Read Ebook: Poems by Maeterlinck Maurice Miall Bernard Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 307 lines and 14764 words, and 7 pages

JETTER. Kunpa meid?n olis' suotu saada h?net hallitsijaksi t?m?n Margareeta Parmalattaren sijaan!

SOEST. El? sano niin! Totuus ennen kaikkea! Min' en k?rsi Margareetaa moitittavan. Nyt on minun vuoroni. El?k??n armollinen rouva!

SOEST. ihan totta! Erinomaisia naisia on siin? suvussa. El?k??n hallitsijatar!

JETTER. Viisas on h?n, sek? maltillinen kaikessa, mit? h?n tekee. Jos h?n ei vet?isi niin sitke?sti yht? k?ytt? niiden mustanuttuisten kanssa! H?n my?s on osap?? siihen, ett? on saatu nelj?toista uutta piispanhippaa t?h?n maahan. Mit? varten ne sitten ovat? Eik?h?n sit?, ett? muukalaisia voidaan sukelluttaa niihin parhaimpiin paikkoihin, joihin ennen valittiin apotteja tuomiokapituleista? Ja meid?n pit?? muka uskoa, ett? tuota temppua kaipaa uskonto. Johan uskottiin! Piispaa kolminen oli meille ihan kylliksi. Silloin k?vikin asia rehellist? ja s??llist? tiet?. Nyt t?ytyy jokaisen olla olevinaan v?ltt?m?t?n. Ja siit? juontuu joka silm?nr?p?ys rettel?t? ja riitaa. Ja kuta enemm?n t?t? juttua puohdetaan ja seulotaan, sen kehnommaks' se ?ityy.

SOEST. Kuninkaan tahto siin? tapahtui, tied?n m?. Hallitsijatar ei voi siin? ottaa, ei antaa.

JETTER. Niinp? t?st? puoleen emme saa, kuulen ma, laulaa niit? uusia virsi?; niiss? tosiaan on hyvin somasti sovitettu loppusointu ja erinomaisen ylent?v? nuotti. Niit? n?et emme saa laulaa; vaan rumia lauluja niin paljon kuin tahdomme. Ja miksi? Uusissa mukamas on kerettil?isyytt?, sanotaan, ja mit? kaikkea, ties Jumala. Mut olen min? sent??n niit?kin laulanut; se on nyt jotain uuden uutta, enk? min? ole keksinyt niiss? niin h?lyn-p?ly?.

BUYCK. Min? huolisin h?nelt? kysy?! Meill?, t?ss? maakunnassa lauletaan mit? tahdotaan siit? syin, ett? kreivi Egmont on meill? maaherrana; h?n ei moisista v?lit?. Gentiss?, Yperniss?, kautta koko Flanderin laulaa niit?, ken haluaa. Eih?n mik??n liene juuri viattomampaa kuin hengellisen virren veisuu? Vai mit?, taatto?

RUYSUM. Hyv?inen aika! Seh?n on jumalanpalvelusta, sielunylennyst?.

JETTER. Vaan ne sanovat, ett? se ei ole oikean tavan, ei heid?n tapansa mukaista. Ja vaarallista niiden veisuu on ainakin, niinp' annetaan hyv?ll? j??d? sen sikseen. Inkvisitsion palvelijat hiipiv?t ymp?rill? v?ijym?ss?; moni kunniallinen mies on joutunut jo onnettomaksi. Puuttui viel? omantunnon orjuutta! Kun min' en tehd? saa, mit? huolin, tokihan voisivat edes antaa minun ajatella ja laulaa mit? tahdon.

SOEST. Tuo inkvisitsio, ei se ota noustakseen t??ll?. Meill' ei ole hispanialaisten luomus, jotta annettaisiin omiatuntojamme orjuuttaa. Ja aatelisto saakin jo ajoissa tuon turman siipi? supistaa.

JETTER. Se on kyll? siivoa. Jos niiden miekkosien p??h?n pist?? rynn?t? minun huoneeseeni, kun min? askare ??ress? istun ja hyr?ilen parhaallaan jotakin franskalaista virtt?, ajattelematta siin? tuon kummempaa, hyv?? tai pahaa; nyreksin ilman aikojaan, kun se korvassa tuntuu s?veltyv?n, -- niin tuota pikaa olen kerettil?inen sek? niit? nimi?ni saan ry?mi? putkaan. Tai l?hden k?ym??n v?h?n maalla ja herke?n siell? jonkun v?kijoukon luo seisomaan, joka on kuuntelemassa uutta saarnaajaa, er?st? niit? Saksanmaalta tulleita, -- niin kohta tuossa paikassa olen nimitt?in kapinoitsija, sek? p??kopilla on vaara tarjona. Olettenko milloin kuullut jonkun heist? saarnaavan?

SOEST. Kelpo v?ke?! Nykyisin kuulin min? er??n taivasalla puhuvan tuhansille ihmisille. Se oli ytimelleen eri ev?st? kuin mit? meik?l?iset saarnastuolista paasaavat ja paasaavat ja ihmisi? latinan p?tkiin juututtavat. T?m? puhui suunsa puhtaaksi; h?n sanoi, mitenk? he meit? t?h?n saakka ovat nen?st? vet?neet, pit?neet meit? vaan pimeyteemme pinttym?ss?, ja mitenk? me siet?isimme enemm?n valistusta. -- Ja puhuissansa h?n todisti joka ainoan nopan raamatusta k?sin, jos uskoa tahdotte.

JETTER. Silloinpa siin? toki on jotain. Tuotahan min' olen itse aina sanonut ja senp? t?hden olen pohjustanut asiaa. Min' olen kauvan sit? pitkin p??t?ni pit?nyt.

BUYCK. Niiden j?ljess? juokseekin kaikki kansa.

SOEST. Sen min? uskon, kun saadaan jotakin hyv?? kuulla ynn? jotakin uutta.

JETTER. Ja ent?p? sitten? Voihan antaa itse kunkin saarnata tavallaan.

BUYCK. Kippis, hyv?t herrat! Tarinassa unhotatte viinin ja Oranialaisen.

JETTER. H?n ei jouda unhottumaan meilt?. Se on kerrassa oikea muuri; jo kun h?nt? ajattelee vaan, kohta tuntuu, ett? h?nen takanaan voisi piill?, eik? pirukaan saisi sielt? ilmi. El?k??n Vilhelm Oranialainen, el?k??n!

Some have been set on ancient drifts of snow, And some on pools of rain long fallen. I hear them keeping Carnival on a Sabbath in time of famine; I see an ambulance in the midst of the fields of harvest, And all the king's daughters, on a day of fast, Are wandering through the meadows!

Mark more especially those on the horizon! Carefully they cover the tempests of long ago. Somewhere, I think, you will see a great armada, sailing across a swamp! And there the brooding swans have hatched a nest of crows! And a maiden is watering the heath with steaming water, A troop of little girls is watching the hermit in his cell, And I see my sisters asleep in the depth of a poisonous cavern!

Wait until the moonlight, wait until the winter Shall cover these domes of crystal set amid ice and snow!

THE HUMBLE OFFERING

I bring my piteous work, in form Like the dreaming of a corse, And the moon illumes the storm O'er the creatures of remorse.

There the purple snakes of dream Writhing twine till sleep be done; Crowned with swords, my longings gleam; Lions are whelmed in the sun,

Lilies in waters desolate, Clenched hands that may not move, And the ruddy stems of hate, Bearing verdant woes of love--

Lord, pity our mortal speech! O that my prayers, morose and dim, With the dishevelled moon may reach And reap the night to the world's rim

THE HEART'S FOLIAGE

Neath the azure crystal bell Of my listless melancholy All my formless sorrows wholly Sink to rest, and all is well;

Symbols all, the plans entwine: Water lilies, flowers of pleasure, Palms desirous, slow with leisure, Frigid mosses, pliant bine.

'Mid them all a lily only, Pale and fragile and unbending, Imperceptibly ascending In that place of leafage lonely,

Like a moon the prisoned air Fills with glimmering light wherethro' Rises to the crystal blue, White and mystical, its prayer.

THE FEVERED SOUL

The dark brings visions to mine eyes: Thro' my desires they seek their goal. O nights within the humid soul, O heart to dreams that open lies!

With azure reveries I bedew The roses of attempts undone; My lashes close the gates upon The longings that will ne'er come true.

My pallid indolent fingers plant Ever in vain, at close of day, The emerald bells of hope that lay Over the purple leaves of want.

Helpless, my soul beholds with dread The bitter musings of my lips, Amid the crowding lily-tips: O that this wavering heart were dead

THE SOUL

My soul! O, my soul, verily too closely sheltered! And the flocks of my desires, imprisoned in a house of glass! Waiting until the tempest break upon the meadows!

Come first of all to these, so sick and fragile: From these a strange effluvium rises. And lo, it seems I am with my mother, Crossing a field of battle. They are burying a brother-in-arms at noon, While the sentinels are snatching a meal.

Now let us go to the feeblest: These are covered with a strange sweat. Here is an ailing bride, And an act of treachery done upon a Sabbath, And little children in prison, And yonder, yonder through the mist, Do I see there a woman dying at the door of a kitchen, Or a Sister of Charity, shelling peas at the bedside of a dying patient?

Last of all let us go to the saddest: O, my lips are pressed by the kisses of a wounded man!

In the castles of my soul this summer all the chatelaines have died of hunger!

Now it is twilight on the morning of a day of festival! I catch a glimpse of sheep along the quays, And there is a sail by the windows of the hospital.

The road is long from my heart to my soul, And all the sentinels have died at their posts! One day there was a poor little festival in the suburbs of my soul! They were mowing the hemlock there one Sunday morning, And all the maiden women of the convent were watching the passing vessels, On the canal, one sunny fast-day. But the swans were ailing, in the shadow of the rotting bridge. They were lopping the trees about the prison, They were bringing remedies, on an afternoon of June, And on every hand there were sick folk feasting!

Alas, my soul,

And alas, the sadness of all these things!

LASSITUDE

THE WEARY HUNTING

My soul is sick, in an evil mood; Stricken with many a lack it lies, Stricken with silence, and mine eyes Illume it with their lassitude.

Arrested visions of the chase Obsess me; memory whips them on; The sleuth-hounds of Desire are gone On fading scents--a weary race.

In misty woods the hunt is met; The questing packs of dreams depart; Toward the white stags of falsehood dart The jaundiced arrows of Regret.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet