Read Ebook: Kauhun laakso 2: Salaseuralaiset by Doyle Arthur Conan Tuura Timo Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 672 lines and 22632 words, and 14 pages
Editor: Edmund Gosse
Translator: Clara Bell
FOOTSTEPS OF FATE
LOUIS COUPERUS
TRANSLATED FROM THE DUTCH
CLARA BELL
MELBOURNE, SYDNEY, AND ADELAIDE
E.A. PETHERICK & CO.
LONDON: WILLIAM HEINEMANN
INTRODUCTION.
In the intellectual history of all countries we find the same phenomenon incessantly recurring. New writers, new artists, new composers arise in revolt against what has delighted their grandfathers and satisfied their fathers. These young men, pressed together at first, by external opposition, into a serried phalanx, gradually win their way, become themselves the delight and then the satisfaction of their contemporaries, and, falling apart as success is secured to them, come to seem lax, effete and obsolete to a new race of youths, who effect a fresh esthetic revolution. In small communities, these movements are often to be observed more precisely than in larger ones. But they are very tardily perceived by foreigners, the established authorities in art and literature retaining their exclusive place in dictionaries and handbooks long after the claim of their juniors to be observed with attention has been practically conceded at home.
For the peculiar quality which unites in one movement the varied elements of the school which I have attempted thus briefly to describe, the name Sensitivism has been invented by one of themselves, by Van Deyssel. It is a development of impressionism, grafted upon naturalism, as a frail and exotic bud may be set in the rough basis of a thorn. It preserves the delicacy of sensation of the one and strengthens it by the exactitude and conscientiousness of the other, yet without giving way to the vagaries of impressionism or to the brutality of mere realism. It selects and refines, it re-embraces fancy, that maiden so rudely turned out of house and home by the naturalists; it aims, in fact, at retaining the best, and nothing but the best, of the experiments of the French during the last quarter of a century.
To one of these writers, however, and to one of the youngest, it is time that I should turn. The first member of the new Dutch school to be presented, in the following pages, to English readers, is Louis Marie Anne Couperus. Of him, as the author of this book, I must give a fuller biography, although he is still too young to occupy much space by the record of his achievements. Louis Couperus was born on the 10th of June, 1863, at the Hague, where he spent the first ten years of his life. He was then taken in company with his family to Java, and resided five years in Batavia. Retipiteenne, sanoi tytt? hymyillen.
-- Kuka tahansa paitsi sokea saattaisi sen tehd?, vastasi mies.
Tytt? hymyili t?lle kohteliaisuudelle.
-- Tulkaa sis??n, herra, sanoi h?n. Olen miss Ettie Shafter, mr Shafterin tyt?r. ?itini on kuollut ja min? hoidan taloutta. Voitte istua takan ??ress? etuhuoneessa, kunnes is? tulee. Kas, siin? h?n onkin, voitte sopia asioista h?nen kanssaan heti.
Hidasliikkeinen, vanhahko mies tulla kompuroi yl?s. Muutamin sanoin Mc Murdo kertoi asiansa. Murphy-niminen mies oli antanut h?nelle osoitteen Chicagossa. T?m? oli vuorostaan saanut sen joltakin toiselta. Vanha Shafter suostui heti. Vieras ei tinkinyt, suostui empim?tt? jokaiseen ehtoon ja n?ytti olevan rahoissaan. Kahdellatoista dollarilla viikossa, jotka maksettiin etuk?teen, h?n sai ruoan ja asunnon. T?ten Mc Murdo, joka oman tunnustuksensa mukaan oli oikeusviranomaisia paossa, sai asunnon Shafterin katon alla. T?m? oli ensim?inen askel tiell?, joka vei niin monien ja synkkien tapausten sarjaan ja p??ttyi vasta kaukaiseen maahan.
II LUKU.
P??mestari.
Mc Murdo oli mies, joka pian tuli huomatuksi. Miss? tahansa h?n olikin niin h?nen ymp?rist?ns? pian tiesi sen. Viikossa oli h?nest? tullut t?rkein henkil? Shafterin talossa. Heit? oli kymmenen tai kaksitoista t?yshoitolaista, mutta he olivat siivoja ty?njohtajia tai vaatimattomia kauppapalvelijoita, aivan toisenlaatuisia kuin nuori irlantilainen. Kun he kokoontuivat yhdess? viett?m??n iltaa, oli h?nen leikinlaskunsa luontevinta, h?nen keskustelunsa hauskinta ja h?nen laulunsa parasta. H?nell? oli synnynn?iset seurustelulahjat ja h?ness? oli vetovoima, joka sai kaikki h?nen ymp?rill??n hyv?lle tuulelle. Ja kuitenkin h?n osoitti yh? uudelleen ja uudelleen, kuten h?n oli osoittanut rautatievaunussa, taipumusta ?kki? ja tulisesti suuttumaan, mik? her?tti muissa kunnioitusta h?nt? kohtaan, viel?p? pelkoa. Lakia kohtaan ja kaikkea kohtaan mik? oli sen yhteydess?, h?n osoitti katkeraa ylenkatsetta, joka ihastutti toisia ja s?ik?hdytti toisia h?nen asuintovereistaan.
Ensi alusta h?n osoitti selv?sti peittelem?tt?m?ll? ihailullaan, ett? talon tyt?r oli vallannut h?nen syd?mens? siit? hetkest? alkaen, jolloin h?n ensi kerran oli n?hnyt h?nen kauneutensa ja suloutensa. H?n ei ollut mik??n vitkasteleva kosija. Toisena p?iv?n? h?n tunnusti tyt?lle rakkautensa ja siit? l?htien h?n toisti samaa asiaa v?h??k??n v?litt?m?tt? siit?, mit? tytt? sanoi lannistaakseen h?nen rohkeuttansa.
-- Joku toinen! saattoi h?n sanoa. No, sit? pahempi tuolle toiselle. Pit?k??n h?n varansa! Menett?isink? el?m?ni onnen ja kaikki mit? syd?meni halajaa jonkun toisen takia? Voitte vastata kielt?v?sti, Ettie! Tulee kerran p?iv?, jolloin my?nnytte ja min? olen nuori odottamaan.
H?n oli vaarallinen kosija, koska h?nell? oli sukkela irlantilainen kieli ja soma mielistelev? k?yt?s. Niinik??n oli h?ness? tuota seikkailujen salaper?isyyden loistetta, joka her?tt?? naisessa mielenkiintoa ja lopulta rakkautta. H?n saattoi kertoa Monaghanin ihanista laaksoista, mist? h?n tuli, kauniista kaukaisesta saaresta, jonka matalat kunnaat ja viheri?iv?t niityt n?yttiv?t viel? kauniimmilta, kun mielikuvitus loihti ne n?kyviin t??ll? lumen ja lian keskell?. Sitten h?n oli perehtynyt pohjoisten kaupunkien el?m??n, Detroitin, Michiganin puuh?kkelien, Buffalon ja lopulta Chicagon, jossa h?n oli ty?skennellyt sahalaitoksessa. Ja j?lkeenp?in tuli romantiikan tuulahdus, tunne, ett? ihmeellisi? tapauksia oli sattunut h?nelle tuossa suuressa kaupungissa, niin ihmeellisi? ja peloittavia ettei niist? uskaltanut puhua. H?n puhui surumielisesti ?kkin?isest? l?hd?st?, entisten siteiden katkaisemisesta, paosta outoon maailmaan, joka pako p??ttyi t?h?n kolkkoon laaksoon.
Mc Murdo oli saanut tilap?isen toimen kirjanpit?j?n?, sill? h?n oli sivistynyt mies. T?m? toimi kiinnitti h?net suurimman osan p?iv?st? eik? h?nell? ollut viel? ollut tilaisuutta esitt?yty? Vanhan Vapaitten Miesten Liiton osaston p??miehelle. H?nt? muistutettiin kuitenkin t?st? laiminly?nnist? kun er??n? p?iv?n? Mike Scanlan, toveri, jonka h?n oli tavannut junassa, tuli h?nt? tervehtim??n. Scanlan, pieni, ter?v?piirteinen, hermostunut mustasilm?inen mies, n?ytti iloitsevan tapaamisesta. Juotuaan pari lasia whisky? h?n ilmaisi syyn k?yntiins?.
-- Kuulkaa, Mc Murdo, sanoi h?n, muistin osoitteenne ja rohkenin tulla teit? tervehtim??n. Olen h?mm?stynyt siit?, ettette viel? ole esitt?ytynyt p??mestarille. Miksi ette viel? ole tavannut pomo Mc Ginty??
-- No, minun t?ytyi hankkia toimi. Minulla on ollut kiire.
-- Teill? t?ytyy olla siihen aikaa vaikkei olisi mihink??n muuhun. Hyv? Jumala, olettepa hullu, kun ette ensim?isen? aamuna tulonne j?lkeen mennyt Liittotalolle kirjoituttamaan nime?nne luetteloon! Jos joudutte riitaan h?nen kanssaan -- no, te ette saa -- siin? kaikki!
Mc Murdo osoitti liev?? kummastusta.
-- Olen ollut osaston j?senen? kolmatta vuotta, mutta en ole milloinkaan kuullut, ett? velvollisuudet ovat niin kiireellisi?.
-- Ehkei Chicagossa.
-- No, onhan seura sama t??ll?kin.
-- Onko? Scanlan katsoi h?neen pitk??n ja tutkivasti. H?nen silmiss??n oli jotakin pahaaennustavaa.
-- Eik??
-- Saatte sanoa sen minulle kuukauden p??st?. Kuulin, ett? teill? oli keskustelu poliisien kanssa sen j?lkeen, kun olin l?htenyt junasta.
-- Mist? sen tied?tte?
-- Oh, huhu siit? on kierrellyt -- sek? hyv?t ett? pahat huhut liikkuvat helposti t?ll? seudulla.
-- Vai niin. Sanoin noille hurtille, mit? heist? ajattelin.
-- Herra n?hk??n, te olette Mc Gintyn mieleinen mies.
-- Mit? -- vihaako h?nkin poliisia?
Scanlan purskahti nauramaan.
-- Menk?? h?nt? tapaamaan, toveri, sanoi h?n l?htiess??n. H?n ei vihaa poliisia, vaan teit?, ellette tee sit?. Noudattakaa yst?v?n neuvoa ja menk?? heti.
Sattui ett? Mc Murdolla oli samana iltana toinenkin t?rke?mpi keskustelu, joka ajoi h?nt? samaan suuntaan. Ehk? oli h?nen huomaavaisuutensa Ettieta kohtaan tullut entist? silmiinpist?v?mm?ksi, tai oli se v?hitellen pystynyt ruotsalaisen kelpo is?nn?n tyls??n mieleen, mutta joka tapauksessa t?ysihoitolanpit?j? pyysi nuorta miest? yksityishuoneeseensa ja ryhtyi heti suoraan asiaan.
-- Minusta n?ytt??, herraseni, sanoi h?n, ett? te mielistelette minun Ettietani. Onko se totta, vai olenko v??r?ss??
-- Kyll? se on totta, vastasi nuori mies.
-- No, haluan heti sanoa teille, ettei teill? ole menestymisen toiveita. Toinen on enn?tt?nyt ennen teit?.
-- H?n kertoi minulle sen.
-- No, voitte luottaa siihen, ett? h?n puhui totta! Mutta eik? h?n kertonut, kuka tuo toinen on?
-- Ei, min? kysyin h?nelt?, mutta h?n ei tahtonut kertoa.
-- Ei kai, tuo kevytmielinen naikkonen. Ehkei h?n tahtonut peloittaa teit? luotaan.
Add to tbrJar First Page Next Page