Read Ebook: Kolme kutteria: Meriseikkailukertomus by Marryat Frederick Jokinen W In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 575 lines and 20520 words, and 12 pages

Translator: V?in? Jokinen

KOLME KUTTERIA

Meriseikkailukertomus

Kirj.

KAPTEENI MARRYAT

Suomentanut englanninkielest? V?in? Jokinen

Kariston Nuorisokirjoja N:o 3.

Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1915.

SIS?LLYS:

Frederick Marryat.

Yksiin aikoihin toimineet Cooper ja Marryat ovat j??neet tasavertaiseen asemaan maailmankirjallisuudessa; he ovat kumpainenkin yht? suuresti suosittuja, k?sittelemiens? aiheiden vuoksi eritoten nuorison keskuudessa. Heid?n el?m?nty?ss??n oli paljon yht?l?isyytt?. He olivat hartaita, mutta kiivasluontoisia ja kovin suorapuheisia aatteen miehi?, jotka olisivat mahtavammalla esiintymisell? saaneet suurten lahjojensa mukaisen yhteiskunnallisen aseman, sensijaan ett? el?m? tuotti heille kiusoja ja pettymyksi?. Kaunokirjallisissakin teoksissaan he liian usein antausivat suoranaisiin v?ittelyihin yhteiskunnallisista ep?kohdista ja muista yleisist? kysymyksist?, joita nykyinen k?sityskanta yh? enemm?n vieroksuu t?llaisissa tuotteissa. Kumpainenkin my?s kirjoitteli jokseenkin huolettomasti, v?litt?m?tt? kertomustensa taiteellisesta viimeistelyst?. Mutta t?st? merimies-luonteesta my?s johtuu heid?n teostensa vilkas vauhdikkuus ja uhkuva leikkisyys, joka on s?ilytt?nyt ne elinvoimaisina, vaikkakin k??nn?kset muille kielille on enimm?kseen ollut toimitettava mukaelmina, joista on karsittu tekij?ins? liiallisen opettavaisuuden aiheuttamia syrj?hypp?yksi?, samalla kun rakenteen hataruutta on tasoiteltu.

Frederick Marryat oli syntynyt Lontoossa v. 1792 ja k??ntyi kaunokirjailijaksi vasta 37-vuotiaana, ottaen eronsa sotalaivastosta, jonka virallisessa j?rjestelm?ss? h?nen hieman oikullinen ja huimap?inen luonteensa ei oikein viihtynyt. H?n oli palvellut laivastossa 14-vuotiaasta merikadetista kapteeniksi asti, yht?mittaa kunnostautuen uljaalla neuvokkuudella ja esitt?en j?rkevi? uudistusehdotuksia ammatissaan, j?lkeenp?inkin h?n esiintyi k?yt?nn?llisiss? kysymyksiss? -- h?nest? l?ht?isin on m.m. kauppalaivojen merkkilippu-j?rjestelm?, joka on tullut k?yt?nt??n koko maailmassa, -- mutta h?n arvosteli oloja useinkin niin vapaasanaisesti, ett? vallassaolijat eiv?t tahtoneet h?nelle antaa tunnustustansa silloinkaan kun ottivat varteen h?nen ehdotuksiansa. H?n oli parlamentin-ehdokkaana ja h?visi t?p?r?sti vaalissa, vet?ytyen loppuvuosikseen maaseudun yksin?isyyteen kuten ameriikkalainenkin ammattiveljens?. Cooperille ja Marryatille on sekin yhteist?, ett? he eiv?t nimenomaan nuorisoa varten kuvanneet ainoastaan meriseikkailuja, vaan my?skin vaarallisia vaiheita villeill? saloseuduilla. Viimeiset vuotensa Marryat kokonaan omisti aivan helppotajuisten ja opettavaisten kertomusten sommittelemiseen 7--15-vuotiaille, osoittaen niiss? eheint? k?sialaansa. H?n kuoli vuoden sairasteltuansa ja taloudellisten huolten murtamana v. 1848.

Marryat p??si kirjailijana heti suuren yleis?n suosikiksi, ja h?nen tuotteliaisuutensa oli ehtym?t?n. Vilkasluontoisena ja avosilm?isen? seuramiehen? h?n oli tutustunut mit? laajimpiin henkil?piireihin ja k?ytti n?it? per?ti el?viin piirroksiin, jotka saavat h?nen kertomustensa huomattavammat esiintyj?t kuvastumaan todellisina ja mielenkiintoisina ihmisin? lukijalle. Meriel?m?st? h?n oli saavuttanut asiantuntemusta ja kokemusta, jonka avulla h?n kykeni vakuuttavan varmasti esitt?m??n aivan uudenlaisia tapausn?ytt?m?it?, loihtien niille raikasta luonnontunnetta. H?nen koko tuotantoansa kirkastaa rattoisa leikkisyys, joka hauskutuksen halussa kyll? pyrkii liikoihinkin. Pikku novelli "Kolme kutteria" ilmestyy lyhent?m?tt?m?n? suomennoksena, ollen tekij?ns? huolitelluimpia tuotteita. Sen sis?lt? perustuu niihin pariin vuoteen, jotka Marryat vietti tullialuksen p??llikk?n?; h?n ahdisteli silloin j?ntev?sti salakuljettajia, mutta novellissaan h?n ei suinkaan ihannoitse silloisia j?rjestysvallan edustajia, antaessaan mit? tasapuolisimman kuvauksen kolmestakin erilaisesta purjehtijapiirist?. Kertomuksen ansioita on moninaisen toiminnan valaiseva esitt?minen suppeaksi juoneksi sommiteltuna. Tutustumme englantilaiseen huvipurjehdus-harrastukseen, rannikkoliikkeen valvomiseen ja salakuljetukseen sellaisina kuin ne ilmeisesti ovat tosiel?m?ss? olleet, ja t?h?n ulapan laatumaalaukseen on sovitettu asiallisia tietoja suuren kauppav?yl?n maisemista. P??henkil?t ovat el?vi? kuvia, ja kertomuksella on aatteellinen pohja, opetuksen tulematta liiaksi tuntuviin.

I LUKU.

Ensim?inen kutteri.

Lukija, oletko milloinkaan k?ynyt Plymouthissa? Jos olet, niin silm?si on varmaan ihastuen viiv?ht?nyt katselemaan Mount Edgcumben kreivin kaunista maatilaa; ellet ole Plymouthissa ollut, niin sit? parempi, kuta pikemmin sinne menet.

Edgcumbe-vuorella saat ihailla maailman uhkeinta mets??, jota sankkana kasvaa kukkulan huipuilta aina rantasomerikolle saakka. Ja t?lt? vieh?tt?v?lt? paikalta n?et maailman ihanimpia n?k?aloja. Saat n?hd? -- tuskin tied?n mit? et n?kisikin -- saat n?hd? Ram Headin vuoret ja Cawsand-lahdelman, aallonmurtajan ja Drake's Islandin -- linnoitetun kalliosaaren -- sek? Devil's Bridgen riutat allasi. Katseesi siirtyy Plymouthin kaupunkiin ja linnoituskeh??n sek? Hoen kukkulaan, jonka takana vuorovesi vinhasti huuhtelee Devil's Pointin niemekevarustusta. N?etp? my?s uuden muonaviraston rakennukset, joitten ymp?ri uljaan amiraali James Gordonin oli tapana k?vell? t?psi? puujalallaan p?iv?t p??st??n ja ottaa hyppysellinen nuuskaa jokaiselta vastaantulijalta, kell? vain nuuskarasia oli; kaikki olivat yht? ihastuneita sit? h?nelle tarjoamaan kuin h?n oli vastaanottamaan, -- niin paljon mielihyv?? voi pelk?st? nuuskahyppysellisest? koitua.

Edelleen saat katsella Wise-vuoren k?velyteit? ja Mutton-lahdelmaa, Devonportin kaupungin komeata laivaveist?m?? ja asetehtaita sek? Saltashin pikkukaupunkiin Cornwallin rajalle johtavaa tiet?. N?et laivoja rakenteilla ja toisia taklaasistaan riisuttuina, laivoja korjattavina ja parhaillaan varusteltavina, laivanrunkoja ja vankilaivoja ja vartioaluksia, purjehdusvalmiita merenkynt?ji? ja purjehtivia, sek? lis?ksi lotjia, sotalaivojen veneit?, veist?m?pursia, muonaveneit? ja rannikkoruuhia.

Lyhyeen sanoen Plymouthissa on varsin paljon n?ht?v?? itse meren ohella; mutta t?ll? kertaa erityisesti soisin asettuvasi Mount Edgcumben pattereille, suunnataksesi katseesi alas Barn Poolin lahdelle. Siell? n?et ankkurinsa varassa kelluvan kutterin, jonka voit viirist? ja lipusta p??tt?? huvipurreksi.

Englantilaisen aatelin ja vallass??dyn ajanvietteist? ei mik??n ole niin miehek?st?, niin virkist?v??, niin is?nmaallista ja kansallista kuin urheilupurjehdus. Se on ominaista Englannille, ei vain Englannin saariaseman ja oivallisten satamien vuoksi, vaan my?skin siksi, ett? se vaatii erityist? tarmoa ja suurehkot tulot, jollaisia harvemmin on muualla. Sit? ovat hallitsijamme viisaasti suosineet ymm?rt?en valtakunnan turvallisuuden lis??ntyv?n, kun jokainen mies on jossakin m??rin merimies tai tekemisiss? sen ammatin kanssa. Tuollainen urheilu on maalle mit? t?rkeint?, se kun on paljon edist?nyt laivanrakennustaitoa ja merenkulkua, samalla tarjoten ty?t? merimiehillemme ja laivanrakentajillemme. Mutta jos sanoisin t?ss? kaiken, mit? voisin haastaa huvipurjehduksen ylistykseksi, niin en p??sisi kertomuksessani mihink??n. Juon senvuoksi maljan amiraali loordi Yarborough'n ja h?nen johtamansa Pursiklubin onneksi, jatkaakseni esityst?ni.

L?hemmin tarkastaessasi huomaat, ett? t?m? huvipursi on taklattu kutteriksi ja ett? se kelluu per?ti soreasti tyynell? vedenpinnalla. Se on parhaillaan nostamassa ankkuriaan; sen keulapurje on p??stetty lev?lleen, kaikki on valmiina sen l?hte? liikkeelle -- muutamassa minuutissa se joutuu matkalle. N?et muutamia naisia istumassa per?partaalla, jonka laidalta riippuu ulkopuolelle viisi hirvenlapaa. Mutta meid?n onkin pist?ydytt?v? alukseen. Kannen huomaat tehdyksi kapeista lumivalkoisista m?ntylankuista; tykit ovat kiilloitettua pronssia, piitinp?lkyt ja kompassikopit mahonkia; pursi on aistikkaasti maalattu, ja kaikki koristeet ovat kullattuja. Mit??n ei puutu; ja miten vapaa ja avara silti onkaan sen kansi!

K?yk??mme nyt alas. T?ss? on naisten kajuutta: voiko mik??n olla miellytt?v?mpi ja sirompi asuinpaikaksi? Eik? se ole ylellinen? Ja etk? ihmettele, kuinka n?in pieneen tilaan on saatu siev?sti j?rjestetyksi niin monenlaista mukavuutta? T?ss? on ruokasali ja herrojen oleskeluhuone. Mik? voi olla t?ydellisemp?? ja paremmin soviteltua? Ja pilkist?h?n heid?n hytteihins? ja makuupaikkoihinsa. T?ss? on muonamestarin kajuutta ja tarjoiluhuone: mainittu toimihenkil? pusertaa parhaillaan sitruunamehua punssimaljaan, ja tuossa on samppanjaa j?iss?; j??hdytt?j?n vieress? huomaat lis?ksi rivin pitk?tulppaisia punaviini-pulloja, kaikki valmiina. Siirtyk??mme nyt keulapuolelle: t??ll? on miesten makuusijat, v?hemm?n ahtaassa kuin sotalaivalla. Ei, ylellisyys alkaa per?lt? p?in, ja sit? riitt?? viel? keulasoppeenkin. T?m? t?ss? on keitti?: eik? se ole ihmetelt?v?sti j?rjestetty? On siin? runsautta v?h?isell? alalla! Ja kuinka ihana h?yry nouseekaan kilpikonnanliemest?! Merell? joutuu joskus pahan s??n viskelem?ksi, mutta huvipurressa min? silloinkin mieluimmin heilun! N?ytetty?ni sinulle nyt laivan paikat on minun esitelt?v? sik?l?iset henkil?tkin.

N?et punakan, komean miehen, valkoisissa housuissa ja sinisess? nutussa, pitelev?n kaukoputkea toisessa k?dess??n ja maistelevan totia lasistaan. H?n on aluksen omistaja ja Pursiklubin j?sen, loordi B. H?n n?ytt?? merimiehelt?, ja siksi h?nt? voi sanoakin; olen silti n?hnyt h?net juhlapuvussa Yl?huoneen avajaisissa. H?nen l?hell??n seisoo mr. Stewart, sotalaivaston luutnantti. H?n pit?? toisella k?dell??n kiinni laivak?ysist?; oltuaan nimitt?in kaiken ik?ns? k?yt?nn?llisess? uurastuksessa ei h?n tied? mit? tehd? k?sill??n silloin kun niiss? ei ole mit??n. H?n on loordi B:n suojatti ja toimii nyt laivassa purjemestarina.

Tuo kaunis ja sorearyhtinen mies, joka seisoo kompassikopin ??ress?, on mr. Hautaine. H?n on palvellut kuusi vuotta kadettina sotalaivastossa, mutta se ala ei h?nt? miellytt?nyt. Sitten h?n meni naimisiin, ja paljoa lyhemm?ss? koeajassa h?nelle selvisi, ett? sek??n ei h?nt? miellytt?nyt. Mutta h?n on kovin ihastunut huvipursiin ja hauska seuramies, ja h?n on tervetullut kaikkialla.

Tuo nuori mies, jolla on kirjaillut silkkiliivit ja valkoiset hansikkaat ja joka on kumartunut puhuttelemaan er?st? naista, on mr. Vaughan. H?n on ahkera vieras Almackin ja Crockfordin hienoissa klubeissa ja joka paikassa muuallakin. Kaikki ihmiset tuntevat h?net, ja h?n jokaisen. H?nell? on jonkun verran velkoja, ja siit?kin syyst? pist?ytyy h?n mielell??n silloin t?ll?in huvipurjehdukselle.

Aluksen herrasmiehist? viimeisen? on minun esitelt?v? mr. Seagrove. H?n on solakka varreltaan, h?nen piirteens? ovat huomattavan ?lykk??t. H?n on saanut lainopillisen koulutuksen, ja h?nell? on t?lle uralle kaikki edellytykset, mutta h?n ei k?yt? niit?. H?nell? ei ole milloinkaan ollut juttua ajettavanaan, eik? h?n kai koskaan p??sek??n niin pitk?lle. H?n on seuran leikinlaskija; toimistonsa sulkien on h?n loordin kutsusta tullut huvimatkalle muita hauskuttamaan.

Minun on viel? kuvattava naiset -- kenties olisikin minun ollut alotettava heist?, mutta periaate on sekin, ett? paras on s??stett?v? viimeiseksi. Kaikki nukketeatterin esitt?j?t tekev?t niin, ja mit? on t?m? muuta kuin minun esitykseni ensim?inen kohtaus?

Tuo nainen, jonka sieviss? soikeissa kasvoissa n?kyy niin monta somaa pikku kuoppaa h?nen hymyilless??n, on nuori leski, nimelt??n Lascelles. H?n meni naimisiin vanhan miehen kanssa is?ns? ja ?itins? mieliksi, menetellen siis per?ti kuuliaisesti. Palkakseen sai h?n pian huomata olevansa rikas leski. Menty??n ensi kerralla naimisiin vanhempiensa mieliksi, aikoo h?n nyt menn? naimisiin tehd?kseen mieliksi itselleen; mutta h?n on viel? varsin nuori eik? pid? pahaa kiirett?.

Tuo nuori nainen, jolla on niin herttaiset kasvonilmeet, on jalosukuinen miss Cecilia Ossulton. H?n on vilkas ja sukkela ja luonteeltaan kokonaan huoleton, mutta h?n on viel? hyvin nuori, vasta seitsem?ntoista-vuotias, eik? kukaan tied?, millainen h?n todellisuudessa on, -- ei h?n itsek??n.

Sellainen on seura, joka on huvipurren kajuutassa. Miehist?n? on aluksessa kymmenen kelpo merimiest?, muonamestari ja kokki. Lis?ksi loordi B:n kamaripalvelija, mr. Ossultonin palvelija sek? miss Ossultonin kamarineito. Muut palvelijat on tilan puutteessa j?tetty maihin.

Pursi on jo matkalla, sen kaikki purjeet ovat lev?ll??n. Alus kiit?? eteenp?in Drake-saaren ja mantereen v?list? salmea. P?iv?llisp?yt? on ilmoitettu katetuksi; ja kun lukija on jo saanut vihi? er?ist? sen valmisteluista, j?t?n h?nen arvosteltavakseen, eik? olisi varsin vieh?tt?v?? olla mukana p?iv?llisill? huvipurressa. Meri-ilma oli antanut jokaiselle hyv?n ruokahalun, ja vasta kun p?yt?liina oli korjattu, k?vi keskustelu yleiseksi.

"Mr. Seagrove", sanoi loordi, "olitte j??m?isill?nne koko matkalta; odotin teid?n tulevan jo viime torstaina."

"Olen pahoillani, mylord, ett? teht?v?t estiv?t minua pikemmin noudattamasta teid?n yst?v?llist? kutsuanne."

"Olepas, Seagrove, ?l? puhu mit??n tyhmyyksi?", virkkoi Hautaine; "sin?h?n itse toissa iltana, ollessasi puhetuulella, kerroit minulle, ett? sinulla ei ole el?iss?si ollut juttua hoidettavana!"

"Onnellinen seikka se onkin", vastasi Seagrove, "sill? jos olisin joskus saanut jutun ajaakseni, en tied? mit? olisin tehnyt. Ei ole minun vikani, ett? minusta ei ole sellaiseen. Mutta sittenkin oli minulla teht?v??, ja t?rke?t? tointa olikin. Minua oli nimitt?in Ponsonby kutsunut k?ym??n kanssaan Tattersallin ratsutalleissa lausuakseni arvosteluni hevosesta, jota h?nen teki mieli ostaa, ja sitte seuratakseni h?nt? Forest Wildiin ajamaan h?nen set?ns? edess? h?nen asiaansa."

"Teid?t siis todella otettiin nimenomaiseen hommaan", sanoi loordi B.; "saanko kysy?, voittiko yst?v?nne asiansa?"

"Ei, mylord, asiansa h?n h?visi, mutta jutun h?n voitti."

"Selitt?k?? arvoitus, sir", pyysi Cecilia Ossulton.

"Asia on sellainen, ett? vanha Ponsonby tahtoisi Williamin kaikin mokomin menev?n naimisiin miss Percivalin kanssa, jonka maatila on Forest Wildin naapurina. Mutta nyt on yst?v?ni William melkein yht? ihastunut avioliittoon kuin min? lainoppiin, ja se se aiheutti kiistan."

"Mutta mit? teht?v?? teill? oli asiassa?" kysyi mrs. Lascelles.

"Sit?, hyv? rouva, ett? Ponsonby ei koskaan osta hevosta neuvottelematta minun kanssani..."

"En k?sit?, miss? yhteydess? ne asiat ovat kesken??n, sir", huomautti vanhempi miss Ossulton, nyrpist?en nen??ns?.

"Suokaa anteeksi, neiti, asia on se", jatkoi Seagrove, "ett? kun minun aina on puollettava Ponsonbyn hevosia, niin h?n arveli olevan paikallaan, ett? min? t?ss? tapauksessa antaisin puoltoni h?nellekin: h?n vaati asialleen erikoista k?sittely?, mutta h?nen set?ns? ryhtyi heti kuulustelemaan h?nt? p??asiassa eik? sallinut asianajajaa k?ytett?v?ksi. Heti kun olimme saapuneet ja min? olin kumarrellen astunut huoneeseen, 'kumarteli' mr. Ponsonby minut takaisin ulos ovesta, -- mik? olisi tavattoman paljon enemm?n loukannut tunteitani, ellei ovi sent??n olisi j??nyt v?h?n loukulleen."

"Esit?h?n nyt muutakin asiasta kuin huonoja sanansutkauksia, Seagrove", keskeytti Hautaine.

"Hyv? niinkin, otanpa sitten lasin viini?."

"Olkaa niin hyv?", sanoi loordi; "mutta muistakaa, ett? me kaikki malttamattomina odotamme kertomuksenne jatkoa."

"Voin vakuuttaa teille, mylord, ett? kohtaus vastasi hyv?? huvin?ytelm?n katkelmaa."

Nyt on huomattava, ett? mr. Seagrovella oli melkoisessa m??rin sukkeluksen lahjoja; h?n osasi mainiosti muutella ilmeit??n ja ??nt?ns? kertomustensa vaatimusten mukaisesti. H?nell? oli tapana vasiten esitt?? useampien henkil?iden v?lisi? kohtauksia, ja h?n n?ytteli huomattavan hyvin. Kun h?n joskus sanoi kerrottavansa vastaavan mit? hyv?ns? huvin?ytelm?n kohtausta, niin tiesiv?t kaikki, jotka tunsivat h?net, ett? h?nt? oli pyydett?v? 'esitt?m??n' se kohtaus. Cecilia Ossulton senvuoksi heti virkkoi:

"Olkaa niin hyv? ja esitt?k?? se, mr. Seagrove."

Mink? j?lkeen mr. Seagrove -- edelt?p?in huomauttaen, ett? h?n ei vain ollut kuullut, vaan my?skin n?hnyt kaikki, mit? oli tapahtunut -- muuttaen ??nens? ja sovittaen eleens? kertomuksen mukaisiksi alotti:

Emme kuvaa t?ss? mr. Seagroven liikkeit?; ne saa lukija p??tt?? h?nen sanoistaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet