Read Ebook: Novelleja ja Kertomuksia III by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 538 lines and 23689 words, and 11 pages

ikomus l?ksytt?? oivalailla ?versti?, mutta h?n joutui aivan h?milleen, kun t?m? tuli h?nt? vastaan ojennetuin k?sin.

"Tervetuloa, vanha yst?v?! Min? olen teille suuressa kiitollisuuden velassa. Jokaisen palveluksen, mink? olette tehnyt tytt?relleni, sen olette tehnyt minulle. Saanko l?hett?? noutamaan matkas?kkinne, tahtonettehan viipy? meill? kuitenkin muutaman p?iv?n?"

?verstin rouva liittyi miehens? pyynt??n ja Anna otti pitemmitt? mutkitta vanhalta urkuin-soittajalta hatun ja kepin.

"H?nen t?ytyy j??d?", lausui h?n vakaasti.

"Johan te k??nn?tte asiat toisap?in, herra ?versti", muistutti vanhus; "min? olen kiitollisuuden velassa tytt?rellenne. Pyynn?st?nne kiit?n teit? n?yrimm?sti, mutta huomenna t?ytyy minun l?hte?. Minun t?ytyy v?ltt?m?tt? p??st? sunnuntaiksi kotiin ja muutenkin haluan takaisin pieneen ja pime??n vanhanpojan kammiooni; siell? vasta saatan oikein iloita matkastani."

Annan laittaessa kahvia p?yd?lle, kuvaili herra Fogelsang el?v?sti ja l?mpim?sti kaikki, mit? Anna oli k?rsinyt ja taistellut; h?nen tuskansa, h?nen ik?v?imisens?, miten k?rsiv?llisesti h?n oli kohdellut muuraajaa ja miten ahkerasti h?n oli pit?nyt huolen h?nen toimeen tulostansa.

"Eik?s rouva Klemme auttanut h?nt??" kysyi ?versti.

"Ei, h?n kyll? lainasi h?nelle huonekaluja, mutta min? tied?n, ett? niist? maksettiin vuokra, runsas vuokra sek? niist? ett? asunnosta."

?versti meni Annan luokse ruokasaliin ja otti h?nen syliins?.

"Oma tytt?reni, silm?ini ilo, minun ylpeyteni!"

Ja h?n kertoi h?nelle rahoista, jotka h?n oli uskonut rouva Klemmelle ja kysyi, mit? h?nen nyt piti niill? tekem?n; tuo pieni kavala nainen niit? ei todettakaan saa pit??.

Anna m??r?si tuon pienen summan Kristofferille ja h?nen Tiinalleen ja ?versti kirjoitti jo samana p?iv?n? rouva Klemmelle k?skien h?nen j?tt?? nuo nelj?sataa riikintaaleria nuorelle sep?ns?llille.

Prokuraatorin rouva vihastui hirmuisesti saatuaan kirjeen, puhui sit? ja t?t? t?rke?st? kiitt?m?tt?myydest? ja halusi hartaasti j?tt?? k?sketyn maksun suorittamatta; sit? h?n ei onneksi kuitenkaan rohjennut tehd? ja Kristofferi sai rahansa. Nuori sep?ns?lli tuli sanomattoman iloiseksi, eik? tuo ollutkaan aivan pieni p??oma taloutta alkaessa!

"Mutta eik? t?m? ole kuumain hiilten kokoamista p??mme p??lle!" muistutti h?n kuitenkin riemuitsevalle Tiinalle.

Oi, miten Anna tunsi itsens? onnelliseksi, kuu ?versti pyysi h?nen k?tt?ns? tuekseen, miten kuului suloiselta h?nen korviinsa, kun h?n kysyi: "mihin menet, lapseni? Tule pian takaisin!"

?versti oli sangen huolellinen h?nen terveytens? t?hden ja arka siit?, ett? h?n olisi tyytyv?inen.

"Sin? olet itkenyt", lausui h?n er??n? aamuna, kun Anna tuli puutarhasta, "mink? t?hden olet itkenyt?"

Anua hymyili ja koki hiipi? h?nen ohitsensa, mutta kun h?n tarttui h?nen k?teens?, hyrehtyi h?n taas itkem??n.

"Oi, enh?n saata pid?tt?? kyyneleit?ni! Kun olin poissa, oli mieleni kovin levoton; min? olin niin onneton ja ik?v?in niin syd?mellisesti sinua ja ?iti?, mutta nyt kun olen t??ll? taas ja minun on niin hyv? olla, en voi olla murehtien muistelematta pient? Klaaraa. Muistathan, is?, miten meill? oli kaikki yhteist? eik? ole t??ll? pienint?k??n paikkaa, mik? ei muistuttaisi minulle h?nt?. -- T?m? on kyll? pahasti, kun puhun teille n?in, mutta kun sin? kysyit minulta, niin t?ytyih?n minun vastata."

"Jumala siunatkoon sinua, rakas lapseni, jokaisen kyyneleesi t?hden!" lausui ?iti ja suuteli hell?sti h?nen otsaansa. "Mik??n ei kiinnit? sinua minun syd?meeni lujemmin, kuin juuri se, ett? suret Klaaran t?hden. Mutta me emme saa unhottaa sit?, ett? h?n pyysi meit? ilolla muistamaan h?nt?."

Syksy oli eritt?in kaunis ja ?verstin perhe teki l?hes joka p?iv? pienen matkustuksen. Anna osoitti siihen mieltymyst? is?n ja ?idin t?hden ja he taas tekiv?t sen h?nen t?htens?, ja niin kaikki kolme virkistyi ja voimistui. Kuitenkaan ei voida sanoa heid?n olleen onnellisia -- siksi oli Klaaran surullinen muisto aina liian tuore ja ep?tietoisuus Kustaan kohtalosta tuskallinen, -- mutta he iloitsivat toisistansa ja olivat kiitollisia Jumalalle. Toisinaan tuli ?versti kummallisen levottomaksi, juuri kuin jos h?n olisi tuntenut, ett? h?nell? on sangen paljon sovitettavana heille molemmille.

"Oi, miten olet ollut rakas vaimo minulle!" huokasi h?n toisinaan ?kkiarvaamatta; "ja miten monta murhetta min? olen ajattelemattomuudessani sinulle saattanut! Min? n?en nyt oman el?m?ni sellaisessa valossa, joka l?hes kauhistuttaa minua; mutta kuitenkin, Herra olkoon kiitetty siit?, ett? minun silm?ni aukenivat ennen, kuin se olisi liian my?h?ist?!"

Ja h?n, tuo entinen ylev? mies, pyysi Annaa lukemaan vertausta tuhlaaja-pojasta ja kadonneesta lampaasta ja h?n kumarsi p??ns? n?yr?ll? kiitollisuudella tuolle jumalalliselle lohdutukselle.

Jokaisena aamuna, postilaukun tuotua, seurasi hetkisen aikaa mielt? j?nnitt?v? hiljaisuus; sen j?ljest? kuului tuo syd?nt? s?rkev? lause: "ei mit??n tietoja!"

"Jos h?n olisi kuollut, saisimme me kuitenkin jonkun tiedon", lausui ?iti toisinaan. ?versti pudisti p??t?ns?.

"Miten voimme lohduttaa h?nt??" kysyi h?n Annalta. "H?nen tapansa ei ole toivoa niin lujasti eik? niin kest?v?isesti. Min? luulen, ett? h?n ei usko Kustaan kuolemaa ainoastaan sen t?hden, kun h?n tuntee itsens? voimattomaksi kest?m??n sit? murhetta. -- Viel?k? sin? toivot, lapseni?"

"En suuresti."

H?n olisi mieluummin sanonut: en ensink??n; h?n uskoi Kustaan kuolleen ja ajatteli h?nen ja Klaaran jo kohdanneen toisensa haudan tuolla puolella.

Ja talvi kului rauhallisesti ja s??nn?llisesti; iltah?m?r?ll? soitti Anna usein vanhuksille, toisinaan h?n lauloikin, mutta se tapahtui harvemmin; h?n ei ollut nyt iloisella mielell?, mik? h?nt? ennen ehdottomasti pakotti laulamaan.

?versti tuli sangen iloiseksi, kun Anna meni h?nen luokseen ja niin luottavaisena kuin ennenkin laski hienon k?tens? h?nen olkap??lleen pyyt?en h?nelt? yht? taikka toista. Eik? t?m? tapahtunutkaan aivan harvoin, sill? h?n oli alkanut pit?? huolta Klaaran k?yhist? ja tarvitsi siihen paljon rahaa, etenkin kun tuli kylm?t ilmat ja elatusaineet olivat kalliita. Ennen oli h?nt? huvittanut ?idin v?sym?t?n ahkeruus, kun h?n valmisteli pieni? nuttuja ja sukkia, nyt oli h?n oikein onnellinen saadessaan ottaa itse osaa ty?h?n ja moni paikkakunnan k?yh? siunasi h?nen hell?? ja auttavaista k?tt?ns? ja s??liv?ist? luonnettansa.

Toista vuotta Klaaran kuoleman j?lkeen istuivat he er??n? aamuna yhdess? neuloen ruokasalissa. Oli kylm? ja rankka huhtikuinen ilma; suuret rakeet rapisivat akkunan ruutuihin, taivas oli t?ynn? mustia pilvi? ja vaikka ilma oli kylm?, oli se kuitenkin niin synkk? ja raskas, ett? se ehdottomasti rasitti ja painoi mielt? sek? syd?nt?. Kun he olivat juoneet teet?, tuotiin postilaukku, miten ennenkin.

?iti istui akkunan ??ress? kumartuneena neulomuksensa ylitse; is? huokasi toivottomasti avatessaan laukkua. Anna katsahti samassa h?neen ja huomasi h?nen ?kki? muuttavan muotonsa ja k?tens? alkavan vavista. H?n oli kuitenkin vaiti ja pisti sanomalehtien v?liin suuren kirjeen, joka oli varustettu vieraalla p??llekirjoituksella.

"Eik? nytk??n mit??n?" kysyi ?verstin rouva luoden katseensa yl?s. ?versti pudisti p??t?ns?, nousi yl?s ja meni pois.

Tuo oli kauhea hetki; Anna oli melkein varma siit?, ett? kirje sis?lsi tiedon Kustaan kuolemasta ja h?n s??li sanomattomasti ?iti?, joka istui tuossa niin tyynen? ja vakavana, lempe?n ja hell?n n?k?isen?. Miten voi h?n lohduttaa h?nt?, ?iti raukka, ?iti raukka! -- Is? tuli -- nyt tulee ratkaiseva hetki!

Kun ?versti avasi oven, katsoivat molemmat h?nt? ja huudahtivat samaan ??neen:

"Kustaa el??!"

"Niin el??, Jumala olkoon kiitetty, h?n el??!"

Kirje oli sairashuoneen l??k?rilt?; nyt ei ollut en?? mit??n vaaraa, mutta sairasta ei viel? kuitenkaan voitu laskea pois. H?n oli j?tt?nyt kirjoittamisen siksi, kun h?n voi lausua asian varmaan.

Tuo oli hurmaava, autuaallinen hetki; he eiv?t huolineet ulkona raivoovasta rajuilmasta taikka oikeemmin sanoen, he eiv?t sit? huomanneet.

"Jos sin? olisit ollut poissa, Anna", sanoi ?versti, "mik? kaipaus olisikaan silloin ollut syd?mess?ni! Nyt on ilo t?ydellinen."

Anna hymyili ja suuteli h?nen k?tt?ns?, mutta ajatteli samassa, ett? h?nen ilonsa ei ollut kuitenkaan viel? t?ydellinen; h?n oli niin ihmeellisen levoton ja lausui ensi kerran itsekseen: kentiesi j??t tappiolle, ehk? h?n rakastaakin jotakuta toista!

"?iti", lausui h?n er??n kerran neuloessaan h?mm?stytt?v?n ahkeraan, "tiet??k? Kustaa minun l?hteneen pois kotoa."

"H?n sai sen tiet?? v?h?? ennen sairauttansa ja nuori laivan l??k?ri kertoi minulle h?nen taukoamatta hourailleen siit?. Paino on liian suuri, h?n n??ntyy, lausui h?n, houreissaan; tuo vanha mies on niin hirmuisen raskas; Klaara on kuollut eik? kukaan tahdo auttaa h?nt? paitsi min? enk? min? voi, min? olen kiedottu kahleisin, mutta min? tahdon ne murtaa. Kest? vaan lyhyt hetki, rakas neitoseni, min? tulen! Eik?s nuo olleet merkilliset sanat, Anna? Min? en ole tahtonut ennemmin puhua t?t? sinulle, pelj?ten saattavani sinun murheelliseksi, mutta nyt, kun h?n el?? ja tulee takaisin, luulen t?m?n huvittavan sinua, kun tied?t, miten suuresti h?n sinua rakastaa -- eik? niin?"

"Niin, ?iti"; neula lensi niin hirmuisen kiireesti yl?s ja alas, ett? ?versti tuli aivan k?rsim?tt?m?ksi.

"Heit? pois tuo ik?v? ty?", pyysi h?n, "ja tule t?nne luokseni; kukkaseni on viel? niin vaalea, mist? se tulee?"

"T?n??n t?ytyy sinun panna pois musta vaatteuksesi, lapseni", kuiskasi ?verstin rouva, "ja kampaa hiuksesi entiseen tapaasi; is? pit?? sen varmaankin hyv?n?."

Ja niin olikin. Anna n?ytti oikeen ihanalta valkeassa vaatteuksessaan ja vaikka h?n ei nyt ollutkaan niin kukoistava kuin ennen, oli h?ness? sen sijaan kuitenkin jotakin suloista, hempe?t?, puhdistettua, jota h?n ennen oli kaivannut.

Kahdeksan p?iv?n kuluttua tuli Kustaalta itselt? lyhyt kirje. ?versti luki sen ensin ja antoi sitten syd?mellisesti nauraen sen rouvallensa. H?nkin nauroi.

"Sin? et saakaan sit? lukea!" lausui h?n Annalle. "Tuota pahaa poikaa! Tuossa ei ole muuta, kuin soimauksia ja nuhteita alusta loppuun saakka; ja tuota kaikkea saamme k?rsi? sinun t?htesi, sin? paha lapsi! Kovia, arvottomia, tunnottomia -- niin, h?n todellakaan ei s??st? meit?!"

Ilo on paras l??k?ri ja senp? vaikutuksesta sai ?verstikin taasen entisen muotonsa. H?nen rouvansakin virkistyi j?lleen uuteen eloon; h?nen monivuotinen rukouksensa oli vihdoinkin tullut t?ytetyksi; t?ydellinen my?t?tuntoisuus ja sopusointu vallitsi nyt h?nen ja puolisonsa v?lill?.

He saattoivat varrota Kustaata joka p?iv? ja nyt tuli hyvin kiire perheelle; kaikkien tuli olla kes?kunnossa h?nen kotiin tullessaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet