Read Ebook: Kolme kutteria: Meriseikkailukertomus by Marryat Frederick Jokinen W In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 575 lines and 20520 words, and 12 pages

Emme kuvaa t?ss? mr. Seagroven liikkeit?; ne saa lukija p??tt?? h?nen sanoistaan.

"'Siit? tulee, William', huomautti Ponsonby, pys?htyen ja k??ntyen veljenpoikaansa p?in, k?yskennelty??n siihen asti nopein askelin edestakaisin huoneessa k?det takanaan h?nnystakkinsa liepeitten alla, jotka senvuoksi joutuivat riippumaan kohtisuoraan alas ainakin kolmen tuuman p??ss? h?nen ruumiistaan, 'sit? vastaan et voi v?itt??, komein maatila koko maakunnassa -- viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksess?'.

"'Samaa mielt? olen min?kin, set?', vastasi William, kevyesti taputellen jalkaansa siin? viruessaan vihre?ss? sahviaani-nojatuolissa; 'ja nyt, kun olette saanut sen mieliteon, ett? n?m? kaksi maatilaa olisi liitett?v? yhteen, haluatte sulkea minutkin siihen aituukseen'.

"'Ja komea lis? siit? tuleekin', huudahti mr. Ponsonby.

"'Kummastako, set?, maatilasta vai vaimosta?'

"'Molemmista, poikaseni, molemmista; ja arvelen sinun olevan samaa mielt?.'

"'Set?, min? en ole ahne. Teid?n nykyinen maatilanne riitt?? minulle, ja teid?n luvallanne j??n ainoaksi perilliseksenne ja vanhaksipojaksi, sen sijaan ett? lis?isin toisella mokomalla sek? maatilaa ett? itse?ni.'

"'Rasituksista vapaaksi, set?! Te unohdatte ett? mukana tulee my?skin vaimo.'

"'Ja sin? unohdat, ett? sitten tulee tilassa olemaan viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksess?.'

"'Totta viek??n, set?, te viljelette niit? sanoja puheessanne niin viljalti, etten ollenkaan p??se sit? unohtamaan. Mutta niin mielell?ni kuin tahtoisinkin tulla sellaisen maatilan onnelliseksi omistajaksi, en tunne v?hint?k??n halua p??st? miss Percivalin onnelliseksi haltijaksi, -- ja sit? v?hemm?n, kun en ole sit? omaisuutta milloinkaan n?hnyt.'

"'Voimmehan ratsastaa huomenna sen yli, William.'

"'Ratsastaa miss Percivalin yli, set?! Sep? ei olisi kovin kohteliasta. Jonakin p?iv?n? ratsastan kuitenkin mielell?ni teid?n kanssanne yli maatilan, mit? sit?k??n, yht? v?h?n kuin miss Percivalia, en ole viel? n?hnyt.'

"'Voin vakuuttaa sinulle, ett? h?n on hyvin kaunis omistettava.'

"'Kunpa vain ei olisi kysymys yhdysviljelyksest?.'

"'Mainio muokata, William... Hyv? luonteeltaan, oli tarkoitukseni sanoa, ja oivallisessa kasvukunn--, tuota, hyvin kasvatettu, h?nt? kun on holhonnut kolme naimatonta t?ti?, jotka ovat s??dyllisyyden esikuvia. H?nelle on suotu huolellinen hengenviljelys, ja kaikkein viimeisimm?n j?rjestelm?n mukaan... mik? se nyt onkaan?'

"'Nelivuoroviljelys, luulen ma', vastasi William nauraen; 'se on: vuorotellen tanssia, laulua, soittoa ja piirustusta'.

"'Ja vasta seitsem?ntoista-vuotias! Erinomainen maaper?, joka lupaa hyv?? satoa. Mit? saatat enemp?? pyyt???'

"'Varsin siev? tila, ellei olisi kysymys aviomiehen pakkotilasta. Olen pahoillani, kovin pahoillani, saattaessani toiveenne pettym??n; mutta minun t?ytyy kielt?yty? suostumasta elinkautiseen hallintosopimukseen.'

"Ja mr. Ponsonby ohjasi askeleensa kohti ovea.

"'Malttakaahan hetkinen, set? hyv?', huudahti William, nousten nojatuolistaan; 'me emme oikein ymm?rr? toisiamme. On kyll? totta, ett? min? mieluummin pit?isin vain puolen maatilaa ja j?isin vanhaksipojaksi, kuin ottaisin kaksi maatilaa ja aviotilan; mutta silti en ole ensink??n sanonut ett? pit?isin kerjuusauvaa parempana kuin vaimoa ynn? viitt?tuhatta auranalaa yhdysviljelyksess?. Tied?n ett? olette sananne mittainen mies. Hyv?ksyn tekem?nne ehdotuksen, eik? teid?nk??n silloin tarvitse tuottaa serkulleni Jamesille postimerkin lis?menoja.'

"'Hyv? on, William; en pyyd? enemp??; ja kun tied?n, ett? sin?kin olet sanasi pit?v? mies, katson asian p??tetyksi. Yksinomaan t?m?n asian vuoksi kutsuin sinut luokseni, niin ett? nyt voit matkustaa takaisin niin pian kuin vaan suinkin haluat. Ilmoitan sinulle kyll? sitten, kun kaikki on valmiina'.

"'Minun t?ytyy olla Tattersallissa maanantaina, set?; siell? on muuan hevonen, joka minun t?ytyy saada ensi ajokaudeksi. Sanokaa minulle siis, set? hyv?, milloin suunnilleen tarvitsette minua.'

"'Annapa, kun katson... nyt on toukokuu... ehk?p? hein?kuussa voidaan k?yd? asiata j?rjest?m??n.'

"'Hein?kuussa, set?! S??st?k?? minua... En voi m?t?kuussa menn? naimisiin! Ei, totisesti, ei hein?kuussa.'

"'No niin, William, koska sinun t?ytyy k?yd? t??ll? pari kertaa n?hd?ksesi maatilan... miss Percivalin, piti sanoani... se todellakin olisi liian piankin... mutta mit?p?, jos suorisimme asian lokakuussa?'

"'Lokakuussa... silloin t?ytyy minun olla Meltonissa.'

"'No, saanko sitten luvan kysy?, hyv? herra, min? vuodenaikana ei sinulla ole m?t?kuu?'

"'No niin, set?, ensi huhtikuussa... eik?h?n minulle sopine silloin.'

"'Ensi huhtikuussa! Yksitoista kuukautta ja kaiken p??lle talvikin v?lill?! Ajattelepa, ett? miss Percival sattuisi kylmettym??n ja kuolisi!'

"'Siit? olisin h?nelle tavattoman kiitollinen', ajatteli kai William.

"'Ei, ei!' jatkoi mr. Ponsonby; 't?ss? maailmassa ei ole mik??n varmaa, William'.

"'Mutta eih?n koko maassa ole vuosikausiin ollut kovia pakkasia, William! Saisimme odottaa ties kuinka kauan. Kuta pikemmin asia on saatu j?rjestykseen, sit? parempi. Matkusta nyt takaisin kaupunkiin, osta hevonen, ja tule sitten j?lleen t?nne, William rakas, tehd?ksesi sed?llesi mieliksi... ?l? v?lit? m?t?kuusta.'

"'No niin, set?, jos minun ehdottomasti on teht?v? uhraus, niin ?lk??n sit? teht?k? puolittain; kunnioituksesta teit? kohtaan menen naimisiin vaikkapa sitte hein?kuussakin, ollenkaan v?litt?m?tt? l?mp?mittarista.'

"'Olet kelpo poika, William. Tarvitsetko rahaa?'

"'Ehkei tuo tekisi pahaa', my?nsi William ja oli miltei h?mill??n. 'Olen kovin kiitollinen, set?, -- kyll? nyky??n menee hevosiin markkoja.'

"'Ja tuollaiset hevosmiehet eiv?t ole set?ns? rahoille tarkkoja! No, eip? v?li?, -- tuosta saat, William.'

"'Kiitoksia, set?, tottelen teit? kaikessa; ja pid?n sanani, ellei taivas putoa p??llemme. Menen ja ostan hevosen, ja sitten olen valmis yhdysviljelykseen milloin vain haluatte.'

"'Oikein, William, ja siihen aituukseen sin? varmaan sopeudut mainiosti. Viisituhatta auranalaa, William, ja -- siev? vaimo!'

"'K?skettek? viel? mit??n, set??' sanoi William, pist?en pankkiosoituksen lompakkoonsa.

"'Ei ole minulla muuta asiaa, poikaseni; aiotko nyt l?hte??'

"'Kyll?, set?, sy?n p?iv?llist? Clarendon-hotellissa.'

"'No niin, hyv?sti sitte. Sano terveiseni ja anteeksipyynt?ni yst?v?llesi Seagrovelle. Tulethan sitte tiistaina tai keskiviikkona?'

Mr. Seagrove lopetti kertomuksen ja katsoi ymp?rilleen hyv?ksymyst? odottaen.

"Oikein hyv? juttu tosiaan, Seagrove", kiitti loordi, "sen p??lle t?ytyy teid?n ottaa lasi viini?."

"No, enp? antaisi paljoakaan miss Percivalin onnentoiveista", huomautti vanhempi miss Ossulton.

"Kahdesta pahasta t?ytyy valita pienempi, sanotaan", huomautti mr. Hautaine. "Ponsonby-raukka ei voinut muutakaan tehd?."

"Se on varsin hieno huomautus teid?n puoleltanne, mr. Hautaine; kiit?n teit? sukupuoleni puolesta", vastasi Cecilia Ossulton.

"No mutta, miss Ossulton, menisittek? te sitte naimisiin henkil?n kanssa, jota ette milloinkaan ole n?hnyt?"

"Varmaankaan en; mutta kun puhuitte kahdesta pahasta, mr. Hautaine, niin -- vetoan teid?n kunniantuntoonne -- niin ettek? tarkoittanut naimisiinmenoa ja k?yhyytt??"

"T?ytyy tunnustaa sit? tarkoittaneeni, miss Ossulton, mutta on tuskin kaunista vedota minun kunniantuntooni, saadakseen minut ansaan!"

"Haluaisinpa vain, ett? tarjous olisi tehty minulle", huomautti Vaughan; "min? en, totta tosiaan, olisi empinyt, kuten Ponsonby."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet