Read Ebook: Kauhun laakso 1: Murhenäytelmä Birlstonen kartanossa by Doyle Arthur Conan Tuura Timo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 674 lines and 22615 words, and 14 pages

-- Arvasit oikein. Kun joku tuon joukkion j?sen sanoo: "h?n", niin kyll? tied?n ket? tarkoitetaan. Kaikki he tuntevat t?m?n yksinvaltiaan "h?nen".

-- Mutta mit? h?n sitten taitaa tehd??

-- Hm. Tuo oli kovin laajakantoinen kysymys. Kun sinulla on vastustajanasi yksi Europan parhaita aivoja ja niiss? avustavat pimeyden kaikki voimat, niin ovat mahdollisuudet moninaiset. Yst?v?mme Porlock on vallan suunniltaan pel?styksest?. Ole hyv?, vertaa k?sialaa kirjeess? k?sialaan osoitteessa, mik? viimemainittu on kirjoitettu ennen tuota onnetonta k?ynti?. Toinen on selv?? ja varmaa, toinen tuskin luettavaa.

-- Mutta miksi h?n sitten ollenkaan kirjoitti? Miksi h?n ei heitt?nyt kaikkea silleen?

-- Siksi ett? h?n pelk?si minun siin? tapauksessa ryhtyv?n tutkistelemaan asiaa ja tuottavan h?nelle ik?vyyksi?.

-- Niin tietenkin, sanoin min? luonnollisesti. Olin nyt ottanut k?teeni alkuper?isen salakirjoituksen ja katselin sit? hyvin miettiv?isen?. Saattaa tulla hulluksi kun ajattelee, ett? t?m? paperipala sis?lt?? t?rke?n salaisuuden, mink? perille ei ihmisvoimin p??se.

Sherlock Holmes oli ty?nt?nyt aamiaisensa syrj??n sit? maistamatta ja sytytt?nyt ilke?katkuisen piippunsa, joka oli h?nen seuralaisenaan kun h?n ajatteli tiukasti.

-- Mitenk?h?n oikeastaan t?m? asia lienee, sanoi h?n nojautuen taaksep?in ja katsellen kattoon. Seikka jos toinenkin lienee j??nyt sinun Machiavelli-?lylt?si huomaamatta. Tarkastelkaamme t?t? ongelmaa puhtaan j?rjen valossa. T?m? mies viittaa kirjaan. Siin? l?ht?kohtamme.

-- Ja se on sangen h?ilyv?.

-- Katsokaammepa, emmek? saa kiinni siit?. Kun tarkkaan mietin asiaa, ei se n?yt? niin vallan selvitt?m?tt?m?lt?. Mit? viittauksia h?n antaa meille kirjan laadusta?

-- Ei mit??n.

-- Niin huonosti ei asianlaita kuitenkaan liene. Salakirjoitus alkaa luvulla 534, suurin numeroin, eik? totta? Otaksumme toistaiseksi, ett? 534 on kirjan se sivunumero, jota salakirjoitus tarkoittaa. Kirjastamme on jo siis tullut iso kirja, ja onhan sitenkin jo voitettu jotain. Mit? muuta kertoo meille t?m? paperi tuosta suuresta kirjasta? Seuraava merkki on P 2. Miten selit?t sen, Watson? --

-- Toinen pyk?l? eli luku, ep?ilem?tt?. Jaetaanhan muutamia suuria tieteellisi? teoksia pyk?liinkin.

-- Tuskin olet oikeassa, Watson. Olet kai yht?mielt? kanssani siit?, ett? kun kerran sivun numero on ilmoitettu, niin on yhdentekev??, mihin pyk?l??n tai lukuun tuo sivu kuuluu. Ja sinun t?ytynee my?nt??, ett? jos sivu 534 on toisen pyk?l?n eli luvun alussa, niin on ensim?inen pyk?l? eli luku ollut siet?m?tt?m?n pitk?.

-- Ent? toinen palsta? huudahdin min?.

-- Hyv?, Watson! Voitat itsesi. Ellei se merkitse palstaa, niin min? suuresti petyn. Alamme siis nyt n?hd? edess?mme suuren kirjan, joka on painettu kaksipalstaiselle sivulle joiden t?ytyy olla sangen pitki?, koska er??n sanoista ilmoitetaan olevan kahdessadas yhdeks?skymmeneskolmas. Olemmeko nyt p??sseet sille rajalle, jonka voimme saavuttaa tekem?ll? p??telmi??

-- Pelk??np? olevan niin hullusti.

-- Nyt teet v??ryytt? itsellesi. Viel? neronleimaus, rakas Watson! Viel? aivojenponnistus! Jos tuo kirja olisi harvinainen, niin h?n olisi l?hett?nyt sen minulle. Sen sijaan aikoi h?n, ennenkuin h?nen suunnitelmansa tehtiin tyhj?ksi, l?hett?? minulle salakirjoituksen avaimen t?ss? kuoressa. Sanoohan h?n sen kirjeess??n. T?st? p??tt?en lienee kirja niin tavallinen, ett? min? h?nen mielest??n vaikeuksitta saatoin hankkia sen. H?nell? oli se ja h?n otaksui, ett? minullakin se varmasti olisi. Lyhyesti sanoen, Watson, kirja on yleisesti levinnyt.

-- Olettamuksesi n?ytt?? todenn?k?iselt?.

-- Olemme siis rajoittaneet tutkimustemme alan suureen kirjaan, jonka sivut ovat kaksipalstaiset ja joka on yleisesti k?yt?nn?ss?.

-- Raamattu! huudahdin min? voitonriemuisena.

-- Ei hullummin, Watson, ei hullummin, muttei kuitenkaan tarpeeksi hyvin arvattu, ellet pane pahaksesi. Joskin min? omasta puolestani voisin ottaa vastaan tuon kohteliaisuuden, niin min? en voi ajatella mit??n kirjaa, joka v?hemm?n todenn?k?isesti kuin raamattu olisi k?sill? Moriartyn liittolaisilla. Sit? paitsi raamattu on ilmestynyt niin monena painoksena, ett? h?n tuskin saattoi luulla kahdella kappaleella olevan samat sivunumerot. Nyt puheena olevasta kirjasta on vain yksi painos. H?n varmasti tiet??, ett? h?nen kirjansa sivunumero 534 tarkoin vastaa minun sivuani n:o 534.

-- Mutta t?llaisia kirjoja ei liene monta.

-- Olet oikeassa ja se juuri on pelastuksemme. Meid?n tutkimuksemme siis rajoittuvat kirjoihin, joiden paino-osa on m??r?tty ja joiden voidaan otaksua olevan kenen hallussa hyv?ns?.

-- Bradshaw!

-- Tuskinpa vain, Watson. Bradshawin sanavarasto on sattuva ja ytimek?s, mutta se on sangen rajoitettu. Sen sanavarat eiv?t sovi yleisluontoisiin tiedonantoihin. J?t?mme siis "Bradshaw'n". Sanakirja on sekin sopimaton. Mit? siis on j?lell??

-- Joku kalenteri?

-- Aivan oikein, Watson! Erehdynp? suuresti, ellet sin? ole osunut oikeaan. Kalenteri! Koetelkaammepa "Whitakerin Almanakkaa!" Sit? k?ytet??n yleisesti. Siin? on tarpeellinen sivum??r?. Sen sivut ovat kaksipalstaiset. Alussa se on niukkasanainen, mutta lopummalla se k?y puheliaaksi. H?n otti kirjan, joka oli kirjoitusp?yd?ll?. T?ss? meill? on sivu 534 kaksipalstaisena. Se k?sittelee tarkoin Britannian Indian kauppaa ja sen kehitysmahdollisuuksia. Ole hyv? ja merkitse sanat muistiin, Watson. Kolmastoista on "Maharatta". Pelk??np? ett? se on v?h?n lupaava alku. Numero 127 on "hallitus", joka jo kuulostaa joltain, vaikkei juuri meist? ja professori Moriartysta puhuttaessa. Mutta yritt?k??mme viel? kerta. Mit? tuo Maharattan hallitus puuhailee? Seuraava sana on surukseni "sianharjaksia". Se ei kelpaa, Watson. Ei p??sty mihink??n.

H?n oli puhellut leikkis??n tapaan, mutta tuuheitten kulmakarvojen liikahdukset kertoivat pettymyksest? ja harmista. Min? istuin avuttomana ja onnettomana tuijottaen pes?valkeaan. Seurasi pitk? vaitiolo -- jonka yht?kki? keskeytti Holmes kiiruhtaen kirjakaapin luo, mist? h?n palasi toinen keltakantinen kirja k?dess??n.

-- Saimme rangaistuksen siit?, ett? liian tarkoin seuraamme aikaamme. Olemme edell? ajastamme ja saamme k?rsi? seuraukset siit?. Kun t?n??n on tammikuun seitsem?s p?iv?, olemme vallan oikein ottaneet k?yt?nt??n uuden almanakan. On enemm?n kuin todenn?k?ist?, ett? Pollock salakirjoitustaan varten k?ytti viime vuoden, ja sen h?n olisi meille ilmoittanut, jos tuo selitt?v? kirje olisi tullut kirjoitetuksi. Katsokaammepa nyt, mit? sivu 534 paljastaa. N:o 13 on "Jo" ja 127:n? on sana "on". -- "Jo on" -- Holmesin silm?t loistivat tyytyv?isyydest?, kun h?n luetteli sanat. Hei, hei! Erinomaista. Kirjoita muistiin, Watson. "On jo vaara -- voi tulla -- hyvin -- pian -- er?s." Sitten on meill? t?ss? nimi Douglas -- "rikas -- maaseutu -- nyt -- el?? -- Birlstone -- vakaumus -- on -- uhkaava." Kas niin, Watson! Mit? arvelet t?llaisesta terveen j?rjen k?ytt?misest?? Jos vihanneskauppiaalla tuolla kulmassa olisi laakeriseppeleit? kaupan, niin l?hett?isin Billyn noutamaan sellaisen.

Istuin katsellen t?t? outoa tiedonantoa, jonka olin merkinnyt paperille Holmesin tulkitessa salamerkkej?.

-- Kovin omituinen ja hajanainen tapa ilmaista sanottavansa! huomautin min?.

-- H?n on p?invastoin onnistunut oikein hyvin, sanoi Holmes. Kun yhdelt? ainoalta palstalta hakee sanoja sanottavaansa varten, niin ei voi toivoa saavansa kaikkia, mit? haluaa. Jotain on j?tett?v? kirjeensaajan ?lynkin teht?v?ksi. T?m?n tarkoitus on aivan selv?. Jotain konnankoukkua suunnitellaan er?st? Douglasta vastaan -- ken h?n nyt sitten lienee -- joka on rikas ja asuu maalla. H?n on vakuutettu -- sana "vakaumus" tarkoittaa kyll? sit? -- ett? vaara on uhkaava. Siihen olemme nyt p??sseet ja luulenpa tutkimuksemme tulosta kelvolliseksi.

Holmes tunsi tosi taiteilijan persoonatonta iloa onnistuneen teoksen johdosta, samoinkuin h?n katkerasti suri, milloin h?n ei p??ssyt sille korkealle tasolle, mille oli pyrkinyt. H?n istui yh? iloitsemassa menestyksest??n, kun Billy avasi oven ja tarkastaja Mac Donald Scotland Yardista astui huoneeseen.

T?m? tapahtui kuten mainitsin kahdeksankymmen-luvun loppupuolella, jolloin Alec Mac Donald ei viel? ollut saavuttanut sit? yleist? arvonantoa, jota h?n nyt koko maassa nauttii. H?n oli nuori, mutta luotettava salapoliisi, joka oli kunnostautunut useissa niiss? rikostutkimuksissa, joita oli uskottu h?nelle. H?nen pitk?, j?ntev? vartalonsa kertoi tavattomista ruumiinvoimista. H?nen kookas p??ns? ja syv?ll? t?hyst?v?t silm?ns? kertoivat ?lyst?. H?n oli hiljainen, s?ntillinen mies, jonka puheessa tuntui hieman skotlantilaista murretta. Holmes oli auttanut h?nt? urallaan jo kahdesti menestykseen ja saanut ainoaksi palkakseen sen ?lyllisen ilon, jonka teht?v?t olivat h?nelle tuottaneet. T?st? syyst? skotlantilainen tunsi suurta my?t?tuntoa ja kunnioitusta yksityismiehen? ty?skentelev?? virkavelje??n kohtaan ja osoitti t?t? suoraan kysym?ll? Holmesin neuvoa pulmallisissa tapauksissa. Keskinkertaisuus arvostaa aina itsens? suurimmaksi, mutta kyky tunnustaa neron. Ja Mac Donald oli tarpeeksi kykenev? ammatissaan oivaltaakseen, ettei ensink??n ollut n?yryytt?v?? pyyt?? apua miehelt?, joka jo oli ainoa laatuaan Europassa sek? lahjakkaisuuteen ett? kokemukseen n?hden. Holmes ei ollut altis yst?vyyssuhteisiin, mutta h?n n?ki mielell??n tuota suurkasvuista skotlantilaista ja hymyili, kun h?n nyt tapasi h?net.

-- Olette aamun virkku, mr Mac, sanoi h?n. Toivon teille menestyst?, mutta pelk??np?, ett? on jotain pahuutta tekeill?.

-- Jos sanoisitte "toivon" sen sijaan ett? sanotte "pelk??n", niin olisitte l?hemp?n? totuutta, mr Holmes, vastasi tarkastaja merkitsev?sti hymyillen. Kiitos, kiitos, pieni naukku ei haitanne n?in aamukylm??n. Ei, ei sikaria. Minun t?ytyy kiirehti?, sill? kukaan ei teit? paremmin tied?, ett? tapauksen ensi tunnit ovat t?rkeimm?t. Mutta, -- mutta --

Tarkastaja vaikeni ?kki? ja tuijotti paperilippuun, joka oli p?yd?ll?. Se oli sama paperi, jolle olin kirjoittanut tuon salaper?isen tiedonannon.

-- Douglas! sopersi h?n. Birlstone! Mit? t?m? on, mr Holmes? T?m?h?n on todella noituutta. Mist? ihmeest? olette saanut nuo nimet?

-- Se on muuan salakirjoitus, joka Watsonilla ja minulla on ollut syyt? selvitt??. Mutta mit? vikaa noissa nimiss? sitten on?

Mykk?n? h?mm?styksest? katseli tarkastaja vuoroon kumpaakin meist?.

-- Ei muuta mit??n, sanoi h?n vihdoin, kuin ett? mr Douglas Birlstonen herraskartanossa on t?n? aamuna murhattu kamalalla tavalla.

TOINEN LUKU.

Mr Sherlock Holmes tekee p??telmi?.

Juuri t?llaisia syv?sti vaikuttavia kohtauksia varten yst?v?ni oli kuin luotu. Olisi liioittelua sanoa, ett? tuo h?mm?stytt?v? tieto olisi j?rkytt?nyt h?nt? tai saattanut h?net edes j?nnityksiin. Vaikkakaan h?nen monivivahteisessa luonteessaan ei ollut ensink??n julmuutta, niin oli h?n jo jokseenkin turtunut hermoiltaan t?llaisissa asioissa. Mutta joskin h?nen tunteensa olivat jokseenkin tyls?t, toimi h?nen ?lyns? herk?sti. H?nen kasvoissaan ei n?kynyt j?lke?k??n siit? kauhusta, jota itse olin tuntenut kuullessani tuon lyhyen selityksen. Ne osoittivat pikemminkin sit? tyyneytt? ja sit? harrastavaa maltillisuutta, jonka huomaa kemistiss?, kun t?m? tarkkaa kyll?stetyn liuvoksensa kiteytymist?.

-- Ihmeellist?, sanoi h?n. Todella ihmeellist?!

-- Ette n?yt? h?mm?styneelt?.

-- Asia her?tt?? minussa mielenkiintoa, mr Mac, mutta ei juuri h?mm?styst?. Miksi min? h?mm?styisin? Saan salaisen tiedonannon taholta, jonka tied?n t?rke?ksi. Se varoittaa minua siit?, ett? vaara uhkaa er?st? m??r?tty? henkil??. Kun ei viel? ole kulunut tuntiakaan, saan tiet??, ett? t?m? vaara on toteutunut ja ett? puheena oleva henkil? on kuollut. Asia her?tt?? mielenkiintoani, kuten n?ette, mutta min? en ole h?mm?stynyt.

H?n selitti lyhyesti tarkastajalle ne tosiasiat, jotka koskivat kirjett? ja salakirjoitusta. Mac Donald istui nojaten leukaansa k?siins? ja suuret keltaisenharmaat kulmakarvat olivat yhtyneet tuuheaksi harjaksi.

-- Aijoin l?hte? Birlstoneen nyt aamup?iv?ll?, sanoi h?n, ja tulin t?nne kysym??n, haluaisitteko te -- tarkoitan te ja teid?n yst?v?nne -- tulla mukaani. Mutta mik?li nyt sain kuulla, lienee viisaampaa, ett? j??mme Lontooseen.

-- Enp? juuri luulisi sit?, sanoi Holmes.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet