Read Ebook: Mestari Olavin häät Romanttinen kertomus Kustaa Vaasan ensimäisiltä hallitusvuosilta by Starb Ck C Georg Carl Georg Soini Lauri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1294 lines and 49623 words, and 26 pages

o toimiva sielu ulkonaisen hiljaisuuden alla p??st?kseen selvyyteen. M?d?nnys ja el?m? ovat l?hell? toisiaan, ja molemmat kehke?v?t hiljaa maan helmassa. Kukan siemen it?? ruumiin rinnalla, joka hajoaa atomi atomilta.

Nuori tytt? pani k?tens? ristiin, ja h?nen huulensa liikkuivat, ik??nkuin ajatukset olisivat kohonneet h?nen syd?mest??n ilmet?kseen ??neen ja pukeutuakseen muotoon uhkealla purppuralla. Mutta varmaankin saivat ne siivet samana hetken? kuin syntyiv?t, ja lensiv?t pois, sill? mit??n ??nt? ei tullut kuuluviin. Mutta h?nen silm?ns? seurasivat miehen kasvojen piirteit? tarkkaavaisuudella, joka oli l?hell? ihailua. Ei v?h?isink??n v?r?hdys suupieless?, ei rypistettyjen kulmien pienink??n liikahdus olisi j??nyt h?nelt? huomaamatta.

?kki? hyp?hti mies pystyyn ja ojensi k?tens? alttaria kohden.

"Ei!" huudahti h?n, ja h?nen ??nens? hel?hti niin t?ytel??n? ja sointuvana urkujen s?velten sekaan, jotka juuri nyt sulivat yhteen ihmeen ihanaksi sulosoinnuksi. "Ei ... se on sinun tahtosi, Herra, ja min? olen sinun palvelijasi ... tapahtukoon sinun tahtosi, vaikkapa ihminen samalla musertuisikin!"

H?n pani k?tens? ristiin ja pystyss? oleva p?? vaipui alas rintaa kohden. Kului hetkinen, sitte k??ntyi h?n ymp?ri ja h?nen katseensa sattui Kristinaan. H?nen silm?ns? olivat s?teilev?t ja kirkkaat. H?n oli taistelunsa taistellut, h?n oli p??ssyt selvyyteen itsest??n. Hymyily, joka oli vakavuutta t?ynn??n, valaisi h?nen kasvonsa, kun h?n l?heni neitoa.

"Oletko jo tehnyt p??t?ksesi, Kristina?" kysyi h?n tarttuen t?m?n k?teen.

Tytt? ei vastannut. H?n v?r?hti, ja puna hulvasi h?nen marmorinvalkeat poskensa. T?t? kysymyst? ei h?n n?ht?v?sti ollut odottanut.

"Sinunhan piti antaa minulle vastaus t?n??n, Kristina, ja t??ll? pyh?n Yrj?n?n kuvan luona, t??ll? Jumalan alttarin edess?, eik? ollut niin?... Ja kuitenkin, sin? et uskalla katsoa minuun, k?tesi vapisee... Ah, ?l? pel?sty, Kristina, ?l? pelk?? haavottaa syd?nt?ni; sinun kielt?v? vastauksesi tuottaa rauhaa, sinun my?ntymisesi on sodan tunnussana, ja min? olen valmis molempiin. Minun asiani lep?? Jumalan k?dess?, ja minun asiani on h?nen..."

"Olavi!" sammalsi kiihtynyt tytt? ja koetti peitt?? pursuvia kyyneleit??n miehen k?dell?, johon h?n tarttui molempine k?t?sineen ja suonenvedon tapaisesti painoi sen vasten silmi??n.

"Olet kiihdyksiss?, Kristina!"

"Siihen mit? puhut, Olavi", puuttui Kristina j?lleen puhumaan, nostaen p??ns? ja uskollisesti katsoen Olavin mustiin silmiin, "siihen ei minun ole vaikea vastata ... el?m?ss? ja kuolemassa tahdon olla sinun!"

"El?m?ss? ja kuolemassa!" kertasi Olavi, katsellen lempe?n tutkivasti tyt?n kauniita kasvoja, sis?isen rauhan s?teilyn levitess? h?nen otsalleen ja hymyilless? h?nen vakavista silmist??n. "El?m?ss? ja kuolemassa, sanot sin? ... ja oletko tarkoin ajatellut, mit? n?m? sanat sis?lt?v?t, oletko ajatellut, ett? maailma, jossa el?mme, tulee heitt?m??n ylitsesi pahantekij?tt?ren hunnun ja polttamaan minuun jumalankielt?j?n ja pyhyydenrikkojan merkin ... oletko harkinnut kaikkea t?t?? Yst?v?si tulevat sinua karttamaan, hyv?nsuovat surkuttelevat sinua ja vaikenevat, pahansuovat levitt?v?t ilkeit? juttuja sinusta, ja kentiesi ... kentiesi saa Olavisi lopuksi k?rsi? polttoroviolla h?pe?llisen kuoleman, ja sin? itse..."

"Miss? on sinun rohkeutesi, Olavini", keskeytti h?net Kristina tulisesti. "Olen uskonut, ett? Jumala on ihmisi? mahtavampi, ja eik? itse polttorovion liekit tule j?ttil?iskielill??n julistamaan h?nen voimaansa ja huutamaan: kuolema, kussa on sinun otasi, hauta, kussa on sinun voittosi! Ah, sin? tunnet niin v?h?n Kristinaa, jonka olet tehnyt osalliseksi syd?mesi rikkauksista, jos luulet tarvitsevasi tehd? minulle tuollaisia kysymyksi?."

"Kristina, Kristina, sanasi t?ytt?v?t syd?meni rakkaudella ja luottamuksella... Tahdot siis tulla morsiamekseni, tunnet siis olevasi kyllin voimakas rinnallani, vaimonani, kantaaksesi ivan raskasta taakkaa, tunnet olevasi kyllin voimakas kuollaksesi kanssani sen Jumalan t?hden, jonka palvelija olen ja tahdon j??d? siksi, niin kauvan kuin h?n tarvitsee raihnasta kielt?ni?"

"Tahdon!" kuiskasi Kristina ja kumartui Olavia kohden, joka pani k?tens? ristiin h?nen p??ns? ylitse ja suuteli h?nt? otsalle.

"Niin on se siis sanottu, sana, joka on t?rke?", sanoi h?n liikutetulla ??nell?. "Ja, Herra, kuule meit? ja anna meille siunauksesi!"

Urkujen soitto oli lakannut. Viime s?velet virtailivat viel? holveissa, h?lveten kuten huokaus. Kului hetki kummankaan lausumatta sanaakaan. He ymm?rsiv?t toisensa, heid?n syd?mens? tunsivat, heid?n silm?ns? n?kiv?t yht? ja samaa, mit?p? he tarvitsivatkaan sanoja!

Mutta urkulehterin reunalta pist?ytyi esiin p??, jonka silm?t n?yttiv?t ahmivan molempia alttarikeh?n ??ress?. P?? katosi pian, ja kohta sen j?lkeen kuului askelia lehterille viev?in porrasten edustalla ja ne l?heniv?t nopeasti alttaria kohden kirkon per?lle. Kuta l?hemm?ksi ne tulivat, sit? hiljaisemmiksi ne muuttuivat, mutta jos t?m? johtui varovaisuudesta, oli t?m? aivan tarpeetonta, sill? ne, joita askeleiden ei pit?nyt h?irit?, olivat sellaisessa mielentilassa, etteiv?t kuulleet niist? mit??n.

H?n oli ?skeinen mies ilmeekk?ine silmineen, h?n, joka hymyili sotahuutojen kaikuessa korkeimmillaan, mutta jonka silm?t loistivat niin l?mpim?sti nuorta tytt?? n?hdess??n. H?n pys?htyi muutaman pilarin taakse, ja h?nen katseensa ilmaisi suurinta levottomuutta. H?nt? pudistutti kauttaaltaan kuumev?ristys, ja h?nen t?ytyi pidell? kiinni pilarista, jottei kaatunut.

"Ja nyt, Kristina", kuului Olavin ??ni, "nyt t?ytyy meid?n erota. Mene kotiin ?itini luo. Tapaamme siell? toisemme iltap?iv?ll?, mutta jollei niin tapahdu, sano lohdutuksen sana vanhukselle ja lue rukous sieluni puolesta..."

Suurimman h?mm?styksen ilmeell? katsoi Kristina Olaviin, mutta ennenkuin h?n ehti ilmaista huolestumistaan, jatkoi t?m?:

"Sin? kuulit ja n?it, mit? t?n??n tapahtui! Tuskin saatoin toivoakaan voivani v?ltt?? kuolemaa. Mutta en saa lev?t?, minun t?ytyy tehd? Herrani ty?t?, valvoa ja taistella... Menen t??lt? Norrmalmiin, minun t?ytyy leimahuttaa totuuden salama eksyneiden joukkoon... En Jumalalle enk? kuninkaalleni voi vastata, kun he kysyv?t minulta, olenko t?ytt?nyt velvollisuuteni t?t? huumautunutta joukkoa kohtaan. N?etk?s, minutkin eksytti n?enn?inen totuus heid?n opissaan, mutta kun olen p??ssyt oikean perille, en saa ep?r?id?..."

"Mutta sin? menet varmaan kuolemaan!"

"Se on Jumalan k?dess? ... jollen tule, niin ole huoletta Kristina, tuolla ylh??ll? tapaamme j?lleen! Ja sin? olet vahva ja rohkea, n?en sen s?teilevist? silmist?si, mutta vanha ?itini on heikko ja tarvitsee tukea... Rupea h?nen tuekseen, Kristina, ja tervehdi velje?ni Lauria, kun h?n tulee, ja tee h?nelle hyv? selko kaikesta, mit? olen tehnyt ja puhunut Herran nimess?!... ?l? itke noin, sinun t?ytyy ajoissa tottua ajatukseen, ett? Olavisi on taistelun mies, ja h?nen morsiamensa saa aina riemuita voitosta, sill? h?nen t?ytyy rakastaa henke?ni eik? heikkoa ruumistani, ja henki on aina voittava, niin totta kuin Herra el?? ja niin totta kuin toteutan Herran tahtoa."

H?n tarttui kaksin k?sin tyt?n k?siin ja katsoi niin syd?mellisesti h?nen kyyneltyneihin silmiins? kuin h?n olisi kuitenkin syd?mess??n tunnustanut, kuinka vaikea t?m?n rakastetun naissyd?men oli ajatella iloisia ajatuksia, kun oli kysymys h?nen rakastettunsa el?m?st? ja kuolemasta.

Mutta hieman loitompaa kuului kiihke?? nyyhkytyst? ja raskaita, ep?varmoja askelia, jotka l?heniv?t paikkaa, miss? molemmat nuoret olivat. Olavi kohotti katseensa ja n?ki kuluneeseen kauhtanaan puetun miehen, jonka riippuvat posket ja punainen nen? selv??n ilmaisivat, ett? h?n vietti irstasta el?m??. H?n oli heitt?ytynyt polvilleen pyhimyskuvan ??reen ja rohkeni tuskin kohottaa katsettaan alttaria kohden, jonka edess? elinvoimainen, uljas mies seisoi rinnallaan punastuva neitonen. Kulunut lakki, korvien kohdalta kaarelle leikattuine ja yl?sp?in k??nnettyine reunuksineen, jotka kerran olivat p??rm?tyt jollakin kallisarvoisella nahkalla, liikkuivat nopeasti ympyr?ss? h?nen laihoissa sormissaan, ja h?nell? oli itku kurkussaan, kyynelen toisensa per?st? valuessa pitkin h?nen poskiaan ja partaansa.

Olavi meni miehen luo ja laski k?tens? h?nen olalleen.

"Mit? tahdot, vanhus?" kysyi h?n. "Jos jokin suru painaa syd?nt?si ja jos tahdot kevent?? mielt?si kertomalla sen minulle, niin olen valmis kuulemaan ja auttamaan mik?li voin."

Miehen kiihke? nyyhkytys pikemmin kiihtyi kuin tyyntyi Olavin puhuttelusta, mutta v?hitellen lakkasi se ja h?n heitti p?rr?isen otsatukkansa alta katseen Kristinaan. Niin lemmenl?mmin kuin t?m? katse oli tuskin Olavin, h?nen p??stess??n varmuuteen, ett? h?nen rakkauteensa vastattiin.

"Ei, ei", huudahti mies. "Olen vanha syntinen, tuskin arvokas astumaan n?in per?lle Herran pyh??n. Jumala antakoon syntini anteeksi, mutta en voinut pid?tt?? askeleitani, ne vetiv?t minut t?nne vastoin tahtoani."

"Jos etsit Herran armoa, vanha mies, et varmaan etsi turhaan. H?n ei tahdo kenenk??n syntisen kuolemaa... Tulkaa luokseni kaikki, jotka olette ahdistetut, sanoo H?n, ja min? tahdon ottaa ikeenne hartioilleni."

"Ohoi, mestari Olavi", huokasi mies, "mit?p? minulla olisi tuotavaa. Tavaraa ja kultaa ei minulla ole ja syd?meni riippuu kiinni t?ss? syntisess? maailmassa. He kyll? rukoilevat puolestani, harmaaveljekset n?et, sen tied?n, ja joka kerta, kun kuulen heid?n laulavan kultakoristeisessa kuorissaan, nauran min?. Hahaha, he el?v?t herkullisesti laulaessaan sieluni puolesta, ja min? kuolen n?lk??n... Tuolla ulkona taasen saarnataan vapaudesta ja kaikkien yhdenvertaisuudesta ja ett? rikkaiden on jaettava omaisuutensa ja ettei mit??n k?yhi? saa olla olemassa... Hahaha, minun henkeni ei voi k?sitt?? yht? eik? toista."

H?n vaikeni yht?kki?, ik??nkuin olisi sanonut liian paljon mielest??n. H?nen silm?ns? saivat j?lleen ilmeett?myytens?, ja puolihassu hymyily n?ytt?ytyi j?lleen h?nen huulillaan. H?n nousi pystyyn ja tahtoi vet?yty? pois. Mutta Olavi laski k?tens? h?nen olalleen.

"Jos ymm?rr?n sinua oikein, ovat tiesi samat kuin niiden, jotka t?n? p?iv?n? saastuttivat Herran temppelin, ja silloin on sinun seurattava minua... Tahdon nyt menn? heid?n luoksensa, ja sin? saat kuulla minun sanani, ja sitte tahdon puhutella sinua. Usko minua, kukaan ei ole langennut niin syv?lle, ettei voisi nousta Jumalan avulla."

"Mihin tahdotte menn??" kysyi mies.

"Melchior Rinkin luo!" vastasi Olavi.

"Melchiorin luo!" ?nkytti mies. "Ja miss? aiotte tavata h?net?"

"Eik? h?n nyt saarnaa pyh?n Yrj?n?n kappelissa?"

Miehen hymyilyyn tuli t?m?n kysymyksen johdosta sek? ep?ilyn ett? varmuuden ilme. H?n n?ytti harkitsevan, oliko h?nen vastattava vai ei, mutta sitte tuli h?n heitt?neeksi katseen Kristinaan, joka viel? seisoi alttariporrasten yl?p??ss?, ja h?n sanoi vakuuttavalla ??nell?:

"Saarnaako Melchior nyt, en tied?, mutta sen tied?n, ett? h?n ja Knipperdollink neuvottelevat tulevana y?n? kesken??n siit?, mit? huomenna on tapahtuva! Knipperdollinkin huuto hetkinen sitte miehille t??ll? sis?ll? ... se huudettiin, luullakseni, jotta saataisiin heid?t t??lt? pois."

"Ja mit? on sitte huomenna tapahtuva?"

"Mist?s min? tied?n?... Kentiesi samaa mit? t?n??nkin..."

Olavi katsoi ter?v?sti mieheen, mutta t?m?n katse oli tutkimaton, ja hymyilyn johdosta h?nen suunsa ymp?rill? ei oikein tiennyt puhuiko h?n tosia vai satuja. Jollei vanhus olisi tuontuostakin heitt?nyt katsettaan Kristinaan, jolloin siin? aina ilmeni l?mp?, joka ei n?ytt?nyt j?tt?v?n tilaa millek??n kaksimielisyydelle h?nen sielussaan, niin olisi Olavi todenn?k?isesti pit?nyt h?nen puhettaan joutavana l?rp?ttelyn? ja siit? v?h?t v?litt?nyt. Mutta se ihmeellinen muutos, joka h?nen kasvoissaan tapahtui, kun h?n kiinnitti silm?ns? Kristinaan, ei voinut olla kiinnitt?m?tt? Olavin tarkkaavaisuutta, ja h?n kysyi sent?hden:

"Tunnetko neitsyen tuolla alttarin luona?"

"Tunnenko... Mit? sanotte, mestari Olavi! Tunnenko h?net... Jumala minua armahtakoon, kuinka h?net tuntisin?"

"Mutta n?ytt?? kuitenkin, ik??nkuin..."

"Min? miesparka ... ei, ei, mestari Olavi ... tunnen tuskin itseni, viel? v?hemm?n muita, ja kaikista v?himm?n ket??n nuorta neitsytt? ... ei, ei!"

Mies keskeytti Olavin tiedustelut er??nlaisella innolla, ja kun h?n viel? luki ep?ilyst? t?m?n silmiss?, alkoi h?n hajanaisen puheen, joka siin? m??rin esti kaikki enemm?t kyselyt samaan suuntaan, ett? Olavi katsoi h?nen jossakin m??rin kadottaneen ymm?rryksens?.

"Hyv?, hyv?", sanoi h?n. "Ei olekaan syyt? luulla, ett? h?net tuntisit. Mutta nyt on sinun seurattava minua Norrmalmiin ja Melchior Rinkin luo tai jonkun muun, joka saarnaa h?nen vapaudenoppejaan."

"Niit? on paljon niit?, mestari Olavi! Mutta jos tahdotte vastata yksinkertaisen miehen kysymykseen, niin sanokaa minulle, mik? ero on sen vapauden v?lill?, jota te itse saarnaatte, ja sen, jota Melchior Rink opettaa? Vanhan kirkon kukistamisesta, siit? te puhutte molemmat, siit? olette siis yht? mielt?. Pyhimykset, luostarit, munkit ja nunnat ja kaikki hyvin sy?tetyt p??papit, ne julistatte molemmat antikristuksen apulaisiksi! Vapautta saarnaatte my?s molemmat, kuinka yksinkertainen voi tiet??, kumpi teist? on oikeassa?"

Olavi katsoi kummastuneena puhujaan, joka osotti ter?v?p?isyytt? paljo enemm?n kuin h?nelt? olisi voinut odottaa, ja t?m? kysymys oli kauvan ollut h?nen omienkin ajatustensa esineen?. H?nest? oli sent?hden kysymys aivan luonnollinen, vaikkei h?n tosin sit? odottanut t?m?n mit?tt?m?n miehen huulilta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet