Read Ebook: Valekuollut: Romaani by J Kai M R

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 756 lines and 32527 words, and 16 pages

Tuo arabialainen kirja oli mainio pit?m??n munkkia hereill?. Narrilla piti olla viini?, muuten h?n ei voinut valvoa.

Niin he istuivat usein pitk?t y?t toistensa vieress? p?yd?n ??ress?. Siegfriedill? oli edess??n kirja ja lyijyinen mustepullo, narrilla viiniruukku ja pikari.

"Kuulehan, is?!" sanoi narri kerran, "jos joku n?kisi meid?t n?in toistemme vieress? istumassa, ei h?n varmaankaan heti voisi erottaa, kumpi meist? on narri, kumpi viisas."

"Ep?ilem?tt? luulisi h?n sinua viisaaksi ja minua narriksi", vastasi Siegfried.

"Jos tahdot, saat minulta viisautta, sill? ruukkuni on sit? t?ynn?! Huolitko?"

"En juo viini?."

"No mit? tuossa p?nt?ss?si sitten on?"

"Siin? on mustetta."

"Sit? en ole koskaan juonut, mutta sopisihan sit? kerran maistaa. Annahan minulle kulaus p?nt?st?si!"

"Ei mustetta saata juoda."

"No mit? sill? tehd??n?"

"Teroitetaan h?yhenkyn? -- n?in, sitten kastetaan ja piirret??n kirjaimia, jotka ovat ihmisen sielulle suuremman arvoisia kuin viini ihmisen huulille."

"Noo -- anna nyt minulle edes pieni tilkkanen, jotta saan tiet??, milt? se maistuu!"

"Ei t?t? voi juoda."

"Onko nuo ison kirjasi koukerot sill? tehty?"

"On! Ne ovat vierasta kielt?, jota en itsek??n ymm?rr?."

"Etk? ymm?rr?! Mutta silloinhan ei kirja ole sinulle suuremman arvoinen kuin minullekaan? Yht? hyvinh?n min?kin voisin siin? istua ja seurata sormillani variksenvarpaita!"

"Olet oikeassa, narri."

"Sanonpa sinulle jotakin. Jos vain juotuani mustettasi opin kirjaasi lukemaan, tahdotko sitten ottaa naukun viinituopistani?"

"Siihen kauppaan voin suostua."

"No, odotahan sitten v?h?n. Ennenkuin sin? tulit, oli t??ll? muudan k?yh? ylioppilas, jonka kanssa valvoin monet illat saman p?yd?n ??ress?. H?n raapusteli my?skin h?yhenkyn?ll? variksenvarpaita paperille, kuten sin?kin. Mutta sen sijaan, ett? h?n olisi kuljettanut kyn?? vasemmalta oikealle kuten sin? teet, teki h?n p?invastoin. Sinun pit?isi my?skin koettaa kuljettaa sormiasi siten. Mik? on tuon suuren kirjan nimi?"

Narri mietti hetkisen ja p??sti sitten suuren naurunhahatuksen.

Siegfried avasi suunsa ja silm?ns? selkosel?lleen. Siin? se nyt oli. Mit? kirjanoppineet kahtenasatana vuotena eiv?t olleet saaneet selville, sen narri ratkaisi kahdessa minuutissa. Ha, ha, haha!

Kirja oli arabialaisilla kirjaimilla takaperin kirjoitettua unkarin kielt?.

Nyt alkoi Siegfried lukea narrin neuvon mukaan oikealta vasemmalle. Hyvin se tuntui sujuvankin. Ensin luki h?n kaksi rivi?, sitten kolme ja niin koko sivun! Kuta enemm?n h?n luki, sit? punaisemmiksi muuttuivat h?nen poskensa, silm?t alkoivat loistaa ja kasvojen kovat piirteet sulivat sulamistaan. Nyrkkiin puristunut oikea k?si putosi raskaasti p?yd?lle.

"Katselkaahan vain!" kirkui narri. "Hurskas is? on juopunut omasta musteestaan."

Siegfried l?i kirjan kiinni ja hyp?hti kiivaasti seisaalleen.

Kirja ei suinkaan ollut sellainen, ett? paholainen olisi sit? pel?nnyt, sen sis?lt? oli p?invastoin mieluista iankaikkisuuden is?lle.

"Min?p? kykenin sinun pullostasi juomaan. Ota nyt sin?kin kulaus minun pullostani!" sanoi narri voitonriemuissaan sek? t?ytti pikarin reunojaan my?ten viinill?.

Muinoin oli Siegfried ollut tuon tulijuoman harras yst?v?, mutta kahteen vuoteen ei pisaraakaan ollut p??ssyt kostuttamaan h?nen huuliaan. Sill? tuon tuliliemen vaahto on helvetin tien viitta, jonka osoituksesta monet sek? nuoret ett? vanhat tekev?t synti?.

Munkin kasvoilla kuvastui voimakas viininhimo.

Kirjan sis?lt? oli varmaankin sellaista tulta, ett? jokainen, joka siit? siemauksenkaan h?rpp?si, tunsi tulen syttyv?n rinnassaan ja tarvitsi sammutusainetta.

"Tuo pikarisi t?nne!"

Narri totteli k?sky? kiireesti, ja munkki tarttui pikariin vapisevin kourin ja vei sen huulilleen. Ensin koskettivat h?nen huulensa vain hiukkasen tuohon taikanesteeseen, mutta pian h?n tyhjensi koko sis?llyksen yhdell? siemauksella. Sill? oli sama vaikutus h?neen kuin johonkin sellaiseen henkil??n, joka ei koskaan ennen ole viini? maistanut.

H?n nojasi tuolinsa selustaan veltosti ja kasvoissa heijastuivat kuin kuvastimessa kaikki ne erilaiset n?yt, mitk? kulkivat h?nen sis?isten silmiens? ohitse. Puoliavoimet huulet hymyiliv?t. Vaistomaisesti h?n tarttui tuohon ihmeelliseen kirjaan ja avasi sen.

Silloin s?ik?hti poikanen niin kovasti, ett? h?n putosi huutaen lattialle.

Munkki juoksi kiireesti h?t??n, nosti lapsen maasta ja peitteli h?net huolellisesti j?lleen vuoteeseen, puhuen samalla rauhoittavia sanoja. Lapsi tulikin levollisemmaksi, peloittavat unikuvat h?ipyiv?t ja t?ysin rauhoittuneena kietoi h?n vihdoin k?tens? Siegfriedin kaulaan sek? vaipui sike??n uneen.

"Sinusta tulisi mainio lapsenhoitaja!" sanoi narri. "T?llaisissa tapauksissa on minun ennen t?ytynyt puoli tuntia hieroa nuoren kreivin jalkapohjia sek? laulaa parhaat lauluni saadakseni h?net tyyntym??n. Ja sin? sait h?net rauhoittumaan yksinkertaisesti vain siten, ett? sivelit h?nen otsaansa. -- Hoi, otetaanpa viel? pieni naukku!"

"En huoli en?? sinun viinist?si."

"No, s?rvi sitten omaa viini?si taasen!"

Munkki katsahti eteens? ja huomasi ihmeekseen, ett? kirja oli auki, vaikka h?n ?sken oli sen sulkenut. H?nen mieleens? juolahtivat kaikenlaiset kummitusjutut.

"Oletko sin? koskenut kirjaan?" kysyi h?n narrilta.

"En ole enk? koskisikaan, vaikka minulle luvattaisiin koko Madacs?nyn linna ja sen kaunis haltijatar viel? kaupanp??lliseksi."

Munkki istuutui nojatuoliin sek? rupesi jatkamaan tuon kummallisen kirjan lukemista.

Kuta enemm?n h?n luki, sit? selvemmin alkoivat h?nen kasvonsa ilmaista, ett? h?nen tiedonjanonsa oli her?nnyt. Jokainen luettu sivu vain lis?si sit?. Luultavasti ei kirjaa tultaisi en?? panemaankaan kiinni, ennenkuin viimeinen rivi olisi luettu.

Vihdoin sanoi munkki narrille: "Noudahan minulle koko ruukullinen viini?!"

Kun sitten nouseva aurinko aamusella kultasi maalattuja ikkunanruutuja, kuorsasi narri p?yd?n alla, mutta pappi tirkisteli yh? kirjaansa. H?n ei kuitenkaan lukenut, vaan uneksi valveillaan.

Se sis?lsi tarkan kertomuksen er??st? tunnelista, joka muka Waag-virran alitse kulkien yhdisti Madacs?nyn ja nelitornisen Mitosclimin linnan.

Siihen aikaan kun kuuluisa unkarilainen sotap??llikk? J?nos Hunyady taisteli voitollisesti turkkilaisten lukemattomia laumoja vastaan, olivat molemmat linnat er??n b??mil?isen rosvojoukon hallussa. Siell? saivat rosvot rauhassa mellastella ja harjoittaa ilkeytt??n pitk?t ajat, koska Unkarin sotilaat olivat rajoilla varjelemassa Eurooppaa turkkilaisten raivolta. Sill? niinh?n se on, ettei kukaan, joka karhun kanssa paraillaan taistelee, ehdi h?tistell? hyttysi? korviltaan. Vihdoin alkoivat maan aateliset kuitenkin ahdistella heit? kreiviens? ja voivodiensa johdolla. Mutta ihme ja kumma! Kun toinen n?ist? linnoista saatiin v?kirynn?k?ll? valloitetuksi, ei siell? ollut ristinsielua. Samoin oli laita, kun toinenkin valloitettiin. Mutta siit? huolimatta jatkuivat taistelut ja mellastukset ymp?rist?ss?. Rosvot k?yttiv?t kulkutien??n ja pakopaikkanaan linnojen v?lill? olevaa Waag-joen alitse kulkevaa tunnelia.

Sellaista jatkui vuodesta vuoteen, kunnes Mathias kuningas nousi valtaistuimelle. Vahvistettuaan valtansa ulkonaisia vihollisia vastaan h?n k??nsi puhdistavat aseensa j?rjest?m??n sis?llisi? oloja. Muudan joukko-osasto l?hti kurittamaan noita b??mil?isi? rosvoja. Madacs?ny ja Mitosclim piiritettiin yht?aikaa.

Ry?v?rit pakenivat ensin Mitosclimista Madacs?nyyn, mutta siell?kin olivat kuninkaan joukot vastassa. Pako oli niin ollen mahdotonta. Ja kumminkaan ei heit? koskaan saatu kiinni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet