?sti, huomasi Ingman heti, ettei semmoisen miehen oppi mitenk??n voinut olla puhdas eik? h?nen el?m?ns? puhtaan opin mukainen, koskapa puu tunnetaan hedelmist??n. T?m?n j?lkeen luopui h?n v?hitellen Ruotsalaisen puolueesta ja alkoi rukoillen tutkia pyh?? raamattua".

Ett? t?m?, samoinkuin muut uuden suunnan edustajain her?nn?isyydest? ja sen johtomiehist? lausumat ep?edulliset arvostelut suuressa m??r?ss? alensivat her?nn?isyyden mainetta yleisess? katsontatavassa, on sit? luonnollisempaa, kun useat heist? olivat etevi?, yleist? kunnioitusta nauttivia henkil?it?. Ja tunnettu on, ett? juuri ne heist?, joiden sanoille annettiin eniten arvoa -- Ingman, von Essen, Lauri Stenb?ck, Kihlman, F. O. Durchman -- ankarimmin sek? omissa ett? muissa piireiss? arvostelivat liikkeen yksipuolisuuksia ja vikoja. Jollei olekaan syyt? ep?ill?, ett? he n?in esiintyiv?t vakaumuksensa vaatimina eiv?tk? huonoista vaikuttimista, on toiselta puolen valitettavaa, ett? taistelun helteess? jo ennest??n kiihoittunut mieliala siten yh? enemm?n kiihoittui. Huonon palveluksen he t?m?n kautta ainakin her?nn?isyydelle tekiv?t. Moni liikkeen ulkopuolella oleva, joka sit? n?ihin asti oli my?t?tuntoisuudella arvostellut, liittyi vikoilijoihin, ja monet arat omattunnot, jotka vanhojen rakasten muistojen t?hden viel? olivat siihen kiintyneet, pahenivat ja luopuivat l?yt?m?tt? senj?lkeen en?? muissa piireiss? vastaavaa tyydytyst? uskonnollisille harrastuksilleen. Ja mit? uuden suunnan johtomiesten ymp?rille kokoontuneihin kansanjoukkoihin tulee, eiv?t ne kauan pysyneet koossa. Vuosi vuodelta ne pieneniv?t ja hajosivat v?hitellen maailmaan, pystym?tt? luomaan mit??n pysyv?ist? el?m?? sen liikkeen sijaan, josta he olivat luopuneet ja jonka harjoituksia he soimaten tuomitsivat. Sananviljely kodeissa lakkasi, lasten kristillinen kasvatus ja heid?n varjelemisensa maailman houkutuksilta unohtui, kanssak?yminen niiden v?lill?, joille uskonnonasia viel? oli kallis, lakkasi. Sanalla sanoen: uuden suunnan tarkoittama uskonnollisuus ei saanut jalansijaa kansassa. Kun her?nn?isyydest? eronnut vanha polvi poistui n?ytt?m?lt?, ei j??nyt mit??n j?lelle siit? uskonnollisuudesta, jota se oli edustanut. Niin k?vi esim. Isossakyr?ss? ja Alah?rm?ss?, joissa seurakunnissa liike, niinkuin olemme n?hneet, ennen jaon aikoja oli niin huomattavan suuri. Ylih?rm?ss? se kyll? hajaannuksen j?lkeen nousi uudelleen, mutta edustaen yksinomaan Malmbergin johtamaa her?nn?isyytt?.

Paljon elinvoimaisemmaksi osoittautui Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla jaon aikana syntynyt toistupalaisuus. Ei sek??n s?ilynyt suurina joukkoina, varsinkaan ei niill? tienoin, miss? Vilh. Niskasen edustama suunta voitti alaa, mutta siihen kuuluvat henkil?t riippuivat lujasti kiinni her?nn?isyyden vanhoissa traditsiooneissa ja noudattivat mit? huolellisimmin liikkeess? vallinneita tapoja sek? pysyiv?t jyrk?sti Laguksen uskonnollisessa katsantotavassa, sallimatta pienint?k??n poikkeusta siit?, mihin her?tyksen alkuaikoina oli totuttu. Alusta alkaen vakaantui t?ss? her?nn?isyyssuunnassa se jyrkk? vanhoillisuus, joka viime aikoihin asti on ollut sille ominaista. Muihin suuntiin n?hden noudattivat toistupalaiset, niiden joukossa useimmat heihin kuuluvat papitkin, jyrk?sti Laguksen katsantotapaa. Millaiseksi t?m? jaon myrskyiss? oli kehittynyt, n?kyy esim. seuraavista viimemainitun v. 1853 muutamalle yst?v?lle kirjoittamasta kirjeest? lainatuista sanoista:

"Meid?n on pidett?v? vastapuolueita semmoisina kuin ne ovat, nim. kaikin puolin ja kokonaan eksynein?, vaikka kuinka hurskailta he muutamissa kohdissa n?ytt?isiv?tkin. Kun perustaa ja el?m?? ei ole, on tarpeen oikein tarkata t?t?, sill? muutoin k?yd??n tinkim??n heid?n kanssaan, jonka kautta he vain saavat tilaisuuden ry?st?? meilt? aran omantunnon ja sis?llisen pelvon. Ja silloin olemme hukassa. Heit? on sent?hden pidett?v? suruttomina, joille emme mit??n mahda, ja sent?hden tulee meid?n karttaa kaikkea varsinaista riitaa heid?n kanssaan. Puhutaan ja opetetaan yksinkertaisesti ja puhtaasti. Jos joku kuulee totuuden ja omistaa sen, h?n sen omistaa. Kun n?emme n?it? Lotin em?nti?, jotka katsovat taaksensa hengellisen j?rkeilemisen alalle, niin huutakaamme hartaalla alinomaisella rukouksella alimmalta portaalta rakkaalta Armahtajaltamme apua, valoa, halua ja el?m??, jota h?n rikkaista varoistaan tahtoo antaa, ja pit?k??mme kaikki hetket hukkaan mennein?, jolloin emme ole t?ss? harjoituksessa" .

N?m? sanat tarkoittavat uuden suunnan edustajia. Sit? pelk?si Lagus enemm?n kuin mit??n muuta, esiintyen sit? vastaan yht? jyrk?sti kuin aikaisemmin Hedbergi? vastaan. H?n piti sit? j?rkeisuskontona, kaiken el?v?n kristillisyyden verivihollisena. H?ik?ilem?tt?m?n suorasti oli h?n, niinkuin olemme n?hneet , jaon aikana lausunut ajatuksensa siihen liittyneist? Suupohjan papeista eik? h?n t?st? mielipiteest? milloinkaan luopunut. Ei tahtonut h?n olla miss??n tekemisiss? heid?n kanssaan ja kehoitti yst?vi??n pysym??n heist? erill??n. Niinp? kirjoittaa h?n viimemainitussa kirjeess??n: "Ei pid? v?litt?? heid?n oppij?rjestelmist??n, vaan jos he tahtovat v?itell?, niin puhukaamme aivan yksinkertaisesti ja lyhyesti tiest?. Jos ei t?m? kelpaa , niin ei ryhdyt? muuhun. Sanariidoilla voimme kyll? el?m?n kadottaa, mutta emme sit? niill? koskaan saa" .

Mit? Laguksen suhteeseen Malmbergin ja Vilh. Niskasen liikkeeseen tulee, on kyll? my?nnett?v?, ett? h?n sit? vikoili ja ankarastikin arvosteli, mutta tarkastaessamme h?nen lukuisia, el?m?ns? loppuvuosilta s?ilyneit? kirjeit??n, huomaamme selv?sti, ettei h?n sit? pit?nyt niin vaarallisena eik? alkuaikojen her?nn?isyydest? vieraantuneena kuin uutta suuntaa. H?n kaipasi siin? sit? uskon kilvoitusta ja Herraa ik?v?imist?, joka oli h?nen uskonnollisen katsantotapansa oleellisin tuntomerkki, mutta sen oppi ihmisen turmeltuneesta tilasta, joka aina asetti jokaisen "alimmalle portaalle", ensink??n katsomatta h?nen kehityst??n pyhityksen tiell?, oli todellisuudessa paljon likemp?n? h?nen omaa kantaansa kuin niskaslaiset luulivatkaan. He syyttiv?t h?nt? kiiltopyhyydest?, jolla he tarkoittivat, ett? h?n muka teroitti pyhityst? vanhurskauttamisen kustannuksella, ja Lagus puolestaan heit? siit?, ett? he tyytyiv?t tuohon tuomittuun, kirottuun tilaan, pyrkim?tt? siit? aina uudelleen Kristukselta apua saamaan. Huomattava on, ett? miltei kaikki Laguksen kysymyksess? olevien kirjeiden, ajan opillisia riitakysymyksi? koskevat lausunnot ovat t?hd?tyt uutta suuntaa eik? niskaslaisia vastaan. Ja kuitenkin h?n tiesi, ett? viimemainittujen joukot kasvamistaan kasvoivat sek? ett? koko Malmbergin johtama liike heit? kannatti. Sek? Laguksen ett? Malmberg-Niskasen suunta pysyy jyrk?sti her?nn?isyyden kannalla eik? ota ohjelmaansa uuden suunnan teroittamia n?k?kohtia. He vikoilevat toisiaan, se on totta, mutta enemm?n persoonallisista kuin muista syist?. Vaikka Lagus ja h?nen yst?v?ns? j??v?tkin uudestaan elpyv?st? liikkeest? syrj??n, tukevat he opillaan sek? sill? rakkaudella, jolla he menneitten aikojen her?nn?isyydest? ja sen oppi-is?st?, Paavo Ruotsalaisesta, puhuvat ja kirjoittavat, sit? suosiollisempaa arvostelua, mink? liike jaon myrskyjen j?lkeen v?hitellen alkaa osaksensa saada. Hyvin t?rke? on varsinkin Laguksen esiintyminen t?ss? suhteessa, ollen terveellisen? vastakohtana niille ankarille arvosteluille, joihin moni uuden suunnan edustaja antoi aihetta. Vastapuolueidenkin t?ytyi n?et tunnustaa, ett? h?n oli etev? mies sek? tosi kristitty, ja h?nen sanansa painoivat paljon vaa'assa. Ja miss? Malmbergin tai Vilhelm Niskasen johtamassa hartausseurassa hyv?ns? olisi hyv?ksytty esim. seuraavat Laguksen v. 1853 kirjoittamat sanat, jos vain ei olisi tiedetty, ett? ne olivat kotoisin h?nen kyn?st??n: "Meid?n tulisi katsoa yksinomaan vanhurskauttamista ja aina pyrki? tullaksemme siit? osallisiksi. Totisesti, kun hetki joutuu, jolloin meid?n tulee astua Tuomarin eteen, emme saa vied? mukanamme muuta kuin synti? ja kurjuutta ja suurimpina pahantekij?in? katsoa Jumalan Karitsaan, turvautuen siihen, ett? h?n on vanhurskautemme, joka sulasta, ansaitsemattomasta annosta tahtoo meid?t autuaiksi tehd?. Pit??k? meid?n sitten synniss? pysy? ja siin? el??, koska pyhityspuuhamme eiv?t mihink??n kelpaa? Pois se, sanoo apostoli. Mutta tahdommehan kuitenkin pit?? pyhyytt? armotilamme todistuksena? T?h?nkin vastaan rohkeasti: pois se! Meid?n on perustettava kaikki yksin Kristukseen eik? itselt?mme milloinkaan vaadittava muuta, kuin mit? meill? todellisuudessa on, nim. synti? ja kurjuutta. Uskokaa minua ja omaa kokemustanne: t?m? on l?ksy, jota t?ytyy opetella koko el?m?n ajan. Ei kukaan p??se t?ss? mestariksi; ja luonnon tunkeutuminen armon tilalle tuottaa useimmille ep?selvyytt? ja sotkua. Antakaamme vain joka hetki ja niin keskeytym?tt?, kuin t?ss? el?m?ss? voi tapahtua, syntimerell? keinuvasta arkisiamme nousta k?yh? ik?v?imisemme tulla lapsiksi otetuiksi ja saada puhdistus Jesuksen veress?. T?m? on uskon teht?v? ja p??asia kaikessa. T?m? on valvova tilamme, kun Herra tulee. Joka t?ss? on ahkera, h?nelle k?y hyvin".

Verratessamme toisiinsa Laguksen ja Malmbergin yst?villeen jaon j?lkeen jakamia opetuksia ja neuvoja, on meid?n ottaminen huomioon, ett? ensinmainittu p??asiallisesti puhui ja kirjoitti kokeneille kristityille, viimemainittu joukoille, joihin joka p?iv? liittyi paljon vasta her?nneit?. T?m? selitt??, ainakin osaksi, miksi todistukset heid?n puheistaan monen mielest? ovat antaneet ja antavat aihetta siihen k?sitykseen, ett? heid?n opissaan muka oli suurikin erotus. Lis?ksi tulee se seikka, ett? Lagus yst?vineen vet?ytyi yh? enemm?n syrj??n taistelusta, Malmberg sit?vastoin teki ty?t?, soimausten ja tuomioitten ymp?r?im?n?. Luonnollista on, ett? viimemainittu puheissaan ja kirjeiss??n usein kosketteli vastapuolueen s.o. uuden suunnan hy?kk?yksi?, ja jos tuntuisikin silt?, ett? h?n liika paljon tuohon kiinnitti sanankuulijainsa huomiota, niin on t?m? erehdys, jollei puolustettavissa, niin helposti selitett?viss?. Sille jokseenkin yleiselle v??rink?sitykselle, ett? h?n muka synti? puolustaaksensa yksipuolisesti teroitti apostolin sanoja: "miss? synti on suureksi tullut, siin? armokin on yl?npalttinen", on antanut aihetta sekin, ett? h?n, niinkuin viimeksi mainitsemassamme kirjeess??n usein k?ytti paradoksin muotoa. Mutta ilmeist? on, ett? h?nen sananjulistuksensa, samoinkuin jossain m??rin Laguksenkin, uuden suunnan esiintymisen j?lkeen kehittyi evankeelisemmaksi, kuin se her?nn?isyyden alkuaikoina oli ollut.

Mit? Vilhelm Niskasen oppiin tulee, niin huomasi Malmberg siin? kyll?, niinkuin jo ennen olemme n?hneet, omituisuuksia, viel?p? erehdytt?vi? yksipuolisuuksiakin, mutta t?m? ei est?nyt h?nt? tuota ahkerasti toimivaa Kalajoen-varren johtomiest? yst?v?n??n pit?m?st? ja h?nt? kannattamasta. Kummankin silm?m??r?n? on jaon kautta hajonneiden her?nn?isyyden rivien kokoaminen ja niiden j?rjest?minen liikkeen s?ilytt?miseksi. Se pyrint? heid?t yhdisti, ja t?m? heid?n yhteisty?ns? se oli, jonka kautta Jumala n?in? kovina hajaannuksen vuosina valmisti liikkeelle tulevaisuutta Pohjanmaan tasangoilla.

Huomattava muutos Kalajoen-varren her?nneess? papistossa tapahtui, kun W. ?sterbladh v. 1853 siirtyi Alavieskasta Oravaisiin, jonka seurakunnan kappalaiseksi h?n edellisen? vuonna oli nimitetty. H?nen hell? luonteensa ja se seikka, ett? h?nen suhteensa Niskaseen viel? t?h?n aikaan oli verraten yst?v?llinen, olisivat ehk? jossain m??rin voineet est?? niskaslaisten ja toistupalaisten v?lien k?rjistymist?, mutta h?nkin vieraantui muuttonsa kautta Suupohjaan Kalajoenvarren her?nn?isyydest?. Uudessa seurakunnassaan sai h?n viel? tuntuvammin kuin Alavieskassa kokea jaon tuottamaa h?vityst?. ?sterbladhin silloista asemaa ja h?nen mielentilaansa kuvaa seuraava h?nen v. 1853 F. P. Kemellille kirjoittamansa kirje, jossa h?n muun ohessa lausuu: "Minua huolestuttaa ja pehme?? lihaani katkeroittaa se, ett? seurakuntani her?nneitten joukon hajaantuminen n?kyy yh? selvemmin. T??ll? on kaksi ecclesiae in ecclesia: toinen, joka liittyy pappiin, n?kyy yksinkertaisessa mieless? k?sitt?v?n, miten v?ltt?m?t?nt? on publikaanin tavoin saada armoa armosta ja asettua tarkkaamaan omaatuntoaan. He olivat vuosien kuluessa huolimattomasti hoitaneet kristillisyytt??n ja siten sortuneet 3/4-osan suruttomuuteen ja huolimattomuuteen. T?nne tullessani huomasin n?iden kyll? pit?v?n kiinni asiasta, mutta ei sill? vakavuudella ja oman turmeluksensa k?sitt?misell?, joita syntisen jokap?iv?inen vanhurskauttaminen v?ltt?m?tt?m?sti vaatii. Niiss? tilaisuuksissa, joissa olen heit? tavannut, olen sent?hden yksinkertaisesti puhunut l?ys?n uskon ja suostumis-kristillisyyden vaarasta, teroittanut heille syd?men ja omantunnon jokap?iv?ist? tutkimista Jumalan kasvojen edess? sek? ahkeraa k?ynti? el?m?n Herran tyk?. Olen n?ytt?nyt heille, ett? se evankeliumi, jossa ei kysyt? uskon taistelua s.o. jossa ei ole kokemusta syd?men ep?uskosta, on vain armon lihallista sovelluttamista. Muutamat ovatkin t?m?n k?sitt?neet, alkaneet syventy? asiaan sek? kerj?t? ?ljy? lamppuihinsa. -- Toisen ecclesian muodostavat ne sielut , jotka omistavat uskon kokonaan eiv?tk? tahdo tiet?? mist??n muusta kuin uskomisesta. En ainakaan ole huomannut heiss? ket??n, joka sairastaisi tilaansa tahi huolehtien uskoansa tekisi siit? selkoa itselleen. Heit? on joskus k?ynyt luonani, mutta tilastaan he eiv?t suoraan ole puhuneet. T?m? on arveluttava asia opettajalle, varsinkin koska joka taholta kuuluu soimaavia puheita Oravaisten ep?uskon-saarnaajasta. -- -- Toinen seikka, joka minua vaivaa, ei vain joka p?iv?, vaan y?t p?iv?t, on oman kristillisyyteni harjoitus -- se, olenko puustavinkaan j?lkeen oikein k?sitt?nyt evankeliumin opin uskosta. Kovin vaivaa minua se ajatus, ett? esit?n oppia v??rin, niin ett? tuo johtaa pois p??m??r?st?, joka on syntisten armonistuin, ja ett? siis vastapuolueen syyt?kset eiv?t ole perusteettomia. Usein ajattelen, ett? he ovat oikeassa ja min? aivan eksynyt pois tielt?, ett? itse olen lain tiell? ja eksyt?n muita sille tielle. Toisinaan taas tuumin, ettei voi muuten olla, kuin min? olen asian k?sitt?nyt. Ett? t?m? tekee mieleni raskaaksi, voit helposti ymm?rt??. Se pakoittaa minua alati huokaamaan Herran puoleen, ett? h?n valaisisi minua ja ottaisi pois oman v??r?n henkeni. K?sit?t my?skin, ett? t?m? usein vaikuttaa minussa orjallista henke?. Ajattelen: kyll? olisi henkeni enemm?n evankeelinen, jos olisin aivan yksinkertainen ja kysym?tt? j?rjelt?ni neuvoa voisin heitt?yty? Herrani ja Vapahtajani armon helmaan ja odottaa, ett? h?n selvitt?isi sekavat asiani. Voi, yst?v?ni, min? olen usein aivan kurja, vaivattu raukka, eik? mik??n ajatus ole minulle siet?m?tt?m?mpi kuin se, ett? minun, jonka tulisi toimittaa evankeelisen saarnaajan virkaa, t?ytyy olla kaikenkaltaisten uskontuulten ajelehtimana. Hartain toivoni on, ett? Herra johdattaisi minut ijankaikkiselle tielle ja tekisi mieleni horjumattomaksi" .

Miten arkailevaa mielt? t?m? kaikki yst?vyyden siteet s?rkev? ja ep?ilyst? synnytt?v? aika oli ?sterbladhissakin vaikuttanut, osoittavat seuraavat sanat: "Mit? t?ss? olen kirjoittanut, ei ole aiottu muiden luettavaksi. Se on veljen valitus, jonka h?n laskee osaaottavan yst?v?n eteen. En ole pyrkinyt t?nne, mutta Herra on totisesti minut t?nne kutsunut. Kovasti minua vikoilevat naapurini, Yli- ja Alah?rm?n herrat papit siit?, ett? olen sulkeutunut kotiini enk? k?ynyt heid?n luonaan, ja leimanneet minut uudeksi puoluep??llik?ksi, joka tahdon erota entisten toverieni joukosta! Voi, minua raajarikkoista raukkaa! Min?k? puoluep??llikk?! Mutta asema paikkakunnalla on nyt semmoinen, etten pid? viisaana ulottaa k?ynti?ni sinne. V?liin tekisi mieli tavata Ingmania, sill? joskus ennen olen veljellisesti keskustellut h?nen kanssaan enk? pid? oikein rehellisen? vet?yty? syrj??n ja itsep?isesti aikaansaada jakoa. Mit? tulee minun tehd??"

On merkille pantava, ettei ?sterbladh t?ss? kirjeess? puhu sanaakaan Malmbergista. Ei k?y kielt?minen, ett? t?m? selv?sti viittaa siihen, ett? h?nkin oli vakuutettu viimemainitun syyllisyydest?.

?sterbladhin l?heisin yst?v? n?ill? tienoin oli her?nn?isyyden vanha pylv?s Jaakko Vegelius, joka, niinkuin ennen olemme n?hneet, viel? jaonkin aikana koetti yll?pit?? sopua ja rauhaa her?nneitten toisiaan vikoilevien ryhmien v?lill?. H?nkin oli jo vet?ytynyt syrj??n, liittyen yh? likeisemmin Laguksen katsantotapaan.

Ainoastaan kolme vuotta oli ?sterbladh Oravaisissa. Kun h?n v. 1855 tuli Piippolan kirkkoherraksi, ei ollut h?n en?? altis seurustelemaan Niskasen kanssa, vaikka t?m? yst?vineen joskus k?vi h?nt? tervehtim?ss?; v?lit kylmenemist??n kylmeniv?t. Kaikkialla hajaannusta vain, ep?luuloja, oppiriitoja!

?sterbladhin viime vuosina Alavieskassa ollessa ei sik?l?isess? her?nn?isyysliikkeess? huomattavampaa muutosta tapahtunut. Jaon enteit? kyll? jo alkoi v?hin n?ky?, mutta suurempaa eripuraisuutta ei siell? viel? siihen aikaan syntynyt. Vasta seuraavina vuosina, jolloin Jaakko Hemming oli kappalaisena seurakunnassa , alkoi liike toistupalaisuuden hengen valtaamana huomattavasti v?henty?. Uutterasti ja vakaumuksensa mukaan teki viimemainittu ty?t?, mutta yht? v?h?n kuin Reisj?rvell?, miss? h?n sit? ennen oli toiminut pappina yhdeks?n vuotta, pystyi h?n t??ll? kansassa yll?pit?m??n her?nn?isyyden vanhaa mainetta ja voimaa. Vaikka Hemming jo n?in? aikoina oli yksipuolisesti kiintynyt Laguksen kantaan, ei tahtonut h?n riitoja rakentaa, mutta kun h?n likeisimpine yst?vineen karttoi seuraa niskaslaisten kanssa ja kun miltei kaikki Alavieskan vanhat her?nneet noudattivat t?t? esimerkki?, alkoi sik?l?inen liike potea samaa tautia, kuin toistupalaisuus muuallakin. Vikoillen kaikkia toisin ajattelevia ja sulkeutuen yh? enemm?n itseens?, ei p??ssyt se vaikuttamaan ulosp?in ja alkoi ennenpitk?? v?henty?.

Muiden Keski-Pohjanmaan her?nneitten pappien kera ansaitsee huomiota F. P. Kemell. H?nen l?htiess??n pois Lappaj?rvelt? oli sik?l?inen liike melkoisen suuri. Mutta jaon tuottama yleinen ep?varmuus sek? johtajan puute vaikuttivat, ett? se alkoi h?vi?mist??n h?vit?, kunnes sekin ennenpitk?? sukupuuttoon kuoli. Pyh?joella, miss? Kemell kahdesti oli ylim??r?isen? pappina sek? Oulaisissa, miss? h?n v. 1852-53 oli kappalaisen apulaisena, syntyi h?nen kauttansa her?tys, jonka kuitenkin kasvava uskonnollinen v?linpit?m?tt?myys h?nen poismuuttonsa j?lkeen pian sai tukehutetuksi.

Her?nn?isyyden etevimpi? saarnaajia oli jo vainojen ajoilta tunnettu J. M. Stenb?ck. Pysyen edelleen jyrk?sti Paavo Ruotsalaisen opin kannalla, vastusti h?n ankarasti veljens? Lauri Stenb?ckin ja muiden Suupohjan pappien liittymist? uuteen suuntaan, koettaen tarmokkaasti yll?pit?? liikkeen vanhoja traditsiooneja. Iiss?, miss? h?n oli kappalaisena vuoteen 1856, ei muuten paljon tiedetty uuden suunnan eik? niskaslaisuudenkaan kautta syntyneest? jaosta, mutta huomattavammassa m??r?ss? ei sik?l?inen liike kuitenkaan t?m?nk??n voimallisen saarnamiehen kautta p??ssyt nousemaan. N?kyv?mp?? oli Stenb?ckin toiminnan tulos Paavolassa, jonka seurakunnan kappalaisena h?n loppuij?ll??n toimi. Suureksi ei h?nen yst?v?piirins? kuitenkaan viimemainitussakaan seurakunnassa kasvanut.

Vaikka Stenb?ck viel? vanhoillakin p?ivill??n joskus lankesi juoppouteen, tunnustettiin h?n her?nneiss? piireiss? yleisesti merkkimieheksi. Liikkeen ulkopuolellakin nautti h?n suurta kunnioitusta, vaikka h?n h?ik?ilem?tt?m?n suoralla puheellaan ja jyrkill? saarnoillaan monesti loukkasikin sanankuulijoitaan. Aika oli jo muuttunut, ja useimmat her?nneet papitkin pukivat jo ajatuksensa entist? hienompaan muotoon, mutta Stenb?ckin saarnatapa oli edelleen sama, kuin se oli ollut vainojen p?ivin?. Yleisesti muistetaan viel? t?n??n esim. ruumissaarna, jonka h?n piti lankonsa, Siikajoen kirkkoherran K. H. Schroderuksen maahanpanijaisissa v. 1858. T?m?, joka, niinkuin Stenb?ckkin, oli naimisissa Jaakko Vegeliuksen tytt?ren kanssa, oli kauan ollut maailmanmielinen ja vastustanutkin seurakunnassaan syntynytt? her?nn?isyytt?, mutta her?si loppuij?ll??n. Hautajaisiin kutsuttiin paljon vieraita, niiden joukossa vainajan entisi? seuratovereita Raahesta y.m. R?ikein sanoin kuvattuaan maailmanihmisen onnetonta el?m?? sek? lausuttuaan, ett? vainajakin kauan oli el?nyt t?t? el?m??, kertoi Stenb?ck, vainajan muistoksi pit?m?ss??n ruumissaarnassa, miten Herra vihdoin oli h?net l?yt?nyt, muun ohessa lausuen: "Siten tuli h?nkin loppuij?ll??n haisevaksi entisille yst?villeen." -- Stenb?ckkin oli oppiin n?hden likeisesti liittynyt Laguksen uskonnolliseen kantaan.

T?mm?iset tilaisuudet lujittivat niit? yst?vyyden siteit?, jotka vanhoista ajoista asti olivat toisiinsa yhdist?neet Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan her?nneet papit. T?t? yst?vyytt? eiv?t rikkirevityn ajan h?vitt?v?t voimat saaneet h?irityksi. Rakkaat olivat heille her?nn?isyyden vanhat muistot, ja niille he tahtoivat pysy? uskollisina loppuun asti. Mutta eiv?t el?neet he vain menneitten aikojen muistoissa. Jota vieraammiksi heist? ihmiset k?viv?t n?ille muistoille, jota kiivaampana jaon synnytt?m? taistelu riehui heid?n ymp?rill??n, valmistaen uutta aikaa her?nn?isyydellekin, sit? suuremmalla ik?v?ll? loivat he katseensa matkan p??m??r?? kohti. Koti-ik?v? on huomattava piirre heid?n uskonnollisessa katsantotavassaan. T?ss?kin suhteessa ilmaisevat useimmat heist? likeist? hengellist? sukulaisuutta oppi-is?ns? Jonas Laguksen kanssa, eik? sit?k??n voi kielt??, ett? viimemainitun, jaon ristiriitojen ja ruumiillisen sairaloisuuden aiheuttama surunvoittoisuus on moneen heist?kin leimansa painanut. Suurten her?tysten aika on heid?n vakaumuksensa mukaan ainaiseksi mennyt, ja uusi koittanut, joka ei heit? en?? ymm?rr? ja jossa he tuntevat itsens? muukalaisiksi ja vieraiksi. N?in ollen ei sovi kummastella, ett? vanhoillisuus, joka varsinkin heid?n likeisimmiss? yst?viss??n ja koko toistupalaissuunnassa kehittyi yh? jyrkemm?ksi, sai heiss? vallan.

Etel?-Pohjanmaalla tapaamme viel? jaon j?lkeenkin monta her?nn?isyyden leimaa kantavaa pappilaa. Malmbergin ja Vilhelm Niskasen johtamasta liikkeest? pysyiv?t niiden asukkaat erill??n, toiset liittyen uuden suunnan edustajiin tahi ainakin l?hennellen heid?n katsantotapaansa, toiset kallistuen toistupalaisuuteen ja uskollisesti noudattaen menneiden aikojen tapoja. Se muutos on kuitenkin n?iden seutujen papeissa viel? suuremmassa m??r?ss? kuin Keski-Pohjanmaalla huomattava, etteiv?t he en?? vieraile toistensakaan luona niin usein kuin ennen, ja ett? heid?n seurakunnissaan suurten seurojen aika on miltei kokonaan loppunut. Jota useammin Malmbergin joukot vanhaan tapaan matkustivat et??ll?kin asuvien yst?viens? tyk? yhdess? n?iden kanssa Jumalan sanaa viljelem??n, sit? huolellisemmin h?nest? eronneet papit, joukkokristillisyyden suuria seuroja vikoillen, koettivat pieniss? piireiss? harjoittaa hartautta, kehoittamalla kehoittaen sanankuulijoitaan syventym??n kristinuskon totuuksiin ja raamatun sanan kaikenpuoliseen viljelemiseen. Miten terveellist? t?m?, uuden suunnan johtomiehist? l?htenyt katsantotapa monessa suhteessa olikin, kehittyi se n?in? jaon synnytt?mien riitojen aikana hyvin monessa tuomitsevaksi hengeksi, joka ei vet?nyt puoleensa arkoja, Jumalan kutsuvalle armolle alttiita omiatuntoja, vaan p?invastoin ajoi heit? muualta etsim??n tyydytyst? hengelliselle tarpeelleen. T?m? on n?ht?v?n? etenkin niill? tienoin, niiss? uuden suunnan kanta esiintyi eniten positiivisena ja her?nn?isyydess? vakaantuneita tapoja jyrkimmin vastustavana. Nopeammin kuin muualla katosi liike n?ilt? seuduilta, kykenem?tt? synnytt?m??n vastapainoa yh? kasvavalle uskonnolliselle v?linpit?m?tt?myydelle.

Aivan v??rin olisi kuitenkin v?itt??, ett? suuren her?tysajan synnytt?m?, el?v??n synnintuntoon ja persoonalliseen uskoon vaativa henki mit??n en?? vaikuttamatta kuoli sukupuuttoon kaikkialla, miss? Malmbergin ja Vilhelm Niskasen edustama liike ei saanut jalansijaa. Siksi syv?lt? oli t?m? henki vaikuttanut useimpiin t?h?n liikkeeseen kuuluneihin pappeihin, heid?n yst?viins? ja sanankuulijoihinsa, ja siksi syvi? muistoja oli mennyt aika heihin j?tt?nyt, ett? se monessa paikoin tuntuvastikin vaati ihmisi? tunnustamaan el?v?n kristillisyyden arvoa sek? k?sitt?m??n, ettei paljas kirkkojumalisuus riit? auttamaan ket??n ijankaikkiseen el?m??n. T?m? koskee sek? uuteen suuntaan liittyneit? ett? toistupalaisia. Siin? merkityksess? kuuluu kumpikin suunta viel?, niiden j??ty? syrj??n uudestaan nousevasta her?nn?isyydest?, t?h?n liikkeeseen. Etenkin ansaitsevat t?ss? suhteessa huomiota ne monet kodit, jotka, ottamatta osaa jaon synnytt?miin riitoihin ja maailmaan sortumatta edelleen harjoittivat hartautta isilt? perityss? pietistisess? hengess?. Kallis on n?iden kotien nouseville sukupolville j?tt?m? perint?, suuri niiden merkitys Suomen kirkon my?hemm?lle kehitykselle. Silm?ilk??mme seuraavassa muutamia semmoisia koteja.

Niinkuin ennen on mainittu, toimi ylim??r?isen? pappina Ylivieskassa vuosina 1842-45, ensin Jonas Laguksen sijaisena h?nen virasta-eroittamisensa aikana ja t?m?n j?lkeen h?nen apulaisenaan, K. Johansson. Viimemainittuna vuonna p??si h?n Vimpelin kappalaiseksi, jossa toimessa h?n pysyi vuoteen 1862. Laguksen seurassa ja h?nen johtamansa suuren liikkeen keskuudessa oli t?m? vilpit?n Herran palvelija syv?sti perehtynyt her?nneitten uskonnolliseen katsantotapaan ja heihin rakkaudella liittynyt. Vimpeliin muutettuaan toimi h?n edelleen samassa hengess?, kooten seurakunnan her?nneet, joiden luku lienee ollut verraten iso ja h?nen aikanaan lis??ntyikin, yhteiseen sananviljelykseen. T??ll?, samoinkuin Ylivieskassakin, teroitti Johansson vakavasti sanankuulijoilleen lasten kristillisen kasvatuksen t?rkeytt?, ja varsinkin ansaitsee h?nen vaikutuksensa rippikoulussa suurta tunnustusta. Jaon aiheuttamat riidat eiv?t ainakaan suuressa m??r?ss? n?y p??sseen rikkomaan Vimpelin her?nneitten ja heid?n rauhaa rakastavan pappinsa v?lej?, eik? tahtonut t?m? tuomiten puuttua her?nn?isyyden varsinaisilla syd?nmailla riehuvaan taisteluun. H?n oli n?yr?, vaatimaton ja tunnollinen ty?ntekij? Herran viinim?ess?, mutta samalla tarmokas ja suora mies, joka seurasi vakaumustaan ja toimi sen mukaan. Vimpelin pappila oli Johanssonin aikana vakava kristitty koti, joka uskollisesti kylvi Jumalan sanan siemeni? kasvatettaviensa syd?miin, siunaukseksi Suomen kirkolle.

Toinen kirje, joka on vastaus Reinhold Helanderin valitukseen taloudellisten huolten johdosta, k?sittelee samaa asiaa kuin vastamainittu. Se kuuluu:

"Ei ole hyv? leikitell? raha-asioittensa kanssa, mutta ei ole sek??n hyv?, jos n?m? k?yv?t niin vakaviksi, ett? ne tuottavat meille unettomia ?it?. Ja kuitenkin -- v?h?t n?ist?! Kuritus on hyv?, tulkoon se sitten milt? taholta hyv?ns?. Oppikaamme ainoastaan k?sitt?m??n ja tottelemaan Kristuksen kallista kutsumusta, h?nen kutsuessaan meit? n?ist? kaikista tyk?ns?. Jota enemm?n suomme k?yhille sieluillemme sit? lepoa, jota h?n antaa, antaessaan meid?n alastomina, kurjina ja kuolleina tulla luoksensa ja semmoisina meid?t korjaa, sit? varmempi on apumme. En tied? muuta tiet? enk? muusta tiet?? tahdokaan. L?htek??mme ahkerasti t?lle tielle, jotta v?h?n oppisimme tuntemaan t?t? sielunyst?v?? ja saisimme iloita siit? varmuudesta, ett? h?n on yst?v?mme ja pit?? meist? huolta. Jos t?m? on pyrkimyksemme, niin saamme rohkeasti luoda luotamme ep?uskon ja hullun j?rkemme huolet ja vaatimukset, sill? saamillehan kaikkinemme k?tkeyty? Kristuksen siipien alle" .

Ken ei n?iss? kirjeiss? huomaa Jonas Laguksen hengen likeist? sukulaisuutta? Ja ken ei ole altis my?nt?m??n, ett? niiss? selv?sti n?kyy my?skin Paavo Ruotsalaisen katsantotapaa? Niist? kuuluu s?rjetyn syd?men tykytyksi?, ja juuri n?m? tykytykset ovat, niinkuin monesti olemme sanoneet, kaiken el?v?n, liikkeen alkuper?iselle hengelle uskollisen her?nn?isyyden oleellisin tuntomerkki. Semmoinen oli sekin syd?n, josta t?ss? on kysymys. Ett? se tykki miehekk??n miehen povessa, ei suinkaan v?henn? n?iden tykytysten arvoa.

Samaan tapaan kuin Helander, puhui ja kirjoitti edelleen vanha Jaakko Vegelius. Syv?sti surren her?nn?isyyden hajaantumista, oli h?nkin tullut siihen vakaumukseen, ett? syyt?kset Malmbergia vastaan eiv?t olleet per?tt?mi?, ja siit? syyst? eronnut h?nest?. Uuteen suuntaan ei h?nk??n liittynyt, vaan edusti loppuun asti her?nn?isyyden vanhaa katsantotapaa, jommoisena t?m? n?in? aikoina esiintyy Laguksen kirjeiss?. Viimemainitun kanssa oli h?n ahkerassa kirjeenvaihdossa, pit?en h?nt? silloisen kirkon miltei etevimp?n? tukena. Niinp? kirjoittaa h?n esim. tytt?relleen kuultuaan tuon vanhan yst?v?ns? sairaudesta ja muista h?nt? kohdanneista k?rsimyksist?: "Ihmeellinen tuo Laguksen kohta! H?nen t?ytyy alituisesti kokea kovaa kuritusta ja kovia koetuksia. Mutta senp?t?hden h?n onkin kirkkomme luja pylv?s" .

Ettei se jokseenkin yleinen, uuden suunnankin edustajain kannattama, her?nneit? vastaan monesti lausuttu syyt?s, ett? n?m? muka tyytyiv?t alituiseen valitukseen, josta eiv?t sen pitemm?lle p??sseet, ainakaan sovi Vegeliukseen, todistavat seuraavat, muutamasta h?nen n?in? aikoina kirjoittamastaan kirjeest? lamatut sanat: "?l? unohda jokap?iv?ist? k?ynti? armonistuimella, tuota tuttavallista seurustelua Kristuksen kanssa, joka tahtoo olla ainoa vapahtajamme. ?l? milloinkaan tyydy monien jokap?iv?isten puutteittesi valittelemiseen, sill? ne eiv?t sill? tavoin tule autetuiksi, vaan rienn? h?nen luoksensa kaikkine synteinesi, olivat n?m? sitten miten h?vett?vi? ja saastaisia tahansa. H?nell? on apua kaikkeen, h?n korjaa kaikki" .

Samaa leimaa kuin ennenkin kantoi Vegeliuksen pappila viel? jaonkin j?lkeen, sill? eroituksella kuitenkin, ettei siell? en?? n?hty noita suuria, l?helt? ja kaukaa kokoontuneita ihmisjoukkoja, niinkuin jakamattoman liikkeen aikana. Syyn? viimemainittuun seikkaan oli kyll? osaksi sekin, ett? is?nt? oli vanha -- h?n oli jaon vuonna jo 73 vuoden ik?inen -- eik? en?? jaksanut seurustella yst?viens? kanssa niin, kuin aikaisemmin, jolloin h?nen kotinsa oli her?nneitten pappien suosituimpia yhtym?paikkoja, mutta p??syyn? oli kuitenkin se hajoittava voima, joka oli s?rkenyt her?nn?isyyden rivit ja vieroittanut likeisetkin yst?v?t toisistaan. Eik? sit?k??n kukaan voi kielt??, ett? ero Malmbergista t?ss?kin suhteessa vaikutti paljon. H?nen ymp?rilleen olivat kaikki Suupohjan her?nneet papit kokoontuneet ja h?nt? h?nen matkoillaan seuranneet; he olivat nyt kaikki eronneet h?nest?, mutta ei l?ytynyt ket??n, joka olisi voinut t?ytt?? sit? aukkoa, joka t?ten oli syntynyt heid?n veljespiiriss??n.

Mit? muutoin siihen tosiseikkaan tulee, etteiv?t ainoastaan uuden suunnan miehet, vaan poikkeuksetta kaikki Pohjanmaan her?nneet papit, nekin, jotka menneiden aikojen muistojen l?mmitt?min? edelleen tahtoivat toimia her?nn?isyyden hengess?, erosivat Malmbergista, niin todistaa se kielt?m?tt?, ettei h?n ollut syyt?n niihin vikoihin, joista h?nt? syytettiin. Mutta merkille on pantava, ett? ainoastaan uuden suunnan edustajat samalla erosivat her?nn?isyydest?kin, muut sit?vastoin eiv?t. Ett? ensinmainitut itse empim?tt? tunnustivat tahtovansa pysy? erill??n koko liikkeest? sek? ett? he olivat vieraantuneet siihen kuuluvista papeistakin, n?kyy esim. seuraavista K. K. von Essenin v. 1862 K. O. Roseniukselle antamasta selostuksesta Pohjanmaan her?nn?isyydest?. Lausuttuaan kiitt?vi? sanoja muutamien evankeeliseen suuntaan kuuluvien pappien k??nteest? "puhtaammalle tolalle" h?n n?et kirjoittaa:

"Ruotsalaisen joukossa jatkui yksimielisyys viel? kauan hedbergil?isen riidan j?lkeen. T?m?n joukon yksipuolisuudet tulivat yh? selvemmin n?kyviin ja hedelm?t k?viv?t yh? katkerammiksi. Huomattiin, ett? seudun johtaja N. K. Malmberg eli t?rkeiss? synneiss? kristinuskon peitteen alla. Uudistettujen veljellisten varoitusten j?lkeen, jotka kaikki olivat turhat, erosivat kaikki papit ja s??tyl?iset julkisesti h?nest?. -- -- N?ist? j?i muutamia sek? pappeja ett? muita s??tyl?isi? n?ill? tienoin Ruotsalaisen riveihin ja he liittyiv?t nyt sit? lujemmin puolueeseen. He s?ilytt?v?t sek? opin ett? harjoitukset semmoisina kuin ne olivat Paavon kuoleman aikana, puhuen paljon 'yksinkertaisesta tiest?', siit? ett? ihmisen aina tulee 'kadotettuna syntisen? ik?v?id? Kristusta', jota tehdess? ei h?n kuitenkaan saa tulla mihink??n varmuuteen armotilastaan, viel? v?hemmin p??st? hengellisesti kasvamaan, vaan tulee h?nen uskollisesti pysy? 'ensimm?isell? asteella': jokainen askel siit? eteenp?in on paha. Muutoin on kristityn tuntomerkkin? ??rett?m?n jyrkk? maailman kielt?minen, etenkin vaatteisiin n?hden. Sit?paitsi ovat taide ja tiede miltei kirotut. T?h?n suuntaan kuuluvat, mik?li tied?n, kaikki her?nneet papit Pohjois-Pohjanmaalla. Niidenk??n kanssa en ole moneen vuoteen ollut miss??n likeisess? suhteessa".

Malmbergin yst?vist? lausuu von Essen yll?mainitussa selostuksessa seuraavan ankaran tuomion: "Suuri joukko talonpoikia siin? pit?j?ss? , miss? Malmberg oli pappina, sek? l?heisiss? pit?jiss?, pysyi h?nelle uskollisena, kiihoittuen kiihottumistaan ja kunnioittaen h?nt? viel? h?nen v. 1858 tapahtuneen kuolemansa j?lkeen miltei pyhimyksen?. Hyvin surkuteltava on n?iden ihmisraukkojen tila. He ovat niihin m??rin j?hmettyneet eksytyksess??n, ett? n?ytt?v?t olevan kokonaan perikadon omat".

Omasta, her?nn?isyydest? eronneesta suunnastaan antaa von Essen samassa kirjoituksessaan t?m?n todistuksen: "Malmbergin lankeemus avasi useampien h?nen t?k?l?isten yst?viens? silm?t, niin ett? p??simme k?sitt?m??n, miten v?ltt?m?t?nt? oli perinpohjin tutkia Jumalan sanaa sek?, hyl?ten ihmisauktoriteetin, jonka orjina ja eksytt?min? n?ihin asti olimme olleet, ehdottomasti totella t?t? sanaa. Sen valon ja armon mukaan, mink? Herra on meille antanut, olemme koettaneet vaikuttaa seurakunnissamme, mutta vaikutuksemme hedelmist? ei n?ihin asti valitettavasti ole paljon sanomista. Entinen erimielisyys ja toisiaan vastaan olevat opit ovat synnytt?neet jonkunlaista ep?ilyst? kansassa. Sent?hden eiv?t her?tykset ole vaikuttaneet laajemmalta. Vanhoissa her?nneiss? l?ytyy kuitenkin monta rehellist?, jotka vakavasti riippuvat Jumalan sanassa, saavat kokea sen voimaa syd?miss??n sek? vaeltavat evankeliumin opin mukaan. V?likappaleemme ovat, paitsi tavallista saarnaa, sek? julkiset raamatunselitykset kirkossa sunnuntaina iltap?iv?ll? ett? sananviljely omissa kodeissamme ja sanankuulijoittemme luona perhejuhlissa ja muissa tilaisuuksissa. Sit?paitsi keskustelemme yksityisesti heid?n kanssaan ahtaammissa piireiss?. Omassa keskuudessaankin kokoontuvat samanmieliset sielut usein Jumalan sanan ??reen, ilman pappiakin, jolloin luetaan, veisataan ja keskustellaan."

Kuvattuaan t?st? johtuvaa kovaa sis?llist? taisteluaan, Ingman jatkaa: "Herran edess? saatoin avonaisesti tunnustaa ep?ilykseni Suomen pietistisiin pappeihin n?hden, mutta monta her?nn?isyyden yksityisist? kannattajista t?ytyi minun pit?? likeisin? ja rakkaina yst?vin?ni. Se pyh? kutsumus, jolla Jumala viime aikoina oli siunannut is?nmaatamme, oli -- niin arvelin -- yhdist?nyt meid?n kaikkien pyrinn?t yhdeksi rakkaudessa. Sent?hden vastustin sinua vastaan kirjoittamani kirjan alkulauseessa meist?, pyh?sti kutsutuista veljist?si eroavaa skismallista kantaasi. Arvelin, ettei saisi v?kivaltaisesti ja rynt??m?ll? esiinty? kansaa vastaan, joka ehk? oli Jumalan omaa kansaa, vaan ett? tulisi odottaa tarkkoja ja selvi? viittauksia Jumalalta. T?m?n varovaisen ohjelman mukaan min? toimin ja moni muu minun kanssani. Tuli sitten se hetki, jota olimme odottaneet. Jumala kuuli rukouksemme -- pietismin kauhistus paljastui Malmbergin surkeassa lankeemuksessa. -- On kyll? totta, ett? se seikka n?enn?isesti todistaa minua vastaan, ett? min? yll?mainitun innoittelemiseni kautta koettaen saada aikaan yksimielisyytt? pyh?sti kutsuttujen v?lill? sek? jonkunlaisesta lapsellisesta kunnioituksesta sit? maassa syntynytt? her?tyssuuntaa kohtaan, jolta olin saanut ensimm?isen hengellisen kasvatukseni, viel? mainitussa esipuheessa suitsutin Suomen lahkolaisuuden ep?jumalille. T?t? tyhmyytt?ni olen katkerasti katunut, mutta enh?n silloin viel? tiennyt mit? nyt tied?n. Mutta jokaiselle puolueettomalle arvostelijalle esiintyy oppini aivan toisenlaisena kuin se, jonka leimaa Paavon suunnan oppi n?ihin asti kantaa" .

Ingmanin moite ei siis koske yksin Malmbergia ja h?nen johtamaansa suuntaa, vaan se kohdistuu hylk??v?n? koko her?nn?isyytt? vastaan. Samalla kannalla ovat p??asiassa my?skin von Essen ja Lauri Stenb?ck. Ja n?iden uuden suunnan etevien johtomiesten k?sityksen mukaan muodostivat muut siihen liittyneet mielipiteens?. Huomattava on niinik??n, etteiv?t ainoastaan Ingman ja Stenb?ck, niinkuin ennen on kerrottu, olleet tulleet siihen vakaumukseen, ett? Paavo Ruotsalainen oli sortunut juoppouteen, vaan ett? t?m? oli von Esseninkin k?sitys. Yll?mainitussa Roseniukselle kirjoittamassaan kirjeess? h?n n?et lausuu: "Kiivaillen tekopyhyytt? vastaan, unohtivat Ruotsalainen ja h?nen opetuslapsensa valvoa el?m??ns?, ja taistelussaan Renqvisti? vastaan, joka Jumalan valtakuntaan p??semist? varten vaati ehdotonta raittiutta, tuli Ruotsalainen itse juomariksi".

Enemm?n kuin yhdess? suhteessa erehdytt?v? on se kuva, jonka von Essen yll?mainitussa selostuksessa antaa her?nn?isyydest?. Niinp? h?n esim. v?itt??, ett? syyn? Hedbergin eroon liikkeest? oli "se raaka tapa, jolla Malmberg ja muut yst?v?t Pohjanmaalla h?nt? kohtelivat"; mutta v??rin on syytt?? etup??ss? Malmbergia tuosta "raakuudesta", sill? paljon ankarammin kuin h?n moni muu silloin hy?kk?si evankeelista suuntaa ja sen perustajaa vastaan. Roseniuksen Suomen her?nneist? k?ytt?m?? nimityst? "Kainilaiset pyhimykset" tunnustaa von Essen jo siihen aikaan pit?neens? hyvin kuvaavana. Ja kerrottuaan, miten h?n itse ja muut Helsingiss? her?nneet ylioppilaat papeiksi tultuaan ja Malmbergin esimerkki? seuraten olivat alistuneet noudattamaan Savon her?nn?isyyden periaatteita, h?n lausuu: "Siten tarttui meihin se saastaisuus, jota l?ytyi Ruotsalaisen ja savolaisten sek? opissa ett? el?m?ss?" .

N?ist? lauseista n?kyy selv?sti, mit? von Essen niin? aikoina, jolloin h?n kirjoitti kysymyksess? olevan kirjeen, ajatteli her?nn?isyydest?. Suurta tunnustusta h?n ei ainakaan t?m?n liikkeen oppi-is?lle ole altis antamaan ja Malmbergin syyksi saa h?n jos mit?. Sit? oudommalta tuntuu kysymyksess? oleva arvostelu, kun ottaa huomioon, ett? se on l?hetetty vieraan kansan miehelle, joka hyvin v?h?n tunsi Suomen her?nn?isyytt? ja sen johdossa toimineitten henkil?itten ty?t?. Liike semmoisenaan saa hyvin v?h?n tunnustusta ja t?m? v?h?kin koskee yksinomaan sen alkuaikoja; sen yll?mainitut johtomiehet saavat yksinomaan moitetta osakseen. Ja kuitenkin on von Essen muille tunnustanut, ett? Malmbergin verrattoman voimalliset saarnat saivat aikaan sen perinpohjaisen muutoksen Suupohjan raa'assa kansassa, joka koko sen el?m?ss? tulee n?kyviin 1840-luvulla , sek? viel? vanhoilla p?ivill??n omasta silloisesta suhteestaan h?neen lausunut: "Jo v. 1832 solmittiin se likeinen yst?vyys, joka yhdisti minut Malmbergiin kahden vuosikymmenen aikana. Paljon kehoitusta sain h?nen kauttansa; saatan sanoa, etten viihtynyt niin hyv?sti kenenk??n muun seurassa, kuin h?nen. Saadakseni oleskella h?nen l?heisyydess??n ja nauttia h?nen kehoittavaa ja virkistytt?v?? kanssak?ymist??n, hain apulaispapin paikan Ylih?rm?ss?, jota hoidin kolme vuotta, vaikken saanut penni?k??n palkkaa, ja samasta syyst? hain sittemmin vakinaisesti tuon pienen paikan. T?m?n ajan kuluessa olimme usein yhdess?. Olin h?nen likeisimpi? yst?vi??n. Luotin h?neen rajattomasti ja h?nen verrattomat lahjansa her?ttiv?t minussa mit? syvint? kunnioitusta ja ihailua" .

N?in ollen on vaikea selitt??, miksei ainoakaan tunnustava sana saa sijaa von Essenin Roseniukselle kirjoittamassa yll?mainitussa selostuksessa. Ja samaan tapaan kuin t?ss? kirjoituksessa on h?n muulloinkin usein arvostellut her?nn?isyytt? ja sen huomatuimpia johtomiehi?, niit? nim., jotka pysyiv?t liikkeelle uskollisina. Emme ole oikeutetut ep?ilem??n von Essenin sanojen vilpitt?myytt?, h?nen viimeksi kerrotussa kirjeess? vakuuttaessaan, ett? h?nen eronsa Malmbergista ja t?m?n eron syyt tuottivat h?nelle suurimman surun, mink? h?n koskaan oli kokenut, mutta vaikea on n?in ollen selitt??, miten menneitten aikojen muistot saattoivat sallia h?nen lausua niin ehdottomasti hylk??v?? arvostelua siit? liikkeest?, jossa h?n oli saanut her?tyksens? ja niin monta vuotta oli siunauksella toiminut, kuin varsinkin yll?mainittu Roseniukselle l?hett?m?ns? kuvaus sis?lt??. Ja vaikea on ymm?rt??, miten von Essen melkein t?yteen kymmenen vuotta sen j?lkeen, kun h?n syd?mess??n tunnusti Roseniuksen Suomen her?nn?isyyden huomatuimmille edustajille antaman nimen "Kainilaiset pyhimykset" oikeutetuksi, saattoi olla yhteistoiminnassa heid?n kanssaan sek? heid?n johtomiehens? "likeisimpi? yst?vi?".

Niinkuin jo mainitsimme, on t?m? valituskirje hyvin sekava. Se koskee sit?paitsi suurimmaksi osaksi aivan toisia asioita, niin ett? on vaikea olettaa Stenb?ckin sen johdosta ryhtyneen mink??nlaisiin toimenpiteisiin, etenkin koska useimmat siin? esitetyt valitukset Isonkyr?n seurakunnassa vallitsevista ep?kohdista ovat t?hd?tyt Durchmania vastaan. Kun Stenb?ck samaan aikaan Malmbergille kirjoittamassaan ankarasti tuomitsevassa kirjeess? jyrk?sti kielsi t?t? saarnaamasta ja seuroja pit?m?st? Isossakyr?ss?, johtui t?m? kielto ilmeisesti siit? vastenmielisyydest?, jota h?n jo kauan oli tuntenut viimemainittua kohtaan. Ett? h?n, niinkuin jaon aikana muille kirjoittamissaan kirjeiss?, nyt Malmbergille itselle h?ik?ilem?tt?m?n selv?sti ilmaisi t?m?n vastenmielisyyden, on kyll? h?nen suoran luonteensa mukaista, mutta ik?v?n vaikutuksen tekee t?ss? yhteydess? t?m? suoruus. Ettei muutoin t?m? toimenpide h?iri?t? v?hent?nyt, on itsest??n selv??. Malmbergin yst?v?t Isossakyr?ss? k?viv?t sit? useammin h?nt? Lapualla kuulemassa, ja heid?n ja Durchmanin sanankuulijoitten v?lit vain k?rjistymist??n k?rjistyiv?t.

Jyrkemmin kuin kukaan muu oli Durchman esiintynyt Malmbergia vastaan. Heid?n v?lins? eiv?t milloinkaan korjaantuneet. Tiedet??n kuitenkin, ett? Malmberg ja ainakin joskus Durchmankin kaipuulla muisteli heid?n entist? yst?vyytt??n, koettaen saada sit? uudelleen solmituksi. Todistuksena on ensinmainitun noin v. 1857 tuolle vanhalle yst?v?lleen kirjoittama kirje, jossa h?n muun ohessa lausuu: "Yst?v?llisen kirjeesi sain eilen. Tytt?reni viipyk??t kernaasti siell?, koska viihtyv?t. L?hetin heid?t sinne v?litt?jiksi sinun ja minun v?lill?. Sill? kovin kipe?sti on koskenut ja koskee minuun se, ett? sin? ja min?, jotka Pidisj?rvell?, Kalajoella, Ylih?rm?ss?, Lapualla ja Isossakyr?ss? olemme olleet mit? likeisimpi? yst?vi? ja lis?ksi yst?vi? Herrassa, nyt olemme siin? suhteessa toisiimme kuin olemme. Eik? t?m? koskaan ole tuottanut surua sinulle? Jos niin olisi ollut laita, niin olen vakuutettu, ettet olisi uskonut puoltakaan siit?, jota minusta on puhuttu ja puhutaan. Tied?th?n, ettei Kristuksen valtakunta ole t?st? maailmasta, ja sent?hden ei t??ll? my?sk??n voida puhua oikein t?st? valtakunnasta. Se on salattu valtakunta, saastaisuuden ja h?pe?n peitt?m? valtakunta. Sielt? sin?kin sit? ennen etsit; mutta sin? lankesit vanhurskauteen, alkaen sit? t??lt? etsi?, ja siten tulimme me likeiset yst?v?t, sin? ja min?, toisistamme eroitetuiksi. Jos mist??n olen k?rsinyt, niin t?st?. Sin? ja min? olimme yksi syd?n, yksi sielu ja yksi henki. Sin? puolustit minua, kun lankesin, ja masensit minua, kun lensin. Olit syd?nyst?v?ni. 1852 vuoden mielett?m?ss? jaossa meni kaikki. N?in on sittemmin ollut. Hyvin suotavaa olisi, ett? muutos parempaan tapahtuisi. -- Kiitos kutsusta luoksesi! Toisten noudatan sit?". -- Mutta siksi syv??n oli jaon synnytt?m? erimielisyys ja Malmbergista liikkuvat vikoilevat kertomukset vaikuttaneet, ett? n?m?kin toiveet raukesivat. Uuden suunnan miesten ja Malmbergin v?lit olivat auttamattomasti rikki. Mutta samassa m??r?ss? kuin ne s?rkyiv?t, tuli my?skin n?kyviin, ettei her?nn?isyys viihtynyt ensinmainittujen ohjaamana.

Yht? v?h?n kuin uuteen suuntaan liittyneet her?nneet talonpojat ylimalkaan olivat tyytyv?isi? jaon synnytt?miin uusiin olosuhteisiin, yht? oudoilta tuntuivat n?m? olot monelle Malmbergista ja h?nen johtamastaan liikkeest? eronneelle s??tyl?isellekin. Varsinkin oli viimemainituista arveluttavaa, ett? tuo jyrkk? Jumalan valtakunnan ja maailman v?linen raja, jonka yli her?nneet opettajat ennen olivat kielt?neet sanankuulijoitaan astumasta, vuosi vuodelta alkoi kasvaa yh? enemm?n umpeen. Kotiolot muuttuivat, pidot saivat toisen leiman kuin ennen, seurustelu maailmanmielisten ihmisten kanssa tuli yh? yleisemm?ksi, julkiset huvitukset luvallisiksi y.m. Niinp? loukkaantui moni her?nnyt niist? iloisista pidoista, joilla Stenb?ck v. 1857 Isonkyr?n pappilassa vietti h?it? sisarensa tytt?relle, arvellen ett? t?m? tilaisuus oli hyvinkin maailmallinen.

Mit? yleisemmin papit erosivat Malmbergista, sit? likeisemmin liittyi t?m? Vilhelm Niskaseen. Usein, tavallisesti kolme kertaa vuodessa, k?vi viimemainittu Lapualla, tehden sielt? matkoja l?hiseurakuntiinkin. Niskasen mukana oli usein Taneli Rauhala sek? muita yst?vi? h?nen kotiseuduiltaan. Virkansa ja heikkenev?n terveytens? t?hden Malmberg ei yht? usein voinut k?yd? tervehtim?ss? yst?vi??n Kalajoen-varrella, mutta monta kertaa matkusti h?n viel? jaon j?lkeen noille entisille ty?mailleen. Niinp? k?vi h?n v. 1855 Ylivieskassa ja Nivalassa, jonka viimemainitun seurakunnan kirkossa h?n saarnasikin. Viel? tammikuussa 1858 teki Malmberg matkan Kalajoen-varrelle k?yden Raahessa asti. Sik?l?isess? kirkossa h?n silloin saarnasi.

T?h?n aikaan oli Malmberg jo niin sairas, ett? h?n ty?l??sti kesti matkan vaivat. Haapaj?rvell? k?vi h?n Reinhold Helanderia tervehtim?ss?. T?m?kin oli jo pahentunut h?neen, mutta otti h?net yst?v?llisesti vastaan, itkien lausuen: "voi, Malmberg, kuinka olet muuttunut; sin? olet kovin sairas". Ja sairas h?n todellakin oli. H?nell? oli niin kova hengenahdistus, ett? h?nen ?isin t?ytyi olla pitk?t hetket istuvassa asennossa. Sek? Haapaj?rven ett? Nivalan kirkossa h?n kuitenkin viel? kerran saarnasi. ??ni oli entist? heikompi, mutta h?nen puheensa s?rkev? s?vel oli sama kuin ennenkin ja j?tti l?htem?tt?m?n muiston kuulijain syd?miin. Paluumatkalla seurasi h?nt? paljon yst?vi? Ylivieskaan, miss? her?nneet kokoontuivat Juurikosken taloon l?hell? kirkkoa. Viimemainittu tilaisuus -- talossa vietettiin silloin is?nn?n sisaren h?it? -- antoi ennenpitk?? aihetta maallisen vallan sekaantumiseen her?nneitten matkoihin ja seuranpitoihin. Asian laita oli seuraava:

Kev?ttalvella 1858 saapui Oulun l??nin v.t. kuvern??ri A. R. Cygnaeus virkamatkalla Ylivieskaan, ollen y?t? Juurikosken talossa, joka oli kievarina. Talon vanha muori, joka oli hyvin puhelias, kysyi vieraalta muun ohessa: "Kuinka kuvern??ri, joka on niin korkea virkamies, kulkee vain yhdell? hevosella ja pienen renkipojan seuraamana? T?n? talvena kulki etel?st? Nivalassa pit?j?n apulainen, pappi Malmberg. H?n k?vi t??ll? meill?kin. Mutta h?n kulki komeammasti. Kotipuolestaan oli h?n seuraansa ottanut useita hevosia ja miehi? ja t??ll? h?nell? oli viisikymment? hevosta seurassaan". Cygnaeus, joka jo aikaisemmin oli saanut tietoja Reinhold Helanderin, Vilhelm Niskasen sek? Juurikosken "luvattomista" seuroista ja niiden kautta kansaan levinneist? "turmelevista tavoista", alkoi tiedustella Malmbergin aikaisemmista toimista Kalajoen-varrella sek? h?nen yll?mainitusta matkastaan. Eukko kertoi, mit? muisti, lis?ten kertomukseensa omiakin keksimi??n juttuja.

Palattuaan Ouluun ryhtyi Cygnaeus heti toimiin. Ett? h?n, joka oli saanut virkamieskasvatuksensa viimeksi kenraalikuvern??rin kansliassa, "luvattomiin hartauskokouksiin" n?hden viel? edustaa Kalajoen k?r?jien aikuisten viranomaisten katsantotapaa, ei ole niink??n kummallista, kuin ett? Oulun l??nin l??ninsihteeri L. Pentzin varmisti ne p??t?kset, joilla ensinmainittu aikoi tehd? lopun Kalajoen-varren her?nn?isyydest?.

Toukokuussa s.v. sai Kalajoen k?r?jien asiakirjoissa kuuluisaksi tullut maafiskaali E. J. Berg k?skyn paikkakunnalla tutkia, miten Ylivieskan ja Nivalan seurakunnissa pidettyjen luvattomien seurojen laita oli ja keit? todistajia n?iden seurojen toimeenpanijoita ja niihin osaaottaneita vastaan voitaisiin saada, sek? oikeudessa syytt?? asianomaisia. Muutamia viikkoja my?hemmin kirjoitti Cygnaeus l??ninsihteerins? varmentaman n?in kuuluvan kirjeen asianomaiselle tuomarille J. Haeggstr?mille:

"Saatuani tiet??, ett? laittomia kokouksia muka hartautta varten viime talvena on pidetty Kalajoen pit?j?n Ylivieskan kappelissa ja Haapaj?rven pit?j?n Pidisj?rven kappelissa, joka h?iritsev? ep?kohta yh? jatkuen yltyy, olen k?skenyt maafiskaali E. J. Bergi? kihlakunnanoikeudessa syytt?m??n n?iden kokousten sek? toimeenpanijoita ett? niihin osaaottaneita. Ja koska rikoksen laatu vaatii kiireellist? ratkaisua t?m?n uskonhurmauksen ehk?isemiseksi sek? tutkinto vastaajani ja todistajain lukuisuuden takia k?ypi niin laajaper?iseksi, ettei sit? voitane k?sitell? kihlakunnanoikeuden lakim??r?isess? istunnossa, saan O. K:n 3 ?:n 4 luvun nojalla kehoittaa teit? ottamaan esille ja k?sittelem??n n?it? juttuja ylim??r?isiss? k?r?jiss? niin pian kuin suinkin".

Sek? Kuopion ett? Turun tuomiokapituleille ilmoitti Cygnaeus n?ist? toimenpiteist??n, v?itt?en ett? Ylivieskassa ja Nivalassa yh? useammin pidetyt uskonnolliset kokoukset olivat p??sseet niin suureen vauhtiin N. K. Malmbergin k?ynnin takia siell? matkalla Raahen markkinoille helmikuun 9-10 p:n?. Viimemainittua virkakuntaa pyysi h?n t?m?n ohessa kielt?m??n Malmbergia "mill??n ehdolla en?? tulemasta Oulun l??niin eksytt?m??n kansaa laittomiin kokouksiin", "koska h?n muussa tapauksessa h?neen n?hden tulisi ryhtym??n tehokkaampiin toimenpiteisiin".

Vaikka t?m? kuulustelu oli vain heikko j?lkikaiku Kalajoen k?r?jien ajoilta, ei sovi kummastella, ett? seudun her?nneet pelk?siv?t saavansa kokea samaa sortoa, kuin heid?n is?ns? kaksikymment? vuotta aikaisemmin olivat kokeneet. Huomattava on sit?paitsi, etteiv?t her?nneet papit en??, niinkuin silloin, olleet her?nnytt? kansaa puolustamassa, he kun kaikki olivat vet?ytyneet siit? syrj??n. Sit? suurempaa tunnustusta ansaitsee Juurikosken suora ja peloton esiintyminen t?ss? tilaisuudessa. H?nen tapansa olikin sanankuulijoilleen sanoa: "Kun uskonne perustusta kysyt??n, niin olkaa aina valmiit vastaamaan. Silloin olette pappeja".

P??tetty??n kuulustelunsa ilmoitti Berg kuvern??rille hein?kuun 12 p:n? p?iv?tyss? kirjeess?, ett? h?n, tutkittuaan tarkemmin Ylivieskassa ja Nivalassa pidettyj? kokouksia, oli tullut siihen johtop??t?kseen, ettei mit??n laitonta t?ss? suhteessa ollut tapahtunut. Lausuntonsa tukeeksi liitti h?n kirjeeseens? R. Helanderin yll?mainitun todistuksen sek? Kalajoen kirkkoherrakunnan v.t. kirkkoherran E. A. Montinin antaman samanlaisen lausunnon. T?m?n johdosta ilmoitti Cygnaeus asianomaisille luopuvansa kysymyksess? olevasta hankkeesta. Berg sai kuitenkin teht?v?kseen "tarkkuudella seurata Ylivieskan ja Nivalan hengellist? liikett? sek?, jos h?n siin? jotain ep?ilt?v?? huomaisi, asiasta kuvern??rille ilmoittaa".

T?m?n jutun asiakirjoihin kuuluu my?skin Turun tuomiokapitulin N. K. Malmbergilta vaatima selitys. Se kuuluu: "Viime tammikuussa tein matkan Raaheen vied?kseni tytt?reni sinne saamaan yksityisopetusta. Matkustin Ylivieskan ja Nivalan kautta, osaksi rantamaantien huonomman kelin vuoksi, osaksi viimemainitulla paikkakunnalla hoitaakseni t?rkeit?, minun l?sn?oloani v?ltt?m?tt?m?sti vaativia taloudellisia asioita. Mit? siihen joukkoon tulee, joka muka olisi minua matkalla sinne seurannut, niin on asianlaita se, ett? kolme minun pit?j?l?isist?ni matkusti kanssani Raahen markkinoille. Kaikkiin paikkoihin, joissa pys?hdyin hevosiani sy?tt?m??n, saattoi kyll? kokoontua ihmisi?, niinkuin markkina-aikoina on lavallista; min? kyll? en n?it? kansan kokoontumisia aiheuttanut. Kuitenkin saan ilmoittaa, etten min? koko matkalla pit?nyt kokouksia, en laillisia enk? laittomia, jonka kyll? voin todistaa".

Selitys on p?iv?tty hein?kuun 31 p:n? -- siis muutamia viikkoja ennen Malmbergin kuolemaa. Her?nn?isyyden muita pappeja ei n?in? aikoina en?? syytetty "luvattomien hartauskokousten" pit?misest? -- Malmbergia niist? ahdistettiin viimeiseen asti.

Kuolemansanomia Pohjanmaan her?nn?isyyden merkkimiesten rivist? 1850-luvun loppuvuosina ja seuraavan vuosikymmenen alussa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet