Read Ebook: Vainottu: Romaani by Doyle Arthur Conan Tuura Timo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 758 lines and 30738 words, and 16 pages

"Ja miten?" kysyin min? tahtomattani.

"Niin, minun ammattini on merkillinen. Luulen olevani ainoa alallani. Min? olen neuvotteleva salapoliisi, jos ymm?rr?tte mit? sill? tarkoitetaan. T??ll? Lontoossa on suuret joukot virallisia ja yksityisi? salapoliisiliikkeit?. Kun eiv?t ne voi tehd? mit??n, niin tulevat he minun luokseni ja min? opastan heid?t oikeille j?lille. He ilmoittavat minulle kaikki yksityisseikat ja siit? syyst?, ett? yleens? tunnen rikoksia, olen tavallisesti tilaisuudessa auttamaan. Kaikki rikokset muistuttavat toisiaan enemm?n tai v?hemm?n ja, jos tuntee hyvin yksityiskohdat tuhannesta, niin olisi merkillist?, ellei kykenisi selvitt?m??n tuhatensim?ist?. Lestrade on kuuluisa salapoliisi. H?n sotkeutui er??ss? v??rennysjutussa ja k?vi h?n juuri sent?hden t??ll?."

"Ent? ne kaikki muut?"

"Useimmat tulevat yksityisiss? asioissa. Ne ovat kaikki v?ke?, jotka ovat joutuneet johonkin pulaan ja tarvitsevat apua. Min? kuuntelen, mit? heill? on kerrottavaa; he kuuntelevat mit? minulla on muistuttamista, ja min? pist?n palkkion taskuuni".

"Tarkoitatteko," sanoin min?, "ett? te j?tt?m?tt? huoneitanne kykenette selvitt?m??n jutun, jota toiset ihmiset eiv?t voi ymm?rt??, vaikka he itse ovat n?hneet kaikki yksityisseikat."

"Aivan. Min? luulottelen sen olevan niin. Joskus sattuu jotakin mutkikkaampaa. Siin? tapauksessa t?ytyy minun l?hte? ulos n?hd?kseni omin silmin. N?hk??s, minulla on joukko erikoistietoja, joita k?yt?n n?iss? teht?viss? ja jotka helpottavat asiaa koko joukon. Ne johtop??t?s-s??nn?t, joista kirjoitin tuossa artikkelissa, joka her?tti teiss? suuttumusta, ovat minulle arvaamattoman hy?dylliset. Huomioiden tekeminen on painunut veriini. Kun ensi kertaa kohtasimme toisemme, tunnuitte h?mm?styneen kun min? sanoin teid?n tulleen Afghanistanista."

"Joku oli ep?ilem?tt? kertonut siit?."

"Ei suinkaan. Min? 'tiesin', ett? te olitte tullut Afghanistanista. Tavan mukaan meniv?t ajatukset niin nopeasti aivojeni l?pi, ett? tulin t?h?n tulokseen niin, ett? tuskin tiesin, miten se oli tapahtunut. Loppup??t?sten j?rjestys oli suunnilleen seuraava: 'T?ss? on herra, joka n?ytt?? l??k?rilt? ja samalla sotilaalta. Selv?sti siis rykmentinl??k?ri. H?nen on t?ytynyt hiljakkoin palata troopillisesta ilmanalasta, sill? h?nen kasvonsa ovat ruskeat, mutta t?m? ei ole niiden luonnollinen v?ri sill? ranteet ovat valkeat. H?nen riutuneista kasvoistaan n?kyy, ett? h?n on ollut vaikeasti sairaana. H?nen vasen k?sivartensa on loukkaantunut, sill? h?n pit?? sit? kankeasti ja luonnottomasti. Miss? kuumassa vy?hykkeess? on englantilainen rykmentinl??k?ri kokenut sellaisia vaivoja ja saanut haavan k?sivarteensa? Tietysti Afghanistanissa.' Kaikki t?m? ei vienyt pitemp?? aikaa kuin sekunnin. Min? huomautin, ett? olitte tullut Afghanistanista, ja te h?mm?styitte."

"Nyt kun olette selvitt?nyt sen, n?ytt?? se perin helpolta," sanoin min? hymyillen. "Te muistutatte Edgar Allan Poe'n Dupin'ia. Min? luulin aina, ett? semmoisia henkil?it? l?ytyi ainoastaan romaaneissa."

Sherlock Holmes nousi ja sytytti piippunsa. "Te luulette kaiketi sanovanne minulle kohteliaisuuden verratessanne minua Dupin'iin", huomautti h?n. "Minun k?sitykseni mukaan oli Dupin jotenkin v?h?p?t?inen henkil?. Tuo temppu keskeytt?? yst?v?n ajatukset nelj?nnestunnin hiljaisuuden j?lkeen tuntuu todellakin jotenkin viekkaalta. H?nell? oli kyll? analyyttist? taipumusta, mutta h?n on kaukana sellaisesta, ilmi?st?, kuin Poe luuli."

"Oletteko lukenut Gaboriaun kirjoja?" kysyin min?. "Onko Lecoq teid?n k?sityksenne mukaan hyv? salapoliisi?"

Sherlock Holmes puhisi vihaisesti. "Lecoq oli oikea hutilus", sanoi h?n k?rsim?tt?m?sti. "H?nell? oli ainoastaan yksi hyv? ominaisuus ja se oli h?nen tarmonsa. Se kirja teki minut oikein kipe?ksi. Koko juttu oli vaan se, ett? piti identtifieerata er?s vanki. Min? olisin tehnyt sen 24:ss? tunnissa. Lecoq tarvitsi kuusi kuukautta. Kirjaa voisi k?ytt??, osoittamaan salapoliiseille, mit? heid?n tulee j?tt?? tekem?tt?."

Minua harmitti, ett? kahta henkil??, joiden luonteita olin niin paljon ihaillut, kohdeltiin niin v?linpit?m?tt?m?sti. Min? menin akkunaan ja katselin kadulle. "H?n on ehk? lahjakas", sanoin min? itsekseni, "mutta h?n on my?skin hyvin itserakas".

"Nyky??n ei esiinny yht??n rikosta eik? rikollista", sanoi h?n riitaisasti. "Mit? hy?dytt?? se, ett? on j?rke? meid?n ammattiimme. Tunnen itsess?ni, ett? minussa on jotakin, joka voisi tehd? nimeni kuuluisaksi. Ei ole ket??n eik? ole ollut ket??n, joka olisi k?ytt?nyt niin paljon opintoja ja niin paljon luontaista lahjakkaisuutta rikoksien paljastamiseen, kuin min?. Mutta mink?lainen on lopputulos? Ei ole paljastettavia rikoksia, tai parhaassa tapauksessa ovat ne niin k?mpel?sti tehtyj? ja syyt niin l?pin?kyv?t, ett? ne voi ymm?rt?? vaikka Scotland Yardin salapoliisi".

Koska min? viel? olin kiukuissani h?nen kehuskelevasta puheestaan, katsoin parhaaksi vaihtaa puheen aihetta.

"Ihmettelenp?, mit? tuo mies hakee", sanoin min? ja osoitin sormellani er?st? yksinkertaisesti puettua henkil??, joka kulki hiljalleen katua my?ten toisella katuk?yt?v?ll? ja tarkasteli talojen numeroita.

"Tarkoitatteko tuota eroitettua laivastokersanttia", sanoi Holmes.

"Kehumista ja l?rp?tyst?", arvelin itsekseni. "H?n tiet??, etten voi koetella h?nen arvaustaan".

T?m? ajatus oli tuskin l?htenyt aivoistani, kun mies huomasi numeron porttimme p??ll? ja kiiruhti poikki kadun. Me kuulimme lujan koputuksen, basso??nen ja raskaita askelia, jotka tulivat yl?s rappuja.

"Mr Sherlock Holmes'ille", sanoi h?n astuessaan sis??n huoneeseen ja antoi h?nelle sinisen kirjeen.

Nytp? oli tilaisuus nolata h?net. H?n ei tullut ajatelleeksi ett? mies tulisi sis?lle, kun h?n lausui arvelunsa.

"Sanokaa yst?v?ni", sanoin min? niin yst?v?llisesti kuin mahdollista, "mik? teid?n ammattinne on?"

"Kaupunginl?hetti, sir", sanoi h?n jurosti. "Virkapuku on korjattavana."

"Ja mik? te olette ollut?" pitkitin min? katsahtaen pilkallisesti toveriini.

"Kersantti kunink. laivastossa. Eik? vastausta? Hyv? on sir."

H?n otti asentoaskeleet, teki kunniaa ja meni.

KOLMAS LUKU.

Murha Lauriston Garden'issa.

Minun t?ytyy my?nt??, ett? h?mm?styin t?st? uudesta n?ytteest? siit?, miten k?yt?nn?lliset yst?v?ni teoriiat olivat. Kunnioitukseni h?nen analyseerauskykyyns? kohosi paljon. Viel? min? tosin ep?ilin, ett? kaikki oli mahdollisesti sovitettu edelt?p?in, jotta min? pettyisin, mutta mit? syit? h?nell? olisi ollut sellaista tehd?kseen, sit? en voinut k?sitt??. Kun katsahdin h?neen, niin oli h?n lopettanut kirjeen lukemisen, ja h?nen silmiins? oli tullut sellainen tuijottava, tyhj? ilme, joka osoittaa hajamielisyytt?.

"Miten voitte p??tt?? sen?" kysyin min?.

"P??tt?? mink??" sanoi h?n hitaasti.

"Ett? mies oli entinen laivastokersantti."

"Siihen ei minulla nyt ole aikaa", vastasi h?n ?rtyis?sti; sitten jatkoi h?n hymyillen: "Suokaa anteeksi! Te katkaisitte ajatusteni juoksun; vaan ehk? se oli hyv? sekin. Vai niin! Te ette tosiaankaan voinut n?hd?, ett? mies oli entinen laivastokersantti?"

"Mahdotonta".

"Jonkun asian selitys on usein helpommin sanottu kuin tehty. Jos pyydett?isi teit? todistamaan, ett? kaksi kertaa kaksi on nelj?, niin huomaisitte sen kyll?kin kiusalliseksi, vaikka olette varma siit?. Kadun ylitsekkin voin n?hd? suuren sinisen ankkurin joka oli tatueerattu h?nen k?tens? ulkopuolelle. T?m? muistutti merest?. H?n k?ytt?ytyi sotilaallisesti ja h?nell? oli ohjes??nn?n mukainen poskiparta. Siin? on meill? kuva matroosista. H?n oli jotenkin itsetietoinen henkil?, ja h?nen ulkomuotonsa osoitti, ett? h?n on tottunut k?skem??n. Ettek? huomannut, miten h?n piti p??ns? pystyss? ja miten h?n heilutteli keppi??n? Vakava, kunnioitusta her?tt?v?, keski-ik?inen mies -- kaikki seikkoja, jotka tekiv?t sen, ett? luulin h?nen olleen kersanttina."

"Ihmeellist?", huudahdin min?.

"Eip? suinkaan", sanoi Holmes, vaikka min? luulin huomaavani, ett? h?n ilostui minun ihmettelyst?ni ja ihailustani. "Juuri ?sken sanoin, ettei en?? l?ydy rikoksellisia. N?ytt?? silt? kuin olisin v??r?ss? -- katsokaahan t?t?!" H?n ojensi minulle sen kirjeen, jonka l?hetti oli j?tt?nyt.

"T?m?h?n on kauheata", huudahdin min?, luettuani sen l?pi.

"Se tuntuu todellakin tavattomalta", huomautti h?n tyynesti. "Tahtoisitteko olla hyv? ja lukea sen ??neen?"

Kirje, jonka luin, oli seuraava:

"Paras Mr Sherlock Holmes.

On sattunut ruma tapaus t?n? y?n? n:o 3:ssa Lauriston Gardenissa Brixton Road'in varrella. Tehdess??n kierrostaan n?ki er?s poliisikonstaapeleistamme tulta siell? klo 2, ja kun rakennus on asumaton niin ep?ili h?n, ett? jotakin oli hullusti. H?n tapasi portin avoimena ja l?ysi kadunpuolisesta huoneesta hyvin puetun herrasmiehen ruumiin, jonka taskussa oli visiittikortti, jossa oli nimi Enoch J. Drebber, Cleveland, Ohio. U.S.A. Ry?v?yst? ei ole tehty eik? l?ydy mit??n, joka osottaisi, mist? syyst? mies on kuollut. Huoneessa on veripilkkuja, mutta ruumiissa ei ole yht??n haavaa. Me emme voi ymm?rt??, mill? tavalla h?n on tullut asumattomaan taloon; koko asia on l?peens? arvoituksen tapainen. Jos teill? on aikaa tulla taloon ennen klo 12, niin tapaatte minut siell?. Jos sit?vastoin ette voisi tulla, niin min? annan teille enemm?n tietoja, ja pit?isin sit? yst?vyyden osoituksena, jos tahtoisitte mainita oman mielipiteenne.

Teid?n uskollinen Tobias Gregson."

"Gregson on etevin salapoliisi Scotland Yard'issa", huomautti yst?v?ni. "H?n ja Lestrade ovat parhaat huonojen joukosta. Molemmat ovat toimintakykyisi? ja tarmokkaita, mutta ??rett?m?n kiintyneit? vanhoihin tapoihinsa. He ovat kuin koira ja kissa ja kadehtivat toisiaan yht? paljon kuin kaksi kaunista tytt??. Siit? tulee hauskaa, jos molemmat ovat t?m?n rikoksen j?lill?."

Minua ihmetytti miten tyynesti h?n voi istua ja puhella. "Mutta t?ss? ei ole aikaa tuhlattavana!" huudahdin min?. "L?het?nk? noutamaan ajuria?"

"En tied? huolinko koko asiasta. Min? olen suurin laiskuri mit? l?ytyy -- s.t.s. toisinaan, sill? usein olen kyll?kin terhakka."

"T?m?h?n on juuri semmoinen tilaisuus, jota olette toivonut."

"Paras yst?v?ni, mit? t?m? oikeastaan liikuttaa minua? Jos esim. min? selvitt?isin koko arvoituksen, niin saisivat Gregson, Lestrade & C:o koko kunnian, siit? syyst?, etten ole virallinen henkil?."

"Mutta h?nh?n pyyt?? teid?n apuanne."

"Niin senvuoksi, ett? h?n tiet?? minun olevan itse??n etev?mm?n, mutta h?n purisi mieluummin kielens? poikki, kuin my?nt?isi sen jonkun kolmannen henkil?n kuullen. Voimmehan kuitenkin k?yd? siell? katsomassa. Min? selvit?n sen itselleni ja ellen mit??n muuta voittaisi niin saanpa kuitenkin nauraa kunnollisesti heid?n kustannuksellaan. Tulkaa, niin l?hdemme!"

H?n heitti p??llysnutun selk??ns? sellaisella innolla, ett? min? huomasin energiian seuranneen h?nen edellist? tilaansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet