Read Ebook: Novelleja ja Kertomuksia III by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 538 lines and 23689 words, and 11 pages

He saattoivat varrota Kustaata joka p?iv? ja nyt tuli hyvin kiire perheelle; kaikkien tuli olla kes?kunnossa h?nen kotiin tullessaan.

"T?n??n ripustetaan akkunain verhot", lausui ?verstin rouva leikiten, "huomenna h?n saa tulla."

Oli kaunis toukokuinen p?iv? v?h?? ennen helluntaita; y?ll? oli satanut ja kaikkialla alkoi nuori ruoho ilmesty?. ?versti antoi k?skyj? puutarhurille; h?nen rouvansa ja Anna katselivat vieress?.

"Puutarha saadaan valmiiksi vasta huomenna", lausui h?n hymyillen; "ennen ei saa Kustaa tulla."

Samassa kuului jokin rasahtavan k?yt?v?ll?. Anna tarttui h?mm?styneen? ?idin k?teen. ??ni kuului juuri samasta kulmasta, mist? Kustaa kadettina ollessaan vapaa-aikoina aina hypp?si aidan yli puutarhaan. Koira, joka siihen saakka oli levollisesti seurannut herraansa, pystytti ?kki? korvansa ja juoksi tiehens?.

"Sin? vanha, siev? poika, oivallinen kumppalini, viel?h?n tunnet minun!" kuului ??ni.

Tuo rakas ??ni kuului heille ja hetkisen kuluttua seisoi Kustaa itse solakkana, ruskettuneena, jotenkin laihana sairauden t?hden, mutta kuitenkin yht? rakkaine, tunnokkaine ja ilosta s?ihkyvine kasvoineen heid?n edess??n kuin ennenkin.

"Onhan oikein suloinen asia, ett? Anna on t??ll?", lausui h?n, "ja min? tuhmeliini kulutin koko eilisen p?iv?n h?nt? etsiess?ni. Tuo oli tuskastuttavan ik?v? kaupunki ja ihmiset, joiden kanssa puhuin, olivat niin vitkallisia ja puheesen kykenem?tt?mi?, ett? he eiv?t voineet vastata minun kysymyksiini eik? antaa minulle mit??n tietoja asiastani. Viimein kohtasin kuitenkin er??n kelpo veitikan, joka ihmeellisen tarkoin tiesi kaikki ja n?ytti tuntevan sinunkin sek? ulkoa ett? sis?lt?; h?nen todellakaan ei tarvinnut etsi? sanoja sinua ylist??kseen, niit? tuli itsell??n ik??n kuin virtana. -- Min? olin sis?ll? siin? pieness?, matalassa huoneessa, miss? sin? asuit; se tuntui minulle niin pyh?lt? kammiolta, olithan sin? taistellut ja k?rsinyt sen nelj?n sein?n sis?puolella ja osoittanut suurta palvelevaa rakkautta. -- Tuo vanha, ilke? rahjus oli siell? viel?, mutta h?n n?ytti niin masentuneelta ja valitti ja huokaili niin surkeasti, ett? minun vihani kokonaan lauhtui ja olin melkein valmis s??lim??n h?nt? siit?, kuu h?n kadotti sinun. Voitko antaa minulle anteeksi, is? ja sin?, oma ?itini, ett? minulla viimisin? aikoina oli suuri halu riidell? teid?n kanssanne? Ja kirje! Kun sin?, is?, katselet minua niin lempe?sti, koskee se kovasti minun omaantuntooni."

?iti otti kiinni h?nen toiseen k?teens? ja viittasi Annaa tarttumaan toiseen; ?versti k?vi per?ss?; h?n ei tahtonut silm?nr?p?yst?k??n olla katselematta poikaansa.

"Tahdotko tulla kanssani v?h?n ulos, Anna?" pyysi Kustaa iltap?iv?ll?. Anna nyyk?ytti p??t??n my?ntymyksen merkiksi, otti huivinsa ja l?hti.

"Jumala siunatkoon sinua, minun p?iv?n s?teeni!" kuiskasi is? heid?n ohitse menness?.

Oi, miten Annan syd?n sykki kiivaasti! H?n tiesi kyll?, mit? tuleva oli, mutta h?n ei ollut l?hesk??n niin h?mill??n, kuin h?n oli ennakolta ajatellut; olihan tuo niin suloista ja luonnollista yht'aikaa. H?n oli niin onnellinen ja niin kiitollinen Jumalalle.

Kustaa ei k?ytt?nyt pitki? puheita tunnustaakseen rakkautensa ja pyyt??kseen rakastettunsa k?tt? eik? Anna tarvinnut sanaakaan, h?n antoi vaan k?tens? h?nelle ja niin he palasivat takaisin vanhempain luokse.

Seuraavana p?iv?n? k?ydess??n Kustaan kanssa kirkkotarhaan kertoi Anna kaikki, mit? oli tapahtunut h?nen poissa ollessaan.

"Tuohan on ihmeellist?, miten erilailla asiat voidaan k?sitt??", muistutti Kustaa; "is?n kertomuksen mukaan et sin? likimainkaan ollut niin syyllinen, kuin juuri h?n itse. Saatat uskoa, ett? minulla oli monellaisia kummallisia ajatuksia kotimatkallani. Min? p??tin, ett? me heti menemme naimisiin ja otamme sitten sinun vanhan is?si luoksemme; vanhempaini kotiin emme olisi milloinkaan tulleet, heid?n olisi kuitenkin ensin tarvinnut pyyt??. Min? tunsin itseni oikein kovaksi is?lleni ja ylpeyteni, jonka olen h?nelt? perinyt, ei olisi milloinkaan antanut my?ten. N?eth?n, hell?, k?rsiv?llinen Annani, miten min? olen ollut oikein uppiniskainen enk? siis olisi ansainnut t?t? rajatonta onnea, mink? Jumala oli minulle s?ilytt?nyt t??ll? kotona. Oi Klaara raukka!" lis?si h?n. "Oi jospa h?nkin olisi nyt meid?n luonamme!"

He seisoivat Klaaran haudalla; tuo n?ytti niin rauhalliselta valkeine ristineen, tuoreine, yst?v?llisine kukkaseppeleineen. Anna puristi hiljaa Kustaan k?tt?; h?n ajatteli siskonsa unta. Ja aurinko paistoi kirkkaasti ja l?mpim?sti haudalle; linnut lauloivat riemuiten kev??n ilosta ja virkistyneest? el?m?st?.

TANSKALAINEN JA RUOTSALAINEN

Historiallis-Romantillinen kertomus Blekingest? v. 1564

Suom. Kauno

Nykyaikana terveellisen veden, oivallisen kylvyn ja ihanan maiseman t?hden kuuluisaksi tullut R?nneby ei ole, niinkuin nyt, ollut ainoastaan kauppala. Se kukoisti jo aikoja ennen, kuin Karlskrona ja Karlshamni ilmestyi. Se oli jo vuonna 1564 l??nin etevin kaupunki. Kaupunki silloin nimitettiin Rotnaby, sen joen mukaan, joka sill? seudullu Blekingen ihanampain laaksoin l?pi juoksee.

Yll?mainitun vuoden syyskuun ensi iltana n?htiin Rotnabyss?, Hannu N?rrum'in pajassa vilkkaasti ty?skennelt?v?n. Palkeiden keuhkot hengittiv?t puolta voimakkaammin, tuli ahjossa paloi kirkkaammin kuin koskaan ennen, moukarit ja vasarat liikkuivat sanomattomalla sukkeluudella. Kuitenkaan ei mestari itse ollut saapuvilla; olipa kokonaan matkalla Smoland'in rajoille. Ty? edistyi kuitenki; ensinn?ki kunnioitettavan is?nn?n t?hden ja toiseksi ty?skenneltiin maan puolustukseksi; valmistettiin, n?et, aseita.

Vasta mainitsimme, viety?mme lukian N?rrum'in verstaasen, jotta siell? ei olut mestari saapuvilla; mutta siell? silloin kaivattiin er?st? toistaki hetken t?rke?t? henkil??, jonka is?nn?n poissa ollessa piti olla ty?n johtajana, vanhaa Staffan Sepp??. H?n oli sielt? v?h?ksi aikaa poistunut. Se aika tuntui j?ljell? olevista tavallista pitemm?lt?. Jopa jokahinen odottain katsahti ovelle, josko ei h?nt? siin? jo n?kyisi.

Staffan ei kuitenkaan ollut kaukana. Kohta asuinhuoneen p??dyn takana, eli N?rrum'in talon sill? sivulla, joka oli kauempana verstaasta, seisoi h?n puuliiterin ovella keskustellen er??n henkil?n kanssa, joka oli varjouttunut niin, jotta sattumalta ohikulkevat eiv?t h?nt? voisi huomata. Mutta jos mainittu henkil? olisi p?iv?isaikaan k?tk?st??n n?ytt?ytynyt, olisi edess?mme ollut kookas 19-vuotias neitonen parilla sanomattoman kauniilla s?teilevill? silmill? ja ryhdill?, joka ilmoitti harvoin tavattavaa suloutta yksinkertaisen arvoisuuden yhteydess?. H?n oli my?ski Hannu N?rrum'in tyt?r, Ellen, kaupungin kaunein neitonen. H?n oli h?m?r?n aikana tullut kohtaamaan is?ns? vanhaa uskottua palveliaa ja nyt seisoi kokonaan t?rke??n ja aiottain vilkkaasenki kanssapuheesen antautuneena.

Luulet kai rakkausliiton nuoren ihanuuden ja kolme kertaa vanhemman miehen v?lill? saaneen sijaa? Ei mill??n muotoa. Vanha Staffan oli er??n merimies Jens'in set?, joka oli kotikaupungistaan l?htenyt merelle onneansa koettamaan. Siihen nuorukaiseen, enemmin kuin toisiin, joita oli n?hnyt, oli Ellen syvemmin mieltynyt. H?n tahtoi nyt saada sed?lt? tietoja, miss? Jens nyky??n oli jo joko h?nt? mahdollisesti pian oli kotia odotettavana.

"Miten mainitsin", sanoi Staffan, "niin luulen laivan pari p?iv?? sitten olleen matkalla Lyck?hon, josta se on kotoisin, mutta arvatenki on laivuri saanut tiet?? ruotsalaisten jo siell? olevan ja niin on h?n saanut, ymm?rr?n m?, hakea itselleen toista satamata."

"Mutta jos miss?ki nousevat maalle, voipi vihollinen olla heid?n vastassaan -- onhan siit? jo kahdeksan p?iv??, kun maalle nousivat", muistutti Ellen huolella.

"Kaiketi vaikeuksia on", my?nti Staffan, "mutta mit? Jens'iin tulee -- jos h?nen oikein tunnen -- ymm?rt?? h?n kyll? p??st? poies tielt?."

"Pelkuri h?n ei kyll? ole, sen tieh?n, enk? my?sk??n min?, ehk? tytt?si olen. Mutta h?n ei itse t?htens? pelk?isik??n, niin voipi h?n sit? tehd? jonkun toisen t?hden. Ja min?..."

"Sanomattomasti ilahuttaa minua osanottavaisuutenne nuoren veljenpoikani my?t?- ja vastoink?ymisiin. Eik?h?n kuitenki teid?n pit?isi heitt?? semmoiset ajatukset, koska on luultavaa, etteiv?t vanhempanne semmoisesta v?vynkaupasta mit??n tahdo tiet??. Rikkaan ja kunnioitetun asesep?n tyt?r ei sovi k?yh?lle ja v?h?p?t?iselle merimiehelle."

"Rikkaan asesep?n tyt?r ei ole mit??n itselleen ansainnut, vaan on yht? k?yh? kuin merimiehen poikaki. Koska taas h?n tahtoo minua ja min? h?nt?, niin tahdon my?ski aialle h?nen olla. Kumpiki olemme nuoret, jotta meill? on aikaa odottaa."

"?itinne, niinkauan kuin h?n el??, ei sit? koskaan my?nn?."

"?itini? Minulla ei ole ?iti?. ?idikseni nimitetty on ainoastaan ?itipuoli ja h?nt? en t?mm?isiss? asioissa v?h??k??n tottele -- en koskaan!"

"Sanoitko koskaan?" kuului et??mp?? r??kkyv? ??ni, josta kumpiki heti tunsi Hannu N?rrum'in nykyisen huonekunnian, laillisen -- ja useain arveluin mukaan pahankurisenki -- muori M?rtan. "Jaa, sen saat kyll? n?hd?, ett? olet totteleva, ja sen sek? nyt ett? eteenkip?in. Is?si on vasta matkalta tullut ja on t?ll? hetkell? herra Hoffman'in luona; heti on h?n kotona ja silloin saapi h?n kuulla mink?lainen tyt?r h?nell? on, sen lupaan min?. Istu nyt muuten kauniisti siin? siksi."

Sen sanottua, jona aikana muori M?rta oli saapunut puuhuoneen ovelle, l?i h?n ?kisti sen kiinni ja lukkosi. "Kas niin, t?m? saapi olla alkurangaistukseksi."

Sen j?ljest? oliki h?n jotaki maininnut Staffan sep?lleki, mutta h?n, muorin l?hestyess?, huomaamatta kiertotiet? palausi asepajaan. Siit? suuttuneena meni M?rta asuntohuoneesensa lujasti p??tt?en antaa selv? todistus, kuinka v?h?n h?nen n.s. uskottu palveliansa ansaitsi sit? suurta kunnioitusta, mink? oli is?nn?lt??n voittanut.

Nyt istui Ellen ik??nkuin lintu h?kiss? yksin??n ulkona.

Tunnin kuluttua mainitusta tapauksesta tuli pitk?, miellytt?v? henkil? merimiespuvussa Hannu N?rrum'in kartanolle. H?n seisahtui aukealle kent?lle asuintuvan sivulle, ik??nkuin kuuntelemaan taikka odottamaan jotakuta, jota oli p??tt?nyt kohdata. Hetken kuluttua, kun ei mik??n ihmisolento n?ytt?ytynyt ja k?rsimys alkoi enn?tt?? loppuunsa, lauloi h?n kirkkaalla vaikka hiljaisella ??nell? siihen aikaan yleisesti k?ytetty?, seuraavaa v?rssy?: Ja sikopaimen n?ki, kun pensastossa pitk?n?ns? oli: --

No-no-ni, no-no-ni, no-no-ni no. -- Kuinka m? kuninkaan tytt?ren saan? Didadelu, didadelu, didadeludei!

Lyhyen vaitiolon per?st? aikoi h?n jatkaa kun luuli kuulevansa nime?ns? lausuttavan, taitamatta kuitenkaan huomata, mist? se kutsuva ??ni todella tuli.

"Oliko se joku?" kysyi h?n matalalla ??nell?.

"Jens", kuuli h?n nyt selke?sti, melkein tutulla ??nell? mainittavan toiselta puolen kartanoa.

"Onko se Ellen?" kysyi h?n.

"Niin Jens, se olen min?."

"Miss? olet sin??"

"Puuhuoneessa. Tule t?nne!"

M?nt? ei tarvinnut kahdesti k?ske?. Muutaman silm?nr?p?yksen kuluttua oli h?n osoitetulla paikalla ja tahtoi avata huoneen ovea.

"Mit?, oletko suljettu sinne?" huusi h?n h?mm?styneen? n?hdess??n lukon. "Min? kohta murran auki sen."

"Ei, Jens, ?l? sit? tee, vaan sen sijaan mene katsomaan avainta, josko se riippuu tuvan oven oikealla puolella."

Jens teki niinkun k?skettiin, hiipien yht? huomaamattomasti huoneesen ja ulos, tuoden avaimen ik??nkuin voittosaaliina mukanaan. Siten tuli rakastettunsa vapahdetuksi.

"Me emme pys?hdy nyt t?nne", sanoi Ellen; "sill? jos ?itipuoleni n?kisi meid?t t??ll?, nousisi siit? hirmuinen el?m?. Lukitse sent?hden ovi ja vie avain paikalleen."

Jens'in onnistui, miten edellisell?ki kerralla, huomaamatta k?yd? huoneessa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet