Read Ebook: Maa kuuluu kaikille! Matkoiltani Laukon laulumailla by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 163 lines and 15895 words, and 4 pages

Er??n riihen ohi kulkiessamme pys?hytti minut uusi oppaani, avasi riihen oven ja sanoi kuiskaamalla aivan kuin viel?kin olisi poliisia vainunnut:

"T?ss? me olemme asuneet koko kes?n. Poliisit kulkivat joka p?iv? ohitse polkua my?ten, mutta meill? olivat riihen ovet teljettyin? ja olimme hiljaa. Pojat olivat vuoronper??n vahtimassa, toinen luukun suulla kuuntelemassa, toinen mets?st? merkki? antamassa."

"Miss?s ruokanne keititte?"

H?n vei minut v?h?n matkan p??h?n, miss? heill? oli pieni kivist? kyh?tty tulisija. Hiljainen paikka. Ymp?rill? olevien leppien lehvist? tippuu sadepisaroita, kivist? tuntuu viel? kostea noen haju, perheen istumasijat maassa, liikehtimiset, olemiset t?m?n nuotiopaikan ymp?rill? ik??nkuin viel? el?v?t, mutta varmaan ei en?? l?yt?isi mets?st? ainoatakaan kuivaa puun palasta, kun he t?nne ensi kerran kokoontuvat ateriaansa keitt?m??n.

Ja kuinka monta t?llaista tulisijaa min? matkoillani n?ink??n!

Kaikkialla n?in my?s viljavainioita, joita vieras, vastik??n torppiin muuttanut v?ki korjaili.

Kielell?ni py?ri kysymys, jota en sanonut ??neen:

"Olihan teit? sakotettu siit?, ett? olitte kylv?neet? Miksi ette sytytt?neet tuleentunutta viljaanne tuleen ennenkuin annoitte vieraan sit? korjata?"

Arvelen, ett? jossakin naapurimaassa tuskin vilja olisi joutunut rikkurien ja lakkopetturien saaliiksi. Mutta se on totta: siell? tuskin olisivat poliisitkaan saaneet kaikessa rauhassa pitkin kes?? kuljeskella yksin?isill? mets?poluilla patrullien toimissa, kenenk??n heit? h?tyytt?m?tt?, tuskin my?s olisivat kartanon herrat saaneet turvassa mets?stell? torppien mailla.

Oppaani seurassa metsi? kierrelty?mme aukenivat n?k?piirit ja edess?mme oli Tottij?rven kirkko. Siin? yhtyi meihin muuan toiselta puolelta tuleva lakkolainen. Kirkko oli sellainen tavallinen ruohokummulla sijaitseva, puna- ja keltamullalla sivelty maalaiskirkko erill??n seisovine tapulitornineen, kiviaitoineen ja hautausmaineen korkeiden vaahterain siimeksess?. Sanottakoon kirkoista yleens? mit? tahansa ei niist? erkane pois jokin l?mmin turvan tunne, jonka aina ehdottomastikin synnytt?v?t ihmisten yhtymist? varten rakennetut laitokset. Kartano helottaa iloisine v?rineen toisella puolella, toisella kiertelee maantie luikertelevan j?rven rantaa. Siin? kirkon l?hell? on my?s Tottij?rven iso, harmaa viljalainamakasiini, jonka ymp?rille nyt oli kokoontunut lakkolaisia ja kartanonv?ke?, joukossa my?s poliiseja, hopeainen merkki otsassa ja helamiekka vy?ll?. Ja kipe?sti se n?ky rep?si syd?nt? ?skeisen kirkkotunnelman j?lkeen. Ei miss??n tuollaiseen preussil?iseen pukuun puettu poliisi ole niin vastenmielinen n?hd? kuin honkien ja leppien viheri?ist? taustaa vasten.

Makasiinissa s?ilytettiin torpparien viljaa siemenvaroiksi. Lakkolaiset, joiden asia on hovioikeuden asteella ja siis viel? riidan alaisena, eiv?t aikoneet luovuttaa ilman takuuta avaimia kartanon is?nnille, jotka puolestaan olisivat tahtoneet jakaa makasiinin viljat siementarpeiksi uusille torppareilleen. L?hestyess?mme makasiinia pyysin sit? seurassani olevaa lakkolaista osottamaan minulle kartanon parooneja ja kun h?n sit? rupesi tekem??n huomasin h?nen mielens? olevan suuresti kuohuksissa. ??ni v?r?hteli ja k?si jolla h?n osotteli, vapisi.

Alkoi rankasti sataa, ja kaikki ihmiset, niin torpparit kuin paroonitkin ja poliisit hakivat suojaa samojen makasiinir?yst?iden alta.

Nuoret paronit, kartanon is?nn?n poikia joilla tietysti on toinen puoli sanomista sukutilan asioissa, tekiv?t hyvin miellytt?v?n vaikutuksen hienon ulkon?k?ns? ja ryhdikk??n k?yt?ksens? puolesta, -- perikuvia ritarilliseksi kasvatetuista ihmisist?, -- jotka ennen antavat henkens? kuin myyv?t kunniansa, -- joille toveruuden pett?minen on rikoksista pahin, -- jotka eiv?t mit??n niin kammo kuin urkkimista, ilmiantoja ja polvien notkistuksia esivallan edess?. Mik? kumma kohtalo saattoikaan heit? nyt vastoin luonnettaan, vastoin tunteitaan tekem??n yht? asiaa rikkurien ja matelijaluonteiden kanssa? Mik? kumma kohtalo erotti heit? juuri niist? alustalaisistaan, joiden luonteenominaisuus oli miehekkyys, toverillisuuden ja uskollisuuden kaikkialla ihailtu henki?

Ja niin nyt alkoi se lyhyt toimitus, jota varten makasiinin uusi johtokunta oli vanhan johtokunnan t?nne kuulutuksella haastattanut.

Uusi johtokunta vaati vanhalta makasiinin avaimia.

Lakkolaisten keskuudesta astui esiin vanhan johtokunnan puheenjohtaja ja ilmoitti syyt, joiden nojalla he, ollen h??detyt takuuta vasten eli asian ollessa viel? riidanalaisena, kielt?v?t uusilta tulokkailta viljalainaa ilman takuuta. H?n oli n?ht?v?sti t?ydellisesti vakuutettu siit?, ettei makasiinissa s?ilytetyn viljan kimppuun voi mitenk??n p??st? ilman sit? suurta avainta, joka h?nell? roikkui takinliepeen alta. Ja h?nest? n?ytti, ett? t?t? avainta ei h?nelt? pystytt?isi ottamaan v?hint?in ilman kuvern??rin p??t?st?. On sanottu, ett? suomalaisen rahvaan perisynti on k?r?j?iminen; mutta t?ss? voi yht? hyv?ll? syyll? puhua rahvaan tyhm?st? uskosta lain muotojen voimaan.

Kaksi kertaa vaadittiin avainta ja kaksi kertaa se kiellettiin. Sitten tapahtui hyvin lyhyt oikeudenk?ynti:

Paroonit k?skiv?t tuoda kartanosta kankia ja kirveit?. Sepp? pantiin ty?h?n. Lukot murrettiin, ovet v??nnettiin kankien avulla auki ja kartanon is?nn?t meniv?t sis?lle.

Torpparit sanovat, ett? makasiinin oli torpparialuskunnalle lahjottanut muuan kartanon entisist? haltijoista sellaisella ehdolla, ettei kartanolla itsell??n olisi edes lainausoikeuttakaan sielt?.

Paroonit taas sanovat, ett? makasiini on kartanon.

Syrj?isen? en mene p??tt?m??n kumpi on oikeassa.

Oman lainko narreina?

Suuri osa vapaamielist? yleis??, joka muuten olisi my?t?tuntoinen lakon tehneille torppareille, on siin? luulossa, ett? h??t?j? ei k?ynyt v?ltt?minen, koska torpparit olivat lakon kautta muka rikkoneet kontrahtinsa ja muodollinen laki siis oli heit? vastaan. Niinp? Juhani Aho kirjottaa ?skett?in Helsingin Sanomiin mietteit? Laukon asiassa , lausuen muun muassa: "Keskin?iseen v?lipuheeseen perustuu kaikki yksityinen ja yhteiskunnallinen toiminta ja sit? ei saa rankaisematta ja vahinkoa korvaamatta rikkoa miss??n, ei kaikkein vapaimmissakaan yhteiskunnissa. Oikeus lain turvaan t?ss? kohden on niin suuri, ett? se on suurempi ja kalliimpi kuin viljelyksen oikeus, kuin ihmisen oikeus maahan, kalliimpi kuin kodinkaan oikeus." Roomalainen oikeus, josta meid?n oikeutemme on lainattu, ei rajottunut edes kodinkaan oikeuteen, vaan s??si, ett? velkojan oikeus oli kalliimpi kuin velallisen henki, joten velkojalla oli muun muassa oikeus myyd? velallinen orjaksi tai panna hengilt?. Juhani Aho ja vapaamielinen yleis? arvelee nyt, ett? jos meill?kin viel? olisi voimassa roomalainen s??nt? velallisen vastaamisesta ei ainoastaan maallaan ja kodillaan vaan my?s hengell??n, niin meid?n pit?isi, ennenkuin t?m? laki olisi muutettu, tyyneesti katsoa, kuinka ihmisi? mestattaisiin ja hirtett?isiin senvuoksi ett? ovat tehneet lakkoja. Eip? itse asiassa perheen h??t?minen maaltaan ja kodistaan paljon helpompi olekaan kuin hengen menett?minen, ja niinp? t?m? yleis? nyt asettuu oman lakinsa narriksi sanoen: "ihmisten h??t?minen kodeistaan on s??li? her?tt?v??, se on syd?nt? repiv??, mutta emme voi sille mit??n, sill? laki niin vaatii." Ja he ovat yh? siin? hurskaassa uskossa, ett? ratsupoliisien retkikunta Helsingist? H?meen talvisiin er?maihin oli tehty vaan muutaman sik?l?isen velkojan auttamiseksi yksityist? saatavaansa perim??n!

Mutta v?itt?ess??n olleensa aivan voimattomia lain selvi? m??r?yksi? vastaan ja syytt?ess??n kaikesta pahasta Laukon muka erikoisen ankaraa, syd?mmet?nt? paroonia, n?m? ihmiset eiv?t puhu oikein rehellist? kielt?. Se on helposti todistettavissa.

Syyn? siihen, ett? kaikista vaaroista huolimatta hallituksen puolelta tarmokkaasti avustettiin h??t?jen toimeenpanoa ei siis ollut se, ett? olisi oltu oman lain narreina, -- ettei olisi muka voitu keksi? mill? lain puustavia kiert?? tai miten taivuttaa ankara is?nt? sovintoon, vaan syyn? oli yksinomaan luonnon rikkauksia anastaneen valtaluokan pakko kukistaa ne tuntoihinsa her??v?t kansan luokat, jotka ovat n?it? rikkauksia vailla ja nyt koettavat uutta taistelukeinoansa, lakkoa.

Maalaislakosta yleens?.

"Olisiko siis todella ollut oikeudellisia n?k?kohtia, jotka olisivat voineet est?? noita h??t?j??" kysyy hyv?ntahtoinen, viaton yleis?, joka ei ole tehnyt itselleen selv?? mist? kohti kenk? on t?ss? jutussa vallassaolijoita puristanut ja yh? puristaa.

Mit? on lakko?

Lakko on uusi taistelukeino, jolla sorronalainen ryhm? ihmisi? yhtaikaa keskeytt?? velvollisuutensa tai v?lipuheensa t?ytt?misen siksi kunnes muutamat asian osaisten kesken syntyneet riidanalaiset kysymykset tulevat tavalla tai toisella ratkaistuksi.

Lakkojen avulla on kaupunkien tehdasv?est? kuten kaikki my?nt?v?t monessa kohden saavuttanut suuriakin taloudellisia parannuksia.

Armon vuonna 1905, marraskuussa teki koko Suomen kansa lakon, se on, lakkasi tottelemasta ylint? maallista k?skij??ns?, jolle oli ikuisen uskollisuuden valan vannonut, ja saavutti t?ll? lakolla paitsi entisen asemansa viel? uusia oikeuksia.

Molemmat n?m? edellytykset olivat k?sill? Laukon torpparilakossa. Ep?kohdat, jotka tuntuivat siet?m?tt?milt? kohtasivat torppareita yhteisesti. Ja mit? v?lipuhepakkoon tulee niin on se maaty?v?est?n keskuudessa olemassa enemm?n kuin miss??n muualla.

Oliko siis Laukon lakkolaisilla todella jotain erityisi? syit?, jotka olisivat oikeuttaneet heid?n lakkoansa? kysyy harhaan johdettu yleis?.

Kun palasin Laukon mailta Helsinkiin tapasin muutaman tuttavan vankilantireht??rin.

"No, sin?h?n olet ollut Laukossa. Mit?s sinne herroille torppareille kuuluu?"

Ja ennenkuin ehdin vastata, h?n itse lis?si:

"Neh?n kuuluvat vaativan rautas?nkyj? ja vesijohtoa torppiinsa!"

T?m? puhe on kuvaava sille k?sityskannalle mik? Helsingin "vaikuttavissa piireiss?" vallitsee. T?m? seikka tekee tarpeelliseksi l?hemmin tarkastaa niit? olosuhteita, jotka olivat torpparien varsinaisia vaatimuksia.

Oletteko koskaan omistanut tai hoitanut hevosta, rakas lukija? Ette ole.

Kuvailkaa nyt kuitenkin, ett? teill? olisi sellainen hevonen, jota olisitte pienest? varsasta asti kasvattanut, joka olisi teid?n hoidossanne oppinut ja varttunut ajohevoseksi, jota olisitte joka p?iv? vienyt hakaan ja taas sielt? tuonut, jolla olisitte kynt?nyt ja ?est?nyt pienet kotipeltonne, jolla tehnyt kirkko- ja myllyretkenne, joka siis olisi k?ynyt teille rakkaaksi niinkuin kaikki mik? on yhteydess? teid?n kotinne, teid?n ty?nne ja ty?nne hedelm?n kanssa. Olette varmaan ainakin omistanut joskus venett?, jolla olette vesiretki? tehnyt ja tied?tte, ett? sellaiseenkin kiintyy, koska se ik??nkuin tuntuu toverilta, jonka kanssa on ollut monenlaisissa vaiheissa. Ja voitte siis arvata kuinka paljon enemm?n kiintyy hevoseen, jonka kanssa on yhdess? voimiaan ponnistellut sek? hyv?n ett? huonon s??n vallitessa, kes?n helteess? ja talven pakkasessa.

Kuvailkaa nyt, ett? te t?m?n rakkaaksi k?yneen kasvattinne kanssa olette velvollinen kahtena p?iv?n? viikossa l?htem??n 17 kilometrin p??ss? olevaan ty?paikkaan. Siell? te olette velvollinen ajamaan aamusta iltaan sontaa er??st? suunnattomasta sontas?ili?st?, joka on tukittu niin, ettei virtsa p??se ulos vaan muuttuu sontavelliksi navetasta luodun kuivan sonnan kanssa. T?h?n s?ili??n teid?n on ajaminen hevosenne, joka vajoo mahaa my?ten inhottavaan liejuun. Teid?n on t?ytt?minen sontarattaanne mainitulla vellill?, k?ytt?en siihen mielenne mukaan talikkoa tai lapiota tai ?mp?ri?, ja ty?n tehty?nne teid?n on piiskaaminen hevosenne ulos tuosta ruumasta; hevosenne tekee yrityksen toisensa j?lkeen, se j?nnitt?? takajalkansa, se kaatuu polvilleen, taas nousee, taas j?nnittyy, taas kompastuu p?rskytt?en likaa kupeihinsa, selk??ns? ja harjaansa. Illalla on teid?n vieminen hevosenne yhteiseen, luvattoman hataraan talliin, jossa hevosenne likasena ja m?rk?n? palelee. Te itse saatte viett?? y?nne yhteisess? y?kortterissa, jota ei koskaan puhdisteta ja jossa senvuoksi on elukoita kaikkia lajia, likaisten vaatteiden haju niin suuri, ett? ruokaileminen tuntuu per?ti mahdottomalta ja ainoastaan suuri v?symyksenne tekee uneen vaipumisen mahdolliseksi. Likaa ja hajua t?ss? "taksv?rkki-pirtiss?" lis?? erityisesti se seikka, ett? se on ainoa paikka, miss? on tilaisuudessa sulatella ty?ss? j??tyneit? sontaisia lapioita, talikoita ja saappaita. Voisitteko te tyyty? sellaisiin oloihin?

Sellaiset olivat kuitenkin ne Laukon torpparien "ep?kohdat", jotka muodostivat ne ehdot, joiden t?ytetty? lakko olisi loppunut ja ty?h?n olisi ryhdytty.

Samaisesta "taksv?rkki-pirtist?" kertoo lakkolaisten asianajaja, varatuomari E. Nyyss?l? seuraavaa:

"L?hdin katsomaan tuota pirtti? itse paikalla. N?ky?, joka siell? kohtasi silmi?ni, en nyt tahdo uskoa todeksi. Torpparien kertomus pirtist? ei ollutkaan oikea. He olivat n?ht?v?sti jo vuosikymmenien kuluessa niin tottuneet silmill??n sit? katselemaan, etteiv?t olleet huomanneet sen kaikkia 'puolia' minulle selitt??. Mutta min?, joka sen ensi kerran n?in, huomasin n?kev?ni jotain sellaista, jota en ollut ennen n?hnyt, enk? edes uneksinutkaan n?kev?ni. Lattia kyll? oli huoneessa, mutta luudan kanssa, puhumattakaan vedest?, se ei ollut joutunut pitkiin aikoihin, joskopa koskaan, tekemisiin. Kauan ei mieleni kyll? tehnytk??n sit? penkoa, sill? pelk?sin sit? el?vien joukkoa, joka jo sis??nastuttuani s??riss?ni oli alkanut antaa tietoa olemassaolostaan. Vilkasin ymp?rilleni. N?in huoneessa s?nkyj?kin, oikeita s?nkyj?. Katsahdin niihin tarkemmin. Olivat joskus maailmassa n?ht?v?sti olleet kasvavaa puuta, mutta mit? puuta, sit? en osaa sanoa, sill? en meid?n metsiss? ole n?hnyt kasvavan niin mustasyist? puulajia. Mik? tiet??, taisivat ollakin jotain ulkomaalaista puulajia, joka ei vedest? valkene. Niiden sis?ll?kin oli 't?ytett?', mutta ei ainakaan riihikuivia pahnoja.

"T?m? pirtti, joka oli Tottij?rven kartanossa, oli kuitenkin se parempi pirtti. Toinen, eli Laukon pirtti on viel? kurjemmassa kunnossa, mutta sen sis?lle ei minua p??stetty".

Laukon torpparivaltakunnassa ollaan siis viel? hyvin kaukana ylellisyyden vaatimuksista. Toistaiseksi olisi tyydytty vaan v?h?n suurempaan siivouteen siin? kartanon omassa rakennuksessa, jossa se ty?v?ke?ns? majotti.

Paitsi n?it? muodollisia syit?, jotka muodostivat lakkolaisten varsinaisia vaatimuksia eli ehtoja lakon lopettamiseen n?hden, oli tietysti paljon muitakin ep?kohtia, jotka vuosikausien aikana olivat painaneet torppareita. Vastoin muutamien lehtien yleis?ss? levitt?m?? k?sityst?, ett? muka Laukon torpparit ovat varakasta v?ke?, ei asianlaita ole l?himainkaan sellainen. Tosin on joku joukossa varakaskin, mutta yleinen vaikutus heid?n joukossansa liikkujaan on sellainen, ett? torpparit ovat Laukossa niinkuin muuallakin k?yh??, liikarasituksesta kuihtunutta kansaa. Rasitukset olivat tulleet eritt?in siet?m?tt?miksi silloin kun kartanossa oli ryhdytty noihin suuriin mets?nmyynteihin, jotka nyt ovat tehneet Laukon ja Tottij?rven maat niin aution ja haaskatun n?k?isiksi.

"Syksyisin, kun syysty?t oli lopetettu, ei torppareita oltu otettu p?iv?t?ihin, ennenkuin vasta talvella, jolloin sitten oli pidetty kahdesta kolmeen kuukauteen yht?mittaa mets?t?iss?. Ensin oli pit?nyt kuukauden p?iv?t kaataa massaa ja halkoja; miesten hevosp?iv?t vaihdettiin nimitt?in useampiin miesp?iviin. Sitten oli alkanut ajo. Sit? oli jatkunut maaliskuulle ja huhtikuullekin. Tavallisesti maaliskuulla, kun oli ollut pitemm?n aikaa seisovia ilmoja ja tiet siit? syyst? auki, oli kartanon hevoset pantu koetteeksi ajoon. Mit? n?m? yhten? p?iv?n? sitten olivat kerinneet ajaa, sen mukaisesti laskettiin, kuinka paljon torpparien oli kuukausien kuluessa kunakin p?iv?n? umpiteiden takaa pienill?, laihoilla hevosillaan pit?nyt kerit? ajaa. Heid?n ajamansa puut mitattiin. Niit? oli saatu niin ja niin monta sylt?. Summa jaettiin nyt kartanon hevosen ajamalla sylim??r?ll? ja siten saatiin se p?iv?m??r?, jonka torppari 'todellisesti oli ajanut'. Ja n?in oli v?hennetty kultakin torpparilta vuonna vuotuisenaan milt? 13, milt? 15, jopa muutamilta 20:kin p?iv??. Tuo on ollut raskasta, kun palkkaamilleen p?iv?l?isille torpparien kuitenkin oli tullut maksaa niin monen p?iv?n palkka kuin h?n todellisesti oli ollut ty?ss?. Jospa tuota ja tuon tapaista olisi jatkunut vaan vuoden pari, niin eip? siit? olisi ehk? rettel?? noussut, mutta kun samaa oli kest?nyt jo monta vuotta eik? siit? koskaan n?kynyt tulevan loppua, niin alkoi se jo tuntua liika raskaalta." T?m? kaikki torpparien omien kertomusten mukaan.

Ajat ovat muuttuneet. Kansan vanha vapauden tunto on her?nnyt.

Ei vanhoina aikoina maan vuokraajia ollut; ei ollut renki?, ei piikoja, ei muonamiehi?. Torpat syntyiv?t siten, ett? kun Ruotsin laki teki esteit? tai ainakin suuressa m??rin vaikeutti maan vapaata jakamista ja osittamista, niin talon perilliset suostuivat tavallisesti kesken??n olla jakamatta perint?tilojaan laillisessa j?rjestyksess?, vaan j?rjestettiin asia niin, ett? yksi perillisist? rupesi talon nimelliseksi is?nn?ksi ja toiset perilliset h?nen torppareikseen, jolloin suoritettavat kruunun ja kirkon verot jaettiin kaikkien kesken tasan. Torppari oli tietysti aivan yhdenveroinen kuin talon nimellinen is?nt?kin eik? mit??n erotusta arvossa tai oikeuksissa ollut is?ntien ja torpparien v?lill?. Mutta sitten v?kiluvun lis??ntyess?, kun viljelem?t?nkin maa sai arvonsa, tulikin maan omistaminen semmoisenaan tulol?hteeksi; nimellisest? talon is?nn?st? syntyi "maan omistaja" ja torpparit saivat ruveta maksamaan h?nelle erikoista veroa ja saivat kokonaan toisen merkityksen. Syntyi maanomistajien ja maattomien luokka. Ja nyt seuraa j?lkim?isten yh? suurempi orjistuminen edellisten alle. Kunnes meid?n p?ivin?mme maanomistajat alkavat vierottua ruumiillisesta ty?st?, hienostua herrasluokaksi, seuraten sit? mallia, mink? heille antavat suurtilalliset kartanonomistajat, jotka jo aikoja sitten ovatkin unohtaneet ruumiillisen ty?n ja eroavat siin? m??r?ss? ty?v?est??n, ett? tuskin tunnustavat olevansa edes samaa ihmisrotua. Mit? enemm?n maanomistajaluokka n?in irtaantuu ruumiillisesta ty?st? sit? enemm?n sit? ty?t? t?ytyy s?lytt?? maattoman ty?v?est?n hartioille, kunnes viimein tullaan liikarasituksen rajalle, jolloin maan vuokraaja, kadotettuaan kaiken mahdollisuuden lepoon ja siit? seuraavaan henkiseen kehitykseen, alkaa ruumiillisestikin kitua, menee vartaloltaan v??r?ksi ja tulee ep?muodostusten alaiseksi. T?m? liikarasitus se on luonut sen k?mpel?n, v??r?s??risen, tyls?-ilmeisen, kaikkea k?yt?stapaa ja itseluottamusta vailla olevan olennon, jota kaupunkilaiset katupojat osottavat sormellaan ja sanovat "maamoukaksi". Sellaisia tyyppej? ei ollut kyl?kunnissa asuvan kansan vanhan vapauden aikana, jonka mahtavista runotuotteista viel? nykyisetkin sukupolvet ylpeilev?t.

Ajat ovat muuttuneet. Ja rengeiksi, piioiksi, muonamiehiksi, torppareiksi sorretussa kansan luokassa on her?nnyt tuulahduksia, jotka osottavat, ett? entisen vapauden tunto ei ole viel? kokonaan sammuksissa. Maalaisty?v?est?n tyytym?tt?myys on kaikista tyytym?tt?myyksist? vanhin ja painavin. Sen syyt ovat syvimm?t ja merkitsevimm?t.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet