Read Ebook: Kirkkopuheet by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 125 lines and 10927 words, and 3 pages

Antakoot minulle anteeksi kaikki ne, jotka pit?v?t t?t? vapaata menettely?ni rikoksena. Itse en sit? siksi tunnusta. Olen tosin tavallinen syntinen ihminen, "joka synniss? sek? siinnyt ett? syntynyt olen ja sittenkin kaikkena elinaikanani syntist? el?m?? pit?nyt", mutta voiko kukaan olla kauniimpi katsella kuin tavallinen syntinen ihminen, joka koettaa t?ytt?? meid?n yhteisen Is?mme tahtoa? Ja voiko mik??n paikka olla liian pyh? h?nen jalkansa astua?

T??ll? saarnattiin ?sken siit? vapaudesta, joka on alkanut n?iden seinien ulkopuolella. Todellakin, tuolla ulkona sanotaan vapauden alkaneen. Siell? ovat vihollisina vastakkain seisoneet sotajoukot, sotamiehet, tehneet veljistymisliittoja kesken??n. Valot ovat tosin vaihdelleet varjojen kanssa: alaluokka asestuu, yl?luokka on kohta aseista riisuttu. Mik? "vapaus" siit? syntyy, en tied?.

Mit? merkitsee vapaus kirkossa? Sit?k? ett? saamme syljeskell? sen permannolle? Sit?k? ett? saamme huutaa ja r?yh?t? t??ll?? Sit?k?, ett? meill? on t??ll? valta pit?? kiihotuspuheita ja liehutella punaisia lippuja?

Ei. Vapaus kirkossa merkitsee, ett? t??ll? on valta puhua jokaisen, joka tuntee puhuvansa meid?n yhteisen is?mme nimess?. Niit? on paljon kansan seassa ihmisi?, jotka ovat el?m?ss??n toteuttaneet korkeita veljeyden ihanteita ja joilla on jotain sanottavaa Jumalalta ihmisille. ?lk??t t?st?l?hin vuokrahuoneissa puhuko, vaan sanokoot sanottavansa kansan rakentamissa kirkoissa. Kivi kivelt? on kansan k?si muurannut n?it? seini?, kohottaen ne korkeiksi temppeleiksi, ja pit?? niit? kaikkein pyhimp?n?ns?. Ei t?m? kirkko ole mit??n yksityisomaisuutta, ei se siis liioin ole seurakuntain omaisuutta, vaan se on yleinen omaisuus, kirkot ovat kaikkien eik? kenenk??n.

Tarvitaanko kuulla nykyaikaan niiden ??ni?, jotka vapaina, palkattomina, vain sis?isen kutsumuksen pakoittamina puhuisivat ihmisille? Tarvitaan. Aika on tulossa, jolloin kaikki n?kyv?iset hallitsijat ja hallitukset lakkaavat olemasta. Silloin voi johtona olla vain ihmisten totuudentieto. Ei ihminen el? ainoastaan leiv?st?, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l?htee. Ja jumalan sana ei voi kuulua muuten kuin vapaan ja palkattoman suusta. Vapautukoot siis Suomen kirkot niiden k?ytett?viksi, joilla on sanottavaa jumalalta ihmisille. Kansa on siit? el?v?.

Minulla olisi viel? paljon sanottavaa, mutta osaksi on t??ll? jo paljon puhuttu ennen minua, osaksi on ehk? hyv?kin etten sano liian paljon yhtaikaa. Tahdon puhua vastakin, Johanneksen kirkossa, t??ll?k?, en tied?, -- minne vain halutaan minua. Ja jos on muitakin, joilla on samanlainen kutsumus, niin menk??t ensin vaikka pappilaan kysym??n tilaisuutta ja vuoroa. Mutta jos siell? kiellet??n, niin tulkoot minulta tiedustamaan, min? osoitan ajan ja paikan.

Mill? vallalla min? t?mm?ist? puhun ja teen? Vastaan ennen kuin olette kysyneetk??n: sill? vallalla mink? Jumala antaa ihmiselle. Sit? valtaa ei yksik??n toinen ihminen voi h?nelt? riist??.

Nyt l?htek??mme hiljaa t?st? kirkosta. Ehk? on hyv? koota ovella pieni kolehti maksuksi siit? l?mmityksest?, joka on meid?nkin osallemme tullut, ja my?s sen tomun lakaisemiseksi, joka on ehk? jaloistamme j??nyt.

Sanon viel?kin: ?lk??n t?m?n kirkon nimi en?? olko Nikolainkirkko, vaan olkoon se -- Vapauden kirkko.

PUHE JOHANNEKSEN KIRKOSSA

Toukokuun 13 p. 1917.

T?st? saarnastuolista alotetaan saarna tavallisesti Is?meid?nrukouksella, ja min?kin mielell?ni sen tekisin, ellen pelk?isi ett? nuo jokaisen ulkoa oppimat sanat nyt niinkuin aina ennenkin kajahtavat ontoilta, k?sitt?m?tt?milt?, hajanaisilta kuulijan korvaan.

Rukous "anna meille t?n?p?iv?n? meid?n jokap?iv?inen leip?mme" edellytt?? siis sellaisen henkisen voimainponnistuksen, jolla rukoilija vahvistaa itsess??n uskoa, ettei h?nen tarvitse huolehtia huomisesta, jos h?n t?n??n tekee teht?v?ns? veljeyden hyv?ksi. T?m?kin rukous on siis vain uskon vahvistamista rukoilijassa:

Seuraa sitten:

Onko t?st? sitomisesta muuta p??sy? kuin vankilain avaaminen, sanokaa se minulle.

Olkoon t?m? my?skin mainittu vain esimerkkin? siit?, miten syv?lle Is?meid?n-rukous koskee yhteiskunnallisenkin el?m?n ytimiin.

Jokaiseen yksil??n n?hden on t?m?n rukouksen osan merkitys aina sama: ellemme t?ydellisesti anna anteeksi veljillemme, emme voi rukoilla mit??n Jumalaa, sill? Is? voi olla vain veljien Jumala.

Ja nyt tulemme ls?meid?n-rukouksen viimeiseen osaan:

Mutta t?m? rajattoman vapauden tilanne synnytt?? kiusauksen. Pahahenki vei Jeesuksen korkealle vuorelle: Sin? olet toistaiseksi ainoa, sanoi pahahenki, joka ymm?rr?t mik? valta ihmisell? oikeastaan on, tuossa ovat edess?si kaikki n?kyv?iset valtakunnat, rupea niiden hallitsijaksi, min? annan sinulle aseellisen voiman, joka toteuttaa tahtoasi ja yll?pit?? kunniaasi. Mutta Jeesus voitti kiusauksen ja sanoi: Jumala on ihmisten ainoa hallitsija, Jumalaa pit?? siis minunkin kumartaman ja H?nt? ainoata palveleman. -- T?m?n saman kiusauksen voittamista rukoilee Jeesus jokap?iv? sanoilla: is?, ?l? johdata meit? kiusaukseen, vaan p??st? meit? pahasia, sill? vain Sinun on valtakunta, Sinun voima ja Sinun kunnia iankaikkisesti.

Valtaan pyrkiminen on tietysti veljeyden aatteelle jotakin perin vastaista, sill? valtahan tarkoittaa ihmistahdon alistamista toisen ihmistahdon alaiseksi, silloin kun ihmisen olisi tarkoitus olla vain Is?n tahdon alaisena. Niin voimakkaasti kuin Jeesus siis kielt??kin kumartamasta n?kyv?isi? hallitsijoita, yht? ratkaisevasti h?n kielt?? itselt??n oikeuden ruveta toisten hallitsijaksi. Valtaan pyrkiminen, toisten hallitsijaksi tekeytyminen on ihmisen helmasynti. Ei mik??n niin turmele ihmist? kuin valta eik? mik??n tuota niin suuria onnettomuuksia veljesvapaudelle kuin valtaan pyrkiminen. Jos valta olisi Jumalan tahdon mukaista, niin ei se turmelisi ihmist?. Senp? vuoksi veljeys onkin mahdoton n?kyv?isten hallitsijain valtakunnassa, ett? valta turmelee ihmisen. Jo viikon tai pari vallassa oltuaan h?n on niin turmeltunut, ettei veljeyden valtakuntaan kelpaa. Eik? mik??n ole niin vaikeata ihmiselle kuin juuri vallasta luopuminen, kun sen kerran on saavuttanut. Valtaan pyrkiminen on veljeyteen pyrkimisen jyrkin vastakohta. Valtaa voi k?siss??n pysytt?? ??rimm?isesti ainoastaan toisten ihmisten v?kivoimaan nojautuen, toisten ihmisten v?kivoimaan ja heid?n antamaansa erikoiskunniaan. T?st? vallasta, voimasta ja kunniasta Jeesus kokonaan luopuu. H?n luopuu vallasta siihen m??r??n, ettei salli itselleen edes puolustautua v?kivoimaa vastaan, vaan sanoo, ett? jos joku ly? sinua korvalle, niin k??nn? h?nelle toinenkin poskesi. H?n menee t?ss? pahan vastustamattomuudessaan niin pitk?lle, ettei vastusta edes niit? jotka tulevat h?nt? vangitsemaan, sylkem??n h?nen kasvoihinsa, raastamaan oikeuksien eteen ja vihdoin puhkaisemaan h?nen k?tens? rautanauloilla ja ripustamaan alastomana ristinpuulle kaiken kansan pilkattavaksi.

Jeesuksen k?yt?ksess? n?emme siis kaksi vastakkaista s??nt??, toinen on ylpeyden s??nt?: ?l? tottele n?kym?tt?m?n Is?mme rinnalla mit??n n?kyv?ist? valtamiest?, ja t?m? s??nt? tekee ihmisen t?ysvapaaksi veljesvaltakunnan kansalaiseksi. Toinen on n?yryyden s??nt?: luovu kaikesta v?kivallasta siihen m??r??n, ettet vastusta edes sit? joka on paha, ja t?m? s??nt? tekee ihmisen yhdeksi Is?n kanssa. N?m?t kaksi s??nt?? ovat kuin ihmisen kaksi silm??: silmi? on kaksi, mutta ne n?kev?t yht?.

N?in siis Is?meid?n-rukouksen viimeinenkin osa tarkoittaa vain veljeyden valtakunnan luomista, sis?lt?en rukoilijan voimainponnistuksen kaikesta semmoisesta luopumiseksi, joka veljeytt? est??. ?l? johdata meit? vallan kiusaukseen, vaan p??st? meit? ulkonaisen voiman ja ulkonaisen kunnian pahasta, sill? vain Sinun on valta, voima ja kunnia ijankaikkisesti.

N?emme siis, ett? koko Is?meid?n-rukous alusta loppuun on rukousta veljeyden rakentumiseen maan p??ll?, sen iankaikkisessa nykyisyydess?:

Tai niinkuin rukous kuuluu ilman selitt?vi? lis?yksi?: Is? meid?n, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. L?hestyk??n Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaissa. Anna meille t?n?p?iv?n? meid?n jokap?iv?inen leip?mme. Ja anna meille meid?n syntimme anteeksi niinkuin mekin meid?n velvollisillemme anteeksi annamme. ?l?k? johdata meit? kiusaukseen, vaan p??st? meit? pahasia, sill? Sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti, amen.

PUHE KALLION KIRKOSSA.

Toukokuun 20 p. 1917.

Tahtoisin rauhoittaa t?m?n myrskyn, joka on noussut teid?n ja minunkin mieless?ni. Uskoni voimalla tahtoisin saada aallot asettumaan, laineet laskeutumaan. Paistakoon p?iv? j?lleen siliytyvien maininkien harjoilla. Tyyntyk??n mielenne niinkuin meri, joka taivaita kuvastelee...

Sill? se aine, josta aijoin puhua, vaatii tyyntymyst?, hiljaisuutta. Se on vieno kuin aamutuuli, joka y?n j?lkeen hiljaa nuokuttaa laihoa. Se on kysymys, joka on v?ikkynyt viattomassa lapsuudessanne, -- joka on sittemminkin monasti noussut eteenne, pitkiksi ajoiksi j?lleen sammunut ja vihdoin ehk? vasta vanhuudessanne her?nnyt entist? voimakkaampana eloon.

Se on kysymys siit? mit? Jumala on.

Kuinka monella tavalla ihmiset vastaavatkaan t?h?n i?nikuiseen kysymykseen! Alkuasteella olevat kansat veist?v?t itsellens? puujumalan, jota sitten palvelevat pyhiss? paikoissa. Meid?n aikamme lapsi, jolle opetetaan jumaluutta, ei tarvitse en?? n?kyv?? kuvaa, vaan tyytyy pelkk??n kuvitteluun, ajatellen Jumalaa esimerkiksi partasuu ukoksi, joka istuu tuolla pilvien keskell?. Filosoofi vihdoin tunkeutuu tietoisuuden syvyyksiin, etsien sielt? niit? henkisi? voimia ja ominaisuuksia, joita voisi sanoa jumalallisiksi. H?n ei hae jumalaa lapsekkaasti katsomalla ulosp?in, vaan k??ntyy sis??ns?, omaan itseens?, hengen maailmoihin.

Niiden kehittyneempien m??ritelmien joukossa, jotka eritt?inkin ansaitsevat huomiotamme, on yksi muita t?rke?mpi. Se on se m??ritelm?, jonka mukaan Jumala on j?rki.

Mutta t?ss? kohtaa meit? heti m??ritelm?n heikkous. Voihan kyll? sanoa esimerkiksi jostakin ihmisest?: tuo mies on pelkk?? j?rke?. Mutta ainahan t?ytyy l?yty? itse mies, ennenkuin voi olla kysymys h?nen j?rjest??n. Samoin voi sanoa Jumalastakin: pit?? ensin olla jokin olemus, jumala, ennenkuin voi puhua h?nen j?rjest??n. Sill? j?rki on pelkk? ominaisuus, laatu, joka kuuluu jollekin. Ellemme tied? emmek? voi tuntea sit? olentoa, jolle t?m? kirkastettu j?rki ominaisuutena kuuluu, niin emme silti p??se pulasta sanomalla, ett? tuo olento on -- j?rki. Mik?s se itse olento on?

Sit? paitsi: j?rki, mik?li me tunnemme sen omana hengenvoimanamme ei ole suinkaan aina jumalallista. P?invastoin, me tunnemme sen useimmissa tapauksissa kaikkea muuta kuin jumalallisena tekij?n? el?m?ss?mme. Niinp? se keksii lentokoneita, joista on erinomaisen mukava heitt?? pommeja vihollisten lentokoneisiin ja kyliin ja kaupunkeihin. Se keksii langattoman s?hk?tyksen, jolla sotalaivat ilmaisevat toisilleen vihollisen olinpaikan. Se laatii nerokkaimmat upotusveneet, joilla saattaa merenpinnan alitse lenn?tt?? kahtia suurimmatkin laivat ja upottaa kymmeni? tuhansia merenpohjaan yhdell? iskulla. Se opettaa varkaalle miten tiirikka on niin valmistettava, ett? sill? aukaisee konstikkaimmankin lukon. Se keksii ja muotoihin pukee ne mutkallisimmat, viekkaimmat valheet, joilla me oikeutamme omat pahattekomme ja joilla me viettelemme ihmisi?. Se valehtelee meillekin itsellemme niin hienon hienosti, ett? vihdoin uskomme omia valeitamme. Ja t?m?k? j?rki olisi Jumala?

N?it? ep?johdonmukaisuuksia huomioon ottaen onkin t?m?n m??ritelm?n sijaan annettu toinen, joka vetoo tunteeseen, syd?meen, eik? j?rkeen.

On sanottu: Jumala on rakkaus.

Jumala on rakkaus, -- hyv? on, mutta taaskin syntyy kysymys, miten pelkk? ominaisuus, laatu, voi olla itse olemus. Tuo ihminen on pelkk?? rakkautta, Jumala on pelkk?? rakkautta, niin voi kyll? sanaleikin tavoin sanoa, mutta sittenkin j?? todeksi, ett? t?ytyy olla olemassa ensin itse ihminen tai Jumala, ennenkuin kumpikaan voi olla rakkaus.

Ja sit? paitsi: rakkaus, mik?li me sit? tunnemme omana hengenvoimanamme, ei sek??n, yht? v?h?n kuin j?rkemme, ole suinkaan aina jumalallista. P?invastoin, me tunnemme senkin useimmissa tapauksissa kaikkea muuta kuin jumalallisena tekij?n? el?m?ss?mme. Puhumattakaan suorastaan itserakkaudestamme, joka tuottaa niin paljon onnettomuutta muille ihmisille meid?n pyrkiess?mme rikkauteen, valtaan ja kunniaan, on muitakin ihmisi? kohtaan osoittamamme rakkaus useimmissa tapauksissa sangen tuhoisaa. Niinp? voimme rakkaudessa omaan ?itiimme kehitty? niin pitk?lle, ett? olemme valmiit tekem??n verisint? v??ryytt? joillekin muille mummoille. Tai suositellessamme omaa poikaamme johonkin tuloisaan paikkaan koetamme halventaa muita nuorukaisia, jotka sattuvat olemaan h?nen kilpailijoitaan, tai omia lapsiamme vaatettaaksemme niin ett? voivat kunnialla leikki? Esplanaadin hiekassa annamme muiden lasten k?yd? ryysyiss?. Tai rakastaessamme is?nmaatamme sodimme muiden is?nmaata vastaan, h?vit?mme sen viljelyksi?, tapamme sen parasta nuorisoa, her?t?mme itkua ja ep?toivoa koko sen v?est?ss?. Ja t?m?k? rakkaus olisi jumala! Ei. Ei Jumala ole rakkaus.

Jumala ei ole j?rki, erikseen otettuna. Eik? Jumala ole rakkauskaan, erikseen otettuna.

Vaan Jumala on j?rjen ja rakkauden yhtym?.

Miss? rakkaus kielt?? j?rjentoiminnalta rakkaudettomuutta ja miss? j?rki kielt?? rakkaudelta j?rjett?myytt?, siin? on Jumala. Miss? rakkaus sitoo j?rjen omaan palvelukseensa ja miss? j?rki sitoo rakkauden puolestaan j?rjen palvelukseen, siin? on Jumala. Miss? j?rki on tullut rakkauden alamaiseksi ja rakkaus j?rjen alamaiseksi, siin? on Jumala.

Rakkaus rukoilee j?rke?: J?rki, sin?, joka olet osannut keksi? upotusveneen, etk? voisi keksi? miten veljeys toteutuisi maan p??ll?? J?rki, keksi nyt semmoinen lentokone, jonka pelkk? ilmestyminen siniselle taivaalle saisi kaikki sotalentokoneet tippumaan maahan kuin talvik?rp?set kev?tauringon noustessa! Keksi yhteiskuntamuoto, jossa veljeys voisi toteutua! Keksi keino mill? pahat voitaisiin pit?? poissa hallituksesta ja miten hyv?t saataisiin heid?n tilalleen! Keksi miten saada aikaan ikuinen rauha, joka vapauttaisi meid?t sotien kauhuista ja puhdistaisi meid?t tulevien sukupolvien silmiss? siit? h?pe?st?, mihin olemme oman aikakautemme tahranneet! J?rki, miksi tahdot olla vain pahan palveluksessa! Mikset vihdoinkin tule jo rauhan ja rakkauden palvelukseen! J?rki, me emme kest? en??, ihmisarvomme tekee vararikon, me rukoilemme sinua syd?miemme palavimmalla rukouksella, auta, pelasta!

Ja j?rki, huomattuaan ett? rakkaudella taitaa vihdoinkin olla tosi mieless?, p??tt?? kuulla rakkauden rukoukset ja suostua sit? palvelemaan. Ihmeellisten ja konstikkaiden keksint?jen sijaan se kuitenkin vain alkaa sitoa vuorostaan rakkautta, sanoen:

Kuuleppas, sin? rakkaus sin? hellit tuota vanhaa ?iti?si, mutta etk? huomaa, ett? noilla toisilla mummoilla on samallaiset silm?t kuin sinunkin ?idill?si ja ett? sama lempeys loistaa heid?nkin kasvojensa rypyist?? Ja etk? tied? my?s, ett? sama kuu ja samat tutut t?hdet ja sama aurinkokin paistaa toistenkin is?nmaiden ylitse kuin vain sinun? Miksi siis puhut halveksien akoista ja ?mmist? ja miksi vihaat muukalaisia?

N?in sitoo j?rki rakkauden, ruvettuaan sen palvelukseen.

Ja vasta n?in syntyykin jotain kokonaista.

Eip? siis Jumalakaan voi olla j?rki erikseen tai rakkaus erikseen, vaan ainoastaan j?rjen ja rakkauden yhtym?.

Voipi nyt sanoa, ett? rakkaus ja j?rki kuitenkin yhtynein?kin ovat edelleen vain jonkun olennon ominaisuuksia eik? itse olento, ja ett? siis yh? j?? vastaamatta, mik? se olento itsess??n on, jonka ominaisuuksia rakkaus ja j?rki ovat.

T?m?n vuoksi onkin olemassa viel? kolmas m??ritelm?, jonka mukaan Jumala on -- el?m?.

Jos siis el?m?, sis?puolisesti katsottuna, on min?, niin Jumala on se min?, jossa rakkaus ja j?rki ovat yhtyneet niinkuin edell? sanoimme. N?in on meill? nyt my?skin se olento itse, jonka ominaisuuksia rakkaus ja j?rki voivat olla.

On. Ainakin entisyydess?. Esimerkiksi Jeesus Natsarealainen oli sellainen min?. Voi olla my?skin muita, esimerkiksi Budda, ja monet muut.

Se min?, jossa rakkaus ja j?rki ovat yhtyneet, on el?m?mme ainoa valo. Jeesus sanoi: min? olen maailman valkeus.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet