Read Ebook: Paul Nicolay: Elämänkuvaus by Langenskj Ld Margareta Krohn Aune Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 271 lines and 42902 words, and 6 pages

Varsinaisen hengellisen ty?n ohella paroni Nicolayn t?ytyi muuten omistaa aikansa monen monille k?yt?nn?llisille huolille, joita liittyi esitelm?tilaisuuden toimeenpanoon. Melkein joka kerta kun jonkun puhujan oli m??r? esiinty?, oli h?nen kuljettava virastosta virastoon viimeiseen asti ep?varmana, annettaisiinko tarvittava lupa vai eik? -- poliisikomissaari vetosi kaupunginp??llikk??n, t?m? syytti sis?ministeri?t? tai hengellist? konsistoria, t?m? taas pyh?? synodia -- mutta enimm?kseen paroni Nicolayn sent??n onnistui sitke?n kest?vyytens? avulla saada hankituksi tuo verrattoman kallisarvoinen asiapaperi. Ja monesti melkein yht? monien vaikeuksien per?st? tilaisuuteen saatuun saliin kokoontui nyttemmin usein useita satoja ylioppilaita hartaasti haluten kuulla jotain ylioppilaitten maailmanliitosta tai saada vastauksen kysymykseen: "Miksi me tarvitsemme jumalallista vapahtajaa?" tai: "Voiko sivistynyt ajatteleva ihminen uskoa Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen?"

-- "Ja Kristus esiintyy heille Jumalan Poikana totuuden koko ihanuudessa, ja Ven?j?n nuorison t?h?n asti ep?ilyn raatelema syd?n juhlii; nyt tiet?v?t monet, miksi el?v?t, ja he tervehtiv?t toisiaan tavanmukaisin p??si?istervehdyksin: 'Totisesti yl?snoussut.' -- Er??ss? sellaisessa esitelm?tilaisuudessa oli l?sn? naisylioppilas, joka oli p??tt?nyt surmata itsens?, h?n oli edelliset p?iv?t vain t?hynnyt paikkaa, miss? voisi helposti heitt?yty? raitiovaunun alle. Sattumalta, kuten on tapana sanoa, h?n oli tullut t?t? esitelm?? kuulemaan -- ja nyt h?n tajusi, ett? el?m?ll? oli tarkoitus ja ettei h?n tekisik??n itsemurhaa. Kotiinmenness? h?n sanoi minulle, ett? h?nest? oli kuin h?n olisi kuljettanut muassaan palavaa kynttil?? niinkuin kiirastorstaina ja nyt vain pelk?si, ettei liekki sammuisi matkalla. Mutta liekki j?i palamaan ja kirkastui yh? -- h?n oli l?yt?nyt Kristuksen ja alkoi pian ty?skennell? H?nen valtakuntansa hyv?ksi."

Paroni Nicolay itse ei ollut suinkaan aina tietoinen ty?n suuresta menestyksest?, oman vaikutuksensa kasvusta. Kerran toisensa per?st? tapaa, l?hinn? vallankumouksen j?lkeen, lausuntoja h?nen suustaan, jotka kertovat v?symyksest?, ep?onnistumisen tunteesta. Jos joukko ylioppilaita oli l?htenyt salista mielenosoituksellisesti, jos j?senm??r? jonakin vuonna v?heni, saattoi tunne siit?, ett? kaikki oli ollut turhaa, hiipi? h?nen mieleens?. Ja aina h?n etsi vikaa itsest??n. Ei ollut asia toivoton, ei ollut Jumala pett?nyt palvelijaansa -- vaan palvelija ei ollut ollut teht?v?ns? tasalla. Ensimm?isist? julkisista esitelm?tilaisuuksista h?n kirjoittaa kuvaavasti Mr. Mottille: "Kun min? olin esitelm?itsij?n? eik? minulla ole puhujalahjoja, ei ensimm?isell? eik? kolmannella esitelm?ll? ollut menestyst?."

Paroni Nicolayn osalle tuli my?s toiminnan j?rjest?misen vaikea teht?v?. Paikalliset johtajat turvautuivat h?neen kaikkine huolinensa, h?n se oli eri yhtym?in yhdyssiteen? ja piti k?dess??n ty?n monia lankoja, ja h?nen my?s oli solmittava ja yll?pidett?v? siteet ulkomaitten j?rjest?ihin. Oli vaikea saada sopivia miehi? johtamaan raamatuntutkistelua ja hoitamaan k?yt?nn?llisi? teht?vi?, ja liikkeen laajennuttua paroni Nicolayn t?ytyi pyyt?? apulaisia Amerikasta. Monet n?ist? apulaisista osoittautuivat sek? kelvollisiksi ett? ty?t? harrastaviksi, mutta ven?j?nkielest? tuli heille paha loukkauskivi. Ei ollut my?sk??n aina helppoa saada heit? oikein ymm?rt?m??n ven?l?ist? luonnetta -- se kun on aivan erilainen kuin amerikkalaisten -- ja ylioppilaitten herkk?-?rtyist? kansallistunnetta suostutetuksi n?ihin ulkolaisiin johtajiin. "Amerikkalais"-kysymys ja sen rinnalla kysymys liikkeen tunnustuksettomasta luonteesta antoivat aihetta moneen kuumaan otteluun yhdistyksen kokouksissa ja kiihoittuneeseen mielentilaan j?senten kesken. Liikkeen johtaja sai uuden teht?v?n koettaessaan sovitella vastakohtaisuuksia ja kaikesta huolimatta k?ytt?? kaikkia saatavissa olevia ty?voimia.

Niin oli sinapinsiemen kasvanut suureksi puuksi, ja hiljaisella, vaatimattomalla tarhurilla oli t?ysi ty? sen vaalimisesta. Kehityksen kulusta antavat mit? selvimm?n k?sityksen muutamat otteet paroni Nicolayn kirjeist? Mr. Mottille -- suoria, asiallisia selontekoja. Aloitamme 1910 kirjoitetusta kirjeest?, joka koskettelee vastasaapuneitten amerikkalaisten asiaa.

"Teit? ilahduttaa varmaan kuulla, ett? Moskovan ylioppilaat tekev?t ty?t? sankarillisesti, antaumuksella, ja ett? heid?n lukum??r?ns? lis??ntyy. Soisin, ett? t??ll? vallitsisi sama henki. Useita j?seni? on luopunut. Olen pit?nyt esitelm?sarjan varsin lukuisalle yleis?lle, ja tuloksena siit? oli, ett? miehi? liittyi noin pari tusinaa raamattupiireihimme, mutta muutamat kai taas j??v?t pois."

"Aion pian matkustaa Kiovaan yritt?m??n saada k?siini lankoja, joista hellitin viime syksyn?, mutta en tied? todellakaan, onko julkisten esitelmien pit?minen ja raamattupiirien muodostaminen viisasta, jollei paikkakunnalla ole ket??n, joka voi jatkaa ty?t?."

"Odessassa yritt?? 5-6 miest? muodostaa ryhm?n ja he ovat pyyt?neet minua tulemaan sinne, mutta tuskinpa on viisasta heitt?? sinnek??n verkkoansa."

"Ja kuitenkin toisaalta, kun kuulee melkein joka p?iv? sattuvista ylioppilas-itsemurhista, tuntee palavaa halua auttaa heit? edes muutamalla evankeelisella kokouksella."

"Mr. D. tulee hyvin toimeen. Ylioppilaat pit?v?t h?nest? ja tuntevat, ett? h?n on heid?n miehi??n. -- -- H?n ei n?y olevan kieli-ihminen, mutta kest?vyydell? h?n voi varmasti oppia kielen siksi hyvin, ett? voi puhua syksyll? sujuvasti ja ymm?rrett?v?sti."

"Kuukausilehte?mme 'Listok' julkaistaan yh? hyv?ll? menestyksell?. --"

Muuan kirje huhtikuun 26:nnelta 1910 luo viel? havainnollisemman kuvan paroni Nicolayista uranuurtajana ja ty?n j?rjest?j?n?.

"Sain Teid?n sek? Mr. S:n yst?v?lliset rivit, juuri kun olin l?hd?ss? matkoille aikoen k?yd? Moskovassa, Kiovassa ja Odessassa, mink? vuoksi mieluummin siirsin vastaukseni, kunnes olin n?hnyt n?m? paikat. Moskovassa ei voi kyllin kiitt?? neitien D--van ja A--jevan intoa ja uskollista harrastusta. Kymmenen nais- ja kuusi miesryhm?? on toiminnassa." -- -- "T??ll? tuntuu olevan jonkinmoista hankausta pietistisen ja ?lyllisen aineksen v?lill?. -- -- Toivoakseni ne kest?v?t rinnakkain, ymm?rt?en, kuinka tarpeellisia ovat molemmat suunnat. -- Olen pyyt?nyt yhden kokeneen mies- ja naisylioppilaan mukaani Kiovaan. Heid?n apunsa on ollut sanomattoman arvokasta, ja toivon voivani uudistaa kokeen vastakin."

"Kiovassa on sek? paikkakunnan ett? ylioppilaitten luonne hieman toisenlainen kuin Moskovassa. Juutalaisia on paljon ja he muodostavat kiinte?n ryhm?n. Nuorten sivistyneitten juutalaismiesten ja -naisten nykyinen kanta on eritt?in mielenkiintoinen. He pysyv?t kiinni heimolaisissaan kansallisista syist?, mutta tuntevat olevansa vieraita puhdasoppisille uskonveljilleen niin ?lyllisesti kuin eetillisesti. Heid?n k?sityksens? kristinuskosta on nurja , heill? ei ole ihanteita eik? toiveita, he ovat kuin mets??n eksyneit?, kun eiv?t tied? mille tielle painua. Heid?n henkinen ter?vyytens? ja vastaanottoisuutensa on toivehikasta. -- Puolalaiset muodostavat toisen kiinte?n ryhm?n, oman maailmansa -- joukossa monta rikasta keikaria. Katolilaisten parissa on k?ynniss? mielenkiintoinen uskonnollinen liike, joka tarjoaa meille kosketuskohtia muutamain yksityisten kanssa. Kiovan ven?l?iset mies- ja naisylioppilaat tuntuvat olevan moskovalaisia kehnompia mit? itsen?isyyteen ja tarmoon tulee. Virallinen sorto on ankarampi, ja he el?v?t erist?ytyneempin?, varsinkin kursistkat. Sen sanotaan aiheuttavan usein itsemurhia. Toisaalta sanoo moskovalainen kursistka, joka on ollut apunani, ett? Kiovan naisylioppilaat harrastavat uskonnollisia kysymyksi? enemm?n kuin moskovalaiset."

"Pidin t??ll? kaksi esitelm?? -- toisen Kristuksen jumaluudesta 500 kuulijalle sek? toisen uskonnollisesta aiheesta: 'Mit? on Kristuksella tarjottavana el?m?llemme?' -- 200:lle, ja kuulijakunta suhtautui niihin suosiollisesti. 90 otti kysymyskortit , mutta vain 12 l?hetti ne minulle. Kahden viikon oleskelusta oli tuloksena yksi nais- ja kaksi miesryhm??, 5-6 luotettavaa j?sent? kussakin -- kun akanat ovat ehtineet hajota. Jumalan apua saimme kokea varsinkin siin?, ett? ilmaantui johtajia, jotka H?n n?ytti valmistaneen. -- Tulos on minusta niukanlainen, mutta luullakseni onkin t?ss? maassa alettava v?h?st?."

"Uudet j?senet ovat t?ysin periaatteittemme kannalla. Heid?n joukossaan on yksi katolilainen ja yksi juutalainen. Voisinpa sanoa: kaksi katolilaista, mutta toinen on nuori ranskalainen apotti, joka on opetellut hieman ven?tt? ja kirjoittautunut yliopistoon, ja jolla on, luulisin, omat suunnitelmansa."

"Saavuin Odessaan tunnustellakseni maaper?? siin? mieless?, ett? mahdollisesti palaisin t?nne syksyll? pitempiaikaiselle k?ynnille. H?mm?styin, kun t??ll? oli olemassa jo 6--7-henkinen ylioppilasryhm?. Kaikki muut paitsi yksi ovat hurskaita baptistinuorukaisia, toistaiseksi kokemattomia ja ahdasmielisi?, mutta toivoakseni avartumiskykyisi? -- ja hyvin alttiita. Poikkeus heid?n joukossaan on bulgarialaissyntyinen mielenkiintoinen nuori mies, vanhempi ylioppilas, aikaisemmin jumalankielt?j? ja ??rimm?isyysmiesten kanssa kosketuksissa ollut, mies, joka oli v?hitellen joutunut todelliseen k??ntymykseen sek? liittynyt baptisteihin. Pahaksi onneksi h?n suorittaa loppututkintonsa kev??ll? eik? tied? varmasti, miss? oleskelee ensi syksyn?. H?n tahtoisi mielell??n, jos suinkin mahdollista, opettajaksi t?h?n kaupunkiin, mutta uskonto voi tulla h?nelle esteeksi."

Juutalaisia, puolalaisia, ven?l?isi?, bulgaareja -- mink? kirjavan joukon loihtiikaan kirje silm?imme eteen! Ja monin paikoin oli ty?skennelt?v? my?s saksalaisten, virolaisten, l?ttil?isten ja sit?paitsi armenialaisten ja kaukasialaisten parissa. Vaadittiin valpasta silm?? huomaamaan kaikkien tarpeita, oli tutustuttava eri kansallisuuksien luonteeseen, jottei olisi karkoittanut liikkeest? ylioppilaita v?h?ksym?ll? jotain, mink? kansalliset taipumukset tai kirkolliset perint?tavat olivat tehneet arvokkaiksi aisanomaisille. Paroni Nicolay tarttui ty?h?n turvanaan uupumaton ymm?rt?misen halu, halu "oppia itse, ennenkuin opetti muita", sek? selv? katse n?kem??n, mit? olennaista piili kaikissa uskonnon ulkonaisissa muodoissa. Kristinuskossa ei h?nest? ollut keskeist? oppi, vaan persoona -- Jeesuksen persoona sin? el?v?n? voimana, jonka kosketuksiin ihmissielu oli saatettava. "Kristityt ovat ihmisi?, joissa Kristuksen henki niukemmin tai runsaammin asustaa", t?llaisen laajasyd?misen m??ritelm?n h?n antoi kerran kristinuskosta. Tie ei siin? merkinnyt niin paljoa. Mutta joskin Nicolay oli altis kristillisten ylioppilaitten maailmanliiton periaatteitten mukaisesti suomaan liikkeess? sijaa kaikille kristillisille kirkoille ja lahkoille, ei h?nen tarkoituksenaan ollut milloinkaan sallia mink??n yksityisen kirkon tai lahkoa p??semist? siin? hallitsevaan asemaan. T?llainen kanta tietysti ei ollut taantumuksellisten ven?l?isten klerikaalien mieleen -- ja itse yhdistyksiss?kin tuntui aika ajoin voimakas vastarinta t?llaista "yleistunnustuksellisuutta" vastaan.

"Odessan 'eriskummallinen' poliisimestari ei sallinut minun esiinty? siell? ilman piispan lupaa, ja t?m? ei ollut halukas antamaan sit?, kun h?n ei tuntenut minua ja oli lukenut minusta pelkk?? ep?edullista. L?ksin kaupungista, matkustin sielt? rumaan Nikolajeviin ja palasin t?nne viikko sitten. Tuollaiset esteet tuntuivat tosin hieman loukkaavilta, mutta nyt uskon sen olleen hyv?ksi samoinkuin sen, ett? nyt saan n?hd?, 'kuinka Herra tekee ty?t??n', niinkuin kirjoitit. Se teksti on mennyt kirjaimellisesti toteen. Herra on 'tasoittanut tien, avannut ovet ja poistanut esteet', ja min? olen saanut n?hd?, kuinka H?n kulki edelt?ni ja teki ty?ns?."

Tuo "eriskummallinen" Odessan poliisimestari ei ollut kukaan muu kuin aikanaan hyvin pahaan huutoon tullut kenraali Tolmatsev, ja h?nen k?yt?ksens? paroni Nicolayta kohtaan oli eritt?in luonteenomainen sek? h?nelle itselleen ett? koko tsaarillisen Ven?j?n virkamiesjoukolle. Kieltoaan h?n perusteli sill?, ett? kaupungin l?hist?ll? oli saksalainen siirtola -- "siksi on asema vakava". Kun Nicolay huomautti, ettei h?nen esitelmi??n oltu pidetty vaarallisina muissa kaupungeissa, joissa h?nen oli kyll?kin sallittu puhua, vastasi korkea herra: "Minuun ei kuulu mit? tapahtuu muissa kaupungeissa. Mutta min? toimin periaatteesta k?sik?dess? papiston kanssa."

Mutta eiv?t v??rinymm?rrykset aina selvinneet. Viranomaisten rettel?imiset aiheutuivat usein enemm?n tai v?hemm?n suoranaisista, osaksi silkkaan valheeseen perustuvista sanomalehtihy?kk?yksist?. Kirkon ??nenkannattajat kertoivat kristillisist? ylioppilaspiireist? mit? uskomattomimpia juttuja. V?itettiin, ett? miesylioppilaat kokoontuivat lukemaan raamattua hattu p??ss? ja savuke hampaissa, ja johtajat esitettiin tiet?m?tt?miksi, halpamaisiksi ihmisiksi.

Aivan p?invastaiselta taholta -- ??rimm?isyysmiesten leirist? -- t?hd?ttiin niinik??n varsin vaarallisia iskuja liikett? vastaan. Niinp? er?skin lehti kirjoitti, ett? "tunnettu vanhoillinen", paroni Nicolay, on alkanut panna toimeen uskonnollisia esitelmi? houkutellakseen ylioppilaat eroon politiikasta -- ylioppilaiden silmiss? raskas syyt?s! --, lis?ten, ett? ylioppilaat "suhtautuivat kylm?sti n?ihin yrityksiin".

T?ll?in oli todella tarpeen k?ytt?? "vanhurskauden sota-aseita oikeassa k?dess? ja vasemmassa", ja t?m? taisteluasento, johon Ven?j?n ylioppilasliikkeen oli vastoin tahtoaan asetuttava, antoi sen el?m?lle oman omituisen leiman. Kirjeet suomalaiselle sihteerille suovat meid?n katsahtaa n?iden piirien ja niiden johtajan p?ivitt?iseen taisteluun sis?isi? ja ulkonaisia vaikeuksia ja vaaroja vastaan. Kiivain ottelu koski Pietarin yhdistyksen s??nt?j?, jotka 1912 j?tettiin sis?ministeri??n lain turvaaman aseman hankkimiseksi yhdistykselle. Tammikuussa 1912 paroni Nicolay kertoo:

"Uhatuimmalta n?ytt?? ty?mme Moskovassa, niiss? papistolla on suurempi valta kuin muualla. Halusimme jakaa ylioppilaille 10,000 lyhytt? painettua ilmoitusta Sherwood Eddyn odotettavissa olevasta k?ynnist?, mutta poliisi ei sallinut. Tuntuu niin ik?v?lt? aina el?? ep?varmuudessa ja rehki? t?llaisten viranomaisten kanssa. Joskus tulee ajatelleeksi, ettei pid? huolehtia, vaan ett? Herra pian johtaa ty?n voittoon, niinkuin H?n. Vei israelilaiset Egyptist? v?kev?ll? k?sivarrella, vaikka usein n?ytti toivottomalta. Mutta hyvin, hyvin kiitollinen olen, ett? yst?vieni rukoukset kannattavat minua."

Kuukautta my?hemmin h?n kirjoittaa: "Mit? ty?h?mme tulee, n?ytt?? varsin uhkaavalta, ja min? p?iv?n? tahansa voidaan ty? kielt??, sill? sis?ministeri? purjehtii nyt kokonaan pyh?n synodin vanavedess?. Kiovassa sujuu kaikki hyvin, ja me saimme niin paljon uusia j?seni? kuin voimme vastaanottaa, noin 25 uutta mies- ja luultavasti yht? monta naisj?sent?. -- Nyt olemme p??sseet t??ll? alkuun. On hiukan toiveita, ett? saamme puhua kerran Polyteknillisess? opistossa, jossa on 6,000 oppilasta. Mutta Moskovasta ei kuulu vastausta. Konsistori on l?hett?nyt pyynt?mme l?hetyssaarnaajille , jotka varmasti ep??v?t sen. Moskovan piirin tila on niin surkea, ett? min? varsinkin rukoilen sille johtajia. Auttakaa esirukouksin."

My?hemmin kev?ttalvella h?nell? on parempia uutisia kerrottavana Moskovasta, ja h?n jatkaa sitten: "Kiovasta tulee hyvi? viestej?. Jumalan kiitos. Siell? on raamattupiireiss? vakavia osanottajia noin 60, kirjoittaa Eddy. Ajattelepa, olen saanut tuntemattomalta henkil?lt? 890 ruplaa ty?t?mme varten. Taivas alkaa ik??nkuin hiukan seesty?. Sis?ministeri on kertonut er??lle tuttavalleni, ettei h?n aio est?? ty?t?mme. Enemp?? emme kaipaakaan. Ehk? Jumala nyt p??st?? meid?t ahdingosta ja antaa meid?n esiinty? vapaasti. Sen ovat yst?v?imme esirukoukset saaneet aikaan. -- Kenties on viel? toiveita s??nt?jemmekin hyv?ksymisest?. Kenties k?y mahdolliseksi esiinty? toisissakin kaupungeissa ilman papiston lupaa. Eniten tarvitsemme nyt miehi?, jotka voivat uhrata kaiken aikansa sihteerintoimeen. Eddy on luvannut hankkia osan tarvittavasta palkasta, mutta kuka kelpaa siihen? Olen kirjoittanut S:lle; mutta h?nt? viittoo nyt niin loistava tulevaisuus. Voiko odottaa tai edes toivoa, ett? h?n uhraa t?m?n kaiken omistautuakseen meid?n ty?llemme? Auttakaa meit? t?ss? h?d?ss?!"

N?ist? kahdesta t?rke?st? kysymyksest? -- johtajain puutteesta ja sis?ministeri??n j?tetyist? s??nn?ist? -- paroni Nicolay kirjoittaa Mr. Mottillekin saman vuoden kes?kuussa: "-- Tietysti on varsinaisesti keskeisin kysymys tuo, onko mahdollista saada sellaisia ven?l?isi? johtohenkil?it? kuin neiti K--va Kiovassa, miehi? tai naisia, jotka ovat oman liikkeemme synnytt?mi?, hurskaita, antautuneita, tarmokkaita ja viisaita ty?ntekij?it?. Heid?n t?ytyy olla Jumalan antamia -- min? rukoilen heit? joka p?iv? H?nelt?; kaksi on ehdolla. -- -- Toinen kiusaa itse??n liialloisin ep?ilyin, toinen ei ole viel? vastannut lopullisesti. Molemmat olisivat erinomaisia. -- -- Meille on tullut hartaita, innokkaita kutsuja Kasanista, ja sinne n?ytt?? syksyll? muodostuvan erikoinen ryhm?. Toinen tuleentunut pelto on Tartto, miss? monet viel? muistavat Teit? ja ovat hyvin yst?v?llisi?. Kaikkialla on maaper? Jumalan muokkaama, ja kun nyt kokemus on saanut koetella perussuuntaviivojamme ja periaatteitamme ja ne on olemassa painettuina, saavat ne nopeammin ymm?rt?myst? osakseen uusilla paikkakunnilla. Mutta kun l?henee hetki, joka ratkaisee, vahvistaako vai hylk??k? hallitus s??nt?mme, k?yv?t papiston vastustus ja hy?kk?ykset yh? rajummiksi. Muuan hyvin etev? kiovalainen professori on kirjoittanut h?vytt?m?n, halpamaisen p?tk?n meit? vastaan er??seen kirkolliseen lehteen yritt?en myrkytt?? laajojen piirien mielen meit? vastaan. Se on saanut professori S:n kirjoittamaan vastauksen; mutta tuo kirkollinen lehti ei tahtonut ottaa sit? palstoilleen, joten meid?n t?ytyi julkaista se maallisessa lehdess?. Ajatelkaapa, ett? vastustajamme lopettaa n?in: 'Jos mieli h?vitt?? valtio ja kirkko, niin siin? ty?ss? on kristillinen ylioppilasliike kyll? erinomaiseksi hy?dyksi.' S:n perusteellinen vastaus on hyv?. En tiet?nyt, ett? h?nell? oli niin paljon harrastusta meihin, ett? olisi tahtonut n?in saattaa itsens? huonoon valoon, mutta kun h?n on sen tehnyt, osoittaa se, ett? h?n on liikkeemme luotettava yst?v?. -- -- Rouva V--skaja on antanut meille arvaamatonta apua. Tulette huomaamaan h?net kaikin puolin sangen etev?ksi naiseksi. H?n on saavuttanut luottamusta ja kunnioitusta kaikissa virallisissa piireiss?, hovipiireiss?kin, ja voi liikkua miss? tahansa. H?n pyysi haastattelua sis?ministerilt?, ja keskustelu t?m?n kanssa oli hyvin tyydytt?v?. H?n k?vi my?s useiden muiden ministerien puheilla ja puolusti asiaamme taitavasti. Er??n virkamiehen vastaus, miehen, joka viime syksyn? kielt?ytyi vahvistamasta s??nt?j?mme ja oli paljon vilpitt?m?mpi h?nt? kuin minua kohtaan, oli varsin kuvaava: 'Jos Mr. Mott j?tt?? anomuksen, se ev?t??n varmasti; jos paroni Nicolay j?tt?? sen, on hyvin luultavaa, ett? se ev?t??n, koska h?n on protestantti. Mutta jos Te j?t?tte sen, siihen hyvin luultavasti suostutaan.' -- -- H?n sanoi pyh?n synodin prokuraattorille: 'Te tied?tte, ett? olen hyvin kiintynyt omaan kirkkokuntaani, mutta jos minun olisi valittava jompikumpi, kirkkokuntani tai ylioppilasliike, valitsisin j?lkimm?isen.' H?n on saanut vaikutetuksi er??seen hyvin vaikutusvaltaiseen arkkipiispaan, joka on pahimpia vihollisiamme. Ja niin olemme j?tt?neet, sis?ministeri??n anomuksemme, johon liittyy h?nen allekirjoittamansa memorandumi. Me olemme laatineet toisenkin lyhyen memorandumin, jossa esitet??n t?m?nkaltaisen yhdistyksen hy?dyllisyys, sen ovat allekirjoittaneet muuan pappi ja kolme professoria, joista kaksi on hallituksen silmiss? huomattavia miehi?, ja nyt on arpa heitetty, ja kes?n kuluessa me joko saamme virallisen luvan tai lopullisen epuun. Minun ei tarvinne sanoa, kuinka paljon nyt on pantu alttiiksi; Te ymm?rr?tte sen itse ja muistatte meit? varmasti rukouksin. Nyt, kun kolme pietarilaista professoria on asettunut vastuuseen meist?, on hyvi? toiveita, ett? saamme heid?t l?hemp??n kosketukseen kanssamme. Syksyll? pidett?v?n kokouksemme j?lkeen, johon professori S. on luvannut saapua Kiovasta, aiomme k?ytt?? hyv?ksemme h?nen t??ll?oloansa panemalla toimeen ylioppilaille sarjan yleisi? kokouksia ja aloitamme lukukauden tarmokkaalla sotaretkelt?. Jos vain yksikin kunnon professori on puolellamme, seuraavat muut per?ss?."

"Olette kai kuullut meid?n luopuneen siit? ajatuksesta, ett? panisimme Mr. D:n itsen?iseen ty?h?n Tarttoon. Puheltuani er??n luotettavan meik?l?isen ylioppilaan kanssa, joka oli siell? h?nen seurassaan tiedusteluretkell?, huomasin h?t?illeeni ehdottaessani t?t? askelta. Mr. D. saattanee olla siihen valmistunut vuoden tai parin p??st?, mutta ei viel?. Ensi talvena h?n siksi aikoo keskitt?? ponnistelunsa ty?h?n Pietarin ylioppilaitten parissa N--nin kera, josta n?ytt?? koituvan verraton toveri. Vahinko, ettei meill? ole ket??n muuta ylioppilasta l?hett?? h?nen mukanaan Amerikkaan, mutta kieli on niin pahana esteen?. N--n on harras tosi kristitty, hentomielinen, hieman tunneherkk?, ei mik??n johtajaluonne, mutta erinomainen apulainen ja ty?ntekij?."

"Te lienette kuullut, ett? Mr. A--son on aikeissa vuokrata Lesnoista yl?kerran toisen puolen seurustelusaliksi. Minusta se on aivan kohdallaan ja paljoa parempi kuin ett? ryhdytt?isiin suuren ylioppilaskodin hommiin."

"Toivoaksemme saamme syksyisess? johtajain konferenssissamme muodostetuksi kansallisliiton ja olemme l?hett?neet s??nt?ehdotelmat Kiovaan ja Moskovaan. Jos t?m? onnistuu ja jos saamme hyv?? ty?t? aikaan ensi talvena, niin otetaankohan meid?t Maailmanliittoon -- ehk?p? Bulgarian ja Serbian keralla?"

T?m? kirje on johtajan, voisi sanoa sotap??llik?n k?dest? l?ht?isin. N?kee h?net edess??n taistotannertaan -- kaikkia laajan Ven?j?n yliopistokaupunkeja -- tarkastamassa, j?rjestelem?ss?, suunnittelemassa, asettelemassa oikeita miehi? oikeisiin paikkoihin, ker??m?ss? k?siins? noita lukemattomia lankoja. Ja unohtuu helposti, ett? p??llik?n unettomat y?t, johtajan sis?inen yksin?isyys ja musertava vastuunalaisuus usein uhkasivat k?yd? liian raskaiksi sille, joka l?hetti Amerikkaan n?m? levolliset, perusteelliset tiedonannot. Mutta p?iv?kirja kertoo miltei jokap?iv?isest? hermop??ns?ryst?, kalvavasta kaipuusta samanik?isten, kypsien kristittyjen seuraan, vanhasta "kuolemantuskasta" ennen jokaista julkista esiintymist? -- ja me ymm?rr?mme tuon usein toistuvan puheen yst?vien esirukouksen v?ltt?m?tt?myydest?, voimasta, joka tulee t?ydelliseksi heikkoudessa. Teht?vi? karttui, mahdollisuudet moninkertaistuivat -- eik? taistelu ollut viel? l?hesk??n loppuunsuoritettu. Muuan Monrepos'sta Helsinkiin kirjoitettu kirje, p?iv?tty lokakuun 11:nten? 1912, kertoo uusista voitoista ja toiveista.

-- "Torstaina -- 8:ntena -- minun t?ytyi esiinty?, harvoin se on ollut niin vaikeata ja harvoin olen tuntenut itseni niin masentuneeksi ja alakuloiseksi. Mutta kun p??sin alkuun, kantoivat minua varmaan esirukouksen k?sivarret, ja se sujui Jumalan kiitos. Huomenna on t?rke? p?iv?. Silloin sis?ministeri ratkaisee asiamme . Tied?tk?, t??ll? konferenssissa p??tettiin yksimielisesti perustaa koko Ven?j?? k?sitt?v? Kristillinen Ylioppilasliitto. Minulle se on suuri, syv? ilo. Muutaman tunnin p??st? min? matkustan Pietariin syd?mess? syv? kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Olen n?hnyt sen kylv?pellon, jolle Herra armossaan kutsui minut ty?skentelem??n, orastavan, n?hnyt, ett? toiset ty?miehet ovat alttiit pyhitt?m??n sille el?m?ns?, ett? varoja kertyy, ett? Herra on antanut konferenssin p??tteeksi t?yden siunauksen. -- Minulle on k?ynyt entist? selvemm?ksi, ett? on parempi kadottaa el?m?ns? toisten t?hden kuin l?yt?? el?m?ns?. Oman min?n el?m? pyrkii usein uudelleen kohottamaan p??t??n ja houkuttamaan minua pois palveluksen el?m?st?, mutta Jumala suokoon minulle voimaa, etten lakkaisi etsim?st? ensin Jumalan valtakuntaa."

K?vi kuitenkin ilmi, ettei s??nt?kysymyst? saatukaan ratkaistuksi niin pian kuin oli toivottu. Pyh? synodi teki er??ss? kokouksessaan, jossa puheenjohtajana toimi Moskovan metropoliitta, ylioppilasliikkeen vihamies, liiton hyv?ksymist? vastustavan virallisen p??t?ksen -- "keino, mill? sidotaan sis?ministeri?n k?det" kirjoittaa Paul Nicolay. Seurasi uusia hy?kk?yksi? kirkollisen sanomalehdist?n taholta. T?ytyi lohduttautua sen varassa, ett? rouva V--skajan onnistui my?hemmin saada sis?ministerilt? lupaus, ettei ty?t? estett?isi -- pyh?ss? synodissa oli vaadittu "piirien hajoittamista", jopa uhattu mainita asiasta keisarille. Marraskuussa 1913 paroni Nicolay kertoo kirjeess??n Mottille, ett? s??nn?t ovat yh? hautautuneina sis?ministeri??n -- ja siihen hautaansa ne j?iv?t lep??m??n aina joulukuuhun 1917, jolloin vahvistus saapui tuoden ihania, pian pett?neit? toiveita vapaasta, lain tunnustamasta toiminnasta.

Mutta t?llaisissakin olosuhteissa voitiin ty?t? sent??n jatkaa. Kirjeess??n Mottille -- lokakuulta 1913 -- paroni Nicolay kertoo iloisena onnistuneesta johtajain kokouksesta, joka heill? oli ollut. Siell? oli vallinnut rauhaisa, sopusointuinen henki, oli voitu menestyksellisesti keskustella k?yt?nn?llisist? kysymyksist? -- niin ei ollut aina ollut laita -- ja Amerikassa olleet j?senet n?yttiv?t, ett? olivat hy?tyneet siell? saamastaan opista. Paroni Nicolay ei voi my?sk??n muuta kuin l?mpim?sti kiitell? nuorta ven?l?ist? apulaistaan, N--nia ja varsinkin M--skya, joka t?m?n ty?n vuoksi oli luopunut hyv?st? virastaan valtionkoulussa ja tempautunut irti kaupungista, miss? h?n oli yleisesti rakastettu ja kunnioitettu -- "hyv?? puhujaa ja Natanaelia, jossa ei ole vilppi?, todella k??ntynytt? sielua". On suuriarvoista, ett? t?m? mies pysyy edelleen kreikkalais-oikeauskoisen kirkon j?senen?.

Professorien osanotto k?y nyt yh? aktiivisemmaksi. Koko viimeinen vuosi ennen maailmansotaa osoittautuu her?tyksen vuodeksi Ven?j?n ylioppilaitten keskuudessa. Tartossa ja Riiassa on tosin k?rsitty tappio, mutta puhtaasti ven?l?isiss? kaupungeissa, etup??ss? Moskovassa ja Kiovassa, on tilanne toinen, Kiovassa lis??ntyy raamattupiirien luku, ja Moskovassa tungeksii sunnuntaikokousten aikana jopa 270-p?inen ihmisjoukko yhdistyksen kahdessa keskikokoisessa huoneessa, jotka k?yv?t siet?m?tt?m?n ummehtuneiksi, niist? kun miltei kokonaan puuttuu ilmanvaihto. "Jollei ainakin nelj?? tai viitt? kanneta ulos py?rtynein?, ei ohjelma ole t?ydellinen." Juuri Moskovassa pidetyst? kokouksesta -- kai kuitenkin suuremmassa huoneistossa, koska kuulijoita oli viisisataa -- paroni Nicolay kirjoittaa suomalaisille sihteereillemme: "Jotakin oli ilmassa, mik? kantoi minua, teki kuulijat tarkkaaviksi ja sai aikaan, ett? 60 mies- ja 75 naisylioppilasta antoi osoitteensa voidakseen saada kutsun kokouksiimme. T?m?n selitt?? minusta vain rukousp?iv?mme vaikutus -- tuhansia rukouksia koko maailmasta pime?n Ven?j?-raukan puolesta -- muiden muassa sinun ja rakkaitten helsinkil?isten yst?v?in. Mott oli oikeassa neuvoessaan k?ytt?m??n rukousp?ivi? ja niit? l?himpi? p?ivi? aktiivisiin kokouksiin." Pietarissakin oli ylioppilasten rukousp?iv?n? kokoontunut suuret joukot kuulemaan M--skyn puhetta, ja tulos oli ollut hyv?.

Tuhansia rukouksia kohosi ylioppilasmaailmasta "pime?n Ven?j?-raukan puolesta", auttavia k?si? kurotettiin monilta tahoilta sen uskonnollisesta ja moraalisesta horroksestaan hereille taisteleville nuorille, ja Ven?l?isen kristillisen ylioppilasliiton olemassaolo alkoi hallituksen "non possumus"-kannasta huolimatta olla yliopistopiirien yleisess? tietoisuudessa tosiasia -- sellainen oli sodan puhjetessa tulos siit? ty?st?, johon Paul Nicolay pelolla ja vavistuksella oli ryhtynyt viisitoista vuotta sitten.

Olemme edellisess? n?hneet kristillisen ylioppilasliikkeen nopean kehityksen ja kasvun Paul Nicolayn johdossa. Mutta t?ss? selonteossamme olemme vain voineet piirt?? liikkeen ??riviivat, esitt?? vain sen j?rjest?ytymispyrkimyst? ja sen taistelua olemassaolostaan tai uusien ty?kenttien valloituksia. Vastasivatko sis?iset arvot, joita ty? tuotti, suhteellisesti suurta ulkonaista koneistoa, oliko itse asia kaiken sen vaivan arvoinen, mit? sen vuoksi n?htiin, siin? kysymys, joka ehdottomasti johtuu sen mieleen, joka on ainoastaan syrj?isen? saanut seurata t?t? taistelua. Palauttakaamme siis muistiin, mink? vuoksi t?m? liike pantiin alulle, mit? sen johtajat ja kannattajat toivoivat saavansa aikaan. He tahtoivat k?yd? taisteluun ven?l?isten ylioppilaitten pahimpia vihollisia -- yksin?isyytt? ja moraalista ep?varmuutta -- vastaan. He tahtoivat tehd? niin monet heist? kuin suinkin iloisiksi, voimakkaiksi ihmisiksi, alttiiksi ja kykeneviksi palvelemaan sorrettua, k?rsiv?? kansaansa positiivisella, luovalla tavalla. He tahtoivat ennen kaikkea johtaa heid?t l?pi kaikkien aikain mahtisanain ja teoriain ainoaan todelliseen, mink? vastapainoksi ei riitt?nyt koko maailma: -- l?yt?m??n sielunsa. Saavutettiinko p??m??r?? Neiti Maria Br?chet vastasi Paul Nicolayn haudalla t?h?n kysymyksen n?ill? sanoin:

Kuvatessamme liikkeen ulkonaista kasvua on silmiimme vilahtanut silloin t?ll?in nuoria ihmisi?, jotka olivat tuhonsa portaalla, kun pelastussanoma saavutti heid?t. Mutta sanoman vieminen ei ollut ylioppilasliikkeen ainoa teht?v? -- sen tuli my?s suoda nuorille tukea, kodin l?mp??, kehitysmahdollisuuksia Sen tuli kasvattaa sit? sill?, mit? joku on nimitt?nyt "seurustelun sakramentiksi". Siit? juuri tulikin s??nn?llisen yhdistysel?m?n jokap?iv?isty?. Ja yhdistysel?m?n keskuksena -- tietysti etup??ss? Pietarissa -- oli se mies, joka jo liikkeen ensi vuotena oli ollut mielest??n "liian vanha, liian heikko, liian kaukana ylioppilaista" -- "Pavel Nikolajevits", jonka pelkk? nimi riitti kirkastamaan yhdistyksen j?senten, kasvot.

Ylioppilaat muistavat, kuinka h?n vakinaisissa kokouksissa ennen asiak?sittelyjen alkua kulki levollisena ja yst?v?llisen? tulijoita tervehtim?ss?, toisen luota toisen luo, kysellen heid?n terveytt??n, heid?n ty?st??n. H?n rohkaisee niit?, jotka ovat masentumaisillaan -- milloin rakastavin, ymm?rt?myst? ilmaisevin sanoin, milloin leikkipuheella, jonka takaa pilkist?? tosi. "Te faaraon laihat lehm?t" -- h?n sanoo usein niille, jotka vain "ahmivat" puheita ja esitelmi? ja tunnelmia, mutta eiv?t kasva eiv?tk? tahdo jakaa omistaan muille. Ja ylioppilaat naurahtavat hyv?nsuovasti -- he eiv?t pahastu, eiv?t edes silloin, kun oikaisu saa ankaramman muodon, niinkuin kyll? joskus k?ykin. -- Jos h?h oli poissa jostain kokouksesta, kaivattiin h?nt? silloinkin, kun h?nen ei ollut m??r? esiinty?. Ent? kuinka t?rke? h?n oli k?yt?nn?llisist? j?rjestelykysymyksist? keskusteltaessa -- kun k?ytiin liian ??nekk?iksi, liian kiihtyneiksi, kun ven?l?iseen tapaan into vei asiasta syrj??n, silloin kuultiin aina h?nen hauraan, mutta selv?n ??nens? muistuttavan keskeisest?, tarpeellisesta, ja itse tuo j?rkev?, miltei kuiva s?vykin vaikutti t?ll?in, hyv??. Mutta jos h?n joskus astui hartauskokouksessa puhujatuoliin, silloin sattuivat h?nen sanansa t?ysin koruttomasta vaatimattomuudestaan huolimatta usein syvemp??n kuin kenenk??n muun, ne eiv?t panneet tunteita v?r?j?m??n, mutta ne her?ttiv?t omantunnon ja vetosivat tahtoon.

Ja kaikki muistavat paroni Nicolayn yleisist? konferensseista -- esim. sen kerran, jolloin noin 90 ylioppilasta er??n? syysiltana tuli Viipurin asemalla junasta ja ensimm?iseksi n?ki asemasillalla Pavel Nikolajevitsin tutun hahmon ja harmaan lakin, jota heilutettiin tervetuliaisiksi. H?n se piti huolta, ett? kaikki joutuivat paikallisjunaan, joka vei heid?t pys?kille l?helle Monrepos'ta, h?n se oli huolehtinut, ett? he perille tultua saisivat k?teens? lyhdyt, ja sitten johti koko hilpe?t? kulkua huviloille, joihin heid?t majoitettiin. Joka yksityiskohdassa, kaikkinaisessa ulkonaisessa j?rjestelyss? ilmeni h?nen rakkautensa, h?nen huolenpitonsa. -- Ja kokousp?ivist? ei tullut satoisia vain hengellisesti -- niist? tulee lepop?ivi?, jolloin p??ns? puhki lukeneet, ep?terveen suurkaupunkiel?m?n kalventamat ylioppilaat samoilevat mets?ss? hengitt?en hyvill? mielin sen raikasta havuntuoksua sitten valtavalla ruokahalullaan t?ysin arvostaen runsaat, ateriat, joilla, joskaan ei hunaja, niin maito vuotaa ja joilla saa todella sy?d? kyll?iseksi asti. K?velyill? varustautuu paroni Nicolay m?nnynk?vyill?, joiden sitten antaa osuvasti sataa rapistella nuoriin vieraisiinsa, jotka eiv?t arkaile vastata samalla mitalla. Kokousp?ivist? sattuu er?s olemaan Sergein-p?iv?, osanottajaparven kaikkia kolmea Sergeit? kunnioittaa aamulla Pavel Nikolajevits k?pyyn pistetyll? neilikalla ja hullunkurisen juhlallisesti esitetyll? puheella. He eiv?t varmastikaan koskaan n?e neilikkaa tai k?py? muistamatta t?t? hupaista hetke?.

Mutta ei paroni Nicolay vain kokouksissa tavannut ylioppilaita. Pitkien lukukausien aikana Pietarissa h?n eli heid?n kanssaan heid?n arkiel?m??ns?, otti osaa heid?n suruihinsa ja vaikeuksiinsa. He etsiv?t h?net k?siins? kiusauksen ja ep?ilyn hetkin??n -- ja h?n saattoi kuunnella tuntikausia heid?n useinkin nuorekkaan sekavia purkauksiaan, sen sijaan ett? olisi suonut itselleen tarpeellisen hetken levon. Tuollaiset keskustelut saattoivat olla todellinen koetus miehelle, joka kaikessa rakasti selv?viivaisuutta eik? ollut lainkaan tunneihminen; mutta h?n ei koskaan v?ltt?nyt niit?, sill? h?n tiesi olevansa kutsuttu t?ss?kin kohdin kantamaan toisten kuormaa. Joskus h?n itse pist?ysi ylioppilaitten luo heid?n asuntoihinsa -- pitk?t v?limatkat ja jyrk?t portaat eiv?t est?neet h?nt?. Niinp? h?n kerran kirjoittaa mieleens? ?kki? tulleen l?hte? er??n ylioppilaan luo -- h?n tapasi t?m?n sielullisessa hajaannustilassa, puhui h?nelle ja sai h?net j?tt?ytym??n kokonaan Jumalalle. T?m? tapaus on varmasti vain yksi monista.

Paroni Nicolay seurasi piirinj?senten kehityst? koettaen est?? heit? antautumasta niin innokkaasti yhdistysel?m??n, ett? se haittasi opintoja, tai p?invastoin aika ajoin kokonaan erist?ytym?st? lukujensa vuoksi -- kaksi ??rimm?isyytt?, joiden v?lill? he alati tuntuivat h?ilyv?n. H?n pyysi saada heit? kunnioittamaan rauhallista, s??nn?llist? ty?t? ja itsekurin t?rkeytt?. Kuinka hyvin h?n tottui k?sittelem??n nuoria, kiihoittuneita ihmisi?, kuvaa kertomus er??st? yhdistyksen j?senest?, joka kerran tuli h?nen luokseen selitt?m??n, ett? h?nen oli erottava yhdistyksest?, koska h?n oli muka kadottanut uskonsa. Paroni Nicolay katsoi h?neen -- ja ymm?rsi, ettei h?n ollut kadottanut uskoaan, vaan "uskon uskoonsa". Siksi h?n ei ollut ollenkaan tiet?vin?ns? koko ilmoituksesta ja pyysi vain h?mm?stynytt? nuorta miest? toimittamaan perille pari yhdistyksen kirjallisuutta sis?lt?v?? k??r?? sek? suorittamaan pari muuta asiaa. Nuorukainen meni -- eik? toistanut en?? eroamisilmoitustaan. -- Paroni Nicolay oli niin erilainen kuin n?m? monesti etel?maisen vilkkaat tunnelma-ihmiset -- mutta juuri siksi oli seurustelu h?nen kanssaan n?ille kasvattavaa, h?nen sanoillaan ja olemuksellaan oli usein kylm?n vesisuihkun virkist?v? vaikutus. Eih?n kukaan voinut kuitenkaan ep?ill?, etteiv?t pohjimmalta h?nen tunteensa olleet l?mpim?mm?t kuin useimpain muiden sek? yksityisi? j?seni? ett? yhteist? asiaa kohtaan.

Paroni Nicolaysta ei tullut ylioppilaittensa tuki vain hengellisesti, vaan my?s aivan k?yt?nn?llisiss?, ulkonaisissa asioissa. H?n se huolehti kokoushuoneen sisustuksesta kauan aikaa yhdistys majaili h?nen omissa huoneissaan -- ja h?n pani t?ll?in huomiota pienimpiinkin seikkoihin. Niinp? kertovat entiset j?senet liikutetuin mielin, kuinka h?n tilasi uuden huoneiston kokoussaliin niin leve?n sohvan, ett? tarpeen tullen -- ja sellaisia tarpeita kyll? ilmaantui! -- kaksikin ylioppilasta saattoi nukkua siin? y?ns?. Totuttiin turvautumaan h?neen kaikissa huolissa. Er??n? p?iv?n? toverit toivat yhdistyksen huoneistoon sairaan ylioppilaan, jota eiv?t mielest??n olleet voineet j?tt?? yksin h?nen kurjaan, kylm??n asuntoonsa. H?n oli hyvin sairas -- ja Paul Nicolay sai ottaa h?net huostaansa. H?n se kutsutti l??k?rin, hankki auton ja hommasi paikan sairaalasta. --

Muuan toinen nuori mies -- uskovainen l??ketieteenylioppilas, joka oli ottanut aktiivisesti osaa yhdistyksen ty?h?n -- makasi pitk?n aikaa er??ss? Pietarin sairaalassa. H?n oli grusialainen eik? ollut kest?nyt pohjolan kylm?? ilmanalaa, vaan saanut vian, josta viimein kehittyi lent?v? keuhkotauti. Kun h?n virui yksin??n sairaalassa, kaukana omaisistaan, niin kukapa muu kuin "Pavel Nikolajevits" k?vi h?nt? joka p?iv? katsomassa rohkaisevana, lohduttavana yst?v?n?. "H?nen kuolemansa on minulle suuri suru", kirjoitti paroni Nicolay er??ss? kirjeess??n Suomeen -- eik? h?nen ollut tapana liioitella. -- "Kun h?n oli kuollut, n?imme er??n? p?iv?n? Pavel Nikolajevitsin murheellisena ja j?rkytettyn? saattavan nuorta yst?v??ns? ikuiseen lepoon et?iselle hautuumaalle, jalan ja kovassa pakkasessa", kirjoittaa neiti Marie Br?chet. Ja j?lleen on sanottava, ettei tuo nuori kaukasialainen ollut varmastikaan ainoa, jonka vieress? t?m? uskollinen, is?llinen lohduttaja oli tuskan ja kuoleman hetkell?.

"Muuan toivehikkaimmista nuorista j?senist?mme kirjoittaa, ett? h?nen on erottava yhdistyksest?, kun h?n ei ole sen arvoinen. Varmaankin on h?nen jalkansa kes?ll? luiskahtanut. Min? rukoilen Jumalaa johtamaan h?net takaisin. -- Etsiv? nuori ylioppilas tuli t?nne luvaten ottaa osaa raamattupiireihin. Kaikenkaltaiset filosofiset opit ovat panneet h?nen p??ns? py?r?lle, ja h?n on h?diss??n terveydest??n, kun h?nt? muka uhkaa keuhkotauti. Kohdatkoon h?net Jumala, niin ettei tuttavuutemme haihtuisi, kuten niin usein, hengellisesti tyhjiin. Rukoile h?nen puolestaan."

Toisen kerran h?n kertoo: "S. raukka! Min? en ole viel? tavannut h?nt?, mutta h?n lienee k??nt?nyt selk?ns? Jumalalle ja meille, ja meid?n t?ytyy nyt koettaa saavuttaa h?net kiertoteitse taivaan kautta. Auttakaa meit? h?nen suhteensa." Ja v?h?? my?hemmin: "Z. parka on liittynyt raamattupiiriin, mutta se kokoontuu niin kaukana keskikaupungilta, noin tunnin matkan p??ss?, ja koko piiri on per?ti heikko, ilman varsinaista johtajaa. Muistakaamme, ettei rukous ole vain t?rke? v?likappale Jumalan valtakunnan edist?misty?ss?, vaan t?rkein kaikista. Saavuttakoon onneton Z. mit? etsii. -- Olen kuullut, ett? S. oli t?n??n k?ynyt tapaamassa minua ja ett? h?n ik?v?i j?lleen kristittyjen yhteytt?, kun tuntuu niin tyhj?lt?. Jumalan kiitos. Se voi rohkaista meit? jatkuvaan esirukoukseen."

Yhdistyksen j?senet olivat usein tietoisia siit?, ett? he tuottivat huolta paroni Nicolaylle. Joskus he eiv?t liioin oikein ymm?rt?neet h?nen tarkoitustaan -- ja joskus h?n kai my?s saattoi varmasta tahdikkuudestaan ja oikeamielisyyteen pyrkimisest??n huolimatta arvostella heit? liian ankarasti ja k?yt?ksell??n karkoittaa luotaan joitakin nuorukaisia, joilla oli selv?t esteettiset tai filosofiset taipumukset tai tavallista tunteellisempi luonne. Mutta yleens? liikutti ylioppilaita kuitenkin ankaruuden takana piilev? j?rkkym?t?n hyv?ntahtoisuus, ja he s?lyttiv?t mielell??n syyn kaikista v??rinymm?rryksist? omille niskoilleen. Er?s heist? on sanonut, ett? eniten h?n kummasteli Pavel Nikolajevitsin ainaista k?rsiv?llisyytt? -- monissa kokouksissa h?n ihmetteli, ettei t?m? "muitta mutkitta antanut ylioppilaille kyyti? ja mennyt tiehens?".

Kun maailmansodan suuri, aluksi uskomaton ja k?sitt?m?t?n tosiasia tunkeutui ven?l?isen ylioppilasliiton el?m??n, ei ensi aikoina voitu edes n?hd? selv?sti, k?visik? se suotuisaksi vai turmiolliseksi liikkeen kehitykselle. Ett? se toisi paljon muutoksia, siit? olivat kai sit?vastoin kaikki selvill?. Ty?lle esteeksi koitui aivan varmasti liekkiin leimahtanut kansalliskiihko.

Syyskuun 28 p:n? 1914 kirjoitti paroni Nicolay Pietarista Mr. Mottille: "T?m? hirve? sota haittaa kovasti ty?t?mme. Me emme voi pit?? julkisia kokouksia, vaan on pakko rajoittua j?senkokouksiin, kaikessa hiljaisuudessa ker??ntyen rukous- ja hartaushetkiin. Kiovassa, Moskovassa ja t??ll? naisylioppilaat ompelevat haavoitettujen hyv?ksi, ja me koetamme saada jotain aikaan k?ym?ll? tervehtim?ss? haavoitettuja, jaamme heille raamatunosia ja autamme miss? suinkin voimme."

"T?m? sota on kuin herke?m?t?n painajainen, mutta Jumala j?rkytt?? sen kautta kansoja lujemmin kuin koskaan ennen sitten Napoleonin p?iv?in ja on ep?ilem?tt? pakottava sodan palvelemaan H?nen asiaansa. Mutta mit? ajatella l?hetysty?st?? Olisiko l?hetysty?n aika ollut ja mennyt ja t?m? Jumalan tuomioitten alkua, jotka p??ttyv?t Kristuksen tulemiseen? Kuvittelen mieless?ni, ett? sodan j?lkeiset yhteiskunnalliset mullistukset tulevat olemaan itse sotaakin pahemmat."

"Mit? neuvoisitte meid?n j?seni?mme tekem??n sodan kest?ess?? Rukouskokouksiako? Hartauskokouksia? Teid?n neuvonne olisi t?rke? saada."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet